Tutustuimme 2 vuotta sitten, ja siitä lähtien ovat tunteet vahvistuneet vahvistumistaan tätä naispuolista ystävää kohtaan. Itse olen siis mies ja olemme molemmat lukiossa. Pian aloin huomaamaan, kuinka melkein kaikki ajatukseni kohdistuivat pelkästään häneen. Koskaan ennen en ole samallalailla tuntenut ketään ihmistä kohtaan ja muut naiset vaikuttavatkin olevan pelkkää ilmaa tähän verrattuna. Viimeaikoina kun hän on kertonut säpinästään miesrintammalla, olen kokenut valtavaa mustasukkaisuuden tunnetta. Vasta nyt olen alkanut miettiä, onko hän tosiaan vain todella hyvä ystävä vai rakastanko häntä? Vaikein osuus on edessä, sillä rakkaudentunnustus saattaisi pilata ystävyyssuhteen kokonaan mikäli tunteet eivät ole molemminpuolisia.
Nyt pääpuolisin ajatus on se, että pääsisinpä halaamaan ja suutelemaan tätä henkilöä, koko illan ajan.
Nyt pääpuolisin ajatus on se, että pääsisinpä halaamaan ja suutelemaan tätä henkilöä, koko illan ajan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
paska neuvo, mutta jos kumpikin käy edes joskus "ryyppäämässä" niin sillon on hyvä tilaisuus yrittää... aamulla voit pistää känninpiikkiin... ellet mee tunnustaa kuinka pitkään ja hartaasti oot sitä haaveillu. Huom kannattaa varmistaa että ei ota liikaa..
ps. Todellakin paskaneuvo mutta saattaa joskus ehkä toimia
toi on. Tai sitten teet sen mustasukkaiseksi. Mutta periaatteessa turhaa pelaamista ja alhaista. Samoihin bileisiin, baariin tai johonkin kaljalaarien ääriin vaan.
Tai sitten olet rohkea ja muutenkin parempi ihminen ja sanot suoraan.
Onnea toimiisi!
Ei tule toimimaan.
On niin nähty ja koettu homma.
Jos nainen olisi se kiinnostunut ystävästä niin sitten ehkä.
Mahdollisuutesi ovat samat kuin lumipallolla helvetissä.
Kun nainen on sinut ystävä-kategoriaan ujuttanut ja kertoo sinulle vielä miesjuttujaan niin siellä olet ja pysyt.
Jos haluat etsiä nainen etsi se jostakin muualta. Jos haluat pilata ystävyytenne niin kerro hänelle.
Kuulostaa tosiaan enemmältä kuin ystävyys.
Mä pidin kerran kovasti miespuolisesta ystävästäni, mutta en ajatellut sen kummempaa jostain syystä. Kun kerran puhuin hänelle jostain muista miehistä/treffeistä hän pian sen jälkeen pyys mut treffeille. Siitä alkoi nopeasti seurustelu.
Kyllä kannattaa kertoa tunteista, et sä niitä kuitenkaan loputtomiin pysty piilottamaan. Mulle on moni tullut jälkikäteen sanomaan, että "tiedätsä, et mä olin silloin vuonna XX suhun ihastunut"... no, se mikä oli vähän surullista on, että niin olin minäkin!
Eikä se välttämättä ystävyyttä riko jos suhdetta ei tule, kunhan ei suruissaan tee mitään tyhmää. Erään miehen kanssa mulla katkesi 7 vuoden ystävyys koska hän ei voinut hyväksyä sitä ettei tunteet olleet molemminpuolisia... ja haukkui mut ja mun muut kaverit todella pahasti, valehteli musta muille ilkeitä juttuja yms. Olin surullinen, mutta sille ystävyydelle ei ollut jatkoa nähtävissä (ei hän olisi edes halunnut)
Mä olen ollut ihastunut todella paljon useampaankin ystävääni, mut aina ei onnistu, ja joskus tulee väärinkäsityksiä. Muutaman kerran olen luullut ettei kiinnosta... Sitten aikaa on mennyt ja se siitä, mutta kavereita ollaan oltu. Muutaman kanssa on sitten myöhemmin tullut jotain puhetta, mutta liian myöhään on liian myöhään.
Ja vaikken olisi ollut seurustelusta kiinnostunut, ei yksikään ystävyyteni ole mennyt pilalle minun takia, että siis minä olisin kartellut tms., en ole koskaan väheksynyt miehiä vaan arvostanut rohkeutta, yksi on kuitenkin suuttunut niin paljon, että ovat laittaneet välit poikki ja sitten pari on lakanneet muuten vaan pitämästä yhteyttä. Niin, ja kahdella tuli niin karsee pirttihirmu muijaksi, että ei saa pitää yhteyttä enää eikä edes katsoa päin yhdellä: ei siis voi edes moikata enää :( Naurettavaa.
Mutta pääosin rakastun ainoastaan tuttuihin, ystäviini. En ventovieraisiin enkä edes kiinnostu vieraista. Haluan tuntea ihmisen ja ihastua ihmiseen.
MUTTA jos sä et nyt toimi, niin sä jäätkin kaveriksi! Jos sä et nyt valitse, niin sinne meni, ja sä et edes yrittänyt. Paljon parempi ottaa rehellisesti turpaansa ja todeta että no, paska keikka mutta tulihan tehtyä. Kaveruus ei välttis mene pilalle, mulla on kaksikin erittäin hyvää ystävää 12 vuoden takaa, joitten kanssa tuli säätöä, mutta muu kuin ystävyys ei toiminut. Oltiin vaan rehellisiä ja hyväksyttiin faktat, pidettiin yhteyttä silti.
Että mieti. Menetätkö ennemmin nynnyilemällä vai haluatko edes mahdollisuuden, ja sentään lähdet jorpakkoon komeasti, jos lähdet. Älä vapise, älä pyytele anteeksi, ole rehellinen ja anna palaa.
Tilannepäivitystä (olen aloittaja siis...)
Rakkaudentunnustukset annettu, vastakaikua löytyy, vielä ei seurusteluvaiheessa olla mutta läperrellään jo kuin rakastavaiset :) Molemmat vielä vähän hukassa siitä mitä loppujenlopuksi halutaan, mutta kyllä tämä tästä. Kiitos kommentoinneista!