Eri tilastojen mukaan 60-80 prosenttia miehistä on uskottomia ja oman miehen uskottomuus tuntuu tulevan suurimmalle osalle naisista yllätyksenä. Kuitenkin kysyi sitten keneltä naiselta tahansa, niin kaikki naiset ovat täysin vakuuttuneita, että "ei minun mieheni..." Tuntuu, että olen ainoa nainen, joka tiedostaa, että suurella todennäköisyydellä myös minun mieheni joskus pettää, ellei ole jo pettänyt. Miten te muut pystytte vakuuttamaan itsenne siitä, että ei juuri minun mieheni, mutta kaikkien muiden? Ettekö koskaan edes ajattele, miten yleistä ja todennäköistä miehen uskottomuus on?
Kysymys pettämisestä
naisille...
73884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
petä. En ole koskaan pettänyt. Ei ole tarvis, koska olen der mann. der mannin itsetunto perustuu laajalti muuhun kuin siihen minkä pimperon voi kulloinkin saada. Se perustuu epärealistisen korkealle kuvalle omasta merkityksestä maailmalle.
tilastot.. Ei niihinkään ole sokeasti uskomista. Naurattaa se ku kaikki aina väittää et "tää on fakta, kato vaikka googlesta!" Netistähän ne vastaukset kaikki löytyy, ja kaikkihan pitää paikkansa... En tiedä mitä tilastoja tarkoitat, mutta tulipahan mieleen...
Luuletko ettei melkein kaikilla naisilla olisi jonkinnäköistä pelkoa ja ajatusta joskus että mitä jos mies pettää, ja että olisipa kauheaa jos mies joskus pettäisi? Kyllä sellaistakin tulee ajateltua, vaikkei luulisi oikeasti oman miehen pettävän. Senhän takia onkin niin paljon vainoharhaisuutta ja mustasukkaisuutta ja kyttäämistä, että tulee sitä ajatelleeksi. Puolin ja toisin. Sitäpaitsi tuskin he heti kun menet kysymään, tuomitsisivat miehensä, puhuisivat hänestä pahaa ja antaisivat epäluottamuslauseen rakkaastaan. Eivät varmasti asiasta huutele, vaikka epäilisivätkin sisällään miehen pettävän.
Miksiköhän nainen on vakuuttunut ettei miehensä petä? Ehkä he ovat parisuhteessa miehiensä kanssa siksi, koska luottavat heihin! Itse en ainakaan tuhlaisi aikaani mieheen, jonka olettaisin pettävän minua jossain vaiheessa.
Sinulle taitaa luottamus olla täysin vieras käsite.
Ja sinulle taitaa järjen käyttö olla täysin vierasta! Sinä voit luottaa ihan niin paljon kuin huvittaa, mutta jos se toinen osapuoli ei käyttäydy sen luottamuksen mukaisesti, niin sinä et sille voi yhtään mitään!
luottokunta. Muu turhan puntaroiminen on luusereille. Jos Der Mannia petetään, Der Mann sanoo soronoo ja lähtee jälleen steppailemaan syntisiä öisiä katuja.
järjen vastaista?
Ei se ole luottamusta jos ei luota. Tokihan toinen voi pettää, mutta jos toinen ei tiedä, niin luottaa edelleen. Jos epäilen miehen pettävän tai tiedän sen, en silloin luota. Ei luottamus perustukaan siihen mitä toisen mahdolliset salaiset teot ovat, vaan ajatukseen, toisen tuntemiseen.
Minulle on vieras käsite, että seurustelisin ihmisen kanssa keneen en luota.
ovat mitä ovat, eli 20 – 60 % ovat tavallisimmat luvut mitä saadaan vähän laajemmista tutkimuksista.
Itselleni on ihan selvää, että jompikumpi voi pettää pitkässä liitossa. silloin vain on hyvä pysähtyä miettimään, mitkä syyt siihen olivat. Se voi olla oire jostain. Nykyään on aivan yhtä mahdollista että nainen pettää. Kysymys pitäisi siis laajentaa myös siihen, eivätkä miehet koskaan ajattele, kuin todennäköistä naisen pettäminen on? (arvioitu luku on alle 30v n. 40%)
Rakastaa ei voi syvästi, ellei ole luottamusta. Luottamusta tulee olla moniin asioihin, ei pelkästään seksuaaliseen uskollisuuteen. Pettämisessä on pahinta selkään puukottaminen, eli ei voi luottaa siihen mitä toinen lupaa tai sanoo. Se sisältää aina valehtelemisen ja huijaamisen elementin. Miksi pitäisi pitää luonnollisena sitä, että sinulle valehdellaan?
Vaikka eläisi ns. avoimessa suhteessa, eli kumpikin tietää että niitä seksipartnereita on, se vaikuttaa suhteen luonteeseen. Kiintymys ja rakastaminen muuttuvat hiukan pintapuolisemmaksi. Näissä suhteissa ei synny koivin syvää tunnepohjaa. On ihmisiä jotka oppivat elämään näin, he eivät kaipaakaan sen kummempaa.
Nykyään kun parisuhteet perustuvat tunteelle, niissä korostuu tuo syvällisempi puoli. Se vaatii siis suurempaa sitoutumista ja itsensä alttiiksi panemista kuin perinteiset liitot.
20-60, jos lasketaan molemmat sukupuolet, miehistä 60-80. Mun kokemuksen mukaan miehistä 100 prosenttia.
minun kokemukseni mukaan 20%...
Pettämiseenkin tarvitaan aina joku syy. Kun suhde alkaa rakoilla syystä tai toisesta, niin pettämiskynnys alentuu. Pettämisen syynä harvoin on pelkkä seksinpuute ja sen halu, vaan yleensä pettämisellä korvataan ja haetaan hyväksyntää ja henkistä yhteyttä toiseen ihmiseen.
Uskottomuus on yleistymässä, koska henkiset arvot ja yhteydenpito kumppaniin ovat vähentyneet. Seksi on noussut ykkösasiaksi, henkiset arvot ja yhteys toiseen korvattu ulkopuolisilla harrastuksilla oman itsensä kehittämisellä ja ulkomuodon muokkaamisella ja itsekkäämmällä ajattelulla. Hyvä suhde perustuu kumppanin huomioimiseen ja hänestä kiinnostumiseen muutenkin kuin seksuaalisessa mielessä. Mitä tiiviimpi henkinen yhteys ja yhteenkuuluvuuden tunne sitä kautta, sitä paremmat mahdollisuudet suhteella on kestää vaikeudet. Luottamus perustuu avoimuuteen ja avoimuus taas perustuu kommunikointiin, puhumiseeen toisen kanssa. Puhumattomuus ja etääntyminen on pahin suhteen kannalta ja helpoiten johtaa pettämiseen, kun koetaan ettei suhde enää tyydytä fyysisiä ja henkisiä tarpeita.
Uskottomuus harvoin sittenkään tulee yllätyksenä, takana monasti on tietämättömyys toisen ajattelusta ja tunteista, josta ei ole haluttu tai ymmärretty ottaa selvää tai arjen rutiinissa se on unohtunut.
"Pettämisen syynä harvoin on pelkkä seksinpuute ja sen halu, vaan yleensä pettämisellä korvataan ja haetaan hyväksyntää ja henkistä yhteyttä toiseen ihmiseen."
Miehethän saavat aika lailla hyväksyntää siinä, että nainen harrastaa seksiä ilokseen hänen kanssaan. Se parantaa myös henkistä yhteyttä naiseen. Puhumattakaan miehen kovemmasta seksintarpeesta. Väittäisin että moni mies kokee aika kovana selän kääntämisenä, jos hänen kumppaninsa ei harrasta seksiä hänen kanssaan kuin harvoin, jos koskaan.
"Eri tilastojen mukaan 60-80 prosenttia miehistä on uskottomia"
Tuo on ihan täyttä paskaa.
Ensinnäkin naiset pettää nykyään enemmän kuin miehet (kun siivotaan mummot ja vaarit pois tilastoista, naiset ovat kovempia pettureita). Toiseksi, hattuarviona 10-20% miehistä ei edes koskaan seurustele, joten nuo prosentit ovat kyllä täydellinen mahdottomuus.
muistaakseni noin 50% ihmisistä oli joskus pettänyt jotain kumppaneistaan.
kaikki miehet pettää, naisista alle puolet. Tämä on ihan fakta!
Minä en luota yhteenkään mieheen, ettei tämä pettäisi tilanteen tullen. Jokainen mies on vietävissä, eikä sellaista miestä ole olemassakaan, joka ei pettäisi tilanteen tullen.
Tämä on ihan totta. Kaikki miehet mun työpaikalla pettää naistaan ja kaikki miehet mun kaveripiiristä pettää naistaan. Sellaisia miehet vain on. Onneksi suurin osa naisista on tyhmiä, kuten tästäkin ketjusta näkee.
kohdallasi näin tulee käymäänkin. On naisia, jotka eivät arvosta itseään eivätkä osaa arvostaa miehiä. Ja näitä naisia eivät myöskään miehet arvosta. Joten hehän ovat kuin luotuja petettäviksi.
On your dreams.... Usko sie vaan, ei se ole kiellettyä mutta kun saat enemmän elämänkokemusta niin huomaat totuuden.
Kun pikkutytytöstä saakka on syötetty ruusunpunaisia unelmia oman miehen ihanuudesta, prinsessahäistä ja täydellisestä avioliitosta suloisine lapsineen, niin useimmat meistä naisista aikuisinakin haluavat luottaa omaan prinssiinsä. Osin biologian, toisaalta kulttuurimme asettamien paineiden vuoksi nainen haluaa kiivaasti sulkea silmänsä oman ukon pahimmilta piirteiltä, kuten juopottelu, väkivalta, .. Ilmeisesti jotain haikua todellisuudesta naisen takaraivossa kuitenkin on, koska niin monet ovat etsivät viitteitä uskottomuudesta jo ihan suhteen alkumetreiltä lähtien. Kun asia sitten tulee esiin niin, ettei sitä enää voi kieltää, asia käsitellään helposti syyttämällä toista naista.
Ensinnäkin tuo tilasto ei ole varsin pitävä. Mikälie ollut otos jne.
Toisekseen luottamus on lahja. Sitä joko arvostetaan tai se petetään. Ennen kuin on petetty, ei voi toista epäillä. Eihän siitä mitään tulisi. Ei epäilyksessä voi elää.
Sita paitsi, olemme jutelleet tästä aiheesta. Ja enne voi kumpikaan olla varmoja, että jos menee todella huonosti ja asiasta ei voi kunnolla edes jutelle, mitä kumpikaan tekee. Se on aika varmaa, että tuosta noin vaan ei kumpikaan petä. Molempien isät ovat äitejä pettäneet, joten tiedämme, millaista tuskaa pettäminen voi koko perheelle aiheuttaa. Lisäksi näemme sen hyvin selkärangattomana toimintana. Meillä on puheyhteys, joka pelastaa jo paljon.
Ehkä sunkin kannattaisi jutella aiheesta. Katsoa, mitä kumppani on mieltä yleensä koko aiheesta.
siitä että aitoa rakkautta on aniharvassa.
Mitä mielestäsi on aidon rakkauden määritelmä?
sitten kun sen kokee. Jotkut ei ehkä koskaan saa tietää jos jää lapsen kenkiin itsekeskeisyydessään, kuten suurimmalle osalle vaikuttaa käyneen.
jäävät usein tälle "sen tietää kun kokee" -tasolle. Älä odota että ihmiset vain jatkavat hyminää aidon rakkauden nimiin, jos et selitä omaa käsitystäsi siitä.
Mun mielestä aitoa rakkautta on se, että pyrkii tekemään toisen onnelliseksi, mutta ei omalla kustannuksellaan.
Intohimo suhteen alussa on sitten oma lukunsa. Varmaan välttämätön olemassa, mutta ei siihen kuitenkaan voi mitään kovin monivuotista perustaa.
Aika huonon 'määritelmän' asialle annat. 'Rakkauden' ja ihastumisen kokevat kaikki omalla tavallaan, mutta jokaisen se nostaa purppuraisen pilven päälle ja kehittää silmien ja aivojen / tajunnan peitoksi vaaleanpunaisen, sokaisevan ja valheellisen harson.
Oikeaa ja aitoa rakkautta on vain äidin- ja isänrakkaus, vanhempien välittäminen ja huolenpito lapsistaan. Miehen ja naisen välillä oleva ns. 'rakkaus' on suuri valhe ja vääristymä, joka elää niin kauan kuin intohimoa riittää ja muuttuu sen jälkeen omistamiseksi, tai ainakin sen yritykseksi, ja alistamiseksi ym. 'mukavaksi' toisen ihmisen latistamiseksi. Luepa vaan tarkasti näitä(kin) sivustoja.
Terveellä itsetunnolla ja oman arvon kunnioituksella varustettu ihminen ei ikinä hyväksy sellaista, toiset pitävät sitä "itsekeskeisyytenä" kun eivät käsitä mitään toisen ihmisen oikeasta rakastamisesta eivätkä varsinkaan siitä, että itseään pitää rakastaa ensin, vasta sitten kykenee rakastamaan muitakin, oikein ja oikeasti.
"Miehen ja naisen välillä ns,`rakkaus` on suuri valhe ja vääristymä, joka elää niin kauan kuin intohimoa riittää ja muuttuu sen jälkeen omistamiseksi, tai ainakin sen yritykseksi, ja alistamiseksi ym `mukavaksi`toisen ihmisen latistamiseksi".
Eli, tuosta voi päätellä, ettän nainen on miehelle seksiobjekti, joka kiinnostaa niin kauan kuin kiinnostaa ja sitten, kun intohimo lopahtaa, nainen ei merkitse miehelle enää mitään. Nainen muuttuu miehen silmissä alistajaksi ja latistajaksi. Tuoko on sinun määritelmäsi rakkaudesta? Eli rakkaus on yhtä kuin seksi?
Miksi ihmiset sitten haluavat naimisiin ja haluavat nimenomaan se yhden ja ainoan kanssa viettää
loppuelämänsä, vaikka intohimoa ei enää niin kovasti ole? Mihin perustuu se, että toisen kanssa on vaan
niin hyvä olla ja tuntee toista kohtaan tunteita, joita ei muita kohtaan tunne? Eikö kyse silloin ole muustakin kuin intohimosta ja seksistä. Seksiä voi harrastaa kenen kanssa vaan tahtoo, mutta rakkauteen tarvitaan voimakkaita tunteita ja syvää kiintymystä, jota myös rakkaudeksi kutsutaan.
Aitoa puhdasta rakkautta on myös miehen ja naisen välillä, se ei ole edes harvinaista.
Mä en voi ainakaan hokea tuota, olen nähnyt muutamassakin "poikaporukassa" liikkuneena mikä on todellinen prosentti ja se tuntuu olevan lähempänä 90% kuin 60%... Ikävä totuus on se, että mun kokemuksen mukaan, duunista/asemasta riippumatta lähes kaikki pettää tilaisuuden tullen. Tosin usealla on vastapuolena varattu nainen, joten se siitä, mutta että kyllä: ihmiset pettää ja ne pettää paljon! Että ei pelkästään miehen uskottomuus ole yleistä, vaan myös naisten.
Mutta mua se ei onneksi haittaa, mä en ole mustasukkainen, mulle rakkaus ja koti on tärkeämpää: mene missä menet, mutta tiedä minne palaat. Niin kauan, kun on selvää, kuka on ykkönen ja kenet se valitsee, niin kaikki on okei, ja tietänee, että jos empii, edes kerran, niin lähtee. Hempukoita riittää mutta miehen pitää tietää kuka sen ykkösnainen on, kuka on emäntä ja minne kotiin palataan. Ja mikäli minun seksielämäni ei kärsi, voin jakaa leluni. Palautan itsekin lainaamani aina ihan hyvässä kunnossa ;)
On lapsellista myös minun mielestäni kuvitella, ettei pitkässä suhteessa seksin kanssa petettäisi, tavalla tai toisella, niin paljon sitä on. Ja siis, just ne kivat pienten lasten isät, uskolliset miehet, söpöt kiltit pojat, totinen insinööri, kolmekymppiset viiva neli... viis... jopa kuuskymppiset, ja valehtelematta! Nähty on. Muutaman ääriuskollisenkin olen nähnyt, mutta se on ihan arvontaa sattuuko se periaatteitten mies omalle kohdalle. On nimittäin yhtä lapsellista hokea, että pettämiselle tarvitaan aina joku syy, kun syitähän on... Ei ole suuseksiä, ei ole seksiä tarpeeksi (mikä on kenenkin tarpeeksi) ei ole riittävän villiä, on vähän jännitystä, ihastuin, koska voin, olin kännissä, no se vaan sattu, ja usein, perusteita ei ole, koska eihän sitä tarvitse perustella ennenkuin jää kiinni. Lisäksi, hei haloo, voishan sitä panostaa omaankin suhteeseen, vetää käteen, vaihtaa suhdetta, ja rakentaa seksielämää... Mutta mitäpäs sitä. Sitten se tulee aina ihan yllätyksenä ja järkytyksenä, MITÄÄH?! No joo, eipä tule minulle.
MUTTA! Aitoa rakkautta kyllä on. Monikin rakastaa kumppaniaan oikeasti, vaikka harrastaa seksiä toisen kanssa. Joo, kyllä. Moni ei vaihtaisi mihinkään eikä todellakaan petä koska ei rakastaisi. Yksi mies on kertonut, suuseksistä oli puutetta: hän rakastaa kumppaniaan eikä halua painostaa, joten hän hoitaa sen näin. Vaimo saa olla onnellinen ilman ja hän kuitenkin saa, koska se on hänelle niin tärkeää. Seksiä hän harrastaa vaimonsa kanssa harvoin, kun vaimo ei halua, mutta hän rakastaa absoluuttisesti vaimoaan ja se on ihanin nainen mitä ikinä! Hän kehui vaimonsa maasta taivaisiin.
No, miten niin se mies ei rakastaisi vaimoaan?
Jotkut ei rakasta, mutta kyllä jotkut silti rakastaa. Seksi on vain seksiä. Ei niissä panoissa mitään kummempaa ole.
En sinänsä oikein hyväksyisi, "moninainnissa" on riskinsä ja ongelmansa, mutta ihminen on aina ollut ihminen. Tuntuisi hassulta uskoa satuihin.
Enkä oikeasti itse halua olla kun yhden kanssa, koska en halua, mutta en jaksa uskoa uskollisuuteen kovinkaan vahvasti.
nuorena ajattelin. Nyt ajattelen niin, että on persoonia joille avoin liitto toimii ihan tyydyttävästi. Se on oikeastaan varman päälle pelaamista, ja nimenomaan ok silloin kun molemmille se perhe ja koti ovat tärkeitä. Tuollaista suhdetta ei heilauta edes ulkopuoliset seksisuhteet. Niin ja ikävä kyllä sellaiset myös suostuvat elämään noin vain siksi, että on edes joku, ettei tarvitse elää yksin.
Rakkaussuhteessa taas otetaan iso riski. Laitetaan itsensä niin alttiiksi, että pettäminen saattaa satuttaa ja todella lujaa. Sitä voi se toinen puoliso käyttää kylmästi hyväkseen ja pelata selän takana ihan jotain muuta. Ilman luottamusta taas et edes voi saavuttaa sellaista suhdetta, missä molemmat ovat yhtä alttiita. Sellaisen suhteen todennäköisyys on pieni, ehkä noin 20 – 30 % parisuhteita saavuttaa sen. Uskollisia voi olla useampikin liitto, siihen kun ei tarvita rakkautta vaan lujaa tahtoa.
Se että etsitään sellainen kumppani, jonka haluaa laittavan itsensä täysin peliin vaikka itse on vain puolittain, on mielestäni alhaista. Tarkoitus on pettää, vaikka uskotteleekin muuta. Miksi ei etsitä itselleen paremmin sopivaa kumppania? Miksi ei voida ilmaista, että nyt en enää voi tai halua olla uskollinen ja päästää se toinen hakemaan sellaista suhdetta mitä halajaa? Jokainen etsiköön niitä virvatulia mitä halajaa…
Höpöhöpö, ei se ole mitään puoliksi laittamista, jos kuitenkin sitoutuu siihen, mikä on oikeaa, eikä avoimeen suhteeseen hyväksyvästi suhtautuvat aina ole vain jonkun kanssa siksi että olisi joku. Ihan samalla logiikalla kaikki ultrauskolliset eivät vaan saa ketään muuta ja ovat sairaanloisen mustasukkaisia, asia ei taida olla ihan näinkään? Aika moni elää uskollisesti suhteessa koska pelkää ettei saa muutakaan, se on totta.
En ole ajatellut näin nuorempana, vaan olen oppinut näkemään asiat laajempana, myös rakkauden, kun ahtaiden ja yksioikoisten määritelmien mukaan. Toi on aika vanha kortti tuo "niin minäkin nuorena" koska se on tarkoitettu alentamaan minun mielipiteeni "nuoren ajatuksiksi" vain siksi, että sinä olet joskus muuttanut mieltäsi, jyrkemmäksi, kun olet vanhentunut (tai siltä se helposti kuulostaa, kuten varmasti vanhempana ihmisenä jo ymmärrät ja tiedät). Vanheneminen on tehnyt sinut jyrkemmäksi, ja sinä ajattelet noin, hienoa sulle: mulla on kyllä käynyt päin vastoin. Mä pystyn rakastamaan kyllä, vaikken täydellisyyteen uskoisi ja hyväksyisin isojakin virheitä ihmisessä. Mutta ihan vaan, että sama se minkä ikäisenä, näkemys voi olla silti ihan ok ja oikea, ainakin sille ihmiselle. Ja jos nuoret hyväksyvät pettämisen helpommin (mitä en kyllä usko) niin tavallaan, se on hyvä asia, ettei liitto horjuisi yhden lipsahduksen edessä.
Muitakin keinoja satuttaa on kuin seksi, ja seksi itseasiassa ei välttämättä ole edes pahin. On sitäpaitsi paljon pahempaa vaikka pitää sivusuhdetta ja valehdelle siitä, pitää kahta perhettä siis. Siinä ei sitoudu kumpaankaan. Ja siinä valehtelee aika kovaa, joka päivä ja oikeasti. Kun jossain hetken heilahduksessa. Moni, ja yllättävän moni, "uskollinen" häipyy kun tulee se alamäki, sairaus tai muuta vakavaa. Aika moni suhde hajoaa ja loppuu, pettämiseen kyllä, mutta muuhun pettämiseen kun seksiin.
"Miksi ei etsitä itselleen paremmin sopivaa kumppania? Miksi ei voida ilmaista, että nyt en enää voi tai halua olla uskollinen ja päästää se toinen hakemaan sellaista suhdetta mitä halajaa? "
Miten niin, jos se on löytynyt jo, ja se on täydellinen, niinkuin ihminen nyt voi olla. Kukaanhan ei koskaan ole täydellisen sopiva, ja mistäs sitä tietää jospa se suhde on molemmille hyvä. Mikä on uskollisuuden määritelmä, vain se ettei pane muitten kanssa? No, tiukan paikan tullen uskollisuus on kyllä jotain muuta. Kumppanilla joka jättää kun hätä tulee ei tee mitään, eikä seksillä ole siinä kohtaa mitään väliä. Ja tässä kohtaa on ihan turhaa selittää mitää, että koska seksissä olisi uskollisempi olisi muutenkin. Tai sitten ei ole kokemusta: asiahan ei ole näin.
Nimenomaan, eikös jokaisella ole oikeus etsiä mitä haluaa? Kaikki eivät halua myöskään tietää, sitä mitä silmät ei nää, ei sydän sure. Voi olla että se onkin raivostuttavaa sokeutta, mutta ehkäpä siinä on tässä maailmassa myös viisautta. Kyllä jokainen nainen, joka haluaa tietää, tietää koska mies on vieraissa käynyt.
Täysillä voi laittaa itsensä peliin monella tapaa, kuten sanottua, mielummin vain yhden kanssa, mutta ei minun liittoni siihen satunnaisseksiin kaatuisi. Jos toisen on mentävä, niin varmaan sillä on hyvä syy.
miksi koit sen niin?
Elin itse nuoren avoimessa liitossa ja tuolloin se oli yleisempää kuin ehkä nyt. Nyt elän rakkaussuhteessa ja olen vähän vertaillut näitä juttuja laajemmin, myös erilaisten tieteiden ja tutkimusten valossa.
Olipa mietittävänä tilanne, etten koskaan kohtaa häntä, jonka kanssa voin kokea näin. Silloin kyseeseen olisi voinut tulla enemmän kaverisuhteena toimiva avoinsuhde. Yksin ei ole kiva vanheta, enkä enää odottanut ”suuria” tunteita. Avoimessa suhteessa ei petetä. Siinä ei luvata uskollisuutta tai seksuaalista pidättyvyyttä. Kumpikin on tietoinen että niitä muita on. Sopimus koskee esim. sitä etteivät tällaiset suhteet saa tulla liian häiritseviksi, eikä niiden avulla loukata kolmatta osapuolta.
Avoin liitto vain edellyttää aika itsenäisiä luonteita ja vahvaa kykyä/halua elää erillistä elämää. Tietyllä tavalla myös kovuutta sietää, että seksikumppanina on vain yksi muiden joukossa. Miehille se on vaikeampaa, sallia siis naiselle samat oikeudet kuin itselle. Liitot tuppaavat siinä vaiheessa purkautumaan, kun nainen lähtee liikkeelle. Samoin kun lapset alkavat tulla kouluikään, yhteisön paine moralisointeineen voi olla ahdistavaa kestää.
Sopivampi ei ole täydellisempi. Eli hyväksyt sen että voi luvata toisen mieliksi vaikka olla ehdottoman uskollinen vain siksi, että muuten hän hylkäisi sinut? Luvata saa ihan mitä tahansa, se ei velvoita vastuuseen eikä rehellisyyteen? Toista saa pettää – seksuaalisesti ainakin, mutta saako taloudellisesti tai terveydellisesti? Näinhän pettämistä ja valehtelua perustellaan, että vika ei ole huijaajan vaan sen joka uskoo… ja ei todellakaan sitä aina tiedä, milloin toinen on pettänyt.
Pettämistä on siis luottamuksen ja lupausten pettäminen. Se voi olla satunnaista, kännipanoa, mutta myös jatkuvaa jolloin kohteet vaihtelevat tai suhde on pidempiaikainen.
Samoin, ei tämä liitto kaatuisi satunnais- seksiin mutta kyllä siinä muutoksia tulisi. Jotain menisi armotta rikki, mutta kyllä tähän jäisi vielä paljon hyvää. Lähteähän mies aina voi. Minulle riittää että hän on rehellinen.
Jos rakastaa toista aidosti, niin kyllä silloin ymmärtää ottaa toisen tunteet huomioon eikä loukkaa pettämisellä.
Millä tavalla "rakastetaan aidosti" ? Unohtamalla itsensä ja omat tarpeensa ? Tai jotain muuta yhtä primitiivistä ?
Miehen tarpeet on kautta historian olleet etusijalla, alkaakin vaikuttamaan siltä, että ainoa rakkaus mihin mies kykenee on itserakkaus.
Minä olen "kaikki tai ei mitään" -tyyppi. Siis jos tässä maailmassa ei ole edellytyksiä uskolliseen rakkauteen, niin en halua rakkautta ollenkaan. Ylpeyteni ei kestäisi sellaista, naiseuteni ei kestäisi sellaista: "odotan täällä kotona soppakauha kädessä, kunhan se mies nyt vain muistaa, että minä olen ykkönen ja että hän palaa retkiltään aina minun luokseni, se riittää." Minulle se ei riitä. Siispä olen tullut siihen tulokseen, että aitoa, puhdasta rakkautta on tarjolla kuoleman jälkeen; silloin ihminen (toivottavasti) saa vasta mielenrauhan. Aion elää tämän elämäni sinkkunaisena, mutten suinkaan ole yksin; minulla on paljon rakkautta. Minulla on ystävieni ja perheenjäsenten rakkaus, ja se pysyy. Platoninen rakkaus on kaunista rakkautta. Ja kun tarvitsen miestä seksiviettini hoitamiseen, pyydän miestä vierelleni hetkeksi. Mutta kenenkään kanssa en ala mitään avioliittoa rakentaa, en jaksa elää epätäydellisessä suhteessa.
ainakaan ajattele, etteikö minunkin mieheni. Mulle on ihan itsestäänselvä asia, että miehet pettää ja että se on vain ajan kysymys. En mitenkään vahdi tai pidä lieassa, mutta silmäni pidän visusti auki ja mies lentää pellolle heti kun jää ensimmäisen kerran kiinni. En voi tajuta noita hölmöjä naisia, jotka vain luottaa ja luottaa. Todella typerää. Mies on mies ja ei se luottamuksella naiseksi muutu.
Olen realistinen ihminen ja tiedän, että mieheni saattaisi pettää minua.
-Siihen ei tarvittaisi muuta kuin,että suhteessamme olisi sillä hetkellä jotain vinksallaan ( jotain isompaa kuin tavalliset arjen riidat ) ja mieheni humalatila ja sopiva nainen tyrkyttämässä itseään.
-Tai sitten se, että mieheni ihastuisi johonkin toiseen naiseen ja taas tulisi se humatila ja tilaisuus.
Olemme jopa keskustelleet tästä aiheesta, olemmehan jo olleet yhdessä lähes puolet elämästämme.
Ajat voivat muuttua, pettäminen ja säälittävä machoilu, jota ei ilman pettämistä voi muka mennä, käy vanhanaikaiseksi.
Sanonta: Kaikki miehet pettävät, se tarkoittaa samaa kuin sanoja haluaisi hallita, kuten sekin: todellista rakkautta ei voi olla kuin lapsen ja äidin välillä, se on melkein kateutta.
Tietenkin olin itsekin realisti, mies huoraa koska tuntee uskollisuuden tukehduttavaksi, samalla kuitenkin hänen täytyi hyväksyä, lopulta jää yksin, miehelle ei saa sanoa, siis sanokoon itse vanhuksena maatessaan, olisi kannattanut olla tavallinen ja selittää asiat oikeinpäin. Naisen perheidylli pilvilinnojen rakentelua?
Lapset kärsivät , kun mies ei tahdo uskoa, olen sidottu.
Uskollista rakkautta voi olla, se on kaikkien ulottuvilla, vaikka olisikin pettynyt joskus.
Tilastoja on maaiilma ja vársinkin lehdet pullollaan. Se ei kuitenkaan kerro, miten asiat ovat koska tilastoja tehdään hyvin puutteellisin kyselyin tai menetelmin. Tieteissä määritellään pätevän tutkimuksen kriteerit, jotta tuloksia voitaisiin yleistää. Nämä yleistilastot ovat harvoin niitä.
Mutta itse asiaan: ihan hyvin mieheni voi pettää, mutta miksi murehtisin tätä mahdollisuutta? Parisuhteen tilanteella tai tilalla on yllättävän vähän tekemistä pettämisen kanssa. Myös hyvissä parisuhteissa on syrj'hyppyjä. Yleensä pettäminen johtuu pettäjän minäidentiteetistä tai ongelmista itsensä kanssa. Tervejärkinen, terveellä itsetunnolla varustettu ihminen pettää harvoin vaan lopettaa ensin ihmissuhteen ennen kuin siirtyy uuteen. Jos tällainen ihminen kuitenkin haksahtaa, hän kärsii katumukset ja muut vitutukset itsekseen, eikä suinkaan tee siitä numeroa koska se ei sitä hänen elämässään ole.
Varmasti moni nainen tiedostaa pettämisen ja sen riskit mutta olet varmasti siinä suhteessa harvinainen, että annat sille noin ison merkityksen. Mummovainaa sanoisi, että maalailet piruja seinille.
Mies kärsii itse eniten, uskon näin. Tietty miehen on tehtävä päätös, haluaako olla uskollinen, nainen on siinä suhteessa heikompi, jos hän odottaa koska mies lakkaa poikamieselämästä.
On kyse myös käytännön asioista, minä hoidin kaiken kotona, että mies sai rauhassa mennä.
Pitäisi ajatella itsensä kannalta eikä toisen, yksinään sellaisen miehen on paha machoilla.
Iso merkitys, en nyt tiedä. Viihdyin kotona yksinkin, vaikka mies raivostui, kun en osannut olla mustasukkainen tai näyttää sitä sopivassa kohdassa, ihmiset nauroivat joskus meidän touhuamme.
Johtuu varmaan siitä että miehistä luodaan valheellista kuvaa että ovat reiluja ja rehellisiä, niin sitä sitten nainen uskoo että niihin voisi oikeasti luottaakin.
Tjaa, tässä taannoin jostain luin Sylvi Kekkosen suivaantuneesta miniästä joka oli valitellut anopilleen miehensä pettämisistä ja Sylvi oli siksi häntä nimitellyt huonoksi vaimoksi.
Ja niin se on, tasapainoisessa ja hyvässä suhteessa ei tarvihe pettää, mutta vaaditaan myös paljon ihmissuhdetaitoja päästä sellaiseen onneen. Itsekeskeisyydellä ja itsekkyydellä se ei löydy.
Eli hän ketä uskoo miehensä pettävän, tämä myös niin tekee. Ja on samalla sulkenut silmänsä kokonaan sellaisilta perheiltä jotka eivät luo minkäänmoista huomiota vastakkaiseen sukupuoleen millään muotoa heitä kohdatessaan. Olen vuosia sitten törmännyt jopa mieheen joka kauhistui omissa kuvitelmissaan, että yritin flirttailla hänelle, mutta kiitollisena pyyteli kielenkääntöapua hyönteisten, perhosten nimistä. Arvostan sitäkin perhettä, koska heillä on arvot täydellisesti paikoillaan. Kuinka vapaantuneesti voi joidenkin kanssa olla. Kun taas toiselle ystävälleni olen suoraan sanonut jotta en jaksa nähdä hänen miehensä sairalollisin kähmimisineen ja voimmeko tavata kahden sitten vaan.
On elämässä muitakin asioita kuin itsetyydytys, on myös rakkaus :)
Tarkoitatko sitä, että nainen on itseriittoinen, ja mies pettää siksi, tavallaan pelkää naista joka on liian voimakas? Nainen haluaa kuitenkin miehen rakkauden mutta ei tiedä sitä itse?
Jotain siinä ei silloin yhdisty oikealla tavoin. Tunteemmehan ovat omien ajatustemme tulos. Jos ajatuksemme ovat harhateillään, miten silloin kykenee luomaan sellaista kuin tarvitsemme?
Eli jos yhtä ihmistä rakastaa todella ja aidolla tavalla ehdoitta, niin se suhde on juurikin näiden rakkauden tekojen eli ajatustemme summa. Mutta itsekeskeiset ajatukset vain vaativat huomiota toiselta ja ne eivät ole rakkautta ja aiheuttavat sitten epävarmuutta. Ja pitkäikäinen epävarmuus johtaa ajatuksensa kaltaisiin lopputuloksiin. Jotkut nimittäin haluavat olla suhteissa vaikka eivät tuntisikaan mitään joka sitten taas on "omaisuuden haalimista" eli pidetään toista ihmistä materiana tai itsensätyydyttäjänä tai viihdyttäjänä.
Vedämme puoleemme mitä ajattelemme, eli siten saa myös kumppanin pettämään...lopulta...koska tämä ei ollut saanut vastakaikua omille tunteilleen, koska oli joutunut vain viihdyttämään itsensäviihdyttäjää.
Jotain tähän suuntaan ajatuksia, silti jokainen suhde on tekijöidensä summa ja vaistonvaraista toimintaa, mutta ne riitasoinnutkin vaistotaan.
kynnysmattoja oikein kasvatetaan? Ei ihme, että miehet on sovinistisia sikoja niin kauan, kun on sun kaltaisia naisia silittämässä päätä ja selittämässä, että kaikki on naisen vika, mies pettääkin siksi, kun naisessa on vikaa. Jos siinä omassa naisessa on niin paljon vikaa, että pitää pettää, niin miksi mies sitten sellaisen naisen kanssa ylipäätään on?
mutta vikaan kysymykseesi vastauksena, että mies ei saa parempaakaan koska on niin ala-arvoinen jo itekin ja sitten vielä pettää koska on ehta luuseri.
Mäkin vihaan kynnysmattonaisia, mutta eipä niiden elämä oo multa pois. Jos ne elää pelkästään jonkun luuserin miellyttämistä, palvelemista ja tyydyttämistä varten niin eläkööt, kunhan eivät tuu mulle sanoon kuinka pitää elää. Ne ei varmaankaan haluais kuulla multa mietä mieltä niiden "uskollisista ja onnellisista" liitoista oon.
Miesvaltaisella alalla kuulee ja näkee jos jonkinlaista..
Siellä huutaa nyt kaikentietävä lääketieteellinen ihme suoraan pääesikunnan matonkutomosta.
syö vain oudot mielikuvasi itse popsittuina tai niinhän juuri nytkin teet. Kertonet puutteellisesta ymmärryksestä muiden yksilöllisyyttä kohtaan.
Kadehtii rakkautta, onnea ja seesteisyyttä ja hankkii itselleen siitä vielä kaupan päälle päänsärkyä ja verenpainetta kenties vatsahaavankin kaupan päälle. Voihan sitä elämäänsä ja energiaansa tuhlata tuollakin tavoin kiukkuamalla tai sitten voi antautua todelliselle rakkaudelle. rakastamalla itsensä ensin eheäksi voi vasta rakastaa muita: ehdoitta ja ilman harhoja:)
Ei ne muuten ole sovinistisia sikoja vaan ihmeellisen huomioivia ja lämpimiä nuo miehet. Herää harhasta ja opi kokemaan muutakin kuin agressioita ja niitä harhoja niin jää käteenkin jotain sydämeniloja :)
Kerroin totuuden eron jälkeen, arvostin kovasti exääni, mutta en rakastanut. Allekirjoitan, hän viihdytti minua jotenkin. Kumminkin uskoin hänen pettäneen pelon tähden, hän ei uskaltanut näyttää kuka oikeasti on. Selitin hänelle, autan häntä, hän ei halunnut ja vieraannuimme.
Lopulta olin kynnysmatto kait, en kadu silti, hän merkitsi paljon minulle. Eikö ihminen ole itselleen enemmän vastuussa, siksi on surullista machoilla sillä tavoin?
Elomme on usein melkoista rämpimistä jotta pääsisimme oikeaan päämäärään, yleensä itseltä on tieto hukassa mitä oikeasti haluaa ja silloin ei sitä tietenkään voi löytääkkään jos ei tiedä mitä etsiä.
Mutta ei se mitään, sillä ei tänne kaikki muutkaan ole valmiina tulleet vaan tutustuvat itseensä matkan varrella monenlaisin tavoin jokaisella siis on omanlaisensa rämpiminen.
Annas kun yritän kuvailla. Ensin on sotia siis sellaisia aitoja pyssyjuttuja yms. Mutta sitten on se tuntemattomampi sota oman pään sisällä, sielä kiehuu ja paukkuu vaikka mitä ja se sodankäynti aiheuttaa sairauksiakin. Mutta se sota on oman mielen harhaa, kuten on ne oikeatkin sodat lopulta harhaa vain. Väärinkäsityksiä, suppean mielen kykenemättömyyttä päästä eteenpäin, koska ei käsitä miksi on sotaansa käynyt eikä osaa keinoja lopettaa sodankäyntiä. Näihin "oikeisiin sotiin" on hyvä verrata sitä omaakin sotaansa, sillä se on samankaltainen prosessi. Eli minkälaisia keinoja on lopettaa oma sotansa, sillä sitä ei ole pakko käydä, kun on harhaa. Sinne voi perustaa vaikka ruusutarhan halutessaan.
-Anteeksipyytäminen/antaminen
-Suvaitsevaisuus
-Erinlaisuuden hyväksyminen, emme ole samasta puusta veistettyjä emmekä voi siis taivuttaa ketään toista omaan tahtoomme
-kymmenen käskyä on erinomaiset rauhanohjeet, poimisin niistä itselle erittäin tärkeän: älä valehtele, sillä valehtelemalla estät oman aitouden sekä itseäsi saamasta tietoa, mitä oikeasti tarvitset. Koska kukaan ei silloin kuule mitä haluat, kun et kertonut totuutta.
-itse löytää itselle parhaimmat ohjeet rauhaan
Pelko on sitten taas oma aiheensa, on pelkoja joista itsellä ei ole tietoakaan, niitäkin on jokaisella omansa ja nekin on harhaa. Ei niitäkään voi kukaan toinen käsitellä vaan se olisi aliarvioimista edes yrittää jos toinen haluaa ne henkilökohtaisena pitää. Mietippä omia pahimpia pelkojasi, pitäisitkö siitä jos joku tulisi " auttamaan" ja sanomaan miten pitää tehdä. Vai haluaisitko itse ne käsitellä, ymmärtää ja hioa pois. Käsittelyhän on sama, kuin harhan poispyyhkäisy.
Sotien pääpukari siis löytyy aina omasta pääkopasta ja sieltä löytyy myös rauhantekijä.
Tälläisiä sepustuksia.
Monet ovat todella puhuneet tuohon tyyliin, etten tiedä itse mitä haluan ja me sanomme millainen pitää olla. Olkoon jokainen mies nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan...
Eivät he silti ole päässeet vihastaan, se on samanlaista kymmenien vuosienkin päästä.
Useinhan se on näin, läsnäolo on tärkeämpää kuin neuvominen.
Omat tunteet on helppo kätkeä tähän neuvomiseen.
Selittelykin on valehtelua.
"Eri tilastojen mukaan 60-80 prosenttia miehistä on uskottomia"
Laitapas linkki tuohon tilastoon. Taidat nyt puhua paskaa.
mustakin oikea luku on 100 prosenttia.
Tuo 100 % miehistä pettää on kyllä liiottelua. Tuskin joku yli 80-vuotias kepin kanssa kävelevä pappa pettää vaimoaan. Ja on paljon miehiä, jotka ovat jo ulkonaisesti niin vastenmielisiä ja ylipainoisia, ettei heillä ole mitään saumaa edes pettää. Ja on myös ns. periaatteen miehiä, jotka eivät periaatteesta petä vaikkapa kristillisen vakaumuksensa vuoksi. Tuo 60-80 % voi pitää hyvin paikkansa, mutta 100 % menee jo liiallisuuksiin.
Ja jotkut miehet eroavat mieluummin kun pettävät, kun suhde alkaa tökkimään oikein kunnolla.
Kaikenlaisia tilastoja ja tutkimuksia on maailmaa väärällään. Mutta onkohan koskaan tutkittu ja kysytty, miten paljon ihmiset pettävät itseään. Esim. liitoissa ja parisuhteissa, kun halutaan olla toiselle mielin kielin tai ei uskalleta olla oma aito ja rehellinen itsensä joko sen takia, että puoliso ei hyväksy sitä, vaan vaatii kuuliaisuutta, tai sitten siitä pelosta, että suhe loppuu, kun alkaa toteuttaa oman elämänsä tarkoitusta ja päämäärää. Sillä sehän on toiselta jotain pois, jos niin tekee, näin meidät on kautta aikain opetettu ajattelemaan ja näin liian moni ajattelee vieläkin vuonna 2010.
Sinisilmäisesti haluaisin uskoa että uskollisiakin miehiä on mutta valitettavasti kokemukseni kertoo muuta. Omaan sievän ulkonäön ja olen hauska ja sosiaalinen, joten voitte arvata että saan jonkin verran huomiota miehiltä. En kuitenkaan flirttaile tai pukeudu mitenkään huomiota herättävästi. Mutta huomiota ovat tavalla tai toisella osoittaneet 90% tuntemistani varatuista miehistä. Vapaista miehistä saan huomiota ehkä 40%:lta ja huomattavasti hienovaraisemmin. Olen 26-vuotias näin tarkennukseksi ja mainitsemani miehet ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa, useimmiten muutaman vuoden vanhempia ja pari keski-ikäistä.
Tässäpä joitakin muistamiani tapauksia varatuilta, onko se sitten pettämistä tai aikomusta siihen, jokainen päätelköön itse, annoin tiukkaa palautetta tai kieltäydyin kaikista paitsi yhdestä:
-ystävän mies kiersi humalassa käden vyötäisilleni
-kaverin mies ehdotti että voisimme tutustua paremmin menemällä syömään yhdessä
-toinen samanlainen
-kaveri pyysi juhlissa nurkan taakse ja suuteli väkisin
-puolituttu opiskelukaveri sanoi että on kyllästynyt naisystäväänsä ja että on rakastunut minuun
-kaverin mies laittoi baarissa käden reidelleni
-tuntematon alkoi lääppiä baarissa ja sain vaimolta juomat päälleni
-naimisissa oleva puolituttu pyysi luokseen tekosyyllä liittyen yhteiseen harrastukseen ja kävi suoraan päälle
-kaveri puristi takapuolesta useamman kerran saman illan aikana vaikka kielsin
-vanha tuttu tuli kylään ja väitti olevansa rakastunut, en uskonut vaan oletin haluavan vain seksiä, suuttui ja palasi kotiin vaimon ja lasten luo
-entinen poikaystävä, nykyisin naimisissa, ehdotti suoraan rakastelua
-tutun poikaystävä riisui housunsa edessäni ja pyysi suihinottoa
-entinen poikaystävä alkoi lääppiä saunassa yhteisten tuttujen juhlissa, hänen tyttöystävänsä oli viimeisillään raskaana
-tuntematon keski-ikäinen tarjosi juoman ja vakuutti että ei yritä iskeä näin nuorta. kertoi tarinoita vaimostaan ja teini-ikäisistä lapsistaan, lopulta ehdotti että lähtisimme hotelliin
-keski-ikäinen opettajani ehdotteli
-keski-ikäinen arvovaltainen henkilö yritti jalkapeliä pöydän alta, potkaisin häntä sääreen
-tuttu ruikutti että lähtisin hänen luokseen yöksi kun tyttöystävä oli ulkomailla ja hän tarvitsi hellyyttä
-kaveri tarjosi yöpaikan, juteltiin mukavia, mutta laittoi yhtäkkiä videolta pornon pyörimään ja kysyi olenko yhtä kiihottunut kuin hän. en jäänyt yöksi
-opiskelukaveri ehdotteli ja koska en lämmennyt, haukkui minut muille vaikeaksi ämmäksi
-tuttu valehteli että on eronnut ja yritti saada luokseen
-tuntematon väitti olevansa sinkku, ja lähdin hänen luokseen, mutta hänen asunnossaan oli naisen valokuvia, kaksi hammasharjaa ja naisten parfyymi
-ystäväni itki parisuhdeongelmiaan ja halatessa alkoi suudella kaulaani
Huh. Tuota listaa katsoessa tulee kyllä mieleen että olenko liian sinisilmäinen tai ystävällinen? Useimmat noista on tapahtunut alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta ei kaikki. Haluaisin kuitenkin luottaa että voisin olla pelkkä kaveri miespuolisen ihmisen kanssa, enkä heti alkuunsa olla tyly vain koska ihminen on varattu. Tosiaan tuntuu että varatut miehet ovat paljon vapaita röyhkeämpiä ja suorempia. Ehkä se johtuu siitä että ei tarvitse pelätä pakkeja eikä jää kuitenkaan yksin, koska on jo olemassa oma turvaverkko?
Njaah, varmaan tuollaisia varattuja miehiä on, en kiellä sitä, mutta omasta puolestani voin tehdä hyvin samantyyppisen listan kohtaamistani naisista. Olen 29 v ihan katseenkestävä sinkkumies ja tässä listani:
- Työpaikan juhlissa ikäiseni varattu kahden lapsen äiti alkoi hivellä reisiäni ja ehdotti, että lähdettäisiin kahdestaan jonnekin jatkoille. En lähtenyt.
- Kohtasin baarissa kerran puolitutun kaverin, joka tuli sinne tyttöystävänsä kanssa. Istuttiin kaikki samaan pöytään, kallisteltiin lasia ja juteltiin niitä näitä. Kun kaverini meni vessaan, alkoi tyttö jalallaan hivellä nilkkaani, katsoi suoraan silmiin ja hymyili ärsyttävästi. Vaivaannuin ja pienen verukkeen turvin poistuin seurasta.
- Tallinnan laivalla minua suorastaan piiritti nainen, joka oli ainakin kymmenen vuotta minua vanhempi ja kuten myöhemmin selvisi, myös naimisissa. Torjuin hänet hienovaraisesti.
- Olen harrastanut jonkun kerran nettitreffejä, ja jo kahdesti on sattunut niin että treffikaveri onkin jo tahollaan varattu ja hakee vähän jännitystä ja seikkailua elämäänsä.
- Kaveripiiriini kuuluu ainakin kaksi sinkkumiestä, joilla on ollut enemmän tai vähemmän varattuja naisia yhden illan hoitoina. Ja yllättävän usein on nainen tehnyt aloitteen.
Joten ei naisetkaan mitään puhtaita pulmusia ole. Kuten vanha sanonta sanoo, ei miehet yksinään petä.
Pettämiseen tarvitaan aina kaksi.
hyvä esimerkki siitä kuinka naisia kuuluu iskeä. Siis sinkkumiehet voisivat ottaa noista oppia. Jos mies rauhallisesti ja asiallisesti lähestyy naista, ei nainen kiinnostu. Miehen aloitteessa täytyy olla sitä "munaa".
"Miten te muut pystytte vakuuttamaan itsenne siitä, että ei juuri minun mieheni, mutta kaikkien muiden? Ettekö koskaan edes ajattele, miten yleistä ja todennäköistä miehen uskottomuus on?"
Ajattelen kyllä että monet miehet pettävät. Seurustelen tällä hetkellä miehen kanssa jota en tunne vielä kovin hyvin joten en osaa sanoa varmasti pettäisikö hän tilaisuuden tullen vai ei.
Kuitenkin edelliseen mieheen luotin todella paljon. Hän ei ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja ja hänen mielestään seksi kuuluu parisuhteeseen. Hän oli sen verran tunneihminen että kun hän sanoi minulle seurusteluaikoina että ei ikinä pettäisi minua niin uskoin. En osaa tässä selittää tarkemmin miksi luotin häneen niin paljon.
jos joku on toisen kanssa yhdessä vain uskollisuuden takia. Onko se pelkoa, huonoa itsetuntoa, halua hallita toista, elää symbioosissa?
Luulisi, että suhteessa ollaan, koska viihdytään sen toisen kanssa sellaisena kuin se on. Ei semmoista joku paneskelu jossain muualla kaada. Tai jos kaataa, on kyse omistamisen halusta, ei rakkaudesta.
Rakkaushan on pyyteetöntä.
Tuo voi sopia sinulle, jos et ymmärrä rakkaudesta, uskollisuudesta ja sitoutumisesta mitään. Rakkaus on pyyteetöntä omistamista. Silloin, kun ei ole tunteita toista kohtaan ja ollaan hänen kanssaan kimpassa vain, koska hän hyväksyy sinut, niin siinä ei ole kysymys rakkaudesta, vaan ystävyyssuhteesta, joka perustuu pelkkien tarpeiden tyydyttämiseen ja siihen kelpaa tarpeen tullen kuka tahansa.
Rakkauteen kuuluu omistaminen. Miksi pitäisin hyvää huolta jostakin, joka ei ole minulle rakas ja jota en edes omista. Jos, omistat auton tai talon, etkö pidäkin siitä hyvää huolta, et halua vuokrata, lainata tai antaa sitä kenellekään. Mieti, jos joku kysyy sinulta, kuka tuo henkilö on, sanot että hän on minun rakas vaimoni, sinä rakastat häntä, teet hänet onnelliseksi rakastamalla ja antamalla itsesi hänelle kokonaan. Olet myöskin hänen omistuksessaan, eikä hän halua jakaa omaisuuttaan kenenkään kanssa, silloinhan mikään tässä maailmassa ei olisi omaa, eikä toisen. Mikään avioliitto ei olisi pyhää, mitään ei kunnioitettaisi, mitään rajoja ei olisi, koska mitäänhän ei omisteta.
Rakkaus on mitä suurinta omista, se ei tarkoita toisen alistamista tai vaatimista. Rakkaus sitoo ja yhdistää, eikä se petä, eikä loukkaa. Pettäminen on toisen rakkauden torjumista, väheksymistä ja hyväksikäyttöä.
Paneskelu muiden kanssa on kaatanut enemmän liittoja kuin mikä muu, joten tiedätkö edes mistä puhut?
käy esille, millaista päällepäsmäröintiä edustamasi ajattelutapa on. Koska olen eri mieltä, en "ymmärrä rakkaudesta, uskollisuudesta ja sitoutumisesta mitään". Miksi pelkäät vapautta? Eikö siivet kanna?
En ikimaailmassa rinnastaisi rakastettua ihmistä autoon tai taloon. Toista ei voi omistaa. Rakkaus tulee esiin juuri siinä, että toista ei voi omistaa, hänelle voi vain omistautua. Sitä ei kukaan sinultakaan kiellä, saat vapaasti antaa itsesi toiselle ilman vaatimuksia - jos pystyt.
Mitä sinulle sana vapaus merkitsee? Kerro se. Naamioit itsekkyytesi vapauden viittaan ja sen varjolla suot itsellesi olla piittaamaton toisen tunteista. Rakkaus on mitä suurimmassa määrin omistamista ja omistautumista.
Et ikimaailmassa rinnastaisi rakastettua ihmistä autoon tai taloon, mutta olet valmis pettämään häntä mennen tullen. Millainen arvo hänellä silloin sinulle voi olla?
Minä olen vapaa, eikä minulla ole siipiä joilla pitäisi liidellä sinne tänne, vaan jalat tiukasti maassa. Kunnioitan ja arvostan toisen minulle suomaa rakkautta niin paljon, etten iki maailmassa pitäisi niin halpana hänen rakkauttaan, että loukkaisin hänen tunteitaan pettämällä häntä.
Eli, sinulle vapauskin on epäselvä käsite.
puhut omien pelkojesi pohjalta minusta, jota et tunne.
En ole piittaamaton rakastamani ihmisen tunteista. En ole valmis pettämään häntä mennen tullen. Kuinka itse asiassa petetään, kun saa toiselta täydellisen vapauden? Kuinka toinen voisi pettää, kun annan hänelle vapauden?
Vapaus on lahjani hänelle. Vapaus on hänen lahjansa minulle. Arvostan sitä. Hetkemme yhdessä ovat meidän, eivät pikkusieluisuuden kukkasia.
Äläkä pilkuta eliä erikseen, noin pieni sana näyttää yksinäiseltä muutenkin.
puhut omasta erkoistapauksestasi, jossa elät etäparisuhteessa, koska olette sen niin sopineet. Yleisesti ottaen pettäminen, jota pidät niin normaalina, ettei se kaada suhdetta on varmin tapa tuhota suhde.
Mistä niin päättelet, etten sinua tunne? Tunnistan sinut vaikka et sanoisi kuin yhden sanan, ....ELI...kas,...näyttääkin tosi yksinäiseltä. Pilkun kanssa sillä on tarkoitus summata ja tiivistää ajatukset, jos et sitä tiennyt.
Emme ole erikoistapaus. Luulet ehkä niin, koska ihmiset, joilla on tarve kontrolloida toista, pitävät suurinta melua siitä millaisia ihmisten välisten suhteiden pitää olla.
Itsepetos on varmin tapa pilata kaikki suhteensa, myös itseensä.
Kun haluat summata ajatuksesi elin jälkeen, käytä kaksoispistettä.
On helppoa puhua omistamisesta kun parisuhdetta on kestänyt vain vuosi tai pari. Silloin tunteet käyvät kuumina, ja kukaan muu ei kiinnostakaan. Myöhemmin, kun tunteet ovat tasoittuneet, ja toisesta tullut ehkä enemmän hyvä ystävä, voi olla aika etsiä muita ratkaisuja, kuin omistella toisiaan elämän loppuun asti. Tai sitten voi olla sarjamonogamisti ja käydä hakemassa uudet huipputunteet uuden kumppanin kanssa.
Jos on tehty selväksi, että muidenkin kanssa voi harrastaa seksiä tietyillä ehdoilla, silloin ei voi pettämisestä puhua. En saanut ihan selvää, miten cissillä asia on. Pettäminen on aina erittäin epäkunnioittavaa toista kohtaan. Myös avoimessa suhteessa voi harrastaa seksiä niin, että tilanne on hyvin epäkunnioittava tai loukkaava toista kohtaan. Jos toista ei kunnioita, silloin puhe rakkaudestakin on enemmän sanahelinää, näin miehisestä näkökulmasta.
Tuskin kukaan onkaan toisen kanssa VAIN uskollisuuden takia. Eihän siinä ole mitään ongelmaa, jos haluaa avoimen suhteen. Ongelma on siinä jos esittää olevansa uskollinen ja sitten kuiotenkin puukottaa selkään, eli menee pettämään.
Taitaa vaan olla niin, että äijät haluaisivat naida ympäriinsä, mutta naisen pitäisi pysyä uskollisena.
Kun summaan pidemmän kuin yhden lauseen, käytän kaksoispistettä. Yhden lauseen summaamiseen riitää pilkku.
Olet erikoistapaus. Parisuhde ei ole kontrollisuhde, kuten luulet. Parisuhteessa ei tarvita elää kontrolloivasti, eikä pitää suurta melua siitä miten kenenkin tulee elää, se on parisuhteessa elävälle ilman muuta selvää. Erikoistapaukset ovat asia erikseen.
Kyllä, itsepetosta on myöskin luulla rakastavansa vaikka ei rakastakaan,...>>>seurauksena... henkinen pahoinvointi.
tuo "ilman muuta selvää". Selvää kuin Kim Jong-il.
Pilkkua ei käytetä summaamiseen, vaan lauseen eri osien erottamiseen toisistaan. Ellei ole varma pilkun käytöstä, ei kannata pilkuttaa ollenkaan, sillä täysi pilkuttamattomuuskaan ei anna yhtä haparoivaa vaikutelmaa kuin väärä pilkun käyttö.
Ymmärrän kyllä miten ajattelet. Noista ajatuslukkiumista on vaikea luopua, eikä se ole tarpeellistakaan, jos onnistuu parisuhdeideaalissaan jotensakin kohtuullisesti.
Parisuhdeihanteen mahdottomuus on siinä, että niin monen on vaihdettava kumppania voidakseen pitää ihanteensa parisuhteesta. Luulenpa että oma suhteeni on pysyvämpi :) - ihailen ihmistä, en suhdeideaalia.
Lauseen summaaminen on juuri tuota pohdinnan ja miettimisen erottamista kirjoitetusta. Kirjoituksessakin tulee voida nähdä pohdinta ja miettiminen. (Eli) on mietintää, pohdintaa.. Eli tuliko ymmärretyksi. Nyt en käyttänyt pilkkua, huomaatko, eron?
Huolestuttavaa minusta taas on tuollainen ihmisen ihaileminen. On helpompi sanoa, että olen vapaa kaikesta sidonnaisuuksista, kun ei ole rajoja, eikä kykene niitä noudattamaan, mutta ei myöskään odottamaan, että toinenkaan niitä noudattaisi. Tuollainen suhde voi olla pysyvä tai sitten kaatua omaan mahdottomuuteensa, kun toinen kokee jossain vaiheessa tulleensa loukatuksi kaikesta sovitusta huolimatta.
Myös ns. perinteisissä parisuhteissa tulee loukkauksia puolin ja toisin, kaikesta sovitusta huolimatta. Vapaampi suhde ei eroa siitä siinä suhteessa. Ero on siinä, että yhteinen aika on kaikkien uhrausten arvoista etäsuhteessa - koska halu olla yhdessä punnitaan joka kerta erikseen.
Oikein pitää istua ihmettelemään, miksi ihmiset haluavat välttämättä tuhota suhteensa ja alkaa vihata toisiaan ottamalla yhteisen asuntolainan ja tekemällä lapsia yhteisessä taloudessa, kun muitakin vaihtoehtoja olisi. Johtuneeko siitä, että sodat ja muut konfliktit puuttuvat nykyihmisen elämyskompositiosta, kun pitää niitä omaan olohuoneeseen järjestää.
Pilkkusäännöstö on se, jolle alistun. Ihmissuhteet olkoot vapaat, oikeakielisyys taas on yleissivistystä.
Parisuhde ei ole fantasiamaailma sadun prinssistä ja prinsessasta vaan todellisuutta, jossa punnitaan tosi rakkaus ja sen kestävyys. Etäsuhde on hyvä, jos kokee olevansa liian heikko tai haavoittuva toista ihmistä kestämään. Parisuhteessa vastoinkäymiset vahvistavat ja siinä toinen tulee väkisinkin tutuksi kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Etäsuhteessa välit jäävät väkisinkin laimeaksi, kun yhteinen aika on vain edeltä varmistettua laatuaikaa.
Miksi pitäisi ajatella, että vaikeudet parisuhteessa ilman muuta tuhoavat suhteen ja saavat vihaamaan toinen toistaan? Eikö pitäisi nähdä se asia kuitenkin niin, että vaikeudet ovat yhdessä tarkoitettu jaettaviksi ja voitettaviksi. Niiden kautta suhde lujittuu, kun nähdään, että kumpikin haluaa tosissaan uskoa suhteeseen ja toistensa rakkauteen. Huonotkin kokemukset yhdistävät, jos ne on rakentavasti osattu kohdata ja hoitaa.
Voihan se parisuhteen noinkin hoitaa, että poimii vain kerman päältä ja jättää kuivan pohjan syömättä, tehdä elämä itselle mahdollisimman kivuttomaksi ja helpoksi, mutta kuinka palkitsevaa se lopulta on?
Kukaan ei kaipaa konflikteja elämäänsä, mutta kuka jaksaisi elää ainaisella kermallakaan?
rakkaus punnitaan, kun toinen ei ole kotona käyttöön otettavissa aina, kun itselle sattuu sopimaan. Suhteeseen pitää kuulua myös yksinäisyyttä ja kaipuuta, muuten ihminen ei kasva toiselle sopivaksi.
Yhdessä asuessa toinen (yleensä nainen) alkaa dominoida yhteistä elämää. Kuvioon tulee mukaan koiranpentua, jokavuotisia perinteitä, pakkosisustusta ja roudausproggista. Tässä jos missä jää kahden ihmisen välinen suhde laimeaksi.
Kärsimys ei ole hyve. Tekopyhät eivät ole apunasi vaikeina aikoina. Vaikeudet eivät ylevöitä parisuhdetta vähääkään, tarina on keksitty vain pettyneiden lohduksi. Elämästä täytyy nauttia, tai saa syyttää itseään.
Nuolen kermat mielellään.
Miksi pitää ottaa itselle sopimaton kumppani, joka on dominoiva, haluaa elämäänsä täyttää kaikella turhuudella, joka yrittää täyttää sisäistä tyhjyyttään kaikella mahdollisella, jottei tuntisi elämäänsä turhaksi, tarkoituksettomaksi ja tylsäksi. Minusta on tärkeää löytää itsensä kanssa samanhenkinen kumppani, jolla on yhteiset samankaltaiset ajatukset ja jolla jotakuinkin on samanlaiset arvot.
Vanhemmiten kumppanin läheisyyden arvo ja kaipuu kasvaa. Kun ollaan nuoria ja elämä on aktiivista aikaa, ei kaivata joka hetki sitä toista olemaan vierellä, mutta kun ikää tulee lisää, niin aikaa ei halua tuhlata toisen poissaolemiseen ja ikävöimiseen vaan haluaa nauttia joka hetkestä toisen seurassa.
Kärsimys ei ole hyve, mutta se kasvattaa ja opettaa ymmärtämään elämää ja toisen ihmisen kärsimystä. Kärsimys opettaa ihmiselle inhimillisyyttä ja opettaa ymmärtämään erilaisuutta ja hyväksymään toinen ihminen sellaisena kuin hän on.
Kukaan ei voi taata onko sinulla vaikeina aikoina tukenasi ketään. Elämästä jokainen nauttii omalla tavallaan. Joku kaipaa rauhaa ja yksinäisyyttä joku taas haluaa olla toisen lähellä joka päivä. Pettymyskään ei ole huono asia ihmisen elämässä, se on arvokas opettaja. Pettymyksen jälkeen osaa antaa arvoa oikeille tunteille ja asioille, elämän tärkeysjärjestys ja suunta voi muuttua aivan toisenlaiseksi.
Elämän liika helppous ja kermaisuus tekee elämästä tylsän. Onnen väliin täytyy mahtua myöskin pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, muuten elämä menettää haasteellisuutensa ja ihmisen voitontunne jää saavuttamatta. Eihän vuortakaan lähdetä valloittamaan ilman kiipeämistä.
ei valitse sitä täytekakkublogisti-agilityaddiktia kumppanikseen, vaan suloisen tähtisilmän, josta sitten myöhemmin kehittyy projektien kuningatar. Ja miksi kehittyy? Freud on jotain saattanut mainita yhteiskunnallisen ja sosiaalisen toimeliaisuuden syistä.
Ei elämä helppoa ole, just siks kannattaisi varjella edes rakkaussuhdettaan ylimääräisiltä vaikeuksilta. Mutta ei. Kun meillä on yksi vaikeus (asumisen kalleus) niin se pitää ilman muuta linkittää toiseen asiaan (rakkaussuhde), jotta siihenkin muodostuisi ongelma.