Olen ihastunut ujoon mieheen. Luulen että tunne on molemminpuolinen sillä hän on punastelee paljon ollessamme yhdessä ja haluaa minua mukaan projekteihinsa mihin minun ei edes kuuluisi osallistua. Lisäksi hän aina auttaa minua enemmän kuin mielellään jos apua tarvitsen.
Olemme käyneet nyt lounailla yhdessä jotka ovat aina tapahtuneet minun aloitteestani. Mies kyllä lähtee mielellään (näin ainakin luulen, vastaa kutsuihin todella nopeasti ja valitsee aina ehdotetuista ajoista ensimmäisen) ja suunnittelee jopa tulevia lounaita kanssani.
Olen itse puhelias ja kaunis nainen (en nyt tätä mainitse itsekehun puitteissa vaan tilanteen kannalta) ja minulla kyllä lounas ym. muuta seuraa riittäisi. Minä nyt kuitenkin olen jostakin itsellenikin ihmeellisestä syytä todella ihastunut tähän todella ujoon mieheen. Hän koittaa todella kovasti aina keksiä puheenaiheita kanssani mutta huomaan että se ei tule yhtä luonnostaan kuin monilta vähemmän ujommilta miehiltä. Yhdessä ollessamme en ole huomaavinaankaan punastelua ja hänen ehkä hieman kankeita vitsejään vaan juttelen normaalisti.
Tätä kuviota on nyt kestänyt jonkin aikaa ja alan olla jo hieman uupunut kun asiat eivät etene niin nopeasti kuin yleensä. Se on myös saanut minut epäilemään että olenko tulkinnut hänen signaalinsa väärin. Rasitanko minä nyt vain tämän ujon ihmisen elämää lounaspyynnöilläni ja hän ei vain kehtaa olla lähtemättä? Vai ottaako yleensä tällainen prosessi enemmän aikaa ujojen kanssa?
Olemme käyneet nyt lounailla yhdessä jotka ovat aina tapahtuneet minun aloitteestani. Mies kyllä lähtee mielellään (näin ainakin luulen, vastaa kutsuihin todella nopeasti ja valitsee aina ehdotetuista ajoista ensimmäisen) ja suunnittelee jopa tulevia lounaita kanssani.
Olen itse puhelias ja kaunis nainen (en nyt tätä mainitse itsekehun puitteissa vaan tilanteen kannalta) ja minulla kyllä lounas ym. muuta seuraa riittäisi. Minä nyt kuitenkin olen jostakin itsellenikin ihmeellisestä syytä todella ihastunut tähän todella ujoon mieheen. Hän koittaa todella kovasti aina keksiä puheenaiheita kanssani mutta huomaan että se ei tule yhtä luonnostaan kuin monilta vähemmän ujommilta miehiltä. Yhdessä ollessamme en ole huomaavinaankaan punastelua ja hänen ehkä hieman kankeita vitsejään vaan juttelen normaalisti.
Tätä kuviota on nyt kestänyt jonkin aikaa ja alan olla jo hieman uupunut kun asiat eivät etene niin nopeasti kuin yleensä. Se on myös saanut minut epäilemään että olenko tulkinnut hänen signaalinsa väärin. Rasitanko minä nyt vain tämän ujon ihmisen elämää lounaspyynnöilläni ja hän ei vain kehtaa olla lähtemättä? Vai ottaako yleensä tällainen prosessi enemmän aikaa ujojen kanssa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
antaa halaus tai pusu poskelle, eiköhän se ujous viimestään siinä lähde.
Heitäpä joskus muun juttelun ohessa (sitten kun tilanne on sen verran rento, ettei se töksähdä) "Muuten, minä olen ehkä liiankin tiuhaan pyydellyt sinua lounaalle, joten sovitaanko että ensi kerrasta sopimisen suhteen pallo jää nyt sinulle, niin minun ei tarvitse ottaa paineita, huvittaako sinua oikeasti lähteä..." Jos ei mitään pian kuulu, niin sitten luultavasti olet tulkinnut kiinnostuksen suuremmaksi kuin se onkaan. Sinänsä ei ole niin yllättävää jos ujo tyyppi on sosiaalisesti vähän kömpelö eikä tajua että itsekin pitäisi ottaa rohkeammin tilannetta haltuun, mutta kun mielipiteensä tuolla tavoin sanoo, niin sitten luultavasti tajuaa, että se on sallittua ja toivottavaa.
Minkä ikäisiä olette noin suunnilleen? Nuoruuskin voi selittää asiaa.
Ööö, siis mihin oikein olet uupunut ja mikä ihmeen prosessi? Siihenkö/sekä, ettei hän ole sanonut tykkäävän/ihastunut sinusta, (mutta ethän sinäkään ole(?), vaikka et ole ujo) vaiko siihen ettei hän ole yhtä puhelias (ja sen takia jutut ei tule luonnostaan kun yrittää keksiä niitä väkisin), vai siihenkö ettei hän ole kutsunut lounaalle?
Rasitatko? Jos mies on oikeasti hiljainen ja keksii juttuja väkisin sinun takia, niin kyllä kai sellainen nyt rasittaa (mutta eihän se nyt sitä tarkoita etteikö hän sinusta pitäisi, vaan usein se on merkki pitämisestä jos kuitenkin yrittää miellyttää).
"Vai ottaako yleensä tällainen prosessi enemmän aikaa ujojen kanssa?"
Mihin oikein olet
Mulle jäi kyllä vähän epäselväksi mitä varsinaisesti tahdoit kysyä? Siis, kun et itse antanut ymmärtää olevasi ujo, etkä myöskään kertonut kertoneesi hänelle tykkäävän/ihastuneen hänestä, niin tarkoittaako tuo prosessi nyt sitä, että odotat hänen muuttuvan yhtä puheliiaksi kuin sinä?
Itse en nyt niin hirveän puhelias ole, mutta en myöskään keksi juttuja väkisin.
Kysytkö siis ottaako se aikaa että "ujo" mies muuttuu sosiaaliseksi ja puheliaaksi?
Leikepöytä (käsi) teki tepposet :D. Hyvä ettei tullut mitään muita juttuja :)
--- ja sano että aamupalallekin voi jäädä. Vihjaa myös että ruuan lisäksi tarjolla voisi olla muutakin. Kyllä se siitä.
Mulla on ujo mies. Aikoinaan soitin ja kutsuin sen hotelliin, sanoin että olen varannut meille hotellihuoneen,kerroin että ei nyt ole mikään luksusuhotelli, mutta lähellä mun työpaikkaa että on aamulla lyhyt matka töihin. Siitä tuli erittäin hyvä yö ;-)
Olispa tällaista siviilirohkeutta enemmänkin.
Näyttää aika pahasti siltä että mies ei kovin helposti osaa viedä asiaa eteenpäin. Suurella todennäköisyydellä hänkin on kiinnostunut tai ainakin imarreltu saamastaan huomiosta. Ainakin hän varmaa pohtii paljonkin sitä missä asiassa mennään. On kuitenkin mahdollista että hän ei vain osaa tehdä aloitetta ja toivookin että sinä tekisit myös seuraavan siirron kuten olet tehnyt tähänkin saakka. Tämä on minusta usein juuri yksi kompastuskivi miesten ja naisten välisissä suhteissa. Nainen helposti odottaa että asiat tehdään vuoroperiaatteella, siis kun toinen on ensin tehnyt aloitteen yhdestä asiasta niin sitten on toisen vuoro tehdä. Mutta miehet eivät muutenkaan ole yleensä niin tarkkoja näistä vuoroista vaan he voivat ihan hyvin mennä kaverin luokse kylään 10 kertaa peräkkäin kutsumatta tätä ikinä omaan kotiin. Naiset taas yleensä katsovat aina kuka on "kylävelkaa".
Tee siis ihan reilusti aloite myös vielä lähempään tuttavuuteen. Muuten voi olla että jäät loppuiäksi pohtimaan missä oikein mentiin. Ja mies jää manailemaan omaa aloittettomuuttaan.
"Tätä kuviota on nyt kestänyt jonkin aikaa ja alan olla jo hieman uupunut kun asiat eivät etene niin nopeasti kuin yleensä."
Tämä on joku pila varmaan?
Ei etene yhtä nopeasti ujon kuin jonkin vähemmän ujon kanssa? Ihanko totta?!
Voi tulla yllätyksenä mutta yleensä ujon kanssa vaaditaan enemmän aikaa tutustua ei kai niitä "ujoiksi" muuten oikein kutsuttaisikaan?
Veikkaan että mies pähkäilee että missä mennään eikä tiedä oikein mitä sinä voit hänestä noin kauniina naisena haluta?
"Olen itse puhelias ja kaunis nainen (en nyt tätä mainitse itsekehun puitteissa vaan tilanteen kannalta) ja minulla kyllä lounas ym. muuta seuraa riittäisi."
Enpä usko että sinä kaunis olisit. Jos olisit kaunis, et kävisi ujon miehen kanssa treffeillä.
Olen itsekin puhelias ja tuntuu, että minusta kiinnostuvat vain ihmiset, jotka ovat yhtä puheliaita. Tuppaan kuitenkin ihastumaan niihin, jotka eivät puhu sanan sanaa.
Tällä hetkellä olenkin ollut muutaman kuukauden ajan ihastunut erääseen ujoon herraan, jonka motto on: "Odota ja toivo", mikä kuvaa häntä hyvin :D Suora ehdotus toiselle tai suoraan sen osoittaminen, että pallo on nyt hänellä... hmm.
"Enpä usko että sinä kaunis olisit. Jos olisit kaunis, et kävisi ujon miehen kanssa treffeillä."
Voi kuule, ihmisiä on monenlaisia.
Sano hänelle ihan suoraan, että tykkäät hänestä. Itse miehenä ja muutaman suhteellisen "jäisen" kaverin omaavanani voin sanoa, että asia täytyy vääntää rautalangasta perille.