Elikkäs oletteko uskaltaneet kertoa kaverille/kavereille omasta uskottomuudestanne?Mikä oli reaktio?
Itse olen nainen enkä ole uskaltanut.
Todella raskasta,kun ei kenellekkään uskalla asiasta puhua.
Koen itse,että naiset ovat tässä asiassa tiukempia.Vai ovatko myös miehet?Tuntuisi,että naispuoliset helpommin antavat moraalisaarnan,haukut ehkä jopa jättävät tälläisen kaverin,kun kuulevat asiasta?
Miten on asian laita,kertooka miehet sekä naiset.
Itse olen nainen enkä ole uskaltanut.
Todella raskasta,kun ei kenellekkään uskalla asiasta puhua.
Koen itse,että naiset ovat tässä asiassa tiukempia.Vai ovatko myös miehet?Tuntuisi,että naispuoliset helpommin antavat moraalisaarnan,haukut ehkä jopa jättävät tälläisen kaverin,kun kuulevat asiasta?
Miten on asian laita,kertooka miehet sekä naiset.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kertoa asiasta miehellesi, eikä kavereillesi. Kusetat miestäsi pettämällä. Etkö tajua kenen se asia kuuluisi tietää, kaveriesi, vai miehesi?
olen uskaltanut. Tarina alkoi siinä vaiheessa, kun exän kanssa mietimme vakavasti muutenkin suhteemme jatkoa. Parille-kolmelle ystävälle kerroin ja palaute oli samanlaista: ei salarakas ainakaan paranna muutenkin kiikun kaakun olevaa liittoa. Eivät hukkuneet tai jättäneet, parhaansa mukaan yrittivät ymmärtää, mitä päässäni liikkui.
Erohan siitä tuli, salarakas oli vain se viimeinen pisara.
Niinpä niin.Eikä nämä tilanteet aina niin musta valkoisia ole.Jos eroa haluaisin todella,sen tekisin ja sitten vasta tätä,mutta...Voihan se olla,että loppujen lopuksi ero tulee,mutta ennen sitä.
Mietin vain,mahtaako olla parempi senkin takia ettei jutut vahingossakaan leviä,pitää vaan suu kiinni ja kärsiä salaisuudesta :)
aivan yksinäsi, älä sekoita ystäviäsi soppaan. Ja toivo ettei kukaan miehesi ystävistä näe sinua ja salarakasta missään yhdessä. Ne nimittäin kertoo miehellesi. Kokemusta on, ero tuli. Olisi tullut muutenkin, se oli sen vihonviimeinen niitti aikoja sitten kuolleeseen liittoomme.
Miesten ajatusmaailma on aika erilainen kuin naisten. Jos tietävät kaverin naisen pettävän, varmasti kertovat kaverille. Jos taas tietävät kaverin pettävän, eivät varmasti kerro kaverin naiselle. Se on sitä miesten välistä solidaarisuutta, jota naisilla harvemmin esiintyy.
Tätä olen juuri miettinyt.Ehkä siis parempi pitää tieto visusti vain itsellään.
Aina yritän/yritämme asiat järjestää niin,ettei ketään näkisi,mutta eihän sitä koskaan tiedä.
tietysti olisi, jos kertoisit asian miehellesi. Se taas riippuu siitä, haluatko jatkaa liitossasi miehesi kanssa. Jos haluat jatkaa, älä kerro. Kanna huono omatuntosi yksinäsi, älä lievitä sitä kertomalla kellekään. Ja toivo ettei kukaan muukaan kerro miehellesi. Ristiriitainen neuvo, eikö vaan? Pettämisen tuomitsevat naisista ehkä eniten ne, joiden oma mies on pettänyt ja avioliitto on siihen kaatunut. Korvat punaisina olen itse kuunnellut muutaman ystävän kauhistelua, kun joku varattu mies on vongannut baarissa vierasta naista. Että miten kehtaavatkin ja ei olisi uskonut. Ja se nainen, joka vonkauksen kohteeksi on joutunut, on ollut huora, syypää kaikkeen. Joskus tekisi mieli provosoida heitä ja heittää kysymys, että itsekö olit maailman paras vaimo liitossasi, väkisinkö miehesi vieraan mukaan lähti? Mutta en uskalla. Kannan huonon omantuntoni aivan itse. Varmasti arvostus heidän silmissään katoaisi, jos kertoisin, että petin, yksi syy eroon ja se vasta olisikin kuolinisku ystävyydessä, jos kertoisin, että suhde varattuun mieheen jatkuu edelleen... Naiset on omituisia, yksisilmäisesti ajattelevia. Mitä ei sallita itselle ei voida hyväksyä muillekaan.
Täytyy myöntää,että itse kuuluin myös joskus tuollaisiin naisiin.Olin niin sinisilmäinen elämälle jne.Nyt,kun omat ongelmat suhteessa vaan paisuvat paisumistaan,olen tässä asiassa tehnyt täyskäännöksen.Näin se elämä menee,aina oppii uutta.
Parhain ystäväni on aikoinaan ollut petetyn osassa,en taida uskaltaa kertoa.Niin paljon kuin se helpottaisi omaa oloa niin ei vaan voi.Siitähän se riemu voisi sitten alkaakkin pahimmassa tapauksessa.
Tsemppiä sinulle oman salaisuutesi kanssa :)
pelottaa miehellesi kertomisessa?
Huomioi myös, että jos et aio lopettaa uskottomuutta ja kertoa totuutta kumppanillesi, niin heität tuon pettämisen taakan myös ystäväsi harteille. Hän kokee, että jos ei kerro totuutta, on hän mukana pettämisessä yhtälailla. Eli sinuna harkitsisin ihan tuosta ystävyysnäkökulmasta.
Täytyy sanoa, että kun olen siinä ystävän asemassa ollut, niin kyllä olisin tiukka ja pyrkisin puhumaan järkeä ystäväni päähän. Lisäksi minulle tulisi erittäin ahdistunut olo ystäväni kumppanin puolesta. Jos ystäväni ei pätkääkään välittäisi ja käyttäisi minua vain oman omatuntonsa lievittämiseen niin tämä voisi jopa vaikuttaa väleihimme.
Jos taas ystäväni tahtoisi oikeasti lopettaa homman ja selvittää asiat puolisonsa kanssa, niin olisin tukena. Toki olisin surullinen ystäväni puolesta, että mitä on mennyt tekemään, mutta yrittäisin tukea parhaani mukaan, että saisi olemassa olevan parisuhteensa raiteilleen ja käsiteltyä ne omat tekonsa.
Olen nainen. Ja liian vanha parisuhdekolmiodraamoihin.
niin toivoisin, että et kertoisi. Jos et pysty itse pitämään suutasi kiinni, niin et voi vaatia että kaverisikaan pitäisi suunsa kiinni. Enkä voisi olla enää ystäväsi jos tietäisin minkälainen oikeasti olet.