Mies kusessa.

Moi,
mun kokemuksen mukaan, asioissa usein on vaan jotain, mikä pitää elää loppuun. Siis älä revi, vaan go with the flow. Pysähdy ja mieti, mitä se tarkoittaa. Siis. Ei sun tarvitse pakottaa itseäsi "olemaan vahva", "kohtelemaan tylysti", "olemaan se ainoa".
Sä rakastat, ok. Mieti sitä, se on tunne. Hyväksy se. Ei sitä heikennä eikä likaa eikä muuta mikään eikä kukaan.
Sä et vielä pysty unohtamaan, no, miksi sun pitäisikään? Kuka on määritellyt, että rakkaus on oikeaa vain silloin kun se toimii? Sulla on tarve saada nyt jostain syystä tykätä tuosta naisesta, rakastella hänen kanssaan: sä olet onnekas! Sä ehkä joudut jakamaan naisesi hänen liukkaasta luonteestaan johtuen, mutta sä sentään saat seksiä naiselta, jota rakastat. Sä voisit myös kärvistellä yksin ja hylättynä, ilman seksiä. Tottakai, kaikkea ei saa mitä haluaa: sä haluaisit uskollisen ja ideaalisen suhteen, naisesi olevan uskollinen... Mutta mieti. Tilanne on, mikä on, ja sä saat nyt tuon. Ei sulla ole mitään ongelmaa, kun sä hyväksyt tuon tilanteen, suhun lakkaa sattumasta. Sä et ole pimennossa, sä tiedät, mikä tilanne on. Sulla on muuta elämää ja kaikki on ihan hyvin.

Joskus voi rakastaa, vaikkei mikään olisi täydellistä. No, rakastaa. Hyväksyä toinen ja itsensä. Sä saat rauhan, kun mietiskelet tätä.

Et halua rakastaa muita: sä et siis ole valmis. Sä et ole elänyt tätä suhdetta loppuun, satuttanut itseäsi riittävästi. Älä sure, anna sen sattua. Sä ajattelet, että mä olen hullu tai vittuilen? En. Been there, ja kaikki on nyt hyvin, ilman katkeruutta, ilman vihaa. On vaan asioita, ja siitäkin suhteesta se hyvä, mikä on. Ota rennosti, anna sen sattua. Tunne se kaikki, itke, nöyrry ja alistu. Hyväksy se, että se jatkuu, kunnes sä olet valmis nousemaan jaloillesi ja kun sä tarvitset muuta. Kunnes asiat alkaa mennä toiseen suuntaan. Vastaus tulee sulle, kuin itsestään, eikä sun tarvitse pakottaa mitään.
Et sä ole hölmö, et sä ole hullu. Et sä ole vähemmän mies, etkä sä ole heikko. Sä elät tuollaista omalaatuista suhdetta, sä tunnet, koet ja elät. Kunnes sen tarve menee ohi. Kunnes sä et kaipaa enää kipua, kunnes sä olet valmis hyväksymään ja päästämään irti. Ja arvaa mitä: sekin tulee sattumaan. Sinä hetkenä sä vaan tiedät, että nyt sä käännät selän. Sanot hellät hyvästit ja tiedät, ettet enää koskaan palaa. Ja susta tuntuu kun sua lyötäis pesäpallomailalla mahaan, mutta sä kävelet pois. Sitten sä avaat silmäsi ja alat etsiä sitä tietä, minkä tarvitset siitä eteenpäin.

Anna siis kaiken vaan olla. Älä masennu vaan hyväksy, mietiskele asiaa ja kipuasi. Kaikki on hyvin. Ehkä se nainen onkin täydellinen sinulle, juuri kaikkineen. Miksi olisi välttämätöntä olla ainoa juuri nyt? Miksi juuri nyt asioitten pitäisi muuttua? Tottakai, haluat hänet vain itsellesi, mutta et saa. Joten, ota se mitä saat, hyväksy, elä pimeytesi kanssa ja syleile sitä. Rakasta, maailmassa on aivan liian vähän rakkautta.

Sitten kun tunnet olevasi valmis, nouse jaloillesi, etsi jotain muuta. Rohkeasti ja vahvasti, koska tiedät, että olet selvinnyt. Luota siihen. Onnea matkaan!

Olet kuitenkin huomannut senkin asian, että aina vähän vähempi koskee, kun naisesi loukkaa käytöksellään sinua. Se vähenee edelleen ja lopulta ei tunnu enää missään. Loppujen lopuksi pidät häntä vain "jakorasiana".
Sille nimittäin sille loukkaamisellekkin tulee raja jossain vastaan.
Kirjoitan kokemuksesta.
Oma mieheni on sellainen, että kännissä pettää minua, vaikka selvinpäin ihana onkin ja minä vaan kestän..
Ensi kertaa, kun jäi kiinni maailmani romahti...tuntui, etten siitä selviä, rakastin häntä niin.
Pyyteli anteeksi ja katui ja taas yritettiin..no jäi taas kiinni nussimisesta ja vitutti niin armottomasti..eikä ollut kiinni mistään, etteikö olisi saanut multakin monta kertaa viikossa. On vaan miehellä niin huono viinapää.
Pienen lapsen kanssa en jaksanut eroakaan ajatella ja tätä peliä siedin pari vuotta.
Viime viikolla oli taas ollut jonkun muijan kanssa ja kas kummaa, ei tuntunut enää missään.
Pakkasin tavarat ja muksun ja muutin kotiini ensi alkuun ja eropaperit kävin viemässä eilen eteenpäin.
Mies soittelee ja pyytelee anteeksi ja kaikkea paskaa, mutta se on nyt ohi! Mitta vaan tuli täyteen.
Rakastin miestäni varmasti yhtä paljon kuin sinä omaasi, mutta kaikkea ei sekään tunne kestä!
Jos toista pettää, se on se pahin asia suhteessa ja monta kertaa toistuessaan se tappaa rakkauden, jäljelle jää vain alkuajan hyvät muistot, paskan maku toisen käytöksestä ja halveksunta toisen moukkamaisuudesta! Kyllä niistä yli pääsee, pääset sinäkin!

" Miten saan suhteemme poikki kun oma tahdonvoima ei selvästikään riitä?"

Lyö sitä turpaan, jolloin se todennäköisesti lähtee lätkimään. Ei tarvi kuin kerran humauttaa, se oli siinä sitten. Sano että tätä olet kerjännyt jo pari vuotta ja nyt sitä sitten vihdoin tulee.

Tuttua se, että ei pystyisi sanomaan tietylle ihmiselle ei. Uskon kyllä, että ajan kanssa sekin tunne menee pois. Vuoden päästä tuskin tuntuu samalta ja 20 vuoden päästä tuskin on edes muistoa jäljellä. Yleensä tuossa auttaa se, että mitään kysymyksiä tai pyyntöjä ei koskaan tule. Jos tulisi, asiat olisivat ihan toisin niin kuin teillä. Ajan kanssa kaikki helpottaa. Aina voi tietty miettiä, että jos tuntee noin niin se on erikoista ja siinä ihmisessä on jotain ainutlaatuista mistä on vaikea päästä yli. Siksi paras olisi jos kaikki menee päin helvettiä ja näkee, että sen ihmisen kanssa ei olisi kivaa. Silloin se ylipääsy todella alkaa.