Erosin hieman yli kolme kuukautta sitten vähän yli kolmen vuoden suhteesta, koska minua ei enää haluttanut seksi, tunteeni olivat viilenneet ja aloin yhä useammin bilettämään kavereideni kanssa yms. Toisin sanoen kaikki muu alkoi kiinnostamaan enemmän :/
Tämän jälkeen olen bilettänyt paljon, tapaillut miehiä ja pitänyt hauskaa, koska aloittaessani seurustelun olin vain 15-vuotias joten tämä kaikki oli uutta ja kivaa minulle.
Nyt olen tavannut uuden ihmisen, joka on selkeästi ihastunut minuun ja vaikuttaa sellaiselta, joka haluaisin jotain vakavempaakin. Itsekin pidän hänestä, mutta ajatus sitoutumisesta ahdistaa! Tulee sellainen olo, että sitten en voi hengailla jätkien kanssa, flirttailla ja mennä miten itse haluan. Tällä hetkellä tuntuu että haluan ns. " elää vain itselleni" ja olla itsekäs.
En kuitenkaan halua elää tälläistä pintaliito elämää loppuikäni ja haluan kyllä parisuhteen tulevaisuudessa. En myöskään halua antaa hyvän tyypin mennä ohi, jos en tapaisikaan enää yhtä hyvää tyyppiä : / Miten muut ovat selvinneet tästä tilanteesta?
Ps. Uusi henkilö ei ole vielä puhunut mitään seurustelusta, mutta vaikuttaa siltä että haluaisi.
Entä jos hänkin haluaa edetä hitaasti ja ainoastaan tapailla? Onkohan silloin sallittua tapailla myös muita? Tietty kannattaisi jutella hänen kanssaan eikä netissä mietiskellä...:D
Apuja!
Tämän jälkeen olen bilettänyt paljon, tapaillut miehiä ja pitänyt hauskaa, koska aloittaessani seurustelun olin vain 15-vuotias joten tämä kaikki oli uutta ja kivaa minulle.
Nyt olen tavannut uuden ihmisen, joka on selkeästi ihastunut minuun ja vaikuttaa sellaiselta, joka haluaisin jotain vakavempaakin. Itsekin pidän hänestä, mutta ajatus sitoutumisesta ahdistaa! Tulee sellainen olo, että sitten en voi hengailla jätkien kanssa, flirttailla ja mennä miten itse haluan. Tällä hetkellä tuntuu että haluan ns. " elää vain itselleni" ja olla itsekäs.
En kuitenkaan halua elää tälläistä pintaliito elämää loppuikäni ja haluan kyllä parisuhteen tulevaisuudessa. En myöskään halua antaa hyvän tyypin mennä ohi, jos en tapaisikaan enää yhtä hyvää tyyppiä : / Miten muut ovat selvinneet tästä tilanteesta?
Ps. Uusi henkilö ei ole vielä puhunut mitään seurustelusta, mutta vaikuttaa siltä että haluaisi.
Entä jos hänkin haluaa edetä hitaasti ja ainoastaan tapailla? Onkohan silloin sallittua tapailla myös muita? Tietty kannattaisi jutella hänen kanssaan eikä netissä mietiskellä...:D
Apuja!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heippa vaan!
En tiedä paljonko omista mietteistäni on apua, mutta koetetaan:) Jos vähääkään epäröit sitoutua, tuskin olet siihen valmis. Tiedän, nyt ajattelet, että hyvähän vanhempien muka-viisaisen on täällä huudella. Olen vain pari vuotta sua vanhempi, mutta oltuani aivan vastaavanlaisessa tilanteessa sain ahaa-elämyksen, joka kyllä vaati paljon ponnisteluja. Jos pidät tyypistä, ajattelet hänen onneaan, eikö? Siinä tapauksessa tuskin olisi oikein antaa hänelle mitään toivoa tällä hetkellä seukkailusta kanssasi. Tuskin haluat pitää häntä "varalla"? Vaikka se pahalta tuntuukin, sun on otettava riski, ettet törmää enää samanlaiseen huipputyyppiin, mutta ystävyyden ja reilun pelin hengessä sun on annettava miehen/naisen mennä. Vielä reilummin tekisit tekemällä ihan reilun pesäeron häneen ja kertomalla ettei hänen kannata elätellä haaveita susta nyt. Niin kivaa kuin se olisikin, älä myöskään lupaile ihastuneelle mitään "kenties tulevaisuudessa"-tyyppistä. Kaikkein haavoittavinta ihastunutta kohtaan on ns. kaveritoiminta, annat hänelle aikaasi, koska sinä haluat viettää aika hänen kanssaan, vaikka hän joka minuutti toivoo sulta enemmän, että sais olla sun lähellä ja olla se sun paras ystävä... Sellainen jojoilu ei ole mistään kotoisin, ja vahingoittaa varmasti teitä kumpaakin ja rikkoo luonnollisen kaverisuhteen.
Biletä, hulluttele ja käytä miehiä miten tykkäät ja kasva sitten kun siltä tuntuu, kunhan et sillä aikaa anna ymmärtää muuta.
Anteeksi suoruuteni, mutta tämä nyt oli tosiaan vain oma näkemykseni.
Hauskaa syksyno dotusta!
no joo...kolme kuukautta erosta on kyllä todella vähän...Itselläni oli keväällä vähän samanlaiset fiilikset ja päätin siksi lopettaakin lyhyeen muutaman tapailusuhteen ..Nyt takana 9kk sinkkuna ja viikonloppuna tapasin iiihaaanan miehen,jonka kanssa voisi ehkäpä enemmänkin aikaa viettää...Älä ota heti ensimmäistä vastaantulevaa,jos sulla herää tollasia tunteita....Uskon että tämä ihastus ei jää sulla viimeiseksi!! Vietä nyt rauhassa hetki villiä sinkkuelämää...kun se oikea tyyppi tulee kohdalle,niin kummasti se ahdistus vaan häviää :)
Kiitos vastauksista!!
Mietin vain että voiko ahdistus hävitä myöhemmin kun tutustuu ihmiseen paremmin? harmittaa vain kun ihanan tyyppi menisi ohi : (
Sun pitää nyt oikeasti nauttia sinkkuudesta ja elää vain itsellesi!
Itse tein sen virheen pitkän suhteen jälkeen, etten antanut itselleni aikaa ollenkaan, vaan aloin jo 5-6 viikkoa erosta tapailla tiiviisti erästä miestä, joka oli söpö ja kiva. Olihan se mukavaa, että oli taas "joku", mutta jo muutaman viikon päästä alkoi ahdistaa, ja tyyppi kaikkine piirteineen alkoi vain ärsyttää. Hän oli vain laastari, joka auttoi pahimman eroahdistuksen yli. Hänen jälkeensä tuli toinen kaveri, jota tapailin on/off kolmisen kuukautta, mutta jokin ei vain natsannut ja homma hiipui. Hänen jälkeensä oli vielä sellainen olo, etten osaa olla yksin, joten ei aikaakaan kun taas aloin tapailla erästä miestä, mutta hän vissiin vaistosi kaamean miehentarpeeni, koska se juttu päättyi ennen kuin alkoikaan. Vasta tuon homman jälkeen aloin oikeasti elää villiä sinkkuelämää: kävin ulkona kavereiden kanssa, biletin ja pidin hauskaa, ja mahdolliset söpöt ja kivat kaverit pidin joko käsivarrenmitan päässä ihan flirttikavereina, tai parin yön seksihupina. Kun olin ollut sinkkuna (en laske siis näitä aiempia tapailujuttuja suhteiksi) kymmenisen kuukautta ja oikeasti olin sitä mieltä etten miestä kaipaakaan, niin JUURI SILLOIN tapasin sellaisen tyypin, jota en voinutkaan unohtaa tai pitää vain kaverina... Ja joka oli myös aidosti ihastunut ja kiinnostunut minusta. Tässä ollaan nyt tiiviisti oltu yhdessä kuukauden päivät ja joka päivä on vain mukavampaa :)
Eli varmasti sunkin eteen tulee vielä monta kiinnostavaa, söpöä ja hyvää tyyppiä, vaikka tämä joka sulle nyt olisi tyrkyllä, karkaisikin!
Kannattaa olla ja mennä kuin itse haluaa niin kauan kun se tuntuu itsestä hyvältä, myöhemmin tulet katumaan jos et ole saanut irrotella nuoruuttasi. Kyllä sinä ehdit vielä vakavoitua myöhemminkin.