Olen paljon ja pitkään lueskellut eri palstoilla tästä haluttomuus asiasta.En ole törmännyt omanlaiseen tarinaan vielä missään.Kaipa niitä silti on?
Asia on niin arka,etten pysty edes parhaimman kaverin kanssa siitä puhumaan.
Eli olemme kolmekymppinen pariskunta.Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta.
Alussa niin kuin kaikilla seksiä oli,välillä jopa 8 kertaa päivässä minun puoleltani.Aikaa,kun kului alkoi seksi hiipumaan.Se oli varmaan joskus 3-4 vuoden jälkeen.
Hiipui ja hiipui,tuli muita ongelmia.Loppujen lopuksi erosimme minun ilmoittaessa asiasta.Hetkeä ennen eroa olin netistä löytänyt mukavan kaverin.Hänpä sai halukkuuteni taas syttymään ja tuntui muutenkin,että elän taas.
Eipä siinä montaa kuukautta erosta mennyt,kun tajusin etten voikkaan elää ilman ex:ääni.Lopulta palasimme yhteen.Seksiä oli,mutta harvoin.
Sitten se taas alkoi,haluni katosivat täysin.Kävin hetken terapiassakin asiasta,mutta en kokenut saavani siitä mitään apua.
Tämä hullu mies,pakko sen hullu on olla,koska kanssani edelleen on ja meni naimisiinkin kanssani.
Seksiä on viimeksi ollut n. vuosi sitten.Sitä ennen oli myös vuoden tauko ja näin se jatkuu.Tämä haluttomuus on kestänyt nyt sitten sellaset 3-4 vuotta...Aluksi yritin antaa väkisin,mutta ei siitäkään enää mitään tullut.
Silloin,kun kävin terapiassa olin aivan varma,että tuhoan tämän suhteen.Mieheni menee ja pettää.Yritin tehdä kaikkeni,mutta tuloksetta.Nyt ajattelen,että hyvä vaan jos menisikin ja saisi muualta.
Olen huomannut,että muut miehet saavat kyllä pöksyni pyörimään,mutta oma ei...hankin väliaikaisesti "salarakkaankin",täysin vain seksiä varten ja valitettavasti homma toimii...(tiedän kamala ihminen)
Pää alkaa itsellä olemaan niin sekaisin,etten enää tiedä mitä tekisi.Toisaalta en haluaisi erotakkaan,lapsia ei onneksi ole.Mieheni niitä kovasti haluaisi....
Voiko oikeesti tälläista suhdetta olla,voiko jatkaa,voisiko kaikki vielä kääntyä parhain päin???
Molempien on varmasti tosi paha olla,mutta kovasti vaan yritetään kulisseja pitää kunnossa ja kaipa molemmat toivoo,että tilanne muuttuisi.
Olemme yrittäneet asiasta puhua,koska menin aikoinaan terapiaankin.Mutta ei kenellekkään voi sanoa,etten halua sinua enää.
Joko olen ihan turta jo tämän tilanteen takia taikka sitten olen täysin kylmä ihminen,koska mikään tekemäni ei kaduta minua.
Mielenkiinnolla odotan kommentteja ja haukkuja :(
Erittäin surullista...
22
999
Vastaukset
- teidän ja
sinun tilannettasi kyllä, vaikka jotkut voisivat toki haukkuakin. Onhan pettäminen väärin jne jne.
Meillä lähes yhtä kipeä tilanne, vaan niin päin ettei miestä kiinnostanut suhteen alussakaan niin kovasti. Hän oli hyvin ujo ja arka. Nyt oltu vuosia yhdessä, ei pitäisi olla ujoutta. Tuli stressi yms. miehelle. Seuraavaksi minä en enää haluakaan, kun hän ei kerran halua. En osaa enää haluta häntä, koska hän ei millään tavalla näytä haluansa minulle, en kiihotu siitä, että itse kinuan. Enkä enää kai välitä muutenkaan.
Kaikki on silti kanssa periaatteessa hyvin, kuten sunkin ap. tapauksessa eikä haluais erota?
Itse oon ehdottanut avointa suhdetta miehelle aina leikin varjolla, joskus aika tosissaankin, ei ole innostunut. Tuskaa, tuntuu että elämä valuu pois, muuttuu harmaaksi ja värittömäksi, ku ei niitä muitakaan mukavia asioita oikein rakkauden ja seksin lisäksi tässä arjessa ole saavutettavissa. Töitä, iltoja koneella virtuaalikavereiden kanssa kun oikeita ei ole, mies nukkuu illat, tykkää puuhailla yksinään kaikenlaista.
Kaipa se on kaikissa suhteissa niin, että tottumuksesta pitäisi osata olla toisen kanssa eikä haikailla turhia. Itekin oon kuitenkin vasta päälle parikymppinen ja tuntuu vaikealta...oliko elämä tässä? Tuntuuko susta ap. siltä, että saisit jotakin menetettyä takaisin lähtiessäsi? Vaikeita päätöksiä, niin vaikeita. Mikä oli syynä, kun palasitte takaisin yhteen? Onko se liima voimakkaampi kuin seksin vähyys? Suostuisiko miehesi avoimeen suhteeseen, jossa molemmat voisivat tehdä mitä haluavat salailematta?
Voimia sulle ja rohkeutta, mitä sitten teetkin!- -rose-
Kiitos sinulle vastauksestasi.Jotenki ihanaa huomata,että on niitä muitakin mutta toisaalta taas tosi surullista,että meitä on muitakin.
Kulostaa niin tutulta kirjoituksesi.Samalla tavalla meilläkin elellää.
Siis,totta kai ongelmia suhteessa on,sitä ei voi kieltää.Toinen keskittyy omaan elämäänsä,omiin harrastuksiinsa.Itse vastaan lähes kaikista kotitöistä omien täiden lisäksi jne.Kyllähän tätä löytyy.En vain tiedä johtuuko tilanne näitä asioista vai onko vaan aika tehnyt tehtävänsä. Toisaalta vain tuntuu,että on niin kasvanut yhteen,että miten sitä enää edes osaisi olla yksikseen?Vai onko tullut huomaamattaan vaan riippuvaiseksi toisesta?
Mä en edes oo ajatellu uskaltavani ehdottaa moista.Miten sä jaksat ilman mitään kosketusta ym tuollaisessa suhteessa?Sehän on todella raastavaa.
Mä en usko,että halajan mitään menetettyä takaisin.Se tunne vaan,että olen elossa taas ja joku joka antaa huomiota,kehuu jne.ei sitä tunnetta pysty edes kuvailemaan...
Takas palattiin,mun halusta.Tuli sellainen olo,että ei en haluakkaan olla sinkku ja elää vapaana.Ajattelin,että kaipa mä kestän ne muut murheet ja pitää vaan hyväksyä muut asiat.Mutta sitten taas huomaa,kun aikaa on kulunut,että ei ei tämä tästä vaan muutu,päinvastoin pahenee vaan.
Ite miettii,että jonkusen vuosien päästä tarttis lapsia tehdä,jos haluu.Mut kannattaako niitä edes tehdä tämmöseen suhteeseen,väkisin.Sit meitä on kolme,neljä surkeeta.En tiedä,mitä tekisin...vaikeaa on!
En usko,että mieheni haluisi / suostuisi avoimeen suhteeseen? - Myös huono tilanne
-rose- kirjoitti:
Kiitos sinulle vastauksestasi.Jotenki ihanaa huomata,että on niitä muitakin mutta toisaalta taas tosi surullista,että meitä on muitakin.
Kulostaa niin tutulta kirjoituksesi.Samalla tavalla meilläkin elellää.
Siis,totta kai ongelmia suhteessa on,sitä ei voi kieltää.Toinen keskittyy omaan elämäänsä,omiin harrastuksiinsa.Itse vastaan lähes kaikista kotitöistä omien täiden lisäksi jne.Kyllähän tätä löytyy.En vain tiedä johtuuko tilanne näitä asioista vai onko vaan aika tehnyt tehtävänsä. Toisaalta vain tuntuu,että on niin kasvanut yhteen,että miten sitä enää edes osaisi olla yksikseen?Vai onko tullut huomaamattaan vaan riippuvaiseksi toisesta?
Mä en edes oo ajatellu uskaltavani ehdottaa moista.Miten sä jaksat ilman mitään kosketusta ym tuollaisessa suhteessa?Sehän on todella raastavaa.
Mä en usko,että halajan mitään menetettyä takaisin.Se tunne vaan,että olen elossa taas ja joku joka antaa huomiota,kehuu jne.ei sitä tunnetta pysty edes kuvailemaan...
Takas palattiin,mun halusta.Tuli sellainen olo,että ei en haluakkaan olla sinkku ja elää vapaana.Ajattelin,että kaipa mä kestän ne muut murheet ja pitää vaan hyväksyä muut asiat.Mutta sitten taas huomaa,kun aikaa on kulunut,että ei ei tämä tästä vaan muutu,päinvastoin pahenee vaan.
Ite miettii,että jonkusen vuosien päästä tarttis lapsia tehdä,jos haluu.Mut kannattaako niitä edes tehdä tämmöseen suhteeseen,väkisin.Sit meitä on kolme,neljä surkeeta.En tiedä,mitä tekisin...vaikeaa on!
En usko,että mieheni haluisi / suostuisi avoimeen suhteeseen?Minä kärsin siitä, että vaimoni tuntuu menettäneen kiinnostuksensa ja intohimonsa. Seksi toimii ihan hyvin kun sitä on. Henkisellä tasolla olen muuttunut hänelle vasten tahtoani näköjään ihan vaan kaveriksi.
Ymmärrän, että pitkässä suhteessa on ylä-ja alamäkiä ja arki varmasti nakertaa hommaa pala palalta. Olen yrittänyt piristää seksiä, keskusteluja ja kaikkea muuta. Vastakaiku on vähissä. Tuntuu kovin nöyryyttävältä kun huomaa, että toinen ei ole enää yhtä kiinnostunut kuin ennen. Kommunikaatio pelaa kohtuullisesti ja en usko, että ulkopuolisia tahoja on vielä mukana. Tulevaisuus onkin ihan eri juttu.
Kiinnostus suhteen ulkopuolisiin seikkailuihin on herännyt, mutta tuskin niistä mitään hyvää seuraa. Avoinsuhde meidän tapauksessa tuskin toimisi.
Kohta tulee se hetki, että en enää jaksa välittää miten hommassa käy. Harmi! - -rose-
Myös huono tilanne kirjoitti:
Minä kärsin siitä, että vaimoni tuntuu menettäneen kiinnostuksensa ja intohimonsa. Seksi toimii ihan hyvin kun sitä on. Henkisellä tasolla olen muuttunut hänelle vasten tahtoani näköjään ihan vaan kaveriksi.
Ymmärrän, että pitkässä suhteessa on ylä-ja alamäkiä ja arki varmasti nakertaa hommaa pala palalta. Olen yrittänyt piristää seksiä, keskusteluja ja kaikkea muuta. Vastakaiku on vähissä. Tuntuu kovin nöyryyttävältä kun huomaa, että toinen ei ole enää yhtä kiinnostunut kuin ennen. Kommunikaatio pelaa kohtuullisesti ja en usko, että ulkopuolisia tahoja on vielä mukana. Tulevaisuus onkin ihan eri juttu.
Kiinnostus suhteen ulkopuolisiin seikkailuihin on herännyt, mutta tuskin niistä mitään hyvää seuraa. Avoinsuhde meidän tapauksessa tuskin toimisi.
Kohta tulee se hetki, että en enää jaksa välittää miten hommassa käy. Harmi!Ylä -ja alamäkiä on suhteessa vuorotellen.Toivoisi enemmän olevan niitä ylämäkiä.
Sama se meilläkin tuntuu olevan,enemmän ollaan kämppikset kuin aviopari.Oletko kohdallasi miettinyt,onko oma käytöksesi ym.muuttunut ajan saatossa vaimoasi kohtaan,voisiko johtua siitä?Uskon,että pahalta tuntuu!
Missä se raja menee,asioissa taikka ajassa?Näitä kysymyksiä pohdin itse.Voiko kuitenkin aika vielä muuttaa asiat paremmaksi.Ei millään tahtoisi kaikkea kaunista,mitä on saatu rakennettua hajoittaa palasiksi.Joudunko kuitenkin sen asian eteen?Olenko itse niin pelkuri etten uskalla,vaan tuhoan suhteemme omilla teoillani loppujen lopuksi...? - Myös huono tilanne
-rose- kirjoitti:
Ylä -ja alamäkiä on suhteessa vuorotellen.Toivoisi enemmän olevan niitä ylämäkiä.
Sama se meilläkin tuntuu olevan,enemmän ollaan kämppikset kuin aviopari.Oletko kohdallasi miettinyt,onko oma käytöksesi ym.muuttunut ajan saatossa vaimoasi kohtaan,voisiko johtua siitä?Uskon,että pahalta tuntuu!
Missä se raja menee,asioissa taikka ajassa?Näitä kysymyksiä pohdin itse.Voiko kuitenkin aika vielä muuttaa asiat paremmaksi.Ei millään tahtoisi kaikkea kaunista,mitä on saatu rakennettua hajoittaa palasiksi.Joudunko kuitenkin sen asian eteen?Olenko itse niin pelkuri etten uskalla,vaan tuhoan suhteemme omilla teoillani loppujen lopuksi...?Surullisinta on se, että olen viimeiset 2 vuotta panostanut suhteeseen paljon kaikilla osa-alueilla. Olen varannut yhteistä aikaa. Haluaisin keskustella, pohtia ja kehittää hommaa. Hoidan osuuteni kotitöistä. En enää rällää liikaa äijien kanssa maailman turuilla. Seksiinkin olen yrittänyt panostaa epäitsekkäästi oikein tosissani. Tosi hankalaa kun toinen on kylmä kuin jääpuikko. Olen verrannut vaimoani työmuurahaiseen, joka porhaltaa aamusta iltaan laput silmillä koskaan pysähtymättä nauttimaan elämän pienistä iloista, joita jokainen päivä kyllä tarjoaisi jos vaan olisi vastaan ottavainen.
Nyt kun oikein pysähdyn asiaa pohtimaan, ei hyvältä näytä. - Myös huono tilanne
Myös huono tilanne kirjoitti:
Surullisinta on se, että olen viimeiset 2 vuotta panostanut suhteeseen paljon kaikilla osa-alueilla. Olen varannut yhteistä aikaa. Haluaisin keskustella, pohtia ja kehittää hommaa. Hoidan osuuteni kotitöistä. En enää rällää liikaa äijien kanssa maailman turuilla. Seksiinkin olen yrittänyt panostaa epäitsekkäästi oikein tosissani. Tosi hankalaa kun toinen on kylmä kuin jääpuikko. Olen verrannut vaimoani työmuurahaiseen, joka porhaltaa aamusta iltaan laput silmillä koskaan pysähtymättä nauttimaan elämän pienistä iloista, joita jokainen päivä kyllä tarjoaisi jos vaan olisi vastaan ottavainen.
Nyt kun oikein pysähdyn asiaa pohtimaan, ei hyvältä näytä.Oletko itse koittanut miettiä omaa tilannettasi siltä kantilta, että mikä muissa miehissä sinut sytyttää? Ja mikä miehessäsi ei? Voihan asia olla niin, että arki on sinulle myrkkyä( Itse taistelen sitä fiilistä vastaa joka päivä). Ensimmäinen avioliittoni kaatui siihen, ( solmin aivan liian nuorena), että arki tappoi kaiken intohimon suhteesta. Se aloitti majesteettisen pettämis kierteen. Olen alalla, jossa naisten saaminen tarvittaessa on ihan liian helppoa. Se oli sen liiton loppu. En haluaisi välttämättä alkaa samalle linjalle uudestaan.
Joskus nämä asiat vaativat asioiden työstämistä omassa itsessään. Nämä asiat eivät välttämättä liity sen hetkiseen suhteeseen millään tavalla. Onko sinulla tarve valloittaa tai tulla yhä uudestaan valloitetuksi( Kärsin itse tuosta pitkään)? Jos näin on niin mikään suhde ei asiaa muuta vaan samaan asiaan törmäät aina uudestaan. Onko syy kenties siinä, että koet että miehesi ei täytä kaikkia tarpeitasi olivatpa ne mitä hyvänsä? Tällöin tilanne on hankala, koska asiaan vaikuttaminen ei ole kovin paljoa sinun käsissäsi. - Mseda
Myös huono tilanne kirjoitti:
Oletko itse koittanut miettiä omaa tilannettasi siltä kantilta, että mikä muissa miehissä sinut sytyttää? Ja mikä miehessäsi ei? Voihan asia olla niin, että arki on sinulle myrkkyä( Itse taistelen sitä fiilistä vastaa joka päivä). Ensimmäinen avioliittoni kaatui siihen, ( solmin aivan liian nuorena), että arki tappoi kaiken intohimon suhteesta. Se aloitti majesteettisen pettämis kierteen. Olen alalla, jossa naisten saaminen tarvittaessa on ihan liian helppoa. Se oli sen liiton loppu. En haluaisi välttämättä alkaa samalle linjalle uudestaan.
Joskus nämä asiat vaativat asioiden työstämistä omassa itsessään. Nämä asiat eivät välttämättä liity sen hetkiseen suhteeseen millään tavalla. Onko sinulla tarve valloittaa tai tulla yhä uudestaan valloitetuksi( Kärsin itse tuosta pitkään)? Jos näin on niin mikään suhde ei asiaa muuta vaan samaan asiaan törmäät aina uudestaan. Onko syy kenties siinä, että koet että miehesi ei täytä kaikkia tarpeitasi olivatpa ne mitä hyvänsä? Tällöin tilanne on hankala, koska asiaan vaikuttaminen ei ole kovin paljoa sinun käsissäsi.Minä olin 20 vuotta suhteessa jossa ei ollut ainakaan loppuaikana seksiä. Olimme vain kämppiksiä. Perheenjäseniä ja kiintyneitä toisiimme, siksi ei erottu aikaisemmin. Aika ei parantanut asiaa eikä pettäminen. Kuitenkaan emme ikinä olleet niin läheisiä kuin nyt ymmärrän että parisuhteessa pitäisi olla. Pitäisi pystyä katsomaan toista syvälle silmiin ja pystyä puhumaan ihan mistä vaan. Meillä ei ikinä ollut sellaista oikeaa, aitoa läheisyyttä. Itse aion seuraavassa suhteessa opiskella ihan seksiä ja jopa tantraa.
Ero oli raskas mutta en kadu. Olen mieluummin selibaatissa sinkkuna kuin suhteessa. - Panopupu 48v
Mseda kirjoitti:
Minä olin 20 vuotta suhteessa jossa ei ollut ainakaan loppuaikana seksiä. Olimme vain kämppiksiä. Perheenjäseniä ja kiintyneitä toisiimme, siksi ei erottu aikaisemmin. Aika ei parantanut asiaa eikä pettäminen. Kuitenkaan emme ikinä olleet niin läheisiä kuin nyt ymmärrän että parisuhteessa pitäisi olla. Pitäisi pystyä katsomaan toista syvälle silmiin ja pystyä puhumaan ihan mistä vaan. Meillä ei ikinä ollut sellaista oikeaa, aitoa läheisyyttä. Itse aion seuraavassa suhteessa opiskella ihan seksiä ja jopa tantraa.
Ero oli raskas mutta en kadu. Olen mieluummin selibaatissa sinkkuna kuin suhteessa.miten yhteen muuttaminen, avioliitto ja lapset tappaa seksin. Itselläni oli aikanaan tulevan vaimon kanssa todella intohimoinen suhde. Jo ensitapaaminen oli intensiivinen ja kiihkeä. Sitten koko 28v jatkunut avioliitto oli väkisin yrittämistä (jokohan siellä alhaalla alkaisi tull valmista, että päästäisiin päivän askareisiin). Erohan siinä lopulta tuli.
Sitten hieman eron jälkeen tuli parin kuukauden jälkilämpövaihe. Seksiä oli taas kolmena päivänä viikossa. Parhaimmillaan neljä kertaa illan ja yön aikana ja vielä seuraavana iltana pari kertaa. Kumpikin nautti siitä kybällä, vaikka 5-kymppisien pitäisi olla siinä suhteessa jo täysin kuolleita.
No sekin suhde sitten päättyi hyvässä yhteisymmärryksessä. Nyt sitten haasteena on löytää nainen, jonka kanssa päästäisiin edes lähelle sitä samaa. Varmaan siksi uudelleen yhteen muuttaminen ei nyt ole se ensimmäinen ajatus, joka pyörii mielessä. - -rose-
Panopupu 48v kirjoitti:
miten yhteen muuttaminen, avioliitto ja lapset tappaa seksin. Itselläni oli aikanaan tulevan vaimon kanssa todella intohimoinen suhde. Jo ensitapaaminen oli intensiivinen ja kiihkeä. Sitten koko 28v jatkunut avioliitto oli väkisin yrittämistä (jokohan siellä alhaalla alkaisi tull valmista, että päästäisiin päivän askareisiin). Erohan siinä lopulta tuli.
Sitten hieman eron jälkeen tuli parin kuukauden jälkilämpövaihe. Seksiä oli taas kolmena päivänä viikossa. Parhaimmillaan neljä kertaa illan ja yön aikana ja vielä seuraavana iltana pari kertaa. Kumpikin nautti siitä kybällä, vaikka 5-kymppisien pitäisi olla siinä suhteessa jo täysin kuolleita.
No sekin suhde sitten päättyi hyvässä yhteisymmärryksessä. Nyt sitten haasteena on löytää nainen, jonka kanssa päästäisiin edes lähelle sitä samaa. Varmaan siksi uudelleen yhteen muuttaminen ei nyt ole se ensimmäinen ajatus, joka pyörii mielessä.Aika pahalta sun tilanne kyllä näyttää,valitettavaa sanoa näin.Olet ainakin kertomasi perusteella yrittänyt kaikkea mahdollista.Hienoa!!!
Meillä ei ole muuta yritetty kuin tivata vain seksiä...aikamoinen ero meillä sen asian suhteen.Ymmärrät varmaan tämän jälkeen ja tuntuu,että itsekkin ymmärrän paremmin,miksi oollaan tässä tilanteessa.Olen joskus aikaisemminkin sanonut sen muutamaan otteeseenkin,etten jaksa kaikkea yksin (arjen pyöritystä),onko enää mikään ihme että tässä pisteessä ollaan.Ei helkatti,nyt mulla vasta silmät aukee.Mun pitäis vaan antaa seksiä ja olla kotiorja,ei ei!Kaikki olis siis puolison puolesta sitten hyvin,kun seksiä vaan tippuis,näinkö tää oikeesti on meillä? :( Miksen mä oo tätä ennen tajunnu.
Muissa miehissä sytyttää varmaan se intohimo ja kiihko ylipäätään.Voi vaan olla virran vietävänä ja nauttia ilman mitään sitoumuksia,paineita ym.
Oman kanssa ei vaan sytytä.En vaan löydä enää sitä tunnetta,mikä joskus kauan kauan sitten oli.
Minulla ei ole tarvetta tulla valloitetuksi taikka valloittaa.Onhan se aina imartelevaa,kun saa muilta miehiltä huomiota,mutta en hae sitä.
Onhan tuo arki aikamoista.Harrastukset erit,mielenkiinnon kohteet erit.Mietin,että onko meillä mitään yhteistä....Mikä kumma se on,joka pitää meidät kiinni toisissamme.Vai onko kaiken hajoittaminen niin raskaan oloinen vaihtoehto,että yritämme vain väkisin?Kaikki ajalla ja vaivalla rakennettu ja kasaan saatu pitäisi pistää osiksi,sekö se on?
Niinpä,tappaako oikeesti yhteenmuuttaminen,lapset,avioliitto suhteen.Onko se kuinka yleinen ilmö,juuri kukaan ei siitä uskalla ääneen puhua.Eikä siitä uskalla keskustella kavereidenkaan kanssa,koska pelkää olevansa itse se ainut,jolla kaikki niin totaalisen huonosti.
Kyllä mä haluisin ainakin vielä 50:nä olla viriili seksin suhteen,eikä se ole mun mielestä mitenkään kummallista.Kamala ajatella,että seksihalut "kuolisi" iän myötä.Sitä suuremmalla syyllä meidän,joilla näitä ongelmia on pitäisi oikeesti asioille tehdä jotain!Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. - Myös huono tilanne
-rose- kirjoitti:
Aika pahalta sun tilanne kyllä näyttää,valitettavaa sanoa näin.Olet ainakin kertomasi perusteella yrittänyt kaikkea mahdollista.Hienoa!!!
Meillä ei ole muuta yritetty kuin tivata vain seksiä...aikamoinen ero meillä sen asian suhteen.Ymmärrät varmaan tämän jälkeen ja tuntuu,että itsekkin ymmärrän paremmin,miksi oollaan tässä tilanteessa.Olen joskus aikaisemminkin sanonut sen muutamaan otteeseenkin,etten jaksa kaikkea yksin (arjen pyöritystä),onko enää mikään ihme että tässä pisteessä ollaan.Ei helkatti,nyt mulla vasta silmät aukee.Mun pitäis vaan antaa seksiä ja olla kotiorja,ei ei!Kaikki olis siis puolison puolesta sitten hyvin,kun seksiä vaan tippuis,näinkö tää oikeesti on meillä? :( Miksen mä oo tätä ennen tajunnu.
Muissa miehissä sytyttää varmaan se intohimo ja kiihko ylipäätään.Voi vaan olla virran vietävänä ja nauttia ilman mitään sitoumuksia,paineita ym.
Oman kanssa ei vaan sytytä.En vaan löydä enää sitä tunnetta,mikä joskus kauan kauan sitten oli.
Minulla ei ole tarvetta tulla valloitetuksi taikka valloittaa.Onhan se aina imartelevaa,kun saa muilta miehiltä huomiota,mutta en hae sitä.
Onhan tuo arki aikamoista.Harrastukset erit,mielenkiinnon kohteet erit.Mietin,että onko meillä mitään yhteistä....Mikä kumma se on,joka pitää meidät kiinni toisissamme.Vai onko kaiken hajoittaminen niin raskaan oloinen vaihtoehto,että yritämme vain väkisin?Kaikki ajalla ja vaivalla rakennettu ja kasaan saatu pitäisi pistää osiksi,sekö se on?
Niinpä,tappaako oikeesti yhteenmuuttaminen,lapset,avioliitto suhteen.Onko se kuinka yleinen ilmö,juuri kukaan ei siitä uskalla ääneen puhua.Eikä siitä uskalla keskustella kavereidenkaan kanssa,koska pelkää olevansa itse se ainut,jolla kaikki niin totaalisen huonosti.
Kyllä mä haluisin ainakin vielä 50:nä olla viriili seksin suhteen,eikä se ole mun mielestä mitenkään kummallista.Kamala ajatella,että seksihalut "kuolisi" iän myötä.Sitä suuremmalla syyllä meidän,joilla näitä ongelmia on pitäisi oikeesti asioille tehdä jotain!Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.Hankalaa on kaikilla! Voiko tässä enää muuta kuin nauraa.
Suhde varmaan muuttuu ajan myötä aina jossain määrin arkiseksi. Sitä vastaan vaan pitäisi taistella ja se vaatisi molimmin puolin yritystä. Yhdessä toimiva arki auttaa romantiikkaan ja seksiin ja toimiva seksi auttaa päinvastoin. Kodinkoneina toimivat seksiorjat menevät varmastikin lakkoon ennemmin tai myöhemmin.
Lyhyiden suhteiden kiihko ei varmastikaan sellaisenaan säily pitkässä suhteessa tai se muuttaa ainakin muotoaan. Pitkä suhde lienee aina "you win some, you loose some" ja se tarvitsee oikeasti "liimaa" pysyäkseen kasassa. Ero jo ajatuksen tasolla kirvelee aina.
Mä en haluaisi uskoa, että yhteen muuttaminen, lapset jne... tuhoavat suhteen. Suhteen huono hoitaminen sen tekee taatusti.
Seksihalut eivät itsessään varmasti kuole. Huonossa suhteessa ne vain rappeutuvat ja ne painetaan taka-alalle.....kunnes mitta tulee täyteen ( jos tulee) ja syrjähyppykaruselli alkaa.
Olen samaa mieltä siitä, että näissä tunnelmissa jotain pitäisi tehdä....kun vaan tietäisi mitä. - -rose-
Myös huono tilanne kirjoitti:
Hankalaa on kaikilla! Voiko tässä enää muuta kuin nauraa.
Suhde varmaan muuttuu ajan myötä aina jossain määrin arkiseksi. Sitä vastaan vaan pitäisi taistella ja se vaatisi molimmin puolin yritystä. Yhdessä toimiva arki auttaa romantiikkaan ja seksiin ja toimiva seksi auttaa päinvastoin. Kodinkoneina toimivat seksiorjat menevät varmastikin lakkoon ennemmin tai myöhemmin.
Lyhyiden suhteiden kiihko ei varmastikaan sellaisenaan säily pitkässä suhteessa tai se muuttaa ainakin muotoaan. Pitkä suhde lienee aina "you win some, you loose some" ja se tarvitsee oikeasti "liimaa" pysyäkseen kasassa. Ero jo ajatuksen tasolla kirvelee aina.
Mä en haluaisi uskoa, että yhteen muuttaminen, lapset jne... tuhoavat suhteen. Suhteen huono hoitaminen sen tekee taatusti.
Seksihalut eivät itsessään varmasti kuole. Huonossa suhteessa ne vain rappeutuvat ja ne painetaan taka-alalle.....kunnes mitta tulee täyteen ( jos tulee) ja syrjähyppykaruselli alkaa.
Olen samaa mieltä siitä, että näissä tunnelmissa jotain pitäisi tehdä....kun vaan tietäisi mitä.Ihan hyvä,jos pystyy nauramaan tälle tilanteelle :)
Jotenkin niin surkuhupaisaa.
Totta kai suhde muuttuu ajan saatossa,niin sen kuuluukin.Ei se hullu-huuma montaa vuotta kestä ja siitähän sen arjen tietää alkaneen.
Se taitaakin olla taitolaji,miten sen hekuman saa pysymään tietynlaisena suhteen kypsyessä ja vuosien vieriessä...
En haluaisi minäkään niin ajatella,mutta...
Olisihan se ihanaa elää rakastettuna,harrastaa ihanaa seksiä ja tehdä lapsia tähän maailmaan rakkaan puolison kanssa,mutta onko se mahdoton yhtälö,joka toteutuu vain haaveissa taikka harvoille?Mä olen ainakin ikuinen romantikko,enkä haluaisi niin ajatella.Tässä vaan tulee aika skeptiseksi,kun tilanne on mikä on.
Totta puhut.Mäkin olen kaikenlaisia ajatuksia ja vaihtoehtoja käynyt itseni kanssa läpi,ennen kuin aloin edes vähän ymmärtämään mistä tämä selibaatti johtuu.Syytin itseäni paljon ja elin kovissa itsesyytöksissä,kunnes.
Eihän tämä oma tilanteeni sellainen ole,mitä kenellekkään suosittelisin.Hirveä valinta,kamalaa pettää toista!Mutta,se elämän ilo/halu,iloisuus jne.se on ihan mieletöntä.En pysty edes kirjoittamaan kuinka hyvältä tämä tuntuu.On kuin kuolleista olisi herännyt uudelleen eloon :)
Siihen en pystyisi,että viikonloppuisin hyppäisin ravintoloissa ja käpertyisin aina eri miehen kainaloon.Nyt minulla on suhde varattuun mieheen,jolla itsellä samanlainen tilanne.Teemme toisemme hetkellisesti aina iloisiksi.Se,miten tämä jatkuu,miltä tämä alkaa tuntumaan pidemmän päälle jne.sitä en tiedä.En myöskään jaksa sellaisia miettiä,nautin nyt vain onnellisena olosta.Niin kauhealta kuin saankin sen kuulostamaan toisen kannalta. - Myös huono tilanne
-rose- kirjoitti:
Ihan hyvä,jos pystyy nauramaan tälle tilanteelle :)
Jotenkin niin surkuhupaisaa.
Totta kai suhde muuttuu ajan saatossa,niin sen kuuluukin.Ei se hullu-huuma montaa vuotta kestä ja siitähän sen arjen tietää alkaneen.
Se taitaakin olla taitolaji,miten sen hekuman saa pysymään tietynlaisena suhteen kypsyessä ja vuosien vieriessä...
En haluaisi minäkään niin ajatella,mutta...
Olisihan se ihanaa elää rakastettuna,harrastaa ihanaa seksiä ja tehdä lapsia tähän maailmaan rakkaan puolison kanssa,mutta onko se mahdoton yhtälö,joka toteutuu vain haaveissa taikka harvoille?Mä olen ainakin ikuinen romantikko,enkä haluaisi niin ajatella.Tässä vaan tulee aika skeptiseksi,kun tilanne on mikä on.
Totta puhut.Mäkin olen kaikenlaisia ajatuksia ja vaihtoehtoja käynyt itseni kanssa läpi,ennen kuin aloin edes vähän ymmärtämään mistä tämä selibaatti johtuu.Syytin itseäni paljon ja elin kovissa itsesyytöksissä,kunnes.
Eihän tämä oma tilanteeni sellainen ole,mitä kenellekkään suosittelisin.Hirveä valinta,kamalaa pettää toista!Mutta,se elämän ilo/halu,iloisuus jne.se on ihan mieletöntä.En pysty edes kirjoittamaan kuinka hyvältä tämä tuntuu.On kuin kuolleista olisi herännyt uudelleen eloon :)
Siihen en pystyisi,että viikonloppuisin hyppäisin ravintoloissa ja käpertyisin aina eri miehen kainaloon.Nyt minulla on suhde varattuun mieheen,jolla itsellä samanlainen tilanne.Teemme toisemme hetkellisesti aina iloisiksi.Se,miten tämä jatkuu,miltä tämä alkaa tuntumaan pidemmän päälle jne.sitä en tiedä.En myöskään jaksa sellaisia miettiä,nautin nyt vain onnellisena olosta.Niin kauhealta kuin saankin sen kuulostamaan toisen kannalta.Turha noin tulehtuneesta suhteesta on itseään ruoskia. Se on aina kahden ihmisen yhdessä aiheutettu soppa.
Saat jostain kumman syystä oman valintasi kuulostamaan houkuttelevalta. Voi olla, että itse päätyisin samaan ratkaisuun jos sopiva samassa tilanteessa oleva nainen vastaan astelisi. Väärinhän moinen on oikein urakalla, toivottomassa tilanteessa voi sortua epätoivoisiin tekoihin. Miten pääni moista kestäisi, en tiedä.
Koita olla jäämättä kiinni. Turha lienee toiselle on tuskaa tuottaa. Pidä myös oma pää kasassa. Eroamistakin kannattaa meistä kunkin miettiä vaihtoehtona.
Kohta joku alkaa suoltamaan täällä valtavaa moraalisaarnaa. Samapa tuo. Saa kai sitä aiheella spekuloida. - -rose-
Myös huono tilanne kirjoitti:
Turha noin tulehtuneesta suhteesta on itseään ruoskia. Se on aina kahden ihmisen yhdessä aiheutettu soppa.
Saat jostain kumman syystä oman valintasi kuulostamaan houkuttelevalta. Voi olla, että itse päätyisin samaan ratkaisuun jos sopiva samassa tilanteessa oleva nainen vastaan astelisi. Väärinhän moinen on oikein urakalla, toivottomassa tilanteessa voi sortua epätoivoisiin tekoihin. Miten pääni moista kestäisi, en tiedä.
Koita olla jäämättä kiinni. Turha lienee toiselle on tuskaa tuottaa. Pidä myös oma pää kasassa. Eroamistakin kannattaa meistä kunkin miettiä vaihtoehtona.
Kohta joku alkaa suoltamaan täällä valtavaa moraalisaarnaa. Samapa tuo. Saa kai sitä aiheella spekuloida.Niin,kai se niin sitten on.Kaksinhan tässä ollaan,suhteessa.
Todellakin yritän,en haluaisi kohdata mieheni kasvoja,niitä sanoja sitä tuskaa,mitä tiedän tapahtuvan jos kiinni jäisin.Ainakin luulisin niin käyvän,mistä sitä vaan ikinä tietää mitä hän selän takana tekee taikka miten asiat kokee.Voisihan se olla hänelle helpotuskin,minä peturi se joka tuhosi suhteen...?
Olen ihmetellyt,ettei moraalisaarnoja ole vielä tullut,luulisi tämmösestä saavan aika kivat p....t niskaan. - -rose-
-rose- kirjoitti:
Niin,kai se niin sitten on.Kaksinhan tässä ollaan,suhteessa.
Todellakin yritän,en haluaisi kohdata mieheni kasvoja,niitä sanoja sitä tuskaa,mitä tiedän tapahtuvan jos kiinni jäisin.Ainakin luulisin niin käyvän,mistä sitä vaan ikinä tietää mitä hän selän takana tekee taikka miten asiat kokee.Voisihan se olla hänelle helpotuskin,minä peturi se joka tuhosi suhteen...?
Olen ihmetellyt,ettei moraalisaarnoja ole vielä tullut,luulisi tämmösestä saavan aika kivat p....t niskaan.Se vielä,että ei ne miehet tai naiset vastaan kävele tämmösissä jutuissa.Itse niille pitää jotakin tehdä...laittaa se alkuun...
- Myöskin huono tilann
-rose- kirjoitti:
Se vielä,että ei ne miehet tai naiset vastaan kävele tämmösissä jutuissa.Itse niille pitää jotakin tehdä...laittaa se alkuun...
Juu tiedän. Tuo "vastaan kävely" oli enemmänkin kuvannollinen ilmaus. Se onkin ihan hyvä. Työreissuissa ympäri maankin on nyt taukoa. Siellä voi taas ollakin hankalampaakin kun niissä karkeloissa neitoja tuntuu "vastaan kävelevän". Katsellaan sitten miten käy.
Tässä vaiheessa tyydyn marisemaan täällä sinun ja muiden kohtalotoverien kanssa. Heheheh. - -rose-
Myöskin huono tilann kirjoitti:
Juu tiedän. Tuo "vastaan kävely" oli enemmänkin kuvannollinen ilmaus. Se onkin ihan hyvä. Työreissuissa ympäri maankin on nyt taukoa. Siellä voi taas ollakin hankalampaakin kun niissä karkeloissa neitoja tuntuu "vastaan kävelevän". Katsellaan sitten miten käy.
Tässä vaiheessa tyydyn marisemaan täällä sinun ja muiden kohtalotoverien kanssa. Heheheh.Tänään viimeksi törmäsin siihen,kuinka ihmiset luulee että meillä on kaikki kunnossa ja elämme täydellistä suhdetta.Onhan se sitä varmaan joo päällisin puolin,pitäisi olla tosi tyytyväinen,mutta kun en ole :(
Ihmiset,kun vaan tietäisivät mitä kaikkea tämänkin suhteen kulisseissa tapahtuu...
Aika vain kuluu ja kuluu... - Myöskin huono tilann
-rose- kirjoitti:
Tänään viimeksi törmäsin siihen,kuinka ihmiset luulee että meillä on kaikki kunnossa ja elämme täydellistä suhdetta.Onhan se sitä varmaan joo päällisin puolin,pitäisi olla tosi tyytyväinen,mutta kun en ole :(
Ihmiset,kun vaan tietäisivät mitä kaikkea tämänkin suhteen kulisseissa tapahtuu...
Aika vain kuluu ja kuluu...Eilen viimeksi törmäsin kuin tiiliseinään siihen tosiasiaan, että täällä on kaikki päin seiniä ollessani vaimoni kanssa ulkona. Valo tunnelin päässä aika vähissä.
Peruuttamattomien askelten otto on taas piirun lähempänä. - -rose-
Myöskin huono tilann kirjoitti:
Eilen viimeksi törmäsin kuin tiiliseinään siihen tosiasiaan, että täällä on kaikki päin seiniä ollessani vaimoni kanssa ulkona. Valo tunnelin päässä aika vähissä.
Peruuttamattomien askelten otto on taas piirun lähempänä.Voi meitä "onnellisia".
Kuka uskaltaa otta sen askeleen...Minä en ainakaan vielä ole valmis,mutta kuinka paljon siihen tarvitaan,että kuppi tulee totaalisesti yli.Nyt jo tuntuu,että aikaa on tuhlattu ihan liikaa.Pelkuri taidan olla.Hirvittää pelkkä ajatus koko avioero sotkusta. - Myös huono tilanne
-rose- kirjoitti:
Voi meitä "onnellisia".
Kuka uskaltaa otta sen askeleen...Minä en ainakaan vielä ole valmis,mutta kuinka paljon siihen tarvitaan,että kuppi tulee totaalisesti yli.Nyt jo tuntuu,että aikaa on tuhlattu ihan liikaa.Pelkuri taidan olla.Hirvittää pelkkä ajatus koko avioero sotkusta.Eero on aina yhtä helvettiä, mutta jos se pitää tehdä, on oikea aika ennen lapsia. Minulla on lapsia, joten en usko eroon päätyväni ainakaan niin, että sitä itse hakisin. Haluan tarjota lapsille ehjän kodin vaikka se vaatisi minulta luopumista jostain tärkeistä asioista.
Saatan kuitenkin käydä anoyymisti "seksuaaliterapiassa" jos siihen optimaalinen tilaisuus ilmaantuu eli nainen, joka osaa lähteä leikkiin oikealla asenteella ja selkeillä pelisäännöillä ettei ketään satuteta turhan takia. - -rose-
Myös huono tilanne kirjoitti:
Eero on aina yhtä helvettiä, mutta jos se pitää tehdä, on oikea aika ennen lapsia. Minulla on lapsia, joten en usko eroon päätyväni ainakaan niin, että sitä itse hakisin. Haluan tarjota lapsille ehjän kodin vaikka se vaatisi minulta luopumista jostain tärkeistä asioista.
Saatan kuitenkin käydä anoyymisti "seksuaaliterapiassa" jos siihen optimaalinen tilaisuus ilmaantuu eli nainen, joka osaa lähteä leikkiin oikealla asenteella ja selkeillä pelisäännöillä ettei ketään satuteta turhan takia.Se pitää kuitenkinmuistaa,että lapset voivat myös kärsiä,jos vanhemmat väkisin yhdessä.Sä itse tiedät millaista teidän arki on vaikuttaako vai ei.Joskus voi olla parempi erota ihan jo lapsienkin takia,ehkä kuitenkin kärsivät silloin vähiten.Mä en ole oikea ihminen ketään neuvomaan,mutta tulipa nyt tämmönenkin mieleen.
Hyvin ilmaistu tuo "seksuaaliterapia",kuulostaa muuten paljon paremmalta :)
Mullakin taas seuraava terapia-aika sovittuna,kummasti helpompi olla taas sen jälkeen :P Hyi,kauheeta mun kanssa :) - Myös huono tilanne
-rose- kirjoitti:
Se pitää kuitenkinmuistaa,että lapset voivat myös kärsiä,jos vanhemmat väkisin yhdessä.Sä itse tiedät millaista teidän arki on vaikuttaako vai ei.Joskus voi olla parempi erota ihan jo lapsienkin takia,ehkä kuitenkin kärsivät silloin vähiten.Mä en ole oikea ihminen ketään neuvomaan,mutta tulipa nyt tämmönenkin mieleen.
Hyvin ilmaistu tuo "seksuaaliterapia",kuulostaa muuten paljon paremmalta :)
Mullakin taas seuraava terapia-aika sovittuna,kummasti helpompi olla taas sen jälkeen :P Hyi,kauheeta mun kanssa :)Vaikeudet eivät perhearjessa näy. Lapset eivät siis kärsi vaan tuntuvat olevan kovin onnellisia kaikin puolin. Perusarki pyörii hyvin ilman sen suurempia kahnauksia protestointeja tai ilmapiirin kylmyyttä.
Mun mielestä nykyään erotaan ihan liian helposti jos jonkinlaisilla syillä. Häivytään heti ensimmäisten ilmaantuessa. Ilman lapsia se onkin ihan ok. Aikuiset tehköön mitä haluavat. Lasten kanssa tilanne on täysin toisin. Silloin omaa napaa pitäisi tuijottaa viimeisenä.
Eli en usko, että olisin tästä häipymässä ihan helposti. Sitä en pystyisi itselleni antamaan anteeksi lasten takia. Ne ansaitsevat parempaa kuin sen trendikkään yh-helvetin.
Kai homman voisi hoitaa solo-seksillä, mutta en tosiaankaan mennyt naimisiin, jotta pääsisin runkkaamaan päivittäin niin, että höyry nousee korvista. Oma käsi on tylsä kumppani kaikin puolin. Siihen en alennu eikä sellainen mua kiinnosta. Se on "vain suurimassa hädässä"-kyltillä varustettua puuhaa.
"Seksiterapia" oikeanlaisen naisen kanssa voisi olla ihan toimiva vaihtoehto, koska osaan pitää sen erillään tunnepuolen asioista. En ihastu enkä rakastu. Seksi onnistuu seksinä näin ollen. Minkälaiset morkkikset siitä tulis?? En osaa sanoa.
Mieluiten näkisin, että tilanne himassa muuttuu. Voi kai se olla mahdollistakin. Olen vihjaillut, että muutosta tarvitaan tai hankalaksi menee. No, mä elän nyt tätä päivä kerrallaan ja katson miten käy. Valtava kiire mulla ei ole sekoilemaan.
Hyvää terapiaistontoa sulle! Voi kun KELA vielä korvais noi! Hahahah! - -rose-
Myös huono tilanne kirjoitti:
Vaikeudet eivät perhearjessa näy. Lapset eivät siis kärsi vaan tuntuvat olevan kovin onnellisia kaikin puolin. Perusarki pyörii hyvin ilman sen suurempia kahnauksia protestointeja tai ilmapiirin kylmyyttä.
Mun mielestä nykyään erotaan ihan liian helposti jos jonkinlaisilla syillä. Häivytään heti ensimmäisten ilmaantuessa. Ilman lapsia se onkin ihan ok. Aikuiset tehköön mitä haluavat. Lasten kanssa tilanne on täysin toisin. Silloin omaa napaa pitäisi tuijottaa viimeisenä.
Eli en usko, että olisin tästä häipymässä ihan helposti. Sitä en pystyisi itselleni antamaan anteeksi lasten takia. Ne ansaitsevat parempaa kuin sen trendikkään yh-helvetin.
Kai homman voisi hoitaa solo-seksillä, mutta en tosiaankaan mennyt naimisiin, jotta pääsisin runkkaamaan päivittäin niin, että höyry nousee korvista. Oma käsi on tylsä kumppani kaikin puolin. Siihen en alennu eikä sellainen mua kiinnosta. Se on "vain suurimassa hädässä"-kyltillä varustettua puuhaa.
"Seksiterapia" oikeanlaisen naisen kanssa voisi olla ihan toimiva vaihtoehto, koska osaan pitää sen erillään tunnepuolen asioista. En ihastu enkä rakastu. Seksi onnistuu seksinä näin ollen. Minkälaiset morkkikset siitä tulis?? En osaa sanoa.
Mieluiten näkisin, että tilanne himassa muuttuu. Voi kai se olla mahdollistakin. Olen vihjaillut, että muutosta tarvitaan tai hankalaksi menee. No, mä elän nyt tätä päivä kerrallaan ja katson miten käy. Valtava kiire mulla ei ole sekoilemaan.
Hyvää terapiaistontoa sulle! Voi kun KELA vielä korvais noi! Hahahah!Hetkeen en ole kirjoittanut,pitää nyt "päivittää" tilanne.
Kohtalo puuttui peliin minun kohdalla aika mielenkiintoisella tavalla.
Eipä näin voi käydä kuin minulle...
Lopputulos oli tietysti se,että kiinni jäin.Sain kokea ja käydä läpi kaiken sen,mitä kirjoitin pelkäävääni tapahtuvan.Myönsin kaiken,turha olisi edes ollut valehdella niin totaalisesti kiinni jäin.Olisin tietysti voinut kaiken kieltää,mutta voimat ei edes siihen enää riittänyt.
Nyt on sitten eroprosessi päällä,ykkösvaiheen paperit sisällä ja kaikki muu,mitä eroon sisältyy.
Siitä olen erittäin onnellinen,vaikka kaikkea molemminpuolista satuttavaa on tehty ja sanottu,kuitenkin kaikesta huolimatta näyttää siltä,että sulassa sovussa pystyisimme asian viemään loppuun hienossa yhteisymmärryksessä.
Vaikeaa on molempien irti päästää,tunteita kuitenkin molemmilla jäljellä.Kuitenkin molemmat ymmärrämme,ettei asiat enää voi samalla tavalla jatkua.Ei ole reilua kumpaakaan kohtaan.Pohdimme myös vielä yritystä jatkaa,mutta totesimme,että taitaa suhde olla siinä mallilla,että hetken päästä olisimme todennäköisesti samassa pisteessä.Totaalinen umpikuja saavutettu.
Nyt pitää vain molempien päästää irti,vaikka niin liimaantuneita olemme toisiimme.
Ystäväni sanoi,että se on myös rakkautta kun pystyy päästämään irti,toisen menemään.Olen kyllä samaa mieltä.Teemme molemmat toisillemme varmaan samoin.Toivon,että molemmat vielä joskus löytäisivät onnellisuuden jonkun toisen kanssa.Vaikkakin nyt on edessä pitkä ja kuoppainen tie uuteen elämään.
Paljon kauniita muistoja jää kuitenkin suhteestamme,ainakin minulle.Emme vaan kuitenkaan taida olla tarkoitetut toisillemme,vaikka niin kovin sitä kuvittelimmekin.
Että näin täällä sitten kävi,näin tämä tarina loppui.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108326- 392539
- 1212263
- 221929
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151664- 111489
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa161452"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141389- 151272
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121183