Musiikkikeskustelupalstoilla on yleistä esittää, että tämän päivän Mozart olisi heavymuusikko eikä tekisi konserttoja ja oopperoita, vaan aikamme suositumman tavan mukaisesti metallia. Oletus pohjataan Mozartin musiikin siihen osaan, joka sisältää 3 sointua, eittämättä soinnillisia heavyelementtejä, "yksinkertaisia melodioita" (kaikki on suhteellista!) ja muuta ainesta, jonka koko käyttöyhteyttä ei ilmeisesti heavyyn rinnastelevat ymmärrä. Jupiter ja muut eivät tietysti mahdu heavy-vertailuun edes näennäisesti.
Tai jopa on väitetty, että Mozart tekisi aikamme oloihin ja kulttuurin syntyneenä ja kasvaneena kaupaksi käyvää popmusiikkia ihan vain koska se nyt on se juttu.
Musapalstoilla näillä oletuksilla on koetettu puoltaa näkemystä, jonka mukaan klassisen ja popin eri käyttöyhteydet ja suurten klasarisäveltäjien elinaikojen poikkeavuuden nykyajasta ovat syy, miksei Mozartia Beatlesiin vertailemalla tulisi vetää mitään johtopäätöksiä. Mutta kysymys on itse asiassa äärimmisen hauska ajatusleikkinä! Mitä 1970-luvun Mozart NYT säveltäisi?
Meidän on varmasti oletettava että Mozartin perhe olisi sama, ja luonnollisesti luonnonlahjat. Aikamme musiikkipedakogiikka ehkä estäisi tämän päivän Leopoldia kouluttamasta ihmelastaan yhtä ankarasti ja jatkuvasti, mutta oleteteaan kuitekin että Leopold olisi yhtä tiukka maikka.
Olennaista on aikamme musiikkivaikutteet ja miten Mozart niihin suhtautuisi isänsä (joka olisi varmaan jonkun huippumusiikkiopiston rehtori) nykyisen taidemusiikkikoulutuksen jo hyvin varhain omaksuttuaan.
Uskon itse, ettei Mozart noteeraisi heavya ja muuta, sillä hänen persoonassaan oli eittämättä ehdottomia puolia ja musikaalisen ihmisen rakkaus musiikkiin saa niin paljon enemmän täytettä ja tyydytystä harmonisesti rikkaasta ja rakenteellisesti vaateliaasta esim. barokkimusiikista kuin popista, että jonkinlainen musiikillinen absolutismi olisi varmaan tämän päivän Mozartille tapa irrottautua koko rappiokulttuurista. Poikkeukseton joko-tai.
Mozart tutkisi varmaan musiikkihistoriaa taaksepäin ja loisi oman soundinsa silmälläpitäen halujaan ja ajan henkeä, kuten hän teki oikeastikin. Musiikinhistoria olisi kuitenkin paljon pidempi ja Mozart myös saisi arvostukseen nyt jo nousseen J.S.Bachin töistä paljon enemmän vaikutteita kuin hän todellisuudessa verrattain myöhään koko mestariin tutustuttuaan sai. Entä miten hän reagoisi modernismin ilmaisuun? Kiehtoisiko se häntä vai kokisiko hän sen suppeana. Koko romantiikan aarteet olisivat nykyMozartin ammennettavissa. Samoin Beethoven wieniläisklassikoista, muttei Mozart itse. Toisaalta Mozart ei pahemmin musiikihistoriaan vaikuttanut, toisin kuin Wagner, ekat atonaalikot ja ties ketkä Mozartia huonommat; eli Mozartin oman puuttumisen historian sivuilta ei voisi vaikuttaa hänen itsensä tuotantoon ainakaan ratkaisevasti.
Tekisikö Mozart jopa about samanlaista musiikkia kuin hän teki parisataa v sitten?! Vai hieman romanttisempaa? Vai 1900-luvun esim. sarjallista klassista eli nykymusiikkia (moni lienee tätä mieltä?)? Vai poppia ja heavya? Olisiko Mozart halunnut Wienin versioon Popjazz-opistosta, olisiko hän rytmimuusikko?
Tuhlautuuko valtavien populaarivaikutteiden ollessa vallallaan aikamme monet huippumusikaaliset lahjakkuudet, jotka olisivat olleet enemmän kotonaan klassismin ajalla?
Tai jopa on väitetty, että Mozart tekisi aikamme oloihin ja kulttuurin syntyneenä ja kasvaneena kaupaksi käyvää popmusiikkia ihan vain koska se nyt on se juttu.
Musapalstoilla näillä oletuksilla on koetettu puoltaa näkemystä, jonka mukaan klassisen ja popin eri käyttöyhteydet ja suurten klasarisäveltäjien elinaikojen poikkeavuuden nykyajasta ovat syy, miksei Mozartia Beatlesiin vertailemalla tulisi vetää mitään johtopäätöksiä. Mutta kysymys on itse asiassa äärimmisen hauska ajatusleikkinä! Mitä 1970-luvun Mozart NYT säveltäisi?
Meidän on varmasti oletettava että Mozartin perhe olisi sama, ja luonnollisesti luonnonlahjat. Aikamme musiikkipedakogiikka ehkä estäisi tämän päivän Leopoldia kouluttamasta ihmelastaan yhtä ankarasti ja jatkuvasti, mutta oleteteaan kuitekin että Leopold olisi yhtä tiukka maikka.
Olennaista on aikamme musiikkivaikutteet ja miten Mozart niihin suhtautuisi isänsä (joka olisi varmaan jonkun huippumusiikkiopiston rehtori) nykyisen taidemusiikkikoulutuksen jo hyvin varhain omaksuttuaan.
Uskon itse, ettei Mozart noteeraisi heavya ja muuta, sillä hänen persoonassaan oli eittämättä ehdottomia puolia ja musikaalisen ihmisen rakkaus musiikkiin saa niin paljon enemmän täytettä ja tyydytystä harmonisesti rikkaasta ja rakenteellisesti vaateliaasta esim. barokkimusiikista kuin popista, että jonkinlainen musiikillinen absolutismi olisi varmaan tämän päivän Mozartille tapa irrottautua koko rappiokulttuurista. Poikkeukseton joko-tai.
Mozart tutkisi varmaan musiikkihistoriaa taaksepäin ja loisi oman soundinsa silmälläpitäen halujaan ja ajan henkeä, kuten hän teki oikeastikin. Musiikinhistoria olisi kuitenkin paljon pidempi ja Mozart myös saisi arvostukseen nyt jo nousseen J.S.Bachin töistä paljon enemmän vaikutteita kuin hän todellisuudessa verrattain myöhään koko mestariin tutustuttuaan sai. Entä miten hän reagoisi modernismin ilmaisuun? Kiehtoisiko se häntä vai kokisiko hän sen suppeana. Koko romantiikan aarteet olisivat nykyMozartin ammennettavissa. Samoin Beethoven wieniläisklassikoista, muttei Mozart itse. Toisaalta Mozart ei pahemmin musiikihistoriaan vaikuttanut, toisin kuin Wagner, ekat atonaalikot ja ties ketkä Mozartia huonommat; eli Mozartin oman puuttumisen historian sivuilta ei voisi vaikuttaa hänen itsensä tuotantoon ainakaan ratkaisevasti.
Tekisikö Mozart jopa about samanlaista musiikkia kuin hän teki parisataa v sitten?! Vai hieman romanttisempaa? Vai 1900-luvun esim. sarjallista klassista eli nykymusiikkia (moni lienee tätä mieltä?)? Vai poppia ja heavya? Olisiko Mozart halunnut Wienin versioon Popjazz-opistosta, olisiko hän rytmimuusikko?
Tuhlautuuko valtavien populaarivaikutteiden ollessa vallallaan aikamme monet huippumusikaaliset lahjakkuudet, jotka olisivat olleet enemmän kotonaan klassismin ajalla?
Vastaukset 11
Vanhimmat
eivät sorru populaariin koko sydämestään. Jotkut tekevät sitä huumorimielessä ja rahasta. Pääosin pop on kuitenkin keskinkertaisuuksien temmellyskenttä. Klassismi oli ammattimiesten kukoistusaikaa, samaan harvemmin ylletään nykyjään. Mozart-spekulaatiot turhia. Mozart eli 1700-luvulla ja uutta Mozartia ei tule.
Huvittuneena luin viestisi. :-)
"Mozart-spekulaatiot turhia"
Totta vie, koska koko nk. spekulaatio oli pelkkää ajanvietettä ja ajatusleikkiä! Käytännän hyötyä spekulaatio ei tavoitellut tässä yhteydessä.
Se väite taas että "uutta Mozartia ei tule" ei ole tieteellinen. Ensinnäkin aivot ovat tänä päivänä yhtä kehittyneet ja huippulahjakkuuksia koko ajan syntyy. Tai potentiaalisia sellaisia; harjoittelulla kun on nykyään erittäin suuri merkitys - ja perhana, kun on ollut aina ennenkin.
Kysymys onkin kulttuurisista asioista, kuten siitä että aikamme ylimoraalinen "lapsuuden kehitystehtävien turvaaminen" ikään kuin pyrkii estämään ihmelapset. Ennen vanhaan terveys oli toissijaista - harjoitus ja työ lahjakkaalle lapselle meni edelle Leopoldillakin.
Menneiden aikojen epärealistinen ja myytteihin nojaava ihannointi ilman empiiristä faktaa tuntuu olevan probleemasi nro 1. Väite "uutta Mozartia ei tule" ja että klassismi olisi mahdoton saavuttaa nykyihmisillä eivät perustu kuin tyhmyyteen.
Tietysti Mozart on yksi huippulahjakkuuksien aivan kärkinimiä, huippulahjakkuuksien huippuja.
Uusia huippuja säveltäjiä tulee tietysti, kunhan harjoitus on valtavaa (ehkä olisi myös tarpeen palata tonaalisuuteen, koska se taitaa tarjota kehittymiselle laajemman tulevaisuuden).
Sitten pop-argumenttiin; en näe mahdottomana ja tiedän jopa esimerkkejä siitä, miten popsäveltäjiksi ovat ryhtyneet huippulahjakkuudet. Se ei ole kannatettavaa, sillä lahjakkuuden voi vähän kuin väittää menevän siinä hukkaan; ilman akateemista tai muuta koulutusta/harjaantumista musiikintekeminen jää yleensä suurien laulujen tekemisen tasolle näillä synnynäisillä huippukyvyilläkin, eikä esim. sinfonoita tule sävellettyä.
kyllä nykyajan mozart on mike oldfield
Kuka Mike? Ehkä joku jazzari, jota en tiedä? Kerro vähän kaverista; millä perustein on esim. lapsinero tai ihmeellinen talentti?
Tuli tuosta popmuusikon erheestä mieleen (valintakysymyksestä) ja luontaisista huippukyvyistä, joiden olisi toivonut valitsevan ns. taidemusiikin koulutukset, että todellinen melodikko ja soinnuttaja on esim. Paul McCartney. Yesterday on viime vuosisadan parhaita sävellyksiä. Mutta mies oli harjaantumaton amatööri orkesterin kanssa (jos edes sitä!), ei olisi takuulla osannut "edes" jousikvartettoa kyhätä, saati messua.
Joku Brahms sitten on ehkä lähinnä äärimmäisen oppinut mies, ei samanlainen melodinen kaunokki kuin Paul. Mutta harjoitus ja harjaannus tekee mestarin. Vaikeat muodot ja isot kokoonpanot vaativat harjoittelua.
Uskomatonta sontaa suollat! Klassisen musiikin ammattilaisiin verrattuna paul mccartney on surkea muusikko ja yesterday roskaa. Kirjoituksiasi on vaikeaa ottaa täällä todesta, kun fanitat beatlesia ym. sekundaa. Brahms oli sata kertaa kovempi melodikko kuin mccartney. Kaikesta huomaa, ettet ole arviointikykyinen musiikin suhteen.
Mitä perkelettä? :)
Brahmsin musiikki on tunnetusti vetelää, työlään kuuloista (koska sen säveltäminen on ollut säveltäjälle itselleen työlästä; Brahms ei ollut mikään tuottelias) ja jopa sinä tiedät, että mies harkitsi ensimmäisen sinfoniansa kanssa niin kauan, että siinä jää moni jahkailija kakkoseksi. Koko sinfonian beethovenialisuus on selkeää, ehkä yli 40-kymppiseltä voisi odottaa jotain omaperäistä, mutta ei Brahmsilta!
Totta kai Brahms huippukoulutukset saaneena on Paulia parempi. Ja juuri akateemiset eurooppalaiset koulutukset ovat oleellinen asia.
Mutta McCartneya luontaisesti lahjakkaampi Brahms ei ollut. Eikä todellakaan parempi melodikko! Paulin parhaiden melodioiden taso on huikea. Äläkä luule etten tunne Brahmsia, hän nyt ei todellakaan ole mikään Schubert tai Mozart, enemmän kuten Sibelius. Tunnen koko päätuotannon. McCartney sen sijaan oli lahjakkaimpia muusikoita jotka syntyivät viime vuosisadalla euroopassa, ikävä kyllä lahjat menivät hukkaan.
Typerä ennakkoluuloinen olet koko jätkä. Ja suhteeton Brahmsin fanittaja? Brahmsin kehitys säveltäjänä oli todella hidasta verrattuna jopa Pauliin. Yesterday, mestarilaulu, kirjoitettu 23-v.
Ja ei, edelleenkään en pidä Brahmsin 4. sinfoniaa huonompana kuin mitään Beatles-biisiä.
"lahjat menivät hukkaan" oli liioiteltua; Paul sävelsi ikilauluja, aivan helvetin upeita melodioita ja soinnutuksia, mutta sikäli Paulin lahjakkuus meni hukkaan ettei se opiskellut yhtä paljon kuin esim. Brahms.
Kaikki se luontainen mitä Brahmsilla oli, taas sai täyden harjoituksen, mutta kovin luonteva Brahms ei ollut (verrokkina esim. Schubert)... Brahmsin ura oli niin hyvä kuin se maximissaan saattoi olla.
ura ja maine perustui siihen tosiseikkaan, että mies oli musiikkinero ja luonnonlahjakkuus. Esimerkiksi briljantit nuoruuden pianosonaatit on sävelletty n. 20-vuotiaana ja massiivinen ensimmäinen pianokonsertto kuutisen vuotta myöhemmin. mccartneyn ura taasen pohjautui söpöön lookiin ja teinityttöjen ihailuun. Nerokas säveltäjä mies ei missään nimessä ollut. Yesterday on soinnutukseltaan suunnilleen tangomarkkinoiden iskelmien tasoa.
Pidetään keskustelu asiallisella tasolla, niin kauan kuin keskustelua jatkuu. Sopiiko tämä sinulle?
Yesterday on upea sävellys. Ensinnäkin siinä on 9 sointua silloinkin kun ei edes lasketa mukaan seiskasointuja ja terssikäännöksiä. Paljon oleellisempaa on kuitenkin sointujen käyttö.(Uskon ettet ole edes kuullut koko kappaletta - tai ainakaan et ole tehnyt siitä mitään sointuanalyysia.) Upeassa melodiassa esiintyy ylöspäin menevä oikku, joka on käsittääkseni "ei-missään sävellajissa" (korjaa jos olen väärässä): periaatteessa sävellaji voisi olla harmoninen d-molli, jos vain h pysyisi alennettuna. McCartneyn melodiat ovat omaperäisesti rakentuneita. Soita pianolla tai yhtenä jousikvartetin jäsenenä Yesterdayn lisäksi Eleanor Rigby. Tarkista jopa "renkutuksen" She Loves Youn soinnut. Yesterdaysta ja Eleanor Rigbysta (varsinkin) täytyy todeta, että kvartetille ne on tehtykin.
Voi olla, että soitat jossain sinfoniaorkesterissa tai vastaavaa. Uskallan kuitenkin väitellä kanssasi.
Muistaakseni Brahmsin pianokonserttokin kävi läpi Brahmsin ja Beethovenin kaltaisille säveltäjille ominaisen pitkän prosessin, se oli kai välillä pianokvartetti ja joskus sinfonia, kunnes vakiintui konsertoksi. Oopperaansa Fidelio Beethoven uudelleensävelsi 2 kertaa, mikä tarkoittaa kolmea eri versiota samasta teoksesta. Mozart esim. sen sijaan sävelsi sekä ekan pianokonserttonsa että oopperansa yhden vuoden aikana 11-vuotiaana.
Tässä vertailussa luonnollisesti Paul ei kuitenkaan enää ole sopiva nimi mainita. (Toivonkin, että ymmärrät pointtini; en Paulin lahjakkuuden ja taidon tunnustaessanikaan sentään nosta häntä kenenkään suuren klassisen säveltäjän vierelle vertailukelpoisena).
vaikkei McCartney ollut mikään Schubert, niin hieno säveltäjä silti. esim. Eleanor Rigby on popin harvoja suuria lauluja(ja koska popissa ei ole muita teostyyppejä kuin laulut, niin voidaan vetää se ilmeinen johtopäätös että suurin osa popista on pashkaa). bänditoveriinsa Johniin verrattuna Paul oli ylimaallinen olento, vaikka Lennon nauttii laajempaa arvostusta. Lennon biisit ovat alkeellisen pentatonisia paria poikkeuskappaletta lukuunottamatta. Paul taas hallitsi asteikot ja sävellajit, kaikki mielenkiintoiset Beatles-kappaleiden soinnut tulevat Paulilta.
Kalervo tuukkasta olen joskus verrannut mozartiin soinnin läpikuultavan kirkkauden ja klassisuudelle ominaisen tunteen ja älyn tasapainon sekä harkitun kohtuullisuuden ynnä täydellisesti suunnitellun yksinkertaisuuden johdosta serenadin kaltaisissa viehkeissä teoksissa jousimioniatyyreihin ja musiikin vastaansanomattoman selkeyden ja valoisuuden takia ja johon hänen tyylinsä assosioituu myös kekseliäiden mozartlainojensa takia mm. viulukonserton 1. osan codassa jossa hän siteeraa mozartin 3- viuluikonserton tematiikka vai 5? kuten ohimenesti myöhäisessä jousiorkesteriteoksessa tempus festum varsin romanttisesta harmonisesta mkielestään huolimata jossa kuitenkin tietty klassistinen viritys on kuultavissa.