ovat nyt puolessa välissä. Olitko jo keväällä päättänyt, että tämäkin kesä saa mennä yksin vai toivoitko jotain muuta? Jos toivoit, niin mikä meni pieleen? Entä toiveesi syksylle; töitä, opiskelua, harrastuksia vuorokaudet ympäriinsä vai kainalo johon käpertyä kun ulkona myrskyää? Miten aiot toimia sellaisen saadaksesi?
Oma mottoni on: ei odotuksia => ei pettymyksiä. Kalenteri alkaa olla niin täynnä menoja, että ei paljon ehdi yksinäisyydestä kärsiä. Ja vihaan joka tapauksessa syksyä ja talvea joten olen ihan mielelläni yksin.
Oma mottoni on: ei odotuksia => ei pettymyksiä. Kalenteri alkaa olla niin täynnä menoja, että ei paljon ehdi yksinäisyydestä kärsiä. Ja vihaan joka tapauksessa syksyä ja talvea joten olen ihan mielelläni yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toivoin jotain. Toiveet eivät taaskaan toteutuneet.
Kai se on vaan pakko uskoa etten kelpaa kenellekkään
vähänkään täysjärkiselle naiselle. Pitää vaan lakata
tuhlaamasta aikaa asiaan. On vaan niin kurjaa olla aina
yksin. Mutta ei mahda mitään.
Sama mulla mitä "Luuseri..." sanoi:(. Kurjaa aina yksin ja kukaan nainen ei ole kiinnostunut, se syö miestä :/
keväästä syksyyn olen haaveillut josko jostain löytyisi aikuinen mies (40 ), jolla samanlaiset elämän arvot, mutta turhaan.
Niimpä syksykin tulee ja menee "yksin elellessä" , onneksi on läheiset, ystävät ja kaunis luonto, jossa saa itseensä virtaa ja tietysti työ.
Uskosin että meitä yksinäisiä on paljon, joilla samanmoisia haaveita , osalla meistä tuntuu olevan niin korkeita odotuksia toiselta osapuolelta.
Valitettavaa , mutta on tosi vaikeaa löytää itselleen kumppania.
toivoo että jotain tapahtuisi, mutta kyllä sen osaa jo tässä iässä etukäteen tietää että ei mitään taphdu. Eikä tapahtunut.
Hyvin tiivistit asian.
Olin viime talvena päättänyt, että teen radikaalin elämänmuutoksen ja haen parin itselleni vaikka kivenkolosta. Lääkäri tiputti pommin helmikuussa ja tässä olen kevään ja kesän rampannut tutkimuksissa ja ollut aika mietteliäällä tuulella. Joulukuussa menen leikkaukseen, että odotusaikaa on. Kesäloma meni tehdessä kaikkea mukavaa. Syksy menee töitä tehdessä ja opiskellessa. Tietenkin valmistaudun jatkohoitoon ja henkisesti siihen, mitä tuleman pitää. Kainaloa en etsi. On niitä ollut kainaloita, jotka eivät ole välittäneet lopulta. Jos suru puseroon iskee, juon lasillisen viiniä, polttelen kynttilöitä myrsky-yössä ja kirjoittelen mietelmiä. Ihminen on lopulta vastuussa itsestään ja joskus on hädän hetkiä, jolloin on selvittävä täysin yksin. Mutta onhan ihmisen selvittävä kuolemastakin yksin, vaikka en ole mitään kuolemaa tässä tekemässä. Kunhan vaan mietin. Minulla oli kaksi vuotta täynnä illat ja viikonloput menoja, kunnes tuli tämä sairaus. Tykkään syksystä ja talvesta, kun saa käpertyä eikä ole pakko mennä minnekään. En ole koskaan ollut kesän ihmisiä. On minulla kuitenkin pari menoa, joissa aijon viikottain käydä.