Suhteessamme on sikäli jännä tilanne, että mielestäni en ole pettänyt kertaakaan, kun taas toinen osapuoli on sitä mieltä, että olen jo kahdesti pettänyt. Meillä on siis hiukan erilaiset käsitykset siitä, mikä lasketaan pettämiseksi ja mikä ei. No käydään läpi nämä kaksi tilannetta:
Tilanne 1. Flirttailen tyttöystäväni nähden toiselle naiselle, hänen silmiensä edessä. Teen sen, jotta hän tulisi mustasukkaiseksi. Sitä ennen olemme leikillämme eronneet, emme vakavissamme.
Tilanne 2. Lähetän facebookissa viestin toiselle naiselle, viesti on pitkä, yritän tutustua tähän naiseen ja kehun häntä:" sussa on sitä jotain" , tarkoittaen, että on kovin miellyttävältä näyttävä nainen ja taka-ajatuksena on tutustua häneen paremmin.
Tytön mukaan ole nyt siis pettänyt häntä ja nimenomaan henkisesti pettänyt häntä. Myönnän, facebook-viestini kaduttaa minua, ei olisi pitänyt lähettää sitä. Mielestäni pettäminen on kuitenkin sitä, että tapailee sillä mielellä toista, kun on itse suhteessa. Pettämistä ei kuitenkaan ole, jos tapaa toisen kaverimiellellä, mutta tietenkin pettäjä naamioi tapaamisensa kaverimieleksi, vaikkei se sitä olisikaan, joten rajanveto on vähän vaikeaa tässä. Tietysti sitten selvää pettämistä on suhteen ulkopuoliseen kohdistuva fyysinen seksuaalinen kontakti.
Pornon katsomista hän ei laske pettämiseksi kylläkään. Rajanveto tälle henkiselle pettämiselle on aika vaikeaa, miehet nyt kuitenkin "henkisesti pettävät", koska jotkut naiset pynttäävät itsensä niin kiihottavan näköisiksi ja mies ei voi olla sokea ympäröivälle maailmalle. Miestä seksuaalisessa mielessä kiinnostaa seksikkäät naisten, vaikka hänellä ei olisi mitään syvempiä emotionaalisia tuntemuksia heitä kohtaan. Miehellä saattaa olla seksuaalisia tuntemuksia, jotka puhtaasti virkoavat jo pelkästä katsekontaktista, jotka suuntautuvat seksuaalisesti hekumallisten naisten erinäisiin ruumiinosiin. Olenko siis petturi jo sillä perusteella, että olen syntynyt viriiliksi mies-sukupuolen edustajaksi? Mietityttää myös, että onko Suomessa montaakaan miestä, jotka eivät olisi pettänyt näillä tyttöystäväni kriteereillä? Voiko nykyaikana tosiaan pettää puolisoaan, jos kerran hairahtaa facebookissa lähettämään epäsopivaa viestiä?
Tulee ottaa huomioon, että tämä on nyt minun näkökulmani tapahtuneesta, mikä varmasti vaikuttaa myös lukijoiden mielipiteisiin. Näen kuitenkin oman näkökulmani totuutena, joten näillä mennään.
Mitä mieltä Te arvon lukijat olette: Olenko pettänyt? Perusteluja?
Tilanne 1. Flirttailen tyttöystäväni nähden toiselle naiselle, hänen silmiensä edessä. Teen sen, jotta hän tulisi mustasukkaiseksi. Sitä ennen olemme leikillämme eronneet, emme vakavissamme.
Tilanne 2. Lähetän facebookissa viestin toiselle naiselle, viesti on pitkä, yritän tutustua tähän naiseen ja kehun häntä:" sussa on sitä jotain" , tarkoittaen, että on kovin miellyttävältä näyttävä nainen ja taka-ajatuksena on tutustua häneen paremmin.
Tytön mukaan ole nyt siis pettänyt häntä ja nimenomaan henkisesti pettänyt häntä. Myönnän, facebook-viestini kaduttaa minua, ei olisi pitänyt lähettää sitä. Mielestäni pettäminen on kuitenkin sitä, että tapailee sillä mielellä toista, kun on itse suhteessa. Pettämistä ei kuitenkaan ole, jos tapaa toisen kaverimiellellä, mutta tietenkin pettäjä naamioi tapaamisensa kaverimieleksi, vaikkei se sitä olisikaan, joten rajanveto on vähän vaikeaa tässä. Tietysti sitten selvää pettämistä on suhteen ulkopuoliseen kohdistuva fyysinen seksuaalinen kontakti.
Pornon katsomista hän ei laske pettämiseksi kylläkään. Rajanveto tälle henkiselle pettämiselle on aika vaikeaa, miehet nyt kuitenkin "henkisesti pettävät", koska jotkut naiset pynttäävät itsensä niin kiihottavan näköisiksi ja mies ei voi olla sokea ympäröivälle maailmalle. Miestä seksuaalisessa mielessä kiinnostaa seksikkäät naisten, vaikka hänellä ei olisi mitään syvempiä emotionaalisia tuntemuksia heitä kohtaan. Miehellä saattaa olla seksuaalisia tuntemuksia, jotka puhtaasti virkoavat jo pelkästä katsekontaktista, jotka suuntautuvat seksuaalisesti hekumallisten naisten erinäisiin ruumiinosiin. Olenko siis petturi jo sillä perusteella, että olen syntynyt viriiliksi mies-sukupuolen edustajaksi? Mietityttää myös, että onko Suomessa montaakaan miestä, jotka eivät olisi pettänyt näillä tyttöystäväni kriteereillä? Voiko nykyaikana tosiaan pettää puolisoaan, jos kerran hairahtaa facebookissa lähettämään epäsopivaa viestiä?
Tulee ottaa huomioon, että tämä on nyt minun näkökulmani tapahtuneesta, mikä varmasti vaikuttaa myös lukijoiden mielipiteisiin. Näen kuitenkin oman näkökulmani totuutena, joten näillä mennään.
Mitä mieltä Te arvon lukijat olette: Olenko pettänyt? Perusteluja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
pettänyt naisesi luottamuksen. Pettämistä tai ei, epäkunnioittavaa käytöstä. Jos olet sitoutunut ja suhteessa, ja on pakko flirttailla, se tehdään kaukana tyttöystävästä. Joillekin pareille sekään ei ole suuri ongelma, jos se on sitä omallesi niin kunnioita häntä ja tee miehisyystestit kun hän ei ole paikalla, jos on ihan pakko.
Fb taas, ei tosiaan ole fiksua lähetellä muille naisille flirttiviestejä. Jos kerta haluat vielä katsella niin katsele rauhassa, mutta eroa ensin. Mihin tarvitsit tuota fb tuttavuutta?? Tässä ollaan aika häilyvillä rajoilla, sillä naiset mieltää henkisenä pettämisenä juuri sen, että sulla on tunteet jo toisessa naisessa ja haluat tutustua. Se jo riittää, sillä jos olet sitoutunut niin ei tartte tutustua. Tiedän, joku pitää minua tiukkapipona, mutta olen henkkoht nyt nähnyt mihin tuo viaton tutustuminen johtaa (avioeroon) ja kun sitä mies muka niin kaveruutena pitää (salassa vaimoltaan). Mitäpä hyvää siitä voisi tulla? Ihminen osaa kyllä valehdella itselleen ja rauhoitella omaatuntoa. Jätä ne muut ja keskity tähän yhteen naiseen tai sitten eroa ja anna hänelle mahdollisuus olla jonkun kanssa, joka todella haluaa vain hänet eikä ketään muuta..
Aloittaja saa puhua vaan omasta puolestaan, ei kaikkien miesten!
Siis mitä paskaa toi kirjoitus oikein on?
Kyllä mulla ainakin jokin sisimmässä sanoo mitä voi tehdä ja mitä ei, oikeudenmukaisuus ja uskollisuus toista kohtaan.
Ihan turha hakea hyväksyntää tuollaiselle käytökselle, toivottavasti se naisesi antaa sulle potkun perseelle.
Hyvä, että näkee toisilta ihmisiltä tällaisia reaktioita, tietää silloin että on mahdollista, että omassa mielessä jokin on vähän vinksahtanut.
Sanoo mullakin, mitä voi ja ei voi tehdä ja en nyt väitä, että oisin saanu tehdä noita mitä tein. Se voi hyvinkin olla sitä, että puolustelee omaa käytöstään säilyttääkseen oman puhtaudentunteensa. Jos jossain vaiheessa alan tuntemaan itseni moraalisesti epäkelvoksi kansalaiseksi, mitä siitä seuraa? Pyrinkö paremmaksi ihmiseksi, vai hyväksynkö itseltäni entistä karmeampia tekoja? Ehkä sitten menetän sen, että edes pyrkisin olemaan hyvä ihminen.
Toivottavasti otan opikseni virheistäni ja voin jatkossa jättää samat virheet tekemättä.
luotte ne yhteiset säännöt, joiden mukaan elätte. Rajoja kokeillaan ja sitten niistä neuvotellaan, mikä on sopivaa ja mikä ei.
Henkinen pettäminen tarkoittaa että sinulla on valmius ja motiivi etsiä tunnetasolla joku muu kumppaniksi kuin hän. Eli kaipaat jotain, mitä hän ei mielestään kykene sinulle antamaan – henkisesti. Salaat tämän tarpeesi häneltä ja hän joutuu olemaan varuillaan kanssasi. Hänen on tarkkailtava käytöstäsi koko ajan etsien merkkejä.
Epävarman on vaikeaa hyväksyä sitä, että toisen ihmisen mielen sisään ei pääse eikä hänen ajatuksiaan voi lukea. Ei edes säätämään toisen käyttäytymistä. Se että totta kai me tunnemme kaikenlaista, niitä seksuaalisia tunteitakin, ihan samalla tavalla kuin ennen suhdettakin, on vain hyväksyttävä jossain vaiheessa. Sitä kutsutaan luottamukseksi, että vaikka toinen niin tuntee, hän kuitenkin osaa ottaa huomioon parinsa ja kykenee ohjaamaan käytöstään. Osaako toinen todellakin erottaa sen mikä on kaveruutta, ystävyyttä tai eroottista suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen.
On persoonia jotka eivät voi sietää flirttailua ja persoonia jotka ymmärtävät sen. Mutta ”leikillään” ei aina toiselle ehkä ole leikkiä? Tästä teidän varmaan pitäisi saada yhteinen ymmärrys aikaan. Jos haluaa vähän leikkiä, vaikka aiheuttaa mustasukkaisuutta on oltava aika varovainen, että se ei muutu loukkaavaksi tai uhkaavaksi. On tunnettava toinen aika hyvin. Tuon jälkeen on osattava näyttää se, että ei ollut tosissaan.
mutta olet sen luokan typerys, että jättäisin sinut joka tapauksessa.
Hei Julia! Mukavaa, että liityit keskusteluun mukaan. Kiva nähdä, että osasit lähettää myös kommentin kirjotukseeni. :-) Koitan nyt kertoa tämän asiani sinulle kovin yksinkertaisesti, että ymmärrät mitä yritän kertoa sinulle Julia! Osaisitko kertoa Julia minulle, että miksi joillain ihmisillä on joku pakonomainen tarve ja pyrkimys loukata ja/tai alentaa toisia ihmisiä? Miksi heillä on joku karmea tarve tuntea ylemmyydentunnetta meitä muita kohtaan? Voisiko se olla omanarvontunteen puutetta, jota he paikkaavat siten, että he toisille räksyttävät solvauksia, kuten haukkuvat heitä "typeryksiksi" ja millon mitäkin sopimatonta?
kyllä täällä suomi24-foorumeilla astetta optimistisemmiltakin pikkuhiljaa häviää usko ihmiseen.. ~_~