Ois pitkä juttu kertoa koko homma alusta loppuun, koska seurustelu alkoi reilut viisi vuotta sitten ja siinä ajassa on ehtinyt paskaa kaatua niskaan muutama sata kiloa...
Joten kerron siis lyhykäisesti vaan syyn, miksi asutaan nyt erillään, ja miksi nyt haluan erota lopullisesti.
Ollaan siis mieheni kanssa asuttu erillään nyt reippaat kolme kuukautta. Minä halusin muuttaa eri osotteisiin, koska kyllästyin jatkuviin riitoihin ja lisäksi miehelläni oli useita satunnaisia seksi kumppaneita...
No, nythän te tietysti ihmettelette, miksi halusin muuttaa vaan erilleen, enkä jo silloin erota kokonaan?
Meidän suhde toimii oikein hyvin, jos mies on selvinpäin... Mutta humalassa, minun sekä lasten olemassa olo unohtuu, ja vieraat naiset astuu mukaan kuvioihin.
Pettämistä, haukkumista, lupausten rikkomista yms paskaa, on ollut ihan suhteen alusta asti, enkä helvetti soikoon ymmärrä, mikä mun päässä on vikana kun näin kauan olen sitä äijää kattonut!!
No, nyt sitten tähän hetkeen, kun minä koin sen "herätyksen" että ei näin, ei todellakaan näin...
Mieheni on ollut pari kuukautta nyt selvinpäin. Muuten mennyt ihan ok, mutta! Nyt on jatkuvasti ollut sellasta, että mies epäilee mua kokoajan! Kaikkea, mitä sanon taikka teen, se epäilee. Sitten se soittelee mun kavereille ja kyselee niiltä, onko mulla joku toinen mies. Eikä se vittusoikoon TAJUA! Kun olen sille miljoonasti sanonut että mua ei KIINNOSTA!! mitkään vitun muut miehet vaan et mulle riittää se oma.
Ei se usko, eikä se ymmärrä. No, nyt se olikin sitten itse käyny taas naiskentelemassa tuolla pitkin kyliä, joten selvisihän sekin syy, miksi mua on jatkuvasti epäilty.
Mä tiedän, ettei tämä tilanne tästä tule ikinä muuttumaan. Mies on alkoholisti, ja pettäjä, ja luulisin että suureksi osaksi myös narsisti, koska yrittää kovasti kontrolloida mun elämää, eikä ikinä myönnä että hänessä jotain vikaa olisi.
Se valittaa kun mulla on kavereita, se sanoo että on mun syy, kun hän ei osaa selvinpäin käydä missään, se sanoo että on mun syy, kun meillä menee huonosti, on mun syy kun se käy kännipäissään panemassa muita, yksinkertaisesti kaikki paska on MUN SYYTÄ ja se petturi kusipää on olevinaan täysin viaton !!!!
Anteeksi tämä tunteen purkaus, oli vaan vihdoin pakko päästää pihalle kaikki mikä on pään sisällä ny muutaman päivän pyörinyt. En jaksa enää olla hiljaa, vaikka mies sanookin, ettei meidän asioista kenellekään saa puhua.
Saa mun puolesta suksia hornan kuuseen koko ukko
Joten kerron siis lyhykäisesti vaan syyn, miksi asutaan nyt erillään, ja miksi nyt haluan erota lopullisesti.
Ollaan siis mieheni kanssa asuttu erillään nyt reippaat kolme kuukautta. Minä halusin muuttaa eri osotteisiin, koska kyllästyin jatkuviin riitoihin ja lisäksi miehelläni oli useita satunnaisia seksi kumppaneita...
No, nythän te tietysti ihmettelette, miksi halusin muuttaa vaan erilleen, enkä jo silloin erota kokonaan?
Meidän suhde toimii oikein hyvin, jos mies on selvinpäin... Mutta humalassa, minun sekä lasten olemassa olo unohtuu, ja vieraat naiset astuu mukaan kuvioihin.
Pettämistä, haukkumista, lupausten rikkomista yms paskaa, on ollut ihan suhteen alusta asti, enkä helvetti soikoon ymmärrä, mikä mun päässä on vikana kun näin kauan olen sitä äijää kattonut!!
No, nyt sitten tähän hetkeen, kun minä koin sen "herätyksen" että ei näin, ei todellakaan näin...
Mieheni on ollut pari kuukautta nyt selvinpäin. Muuten mennyt ihan ok, mutta! Nyt on jatkuvasti ollut sellasta, että mies epäilee mua kokoajan! Kaikkea, mitä sanon taikka teen, se epäilee. Sitten se soittelee mun kavereille ja kyselee niiltä, onko mulla joku toinen mies. Eikä se vittusoikoon TAJUA! Kun olen sille miljoonasti sanonut että mua ei KIINNOSTA!! mitkään vitun muut miehet vaan et mulle riittää se oma.
Ei se usko, eikä se ymmärrä. No, nyt se olikin sitten itse käyny taas naiskentelemassa tuolla pitkin kyliä, joten selvisihän sekin syy, miksi mua on jatkuvasti epäilty.
Mä tiedän, ettei tämä tilanne tästä tule ikinä muuttumaan. Mies on alkoholisti, ja pettäjä, ja luulisin että suureksi osaksi myös narsisti, koska yrittää kovasti kontrolloida mun elämää, eikä ikinä myönnä että hänessä jotain vikaa olisi.
Se valittaa kun mulla on kavereita, se sanoo että on mun syy, kun hän ei osaa selvinpäin käydä missään, se sanoo että on mun syy, kun meillä menee huonosti, on mun syy kun se käy kännipäissään panemassa muita, yksinkertaisesti kaikki paska on MUN SYYTÄ ja se petturi kusipää on olevinaan täysin viaton !!!!
Anteeksi tämä tunteen purkaus, oli vaan vihdoin pakko päästää pihalle kaikki mikä on pään sisällä ny muutaman päivän pyörinyt. En jaksa enää olla hiljaa, vaikka mies sanookin, ettei meidän asioista kenellekään saa puhua.
Saa mun puolesta suksia hornan kuuseen koko ukko
Vastaukset 3
Vanhimmat
Todella, kyllä on jotain vikaa sinussakin jos ja kun tuollaista olet katsellut. Olet itsekin riippuvainen ja sairas, läheisriippuvainen. Eihän hän sinua siinä ole pakottanut olemaan ja tajuat varmaan itsekin, että itsehän sinä kerta toisensa jälkeen uskot: ei kukaan ole niin tyhmä, ettei toi kuvio selviäisi aika nopeastikin ja ettei tajuaisi, että se että toinen on selvinpäin ihan kiva, ei vaan elämässä riitä. Ei kukaan äiti voi oikeasti olla niin tyhmä, että luulee sen olevan jotenkin lastensa parhaaksi olla tuollaisessa ja että tuohan on juuri sitä elämää ja se parisuhde, jonka haluaa ja toivoo heillekin.
Mitä väliä sillä on mistä se sua syyttää ja mitä se luulee? se on sairas ja riippuvainen sekopää, joten mä en edes tajua miten sä jaksat vetää edes herneet nenään, luulis, että toi nyt on jo niin tuttu kuvio, että säkin olisit tajunnut, että tyhjää puhetta: kaikki hyvä ja kaikki huono. Mitä väliä sillä on mitä se susta luulee, etkös sä ole vapaa nainen nyt? MIkä vitun tilivelvollinen sä olet, miksi sä selittelet? Eikö aikuinen ihminen osaa ottaa itseään niskasta kiinni: ei jos on riippuvainen.
Voisit tietty edes sinä laittaa ne lapset etusijalle ja miettiä ihan rehelllisesti sellaista epäitsekästä käytöstä, kun miettiä mikä oikeasti olisi lasten parhaaksi. Teidän suhteenne, miehen naimiset ja ryyppäämiset ja sinun miehen kaipuusi se ei ole, sen verran annan vinkkiä. Hän on alkoholisti joten hänestä kun ei mihinkään ole eikä tule olemaan, niin sinusta on löydyttävä.
Sä et ole valinnut sitä kerran vaan toistuvasti, joten ei sua ole huijattu eikä kusetettu eikä sulla ole syytä suuttua, paitsi ehkä itsellesi, ettet aijemmin tajunnut, mutta sekin on turhaa jossittelua. Valittu mikä valittu. Joten se mihin ois aihetta, ois alkaa mennä aika rivakalla tahdilla eteenpäin, hankkia itselle apua ja tukea, suosittelen psykologia, koska et se sinäkään tosta riippuvuudesta itsestään parane. Julmaa totuutta naamalle vaan ja eteenpäin. Sulla on kaikki mahdollisuudet parempaankin. Tsemppiä!
Nousi mulla oikeen kylmät väreet pintaan kun luin sun kirjotusta. Jotenkin tuli "typerän" virne naamalle, en kyllä oikeestaan tiedä että miksi.
En koe olevani läheisriippuvainen, koska kykenen olemaan miehestä erossa pitkiäkin aikoja ilman minkäänlaista ikävän tunnetta (mikä kai kertonee sen,että mun tunteet taitavat olla aika lopahtaneet),
mutta koen olevani riippuvainen asioista, mitä on yhdessä yleensä tehty.
Ei tunnu vaikeelta ajatukselta elää ilman miestä, vaan tuntuu vaikeelta ajatella, että menee periaatteessa koko elämä uusiksi kerta heitolla. Tosin sitä kyllä kaipaankin.
Oon käynyt juttelemas lääkäreiden ja psykologin ja mielenterveystoimiston työntekijän kanssa, oon jutellut myös sosiaalityöntekijöiden ja perhetyöntekijän kanssa, ja lisäksi tietysti myös ystävien/kavereiden kanssa.
Kummasti vaan kukaan näistä ihmisistä, ei ole osannut mulle heittää sitä kylmää totuutta suoraa naamalle, minkä sinä, täysin tuntematon henkilö, teit heti
"Mitä väliä sillä on mistä se sua syyttää ja mitä se luulee? se on sairas ja riippuvainen sekopää, joten mä en edes tajua miten sä jaksat vetää edes herneet nenään, luulis, että toi nyt on jo niin tuttu kuvio, että säkin olisit tajunnut, että tyhjää puhetta: kaikki hyvä ja kaikki huono. Mitä väliä sillä on mitä se susta luulee, etkös sä ole vapaa nainen nyt? MIkä vitun tilivelvollinen sä olet, miksi sä selittelet? Eikö aikuinen ihminen osaa ottaa itseään niskasta kiinni: ei jos on riippuvainen. "
Vastaus ensimmäiseen kysymykseen, mitä väliä, mistä se mua syyttää ja mitä se luulee? ... En ole koskaan hyväksynyt itseeni kohdistuvia perättömiä syytöksiä. Muuta väliä ei olekaan.
Ja juu, tuttu kuvio on, tottunutkin olen, ja tajunnut, että kaikki puhe on pelkkää paskaa. Vuosiin en ole miehen puheisiin luottanutkaan, ei ole ollut aihetta luottaa.
Vapaa nainen... se kuulostaa niin oudolta... en osaa sulattaa moisia sanoja vielä suussani, en vielä tässä vaiheessa... Mutta kyllä, koen olevani vapaa. Juurikin siksi, että en ole enää tilivelvollinen tekemisistäni enkä sanomisistani. Ja voi luoja, se todellakin tuntuu hyvältä!!! Tosin en muutenkaan ole enää aikoihin menemisiäni sen kummemmin selitellyt, vaikka kysellyt olisikin. En minäkään ole ukolta jatkuvasti selityksiä vaatimassa "missä olet, millon tulet, kenen kanssa olet....." joten en siis ole enää selitellyt itsekään.
Ja mä kyllä laitan lapset etusijalle, se on ihan sata varma asia! Sen takia me erilleen muutettiinkin jo sillon reilut 3kk sitten. Minä en halua, että lapset joutuu kuuntelemaan vanhempiensa riitoja, enkä mä todellakaan halua, että ne joutuu mun ja ukon erimielisyyksissä toimimaan minkäänlaisina välikäsinä.
Mä pidän lapset täysin pois näistä jutuista, nää on aikuisten asioita, mihin ei lapsia sotketa.
Ja mä olen tajunnut tän tilanteen jo ajat sitten, mutta (aina muttamuttamutta...) mies oli pitkän aikaan antabuskuurilla, eikä nuorimman tytön syntymän jälkeen ole ollut oikeestaan mitään muita ongelmia kun nämä, mitä on nyt tässä taas esille tullut. Olin siis jälleen kerran toivon kipinä silmissä, ja ajattelin, jospa me sittenkin pystytään olemaan perhe.
Nyt vaan alkoi sitten nuo epäilykset ja tollaset ihme syyttelyt miehen ollessa selvinpäin, joten nyt en näe järkeä suhteelle sillon kun mies on selvänä yhtään sen enempää kun sillonkaan kun mies on humalassa.
Molemmat yhtä mahdottomia ajatuksia, koska en halua mitään isä tytär suhdetta, missä pitäisi olla kaikki tekeminen selittämässä. Haluan suhteen, jossa luottamus pelaa molemmin puolin, ja missä on hyvä olla, aina.
Tämä suhde ei ole se, mitä haluan. Siksipä juuri, teen kaiken mahdollisen, että tämän saisin loppumaan, lopullisesti
Peruskauraa Jakomäestä.