Parisuhteen kannalta parempi

ois suhteesta kii ja mitä siltä tahtoo, mutta pidempiaikaista suhetta aatellen oon sitä mieltä, että enemmän samankaltaisuuksia kun eriäväisyyksiä. Ja jossei ees toisen ajatusmaalima aukea, niin ei tuu onnistumaan. Siitä on kokemusta.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että samanlaiset lapset leikkivät paremmin yhdessä, mutta toisaalta sukupuolten erot ovat parisuhten suola.

itseni vastakohtien kanssa suhteessa olemista ja kuten todettu on, eivät ole kestäneet.

En aio enää todellakaan edes kuvitellakaan aloittavani suhdetta muun kuin itseni kaltaisen miehen kanssa. Vähän olen siitä saanut esimakua, millaista voisi olla ja elää miehen kanssa, jonka kanssa ollaan hyvin samanlaisia ja uskon, että se olisi kaunista.. ehkä myös välillä vähän tulista ja räiskyvääkin, mutta silti sellaista mitä juuri musta tuntuisi siltä oikealta.

Ehkä samankaltaisesti erilaiset...

Mitä järkeä on pitää kahta samanlaista naista? Yksi osaa yhtä, toinen toista ja kolmas kolmatta jne. Yhdessä he saavat kuitenkin aikaiseksi parhaan lopputuloksen.

Jos henkiset rahkeet molemmilla riittää niin mä laittaisin erilaisuuteen veikkaukseni. Se että paljonko erilaisuutta kestää onkin sitten luonnekysymys...