Tuli noista siileistä mieleen nuo lukuisat pieneläinten raadot teillä ja pientareilla. Se mitä ihmettelen, on se, että millaisia autoilijoita teillämme liikkuu, kun näitä raatoja on niin viljalti? Toki eri kokoiset karva- yms. pallerot singahtavat usein tielle varsin yllättäen, mutta...
Tuli vain nimittäin sekin statistinen tosiasia mieleeni, että oman autoilu-urani aikana, vasta 17 vuotta, olen ajanut tasan yhden eläimen hengiltä, hyönteiset pois lukien. Tämä oli jokin pikkulintu, pari vuotta sitten. Koska olen korkeintaan keskivertokuljettaja, ajotavan huomioiden luultavasti heikompikin, niin en voi kuin ihmetellä. Jos minä ajan toistuvasti ylinopeutta, rallailen maaseudun pikkuteillä, ajan aivan muissa maailmoissa, joskus harvoin ajatellessani myös ajatuksissani, niin kuinka helvetin pihalla tai tietoisesti 'murhaavia' monet muut autoilijat ovat teilatessaan milloin mitäkin elukoita tielle?
Eräs liki elämää suurempi mysteeri tähän liittyen on jo vuosia ajoittain ihmetyttänyt. Aina kun lähestyn ajoneuvollani kookkaampia lintuja, jotka ovat tiellä tai pientareella vaarallisen likellä puuhailemassa, niin nämä variksetharakatlokitjne. osaavat melko maltillisesti väistää kohti tulevaa ajoneuvoani, ja yleensä vielä juuri siihen turvalliseen suuntaan, loiks-loiks ja fläp-fläp vaan. Kuinka sitten on mahdollista, että esimerkiksi omalla pienellä paikkakunnallani on jatkuvasti vastikään litistyneitä lokkeja ja variksia tienreunan valkoisen viivan luokilla, milloin tuolla, milloin tällä puolen viivaa?
Ajatuksia? Omia kokemuksia? Statistiikkaa? Tutkimustuloksia? Vitutusta aiheeseen liittyen? Vitutusta kirjoittajaan liittyen? Vitutusta muuten vaan? Maailmantuskaa?
Tuli vain nimittäin sekin statistinen tosiasia mieleeni, että oman autoilu-urani aikana, vasta 17 vuotta, olen ajanut tasan yhden eläimen hengiltä, hyönteiset pois lukien. Tämä oli jokin pikkulintu, pari vuotta sitten. Koska olen korkeintaan keskivertokuljettaja, ajotavan huomioiden luultavasti heikompikin, niin en voi kuin ihmetellä. Jos minä ajan toistuvasti ylinopeutta, rallailen maaseudun pikkuteillä, ajan aivan muissa maailmoissa, joskus harvoin ajatellessani myös ajatuksissani, niin kuinka helvetin pihalla tai tietoisesti 'murhaavia' monet muut autoilijat ovat teilatessaan milloin mitäkin elukoita tielle?
Eräs liki elämää suurempi mysteeri tähän liittyen on jo vuosia ajoittain ihmetyttänyt. Aina kun lähestyn ajoneuvollani kookkaampia lintuja, jotka ovat tiellä tai pientareella vaarallisen likellä puuhailemassa, niin nämä variksetharakatlokitjne. osaavat melko maltillisesti väistää kohti tulevaa ajoneuvoani, ja yleensä vielä juuri siihen turvalliseen suuntaan, loiks-loiks ja fläp-fläp vaan. Kuinka sitten on mahdollista, että esimerkiksi omalla pienellä paikkakunnallani on jatkuvasti vastikään litistyneitä lokkeja ja variksia tienreunan valkoisen viivan luokilla, milloin tuolla, milloin tällä puolen viivaa?
Ajatuksia? Omia kokemuksia? Statistiikkaa? Tutkimustuloksia? Vitutusta aiheeseen liittyen? Vitutusta kirjoittajaan liittyen? Vitutusta muuten vaan? Maailmantuskaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaikkien metsän elukoiden ja lintujen päälle ajamista. Joskus vaan on pupujussille ollut niin kiire että on tullut tien laidalta eteen niin viimetingassa etten ole ehtinyt tehdä muuta kuin yrittänyt jarruttaa ja väistää. Joskus on onnistunut, valitettavasti ei aina. Kesäsin linntujen poikaset eivät tiedä vielä liikenteen vaaroista ja niitä näkyy tiellä kuolleina silloin tällöin. Ainakin itselleni on joskus illan hämärtyessä ohikiitävä lintu tullut sivulta autoa kohti ja ilmeisesti ilmavirran voimasta pyörähtänyt siten ettei sen suurempaa vahinkoa ole sattunut. Eri asia sitten on jos tulee tuulilasiin tai puskuriin, silloin voi käydä huonosti niin tuulilasille kuin linnullekin. Eipä onneksi sitäkään ole vielä itselleni tapahtunut.
Sinulle rallaajalle sanoisin että, mihinkäs sinulla on niin kiire että pitää ylinopeutta ajella? Ehtiihän tuota vähemmälläkin kiireellä.Pitkiä matkoja ajellessa on aikaa ajatella momenlaisia asioita, mutta huomiokyky pitäisi säilyttää silti liikenteessä normaalina. Huolimattomalla ajotavalla on helposti hatelikossa.
Väistin kerra tien yli kipittävää oravaa ja takanani tuleva auto oli ajaa perääni. Auto tuli perässäni niin kauan kuin ajoin parkkiin, sain haukut mokomasta varovaisuudesta. Aion väistää oravaa vielä edelleenkin, jos se suinkin vaan on mahdollista. Tuli siitä sitten kiitosta tai haukkumista.
Niin, väistämättä (!) tulee tilanteita jolloin ei vain ehdi väistää, se on fakta. Mutta miettiessäni juuri tuota omaa ajamistani, en voi kuin ihmetellä.
Mitä tuohon ajotapaani tulee, niin enpä muista että olisi ikinä aidosti kiire ollut, hengenhätä siis. Sitä vain on hätänen ja kaiketi nauttii vauhdista, kurveissa etenkin, vaikken toki ruuhkissa retosta, siinä hajoaa vain pää. Kuten myös pidemmillä matkoilla helposti. Tosin verrattuna lähialueen nuorikkoihin olen lähinnä hidaste, museosta karannut, luulisin.
Väistele vain oravia jatkossakin, hyvä niin, vaikka tietysti onnettomuuden sattuessa poliisi kippaakin loan niskaasi. Itsekin väistelen noita pikkuisia, joskin silmät viipyy aika tiiviisti myös taustapeilissä, niin että yleensä selkäranka tietää onko aikaa väistellä.
Olen ajanut paljon metsissä suurella nopeudella ja tuloksena on tähän mennessä ehkä neljä raatoa yhteensä. Olikohan yksi orava, jota ehdin väistää kahdesti, mutta en kolmatta, kun se vielä kerran kääntyi ja jäi nippanappa yhden renkaan alle. Ensin taisin koittaa ajaa sen takaa ohi... kääntyi, koitin ajaa yli niin, ettei renkaat osu siihen, kääntyi uudestaan ja jäi renkaan alle.
Ja kerran mulle lensi haukka suoraan tuulilasiin, kun oli satanen vauhtia.
sinusta tulee enemmän mieleen mummoköröttelijä. Sellainen naama lasissa kiinni keskittyneesti ajava ylivarovainen pikku mummeli.
mahda mitään. Itse ajattelen eläinten olevan kuin lapset, arvaamattomis liikenteessä, eivätkä tunnista riskejä.
Ikäväkseni olen murhannut muutaman oravan, ja kerran sain valtavan, puolen tuulilasin kokoisen siiven lasiin, jonka omistajan seurauksista ei mitään tietoa, piti pysyä itse tiellä.
Tunnustan ajaneeni sisiliskon ylitse. Pysäköityäni autoni huomasin sisiliskon autoni takana juuri renkaan kohdalla ja lähestyin sitä kiinnostuneena kuvitellen sen pakenevan ja jättävän häntänsä siihen.
Kuinka ollakaan, sisilisko heittäytyi selälleen kuolemaan ja sen vatsasta pursusivat suolet ulos. Seuraava havaintoni oli, kun kymmenet muurahaiset olivat sen kimpussa.
Ainakin viime perjantaina oli pikkulintuja tavallista enemmän liikenteessä. Pelkkä ohi pyyhkäiasevä ilmavirta saattaa saada ne pökertymään tielle. Olen ajanut uskoakseni ainakin yhden variksen hengiltä. Kun tiputtaa vauhtia vähän alle satasen, ei vahinkoja tapahdu niin paljon. Sitä ei vaan voi aina tehdä, jos samalla tiellä on muuta liikennettä. Jokatapauksessa se että ajaa 100 km/h verrattuna 120 km/antaa huomattavasti enemmän reagointiaikaa. Jarruja ei voi polkaista pohjaan, mutta kaasua voi höllätä merkittävällä tuloksella.
Minulta voi mennä koko päivä pilalle jos näen, tai että jos itse. Tulee kamalan apea mieli. Sen takia yritän välttää. Olen känyt pelastelemassa toisten yliajamia sieltä tieltä. Tiedän kokemuksesta, etteivät ainakaan pikkulinnut jää eloon juuri koskaan. Pelastelin niitä kissan kynsistä joskus lapsena. Yhden poikakaverin yliajaman hiiren palasimme vaatimuksestani katsomaan. Tuntui tosi epäoikeudenmukaiselta, että niin pieni eläin ja olimme ajaneen sen pään päältä! Ääh. Näinköhän minut muistetaan tyttöystävänä, joka veti kauheet draamat.. Eikä se ollut edes hänen vika :)