Kaipaisin nimenomaan miesten mielipiteitä, en erossa katkeroituneiden naisten eli oletko eronnut vaimostasi toisen naisen takia ja onko uudesta suhteesta syntynyt pitempi, jopa vuosikymmeniä kestänyt liitto vai onko se lopahtanut ensihuuman jälkeen parin vuoden kuluttua? Mistä syistä "ajauduit" uuteen suhteeseen eli vahingossa vai tietoisesti "etsimällä" vielä naimisissa ollessasi? Oletko sitä mieltä, ettei olisi kannattanut "hairahtua" toiseen naiseen vai oletko nyt onnellisempi kuin aiemmassa liitossasi? Oletko pysynyt uskollisena tälle uudelle naisellesi vai onko pettämisen kierre eliniän mittainen?
Paraneeko vaihtamalla?
Pohdiskelenpa vaan
16213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
toisen naisen takia, mut oon kyl ollut seksisuhteessa naisen kanssa samalla ku olen seurustellut yhden kanssa.
99 % lähteneet katsomaan, mitä aidan takaa löytyy.
Yksi suhde kerrallaan.
Tosin naimisiin en ole ehtinyt.
En kysynyt, mitä "ne naiset on", vaan mitä ne miehet on. Siinä on pieni ero.
koska naiset ovat kyllästyneet laiskuuteeni ja lähteneet ennen turhautumistani heidän olemassaoloon.
Älä nyt kuitenkaan kutsu "pohdisteluksi" paskanjauhantaa ainakaan, eli jos olet nainen, olet varmaan aika yksioikoinen ( miten on?) ja voisit käsittää että kaikki naiset eivät ole "erosta katkeroituneita" ja lisäksi olit sinä sukupuoletasi mikä tahansa, jos yhtään minkäänlaisesta k-e-s-k-u-s-t-e-l-e-m-i-s-e-s-t-a aidosti olisit kiinnostunut, et rajailisi vastaajia sukupuolen mukaan... Teepä kuule jatkossa silleen ( kato itseäsi sivistyneempi antaa sule nyt seuraavassa vinkin, että ole onnellinen!), että JOS sinä kaipaat vain jommankumman tietyn suklupuolen mielipiteitä aloitukseesi, sinä 1. kerrot aloituksessasi sille asialle perustelun ( sivistyneet julkimedioissa kommunikoivat tekee aina siten!) ja lisäksi 2.) kerrot selkeästi oman sukupuolesi ja että sinulla on erityinen toive saada vastauksia vain miehiltä.
Kosket kaipaa pohdistelua, en koe intoa kirjoittamaasi ajatuksia viljelläkään, vaikka aihe muuten olisikin kiinnostava ja jos vaikka muuten siitä viriäisi jos vaikka minkälaisia - ehkä sinullekin uusia näkökulmia antavia, kokemuksia ja ajatuksia. Itse voin sanoa sen, että pidän ainakin toisia naisia säälittävinä, jos roikottavat itseään panopatjoina TIETOISESTI MIEHILLE, jotka TIETÄVÄT varatuiksi: itse en ikinä alentaisi itseäni siten, että roikkuisin jossakin perheellisessä vuosikymmeniä tai ylipäätäänkään - kuten jotkut tekee, kun on selvää, että sellainen ihminen eroasi heti, JOS KYSE OLISI RAKKAUDESTA ja lisäksi ILMAN EDES TAPAHTUNUTTA SEKSUAALIKONTAKTIA TOISEN NAISEN KANSSA ETUKÄTEEN. Kukaan sitäpaitsi ei ajaudu mihinkään tosta vain - itse en ole mennyt naimisiin siksi, etten ole vielä löytänyt sellaista, jonka kanssa haluaisin olla ja tällä olen varannut itselleni - moraalissa pitäytyen- oikeuden olla halutessani useiden kanssa, joskaan en ikinä perheellisten kanssa... Mulle ainakin avioliitto on merkityksellinen asia, enkä ikinä valitsis mitään "ihan kivaa", jos naimisiin menisin, koska ongelmiahan siitä seuraisi. Enkä ole yhtään katkera, vaikka nainen olenkin, että jos se on tulkintasi sille(?), etten hyväksy pettämistä sitoutuneessa parisuhteessa.
"Itse en ole mennyt naimisiin siksi, etten ole vielä löytänyt sellaista, jonka kanssa haluaisin olla ja tällä olen varannut itselleni..."
Minä olen pomminvarma, että sinä et ikinä tule sellaista löytämäänkään. Eihän kukaan noin neuroottista naista jaksaisi katsoa, vaikka olisit hyvä ottamaan poskeenkin. ;-)
Olen eronnut vaimostani ihan siksi että koin sen olevan oikea ratkaisu ja heittäytynyt tavallaan kurjempaankin elämäntilanteeseen jossa vapaus on kuitenkin reaalinen ja sekoiluni uusien naisten kanssa eivät kosketa kolmatta osapuolta. En etsinyt liiton aikana uusia naisia vaikka tietyistä neidoista viehätyinkin syvästi ja ihastuin muutamaan otteeseen. Valitsin olla edistämättä niitä juttuja.
Olen sittemmin kokenut että suhdekyhäelmissäkin olen nähnyt uuden naisen itselleni sopivampana vaihtoehtona kuin ex-vaimoni (ts. ihastukseni on laadullisesti syvempää kuin mitä koin exää kohtaan), mitenkään väheksymättä että exäni on omalla tavallaan erinomaista kumppaniainesta.
Kiitos "Kukkomiehelle" asiallisesta vastauksestasi. Itse olen nainen ja olen pahoillani, mikäli "hgkhgvk" tuntee itsensä sukupuolisesti syrjityksi rajattuani vastaajat sukupuolen perusteella. Tämän palstan nimihän on "Miehen logiikka" ja naisten logiikalle on ihan oma palstansa, joten en ihan hirveän suurta rikosta tunne tehneeni.
jos aihetta on itsessäänkin, ne ongelmat seuraa suhteesta seuraavaan ja yleensä parisuhteen ongelmiin tarvitaan kaksi että vikaa löytyy kummastakin.
tähän aiheeseen on perehtynyt omien onglmien myötä..
Joskus suhde on hankala ihan vain toisesta osapuolesta johtuen. Luonne on sellainen asia, jota ei voi vaihtaa, eikä muuttaa, koska se on saatu perintönä ja se voi joillakin olla niin hankala, että hänen kanssaan on vaikea pidemmän päälle tulla toimeen. Kukaan ei ole täydellinen, mutta vaihtamalla joskus paranee, jos odotukset eivät ole epärealistiset.
mutta jos ei ongelmaa ymmärrä itse, siihen ei pysty paneutuu..
koskaan minä en voi tehä toisen puolesta vaan toisen pitää punnita onko tämä muuttumisen arvoinen.
alkoholisti voi muuttaa elämän tapansa vaikka kuinka vaikeinta se on maailmassa kun pystyy myöntämään ensin itselleen..
kuin myös itsekkyys pitkällä tähtäydellä muuttuu ennen pitkää kun jää pian yksin kun ymmärtää ongelmansa, jotut vasta liiqn myöhään..
mutta ihminen tähtää siihen mitä haluaa ja yrittää parantaa tapansa jos kokee sen teon arvoiseksi.
maltilla ja joustolla pääsee pitkälle.
kahden vuoden seurustelua pidetään pitkänä.
Pojat, pojat..vaihtamalla paranee. DNA.
'
,
Itselläni ei ole kokemusta, mutta faija vaihtoi mutsin toiseen ja näköjään kannatti. Mutsia se petti ja tappelivat jatkuvasti, nykyisen kanssa on ollut onnellisesti naimisissa jo 30 vuotta.