kertokaa mitä teen...anoppi on ihan ok..mut kauhean kaksinaamainen..edessä sitä ja takana tätä..haukkuu lähes kaikkia..kun soitan.ei kuuntele mua. puhuu vaan omistaan, kerran monta monta vuotta sitten hän tuli kadulla vastaan, huomasi minut, meni toiselle puolelle..en pääse tästä ikinä yli ja en ole hänelle siitä sanonut. olisi pitänyt silloin, nyt on liika kauan tapahtuneesta, mulla on olo, tein minä miten vaan en koskaan tee oikein ja puhuu asioita, kertoo samaan vetoon, älä kerro tätä miehellesi. miksi ? me puhumme kaikki, valitettavasti, ja mieheni tietää tästä kaikesta, hän on vaan sanonut, älä pidä yhteyttä.
onko muilla vastaavaa ?
onko muilla vastaavaa ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
anoppiasi en puolustele yhtään, mitä ilmeisemmin hän on epäviehättävä persoona.
Meitä on moneksi ihmisiä.
Anoppisi on vähemmän kiva persoonana, eikä hän muutu yhtään enkelimäisemmäksi sinun seurassasi kuin muidenkaan.
Jos on krotoliiksi syntynyt, pysyy krokona hamaan loppuunsa asti oli millaisessa ympäristössä tai seurassa hyvänsä.
Sen krokotiilin kadunylityksen voit unohtaa ihan kokonaan. Miksi ihmeessä sinun pitäisi pilata koko elämäsi moisella pikkuseikalla.
Hää huomasi sinut, ei halunnut tavata, vaihtoi kadun toiselle puolelle. Ja piste. Parempi se sinulle oli, sinun ei tarvinnut moista teräväleukaa tavata. Ota positiivinen puoli tässä esiin. Vältyit pahemmalta.
Antaa sen krokotiilin elellä lammikossaan ja louskutella omiaan kaikessa rauhassa.
Älä tee mitään ihannekuvaa, millainen anoppisi pitäisi olla. Koska hän ei millään muotoa mahdu ihannekuvaan fiksusta ja viisaasta anopista.
Älä peuhaa päässäsi koko anoppiasiaa. Sitä voisit sentään miettiä, miksi annat anopille noin ison siivun ajatusmaailmaasi. Siinä on pieni neuroottinen vivahdus.
Paneudu omaan elämään, kaikkiin kivoihin juttuihan ja siirrä louskuleuka mielesi alimpaan pikkukarsinaan ja sulje sinne.
Unohda koko eukko! Sillä on omat touhunsa ja typerät ajatuksensa ja verkostonsa ja pitäköön ne hyvänään. Sotkekoon niiden kanssa ihan miten lystää ilman sinua.
Sinä taas olet ihka muissa kuvioissa miehesi kanssa ja nautit elämästä.
neuroottinen vivahdus ? mitä tarkoitat ?
kiitos kirjeesi oli kaunis ja puhut aivan totta..antaa hänen olla.
minä ehkä siksi kirjoitin, kun en käsitä ihmisten ilkeilyä...hyvyys ei maksa mitään.
on paljon appeja ja anoppeja he ovat valitettavasti ihmisiä joilla ei ole kaikki pullat uunissa. Näin vaan menee vanhalla iällä sanottuna elämä on ...ei tarvitse hyväksyä ihmisiä kenestä ei pidä vaan sen takia että on anoppi tai appi..niissäkin on paksoja hyväksikäyttäjiä tavalla tai toisella
kun hän on mieheni äiti..................tiedät mitä tarkoitan.
mutta kiitos vastauksesta, pyrin pitämään etäiset ja hyvät välit, en päästä häntä lähelle, vaikka on
hyvin ikävää sellainen.
.)
Minäkin meen heti kadun yli, jos anoppi tulee vastaan, hymyilen jos yllättäen tavataan, vaikka inhottaa niin!
En ikinä soita, odotan että se soittaa, niinhän se sitten maksaa puhelun, ja sitten puhun kaikki asiani, kerron vaivat ja haukun miehen. Ja muija maksaa.
Ja sitten se kertoo kaikkee omasta olostaan ja sanoo, älä kerro kellekään, totta kai mä kerron, kertoohan sekin varmasti minun asiat ympärs kylää, kaikkihan sen juttuja kuulee.
Ja mua se inhoo, ei sano, mutta katsoo sillai, kyllä minä sen verran ruumiinkieltä ymmärrän, että yrittää torjua mut aina kun voi.
Mies ei usko, sanoo vaan, anna olla. Miksi minun pitää tällaista kärsiä, en käsitä, onneksi on muitakin kohtalotovereita täällä.
nää on jo niiiiiiiin nähtyjä!
töykeitä ja julmia miniöitäkin.....jos on anoppejakin :(( Muistakaa ja painakaa mieleenne jokainen miniä,että teistäkin tulee joskus anoppeja ja sitä,mitä te nyt kylvätte,sitä te kerran niitätte!!!!!
mut anopit halooo..herätkää..pojat on omillaan ja jättäkää pojan elämä rauhaan.
samanlainen.
mä haluisin tietää millanen sun miniä on...? odottaa vastaa mulle--