Pohjanoteeraus

älä sinä puhu ku et näköjään tiedä kilpauimareista hittoakaan:) Kisakunto on leivottu huolella jo koko vuoden ajan ennen kisoja kerta tai kaksi kertaa päivässä treenaamalla ja viimeinen viikko ennen kisoja on vain fiiliksenhakua, joillakin toimii paremmin kotihallissa treenaus ja osalla kisapaikalle pitää mennä etukäteen hakemaan fiilistä ja tuntumaa uuteen altaaseen ja uuteen paikkaan. hiljaa siellä

kilpauimari kirjoitti:

älä sinä puhu ku et näköjään tiedä kilpauimareista hittoakaan:) Kisakunto on leivottu huolella jo koko vuoden ajan ennen kisoja kerta tai kaksi kertaa päivässä treenaamalla ja viimeinen viikko ennen kisoja on vain fiiliksenhakua, joillakin toimii paremmin kotihallissa treenaus ja osalla kisapaikalle pitää mennä etukäteen hakemaan fiilistä ja tuntumaa uuteen altaaseen ja uuteen paikkaan. hiljaa siellä

Lue lisää

Kyll tää Natunen jää Suomen uintihistoriaan henkilönä, joka vei uinnin syvyyksiin. Kuten Sievinen sanoi, on harjoiteltu liian vähän kestävyyttä ja liian paljon pikapyrähdyksiä. Sanoohan sen maalaisjärkikin, että uinnin kaltainen laji vaatii kovan kestävyyden eli pohjan jolle rakennetaan nopeusominaisuutta. Seppälä lienee ainoa kv-tason uimari, mutta hänen valmennuksestaan huolehtiikin hänen äitinsä, ja uimari ei pitämnyt kuntoaan sellaisena, että olisi lähtenyt Budapestiin, vaan jäi kotiin. Viisautta sekin. Kun kuuntelee tämänn Natusen pölkötystä, ei voi muuta kuin ihmetellä millä avuilla (!) hän on päässyt tehtävään?

Akter Snurra kirjoitti:

Kyll tää Natunen jää Suomen uintihistoriaan henkilönä, joka vei uinnin syvyyksiin. Kuten Sievinen sanoi, on harjoiteltu liian vähän kestävyyttä ja liian paljon pikapyrähdyksiä. Sanoohan sen maalaisjärkikin, että uinnin kaltainen laji vaatii kovan kestävyyden eli pohjan jolle rakennetaan nopeusominaisuutta. Seppälä lienee ainoa kv-tason uimari, mutta hänen valmennuksestaan huolehtiikin hänen äitinsä, ja uimari ei pitämnyt kuntoaan sellaisena, että olisi lähtenyt Budapestiin, vaan jäi kotiin. Viisautta sekin. Kun kuuntelee tämänn Natusen pölkötystä, ei voi muuta kuin ihmetellä millä avuilla (!) hän on päässyt tehtävään?

Lue lisää

Jos muistellaan liian vähäistä kestävyysominaisuuksien harjoittelua, niin siitä on kyllä valitettu ihan niin kauan kuin muistan - myös edeltäjän kaudella. Myös Ipen ansiot voi lukea Hesarista valinnan ajoilta: "Hänen vahvuutensa on tietotaito valmennuksen ja koulutuksen kehittäjänä", uimaliiton puheenjohtaja Jari Räikkönen kommentoi lyhyesti valintaa tiistai-iltana. (HS 7.11.2006 "Kristiina Natunen uinnin valmennuspäälliköksi") Mitä koulutukseen tulee, Uimaliiton valmentajakoulutus on kehittynyt hienosti ja on edelleen muutoksessa, nyt esim. valmentajan peruskurssilla tekee nykyään jotain muutakin, kuin että sen suoritettuaan pääsee seuraavalle kurssille.

Kannattaa muistaa, että uinnissa ei ole päävalmentajaa, vaan valmennuspäällikkö. Valmentajat löytyvät seuroista. Voisi toki kysyä, olisiko uinnin tila Suomessa parempi, jos siirryttäisiin vaikkapa Alankomaiden malliin (kolme liiton ylläpitämää valmennuskeskusta, jossa _kaikki_ lupaukset harjoittelevat seurasta riippumatta) esim. raijaamalla lukioiässä kaikki lupaavat uimarit Mäkelänrinteen urheilulukioon. Nykyisessä mallissa seura on toiminnan olennaisin yksikkö, joten tälläinen ratkaisu voisi aiheuttaa melkoisen myrskyn sekä vastalauseita uimareiden jakamisesta A- ja B-luokkaan, Suomessa ei kuitenkaan ole perinteisesti ollut mitään erityistä "eliittiä" missään urheilulajissa. (Kaikkien lupausten ja resurssien keskittäminen tarkoittaisi, että valmennuskeskuksista poisjääneillä olisi huomattavasti vaikeampi pärjätä, kuin keskuksissa harjoittelevien.)

Suomen uinnilla on kieltämättä muutamia ongelmia. Yksi ongelma on uimareiden nuoruus (kisajoukkueen keski-ikä oli vähän päälle 22 vuotta), ja toinen ongelma on sprinttilajien suosio. Sprintti on sinänsä helppo, koska voimalla pärjää, mutta toisaalta niin pärjää moni muukin, joten lajeissa on kova kilpailu. Uimareiden päälajien valintaan tietysti liitto pystyy vaikuttamaan lyömällä sprinttien kansallisiin mestaruuskilpailuihin niin kovat aikarajat, että uimarit pääsevät helpommalla kun suuntaavat pitempiin matkoihin. Monen uimarin lopettamiseen 18 vuoden iässä ei oikeastaan pysty vaikuttamaan muuten kuin kehittämällä vaihtoehto, jolla uimari (tai miksei muunkin lajin urheilija) pystyy sekä opiskelemaan että harjoittelemaan täysipäiväisesti.

Tai vaihtoehtoisesti pitäisi saada niin paljon rahaa lajiin, että ammattimainen harjoittelu on mahdollista, mutta tähän ei liene mahdollisuuksia ellei jostain syystä jalkapallo- ja/tai jääkiekkoseuroja saada pistämään vesipallon SM-liigaa pystyyn. (Lappeenrantalaisena uskon, että kaupungin uimahallien tila olisi huomattavan paljon parempi, mikäli Saimaan Pallo ry ottaisi nimestään vaarin ja ryhtyisi pelaamaan vesipalloa kumilätkän perässä luistelemisen sijasta.)