Ymmärrän jotenkin että osa ihmistä kieltää evoluutioteorian ja uskoo vielä kaikenmaailman jumaliin ja siihen että naisen ainoa tehtävä on tuottaa lapsia. Lisäksi ymmärrän vielä jotenkin senkin että joilla heistää on geneettinen pakottava tarve saada lapsia. Mutta sitä en ole koskaan ymmärtänyt, enkä ymmärrä, miksi ei osata laskea riittääkö rahat.
Itse olen 30 something akateeminen mies ja koska minun ikäisinä sinkku naisia on aika vähän olen mielenkiinnosta deittaillut myös yh naisia ja ei siinä mitään, mutta kun he kaikki valittaa, vali, vali, vali, vali.... mikään ei ole koskaan hyvin. Ei ole omaa aikaa, ei ole omia menoja, ei ole omia harrastuksia, ei voida matkustaa, ei voida käydä ulkona, eikä ole omaa rahaa etc... En tiedä mutta joka treffien jälkeen on tullut mieleen että tietävätköhän he miksi ovat yh:ta sillä eihän kukaan tuollaista jaksa. Ja jos tulotaso on matala niin kannattaako oikeasti tehdä niitä lapsia kun maailmassa kun on 2 miljardia lasta köyhyysloukussa ja nälkäkuoleman partaalla kokoajan. Kannattaisiko yrittää sen sijaan nauttia siitä yhdestä ja ainoasta elämästä ? Kehitysmaan äitejä kun näytetetään tv:stä ison lapsikatraan kanssa vaikka mitään toimeentuloa ja vertaan tätä kuvaa tapaamiini yh äiteihin niin minusta tilanne on täysin sama. Edes korkea koulutus ei saa naista tässä suhteessa muuttumaan.
Viimme treffeiltä kun lähdin kotiin olikin pakko ottaa taxi alle ja ajaa viereiseen hotelliin yöksi jotta sai yömyssyksi ison lasillisen erinomaisen hyvää punaviiniä sillä tuntui että sinkkuna elänkin sekä rahallisessa että täysin vapaassa paratiisissa.
Siksi kysynkin : Onko onnellista yh olemassa, jolla on rahaa täysin riittävästi, ja joka pystyy toteuttamaan myös itseään ja omia haaveitaan ja unelmiaan.... vai onko se ihan satuolento ????
Itse olen 30 something akateeminen mies ja koska minun ikäisinä sinkku naisia on aika vähän olen mielenkiinnosta deittaillut myös yh naisia ja ei siinä mitään, mutta kun he kaikki valittaa, vali, vali, vali, vali.... mikään ei ole koskaan hyvin. Ei ole omaa aikaa, ei ole omia menoja, ei ole omia harrastuksia, ei voida matkustaa, ei voida käydä ulkona, eikä ole omaa rahaa etc... En tiedä mutta joka treffien jälkeen on tullut mieleen että tietävätköhän he miksi ovat yh:ta sillä eihän kukaan tuollaista jaksa. Ja jos tulotaso on matala niin kannattaako oikeasti tehdä niitä lapsia kun maailmassa kun on 2 miljardia lasta köyhyysloukussa ja nälkäkuoleman partaalla kokoajan. Kannattaisiko yrittää sen sijaan nauttia siitä yhdestä ja ainoasta elämästä ? Kehitysmaan äitejä kun näytetetään tv:stä ison lapsikatraan kanssa vaikka mitään toimeentuloa ja vertaan tätä kuvaa tapaamiini yh äiteihin niin minusta tilanne on täysin sama. Edes korkea koulutus ei saa naista tässä suhteessa muuttumaan.
Viimme treffeiltä kun lähdin kotiin olikin pakko ottaa taxi alle ja ajaa viereiseen hotelliin yöksi jotta sai yömyssyksi ison lasillisen erinomaisen hyvää punaviiniä sillä tuntui että sinkkuna elänkin sekä rahallisessa että täysin vapaassa paratiisissa.
Siksi kysynkin : Onko onnellista yh olemassa, jolla on rahaa täysin riittävästi, ja joka pystyy toteuttamaan myös itseään ja omia haaveitaan ja unelmiaan.... vai onko se ihan satuolento ????
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvin pyyhkii ja rahaa riittää harrastuksiin, matkailuun, huvituksiin...
ole aina noin?
Jos sun kohdalle on osunut yh-joka vain valittaa huonoa taloudellista tilannetta niin voi voi.
Tutustu ihmiseen itseensä , vai onko sun ns. oikeella naisellasi oltava paksu lompakko ja omaisuutta , jotta sitten vasta kelpaisi sinulle ? Kaikille ei ole tärkeintä se omaisuus ja rikkaus , vaan se rakkaus ja lämpö ja läheisyys, rakkaiden lasten , omaisten ja läheisten hyvinvointi, yhdesä olo ja tekeminen.
Itselleni on ihan sama , miehessä onko töissä tai työtön, kunhan pärjää/ elättää itsensä ja perillisensä, en etsi elättäjää elämääni, vaan sitä aikuista uskollista, pitkäaikaista elämänkumppania , josta saisi juttuseuraa, jolla löytyisi aikaa minullekin ja tietysti sitä hellyyttä , läheisyyttä...
Mutta tuntuu miehillä oleva niin kovat kriteerit naisia kohtaan varsinkin näillä, joilla ei itsellään ole omia lapsia... mielummin ottaisin kumppaniksi vaikka yhteishuoltaja isukin tai yh-isukin kuin ns. vanhan poijan joka elää ihmeellisessä haave maailmassa, ajatellen vain itsekäästi itseään, huomioimatta toisia ja heidän tunteitaan.
"Antaa vain kaikkien kukkien kukkia ... kyllä vakka kantensa löytää ! " :)
Tsemppiä kaikille sen oman ja oikeen löytämiseen.
Meitä kun on paljon vapaalla jalalla , syystä tai toisesta eronneita, karanneita, sinkkuja ja leskejä, niin miehiä kuin naisia, joilla olisi paljonkin annettavaa toisilleen , siis sitä henkistä ja läheistä lämpöä ja hellyyttä, toisen kunnioittamista ja upeita juttutuokioita , en siis tarkoita mitään materiaalista.
Ilmoitan vaan, että minulla ainakaan ei ole yhtään mitään annettavaa kenellekään, olen henkisesti, fyysisesti ja aineellisesti täysin tyhjä, sekä konkreettiseassa, että myös metafyysisessä mielessä, ja varsinkin jälkimmäisessä.