Uskoin vakaasti löytäneeni Sen Oikean, koska henkisellä tasolla ymmärrämme toisiamme aivan uskomattoman hyvin. Fyysinen vetovoima on myös voimakas, suutelua pidemmälle ei vielä olla menty, koska haluamme antaa aikaa tunteille ja tutustumiselle. Nyt olen alkanut sitten epäröimään, että voiko suhteestamme tulla mitään, koska koulutus ja taloudellinen tilanteemme on aivan eri maailmoista?! Hän on erittäin korkeasti koulutettu, arvostetussa virassa, taloudellisesti erittäin hyvin toimeentuleva, minä taas olen ihan tavallinen "duunari". Lisäksi hänellä on muutama harrastus joihin hän suhtautuu intohimoisesti, itsellä ei ole kokemusta/taitoa näistä lajeista, joten emme voi harrastaa niitä yhdessä.
Riittääkö se, että kohtaa henkisellä tasolla, vai pitäisikö arjen käytännöt olla myös samansuuntaiset että suhde voisi onnistua? Kertokaa kokemuksia ko. asiasta!
Riittääkö se, että kohtaa henkisellä tasolla, vai pitäisikö arjen käytännöt olla myös samansuuntaiset että suhde voisi onnistua? Kertokaa kokemuksia ko. asiasta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Riittää! Arjen käytännöt sulautuvat parisuhteessa yhteen. Meillä on toiminut hyvin siitä huolimatta, että miehellä on ma-pe 9-17 työaika ja mulla kolmivuorotyö. Koulutusero on ongelma vain vähemmän koulutetulle jos siitä ongelman tekee. Eli hyvin teillä menee jos sä itse kestät sen pienen eron. Meidän lapset ovat saaneet nähdä molempaa maailmaa arjessa ja tet-viikkoina. Koen tämän rikkaudeksi. Meillä on monta tuttavapariskuntaa joissa toinen on korkeasti koulutettu. He ovat oikein mukavia ihmisiä. Eivät arvota ketään aseman perusteella suuntaan tai toiseen.
Minusta sanoit tuossa omassa viestissäsi juuri avainsanat, "arjen käytännöt". Se, oletko sinä duunari ja hän korkeasti koulutettu, ei oikeasti vaikuta teidän kahdenkeskeiseen arkeenne mitään jos ette itse siitä ongelmaa tee. Jos ajatusmaailmanne ja toiveenne arjesta ja elämästä kohtaavat, ei erilainen tausta ole ongelma. Eivät kaikki "akateemiset" tai menestyneet ihmisetkään ole samasta muotista ja tule automaattisesti keskenään toimeen kuten eivät kaikki duunaritkaan.
Harrastuksetkin vaikuttavat usein vain ajankäytön tasolla. Arjen suhteen on oikeasti pidemmällä tähtäimellä vain hyvä jos molemmilla on ihan omia harrastuksia eikä olla koko ajnat vain yhdessä. Sitä yhteistä tekemistä kyllä löytyy ihan kodista, ulkoilusta, elokuvista yms. tavallisista asioista. Ainoa ongelma voi olla jos toiden intohimoien harrastus vie ihan kaiken vapaa-ajan ja seitä ei riitä toiselle ollenkaan. Mutta silloin ongelma on ihmisen arvostuksissa jos asettaa aina harrastuksen ihmissuhteen edelle. Ei se auta vaikka olisit mukana. Olisit tuollaiselle ihmiselle kuitenkin aina vaan kakkonen.
Joten katso vaan homma lopuun asti. Et voi mitenkään muuten tietää, voitteko onnistua yhdessä.
Kiitos asiallisista kommenteistanne! Kun aloin asiaa miettimään, niin ei häntä tunnu haittaavan koulutuseromme, työ on työ asemasta riippumatta. Tämä epäilys johtuu varmasti omasta epävarmuudestani ja aikaisemmista pettymyksistä parisuhteissa. Ihmismieli on ihmeellinen ja sitä huomaamattaan alkaa rakentamaan ympärilleen muuria kun olo tuntuu liian hyvältä. Ehkä alan purkamaan muuria ja katson, että mihin tämä suhde johtaa! :D