Mä en ole ennen juurikaan lapsista välittänyt, mutta tässä viime aikoina kaveritkin on tulleet siihen ikään, että perheen perustaminen alkaa olla ajankohtaista. En ole suostunut aiemmin myöntämään edes itselleni, että haluaisin lapsia, mutta pakko kai se on nyt herrajumala sanoa, että mulla on vauvakuume.
Asiaa ei yhtään auta se, että mä oon vasta reilu parikymppinen, kuten myös seurustelukumppani. Ja tunnetusti miehet tulee vähän jälkijunassa ja niillä ei ole edes biologista kelloa vaan heidän pitää itse polkaista lapsihaaveet päälle. Asiasta on juteltu sen verran, ettei tämä nykyinen ainakaan tällä hetkellä voisi kuvitella lapsia kuin vasta kolmikymppisenä.
Mikä auttaa vauvakuumeeseen? Täähän on hirveää ja tekee varmaan mut katkeraksi ajan kuluessa, kun toisilla on perheet ja mulla ei.
Asiaa ei yhtään auta se, että mä oon vasta reilu parikymppinen, kuten myös seurustelukumppani. Ja tunnetusti miehet tulee vähän jälkijunassa ja niillä ei ole edes biologista kelloa vaan heidän pitää itse polkaista lapsihaaveet päälle. Asiasta on juteltu sen verran, ettei tämä nykyinen ainakaan tällä hetkellä voisi kuvitella lapsia kuin vasta kolmikymppisenä.
Mikä auttaa vauvakuumeeseen? Täähän on hirveää ja tekee varmaan mut katkeraksi ajan kuluessa, kun toisilla on perheet ja mulla ei.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No minäpä kerron!
Itselläni oli 22vuotiaana jo lapsi ja sisko kummasti sai sitten sen "vauvakuumeen"..
Pyysin häntä sitten lapsenvahdiksi ja lähdin vähän viihteelle..
Aamuyöstä kun tulin kotiin, oli sisko ovella vastassa itkevä lapsi kainalossa ja hermot menneenä.
Paskavaippoja oli kylppärin lattialla ja paskaa allasta myöten, miten sattukin vaavia paskattaan niin paljon siskon hoivassa? Nukkumaankaan ei ollut suostunut ja oli kannellut lasta 4 tuntia putkeen.
Heh! Siihen loppui siskon vauvakuume, eikä lapsenvahdiksi suostunut enää kuin vasta lapsen ollessa 5 vuotias seuraavan kerran. Omaa lasta ei ole sillä tänäkään päivänä.
Se kuule lapsen hoito on muutakin, kuin vaan niitä rusoposkia, joten suosittelisin suakin ensin olemaan muutaman kerran lapsenvahtina niille ystävillesi, niin vähän paljastuu se raadollinenkin puoli siitäkin hommasta.
No ei oo tainnut sun siskos kovin paljoa sitten oikeesti lasta haluta, kerta todellisuus järkyttää noin paljon :D
Ei lapset mitään helppoja aina ole, mutta en tajua, miksi niiden tarpeista pitää aina valittaa. Mun oma äiti on synnyttänyt 4 lasta eikä ole koskaan valittanut. Jos jotkut vauvan paskavaivat aiheuttaa hepulin, niin ei tollasesta saa hyvää äitiä varmaan millään :D
Kuule, mun äidillä oli 7 lasta...ei se mikään puolustus ole millekkään, lapsia vaan ennen tuli ihan haluamattakin..miehet on aina halunneet naida.
Siitä "lasten tarpeitten valittamisesta"...ei se valittamista oo, se lapsi vaan tarttee sitä hoitamista sen 24 tuntii joka päivä pari ensimmäistä vuotta..sitten alkaa jo yöunetkin maistuun yhteen putkeen. Äidillekkin!
Se on se lapsen alkukausi paskaa, oksennusta, vaippoja, syöttämistä ja pitkää pinnaa. Toki sitä äitiyden onnea on suurin osa, eihän sitä muuten jaksaiskaan, teillä nuorilla on vain niin ruusuiset kuvitelmat kaikesta, ei se todellisuus kuitenkaan aina ole sitä. Lapsi voi olla vammainen tai muuten sairas tai allerginen ja silloin sitä ei voikkaan palauttaa, vaan sekin pitää hyväksyä!
Kannatan tuon ed. ehdotusta olla joskus ensin vähän hoitamassa toisten vauvoja...se avartaa sitä näkemystä lapsista ja samalla voi oppia itsestäänkin jotain..
No te ootte kyllä vielä tosi nuoria, ensisynnyttäjien keski-ikäkin on Suomessa muistaakseni 28v. Eihän kaikki ihmiset ole samanlaisia, kaikilla on erilaiset intressit mutta mä en kyllä teidän ikäsenä vielä edes pahemmin ajatellutkaan lastenhankintaa. Tarkemmin ajateltuna en edes vieläkään vaikka täytin kesällä 29 :D. Teidän ikäisten kannattaisi kyllä vielä ottaa ilo irti siitä nuoruudesta ja vapaudesta, koska lapsen tultua ei enää hirveästi omaa aikaa jää. Nopeastihan lapset kasvaa ja itsenäistyy mutta huomio myös se, että lapsi ei ole 18 vuoden, vaan koko eliniän kestävä projekti.
Katkeraksi en usko että tulet, paitsi ehkä jos kovasti haluat lasta etkä ikinä sellaista saisi. Jos oot varma että haluat lapsen jossain vaiheessa niin kandee myös varmistaa että sun mies haluaa kanssa, eikä tyytyä "ehkä sitten joskus" -vastauksiin. Älä kuitenkaan painosta.
Siihen en osaa sanoa mikä auttaa vauvakuumeeseen, ehkä pystyt tukahduttamaan sen jos on tahdonlujuutta. Yleisenä neuvona sanoisin sulle että yritä vaan kestää, miehenkin mieli VOI (huom. saattaa, mutta ei välttämättä) muuttua yllättäen. Ehkä vuoden tai parin päästä sun mieskin kaipaa penskoja :)
Vauvakuume menee yleensä ohi. Jos oikeasti haluaa lapsia, niin se halu varmasti on olemassa jollain tavalla koko ajan, mutta älä nyt ala hätäilemään sen takia, että sulla on nyt yllättäen tullut vauvakuume. Kun kaverit ympärillä on alkaneet lisääntymään niin se on varmaan sussakin herättänyt sen halun lisääntyä. Se pahin vimma voi hyvinkin mennä ohi, joten ota nyt ihan rauhallisesti. Olette vielä nuoria, joten niitä lapsia ehtii vielä tehdä. Ei kannata ruveta hätäilemään yllättävän vauvakuumeen takia. Odotelkaa vaikka vuoden verran ja keskustelkaa asiasta uudestaan.
Jos sinun lastenhankintainto johtuu siitä että "muillakin on, mäkin haluun!" niin et selvästikään ole valmis äidiksi, olet lapsi vielä itsekin! Odota pari vuotta ja katso sitten onko lapsen hankinta vielä mielessä..
Kantsii hankkia koiran- tai kissanpentu!
Siinä sitä on vauvaa ihan tarpeeksi kun ramppaat pissalla keskellä yötä ja siivoat jätöksiä sieltä täältä ja lisäksi paikkailet tuhoja 2-4 vuotta eteenpäin ennenkuin otus "aikuistuu". Lisäksi saat aina kun haluat hellyyttä ja pehmeyttä!
Lemmikkieläin kasvattaa sitä pinnaakin ja vastuuta!
Kyllä tuon ikäisen pitäisi vielä opiskella, lasten aika on myöhemmin.
Valitettavaa tämä nykymeno:mulle kaikki, ku kaverillekkin ja heti nyt!