Kyselin pari kuukautta sitten neuvoja tutkintojännityksestä selviämiseen. Tutkinto meni paljon paremmin kuin viime vuonna ja siitä jäi hyvä mieli. Olin koko ajan tietoinen siitä, että raadin katseet kohdistuivat minuun, mutta hallitsin itseni, sillä tunsin nyt itseni ja kappaleeni paljon paremmin.
Antamistanne ohjeista oli paljon hyötyä. Erityisen arvokkaiksi osoittautuivat Kukan neuvot keskittymisen harjoitteluun. Olen koko kevään harjoittelun ajan pohtinut ajattelun ja automatisoituneen sormityön suhdetta. Molempia tarvitaan ulkoasoittamisessa, mutta tutkintotilanteessa oli tärkeää tietää, mikä ääni tulee seuraavaksi, missä asemassa se soitetaan ja millaisella nyanssilla. Tieto antoi varmuutta.
Kiitos kaikille minua kannustaneille ja neuvoneille! Minun soittourani sai hienon lopun!
Antamistanne ohjeista oli paljon hyötyä. Erityisen arvokkaiksi osoittautuivat Kukan neuvot keskittymisen harjoitteluun. Olen koko kevään harjoittelun ajan pohtinut ajattelun ja automatisoituneen sormityön suhdetta. Molempia tarvitaan ulkoasoittamisessa, mutta tutkintotilanteessa oli tärkeää tietää, mikä ääni tulee seuraavaksi, missä asemassa se soitetaan ja millaisella nyanssilla. Tieto antoi varmuutta.
Kiitos kaikille minua kannustaneille ja neuvoneille! Minun soittourani sai hienon lopun!
Vastaukset 4
Vanhimmat
todella nyt? Kiva kun meni tutkinto hyvin... :) Luin kiinnostuneena keskusteluanne.
Lopetan musiikkiopistossa opiskelemisen, koska lähden syksyllä opiskelemaan Etelä-Suomeen. Varmasti soitan vielä elämässäni paljon, mutta tavoitteellisen musiikin opiskelun lopetan tähän.
Hieno suoritus ja varmasti kasvun paikka.
Ihan mielenkiinnosta: luitko sen Gothonin teoksen? Ajatuksia?
Luin Gothonin kirjan osittain. Lueskelin mielenkiintoisimmilta vaikuttavia lukuja, sillä en ehtinyt syventyä koko kirjaan.
Kokemukseni teoksesta oli kaksipiippuinen. Toisaalta se oli hyvin kiinnostavaa luettavaa. Hän kirjoitti kiehtovalla tyylillä musiikin maailmasta, joka on minulle monilta osin tuttu. Toisaalta välillä koin itseni ulkopuoliseksi, koska huolimatta tutusta "miljööstä" en ollut ikinä pystynyt tavoittamaan sellaisia kokemuksia, joista hän kirjoittaa. Minulle tuli tunne, että minulta on jäänyt jotain olennaista - olennaisia tuntemuksia ja elämyksiä - saavuttamatta. Sinänsä se ei ole mikään ihme. Onhan kirjan kirjoittaja kokenut ammattimuusikko, kun taas minä olen keskinkertainen harrastelija.
Kirja oli siis itsessään mielenkiintoinen, mutta ehkä peilasin sitä liikaa itseäni vasten. Olisi ehkä ollut helpompaa eläytyä samantyyliseen opukseen, joka kertoo esimerkiksi maalaamisesta, jolloin olisin voinut samaistua kirjoittajaan juuri siksi, että en ole koskaan edes yrittänyt maalata. Nyt kannoin lukukokemukseeni tuntemukseni omasta riittämättömyydestäni.