Luonnehäiriö narsismi

koittaa aina etsiä syitä luonnehäiriöistä jos toinen ihminen jättää. Joo se oli narsisti. Mitäs jos vaan ei ollut toiselle kyllin hyvä, kai sitä saa toisen jättää ilman että saa luonnevikaisen narsistin leiman..?

No joo, täytyy myöntää, että on kyllä tullut mieleen niistä jotka tuntuvat leimaavan kaikki hiemankin "hankalat" tyypit, eroavat, inhimillisiä erehdyksiä tekevät ja yksinkertaisesti kehittymättömämmät (sekä tietenkin erilaiset) ihmiset narsisteiksi, että toi on tosi outoa, onkohan he narsisteja (itse)?
He määrittelevät yksipuolisilla tarinoillaan, miten toinen käyttäytyy ja etsivät vahvistusta muille, kertomalla tietenkin tarinan vain omalta kannaltaan, kuten meistä kaikki, mutta he vain esittävät ja ehdottavat dignoosia jo suoraan. Sitten kotipsykologit muka-empatiansa vallassa vahvistavat heille heidän omia käsityksiään ja todellakin, kohta kaikki "outo ja käsittämätön" käytös on vain ja ainoastaan narisismin ja sen toisen ihmisen vikaa.

Onhan se näppärää tietenkin, koska ei tarvitse koskaan miettiä omia valintojaan eikä tekojaan, ei ottaa todellista vastuuta omista valinnoistaan, ei kokea oikeaa ymmärrystä ja empatiaa asioista, eikä vaan myöntää, että vituiks meni. On aina syy. Se on hieman kuin helpotus "Pah! Minua kyllä rakastaa kaikki, tuo vaan ei, koska sehän on sairas."
Ja itseään ei tarvitse kehitää, koska se jos mikä on vaikeaa. Jos suhde tekee sairaaksi, ei tarvitse miettiä, että niin, minulla on kyllä itsellänikin vastuu omasta onnestani ja se olen minä jonka pitää tajuta lähteä. Voi vaan syyttää toista jostain "käsittämättömästä" vaikka toinen on vaan perinteisesti kusipää ja itse hyväksyy, että itseä kohdellaan kun eteismattoa. Kyllä se vastuu on siitä itselläänkin, siis siitä, millaista elämää elää ja mitä ratkaisuja tekee. Ei kaikki ole mystisen verhon peitossa, ja suurimmalla osalla (ei kaikilla) kaikki on näkyvissä joko alusta tai ainakin melkein alusta saakka.

Ja etenkin kun omatunto soimaa. On lapset ja ei erota lasten takia. Annetaan lasten katsoa väkivaltaa, sietää huutoa, epävarmuutta ja kantaa syyllisyyttä, kuten lapset aina tekee. Koska itse ei uskalleta tehdä ratkaisuja. Toisaalta, etsitään myös syitä omalle kusipäisyydelle: minä saan huutaa ja haukkua, koska tuo toinen... Koska tuo toinen ei suostu olemaan sellainen kun minä haluan, niin minä saan! Aikuistenkin parisuhteet muistuttavat pikkuvauvojen tarvetta itkeä vaativasti maitoa välittämättä äidin väsymyksestä. Erotuksella, että vauvan kuuluu tehdä niin, aikuisen kuuluisi pysty parempaan.

Mutta minä saan haukkua, huutaa, vaatia, minä vaadin suhteessa, seksissä, sinun keholtasi, minä vaadin: tyydytä minun tarpeeni!!!
Ja suhteet voivat huonommin kuin koskaan, eroja on enemmän kuin koskaan ja jopa parisuhteitten peruspelisäännöt ovat hukassa. Asialle ei tehdä mitään, itselle, toiselle, mitään ei ratkaista, ja miksipä ratkaistaisiin? Kun toinen on "narsisti" eikä sille mahda mitään. Voit lukea diagnoosin netistä ja jatkaa.

Ja kerrankin meillä todella on tasa-arvo jossain, koska tämä koskee yhtälailla miehiä kuin naisiakin, ja he molemmat ovat yhtä hanakasti syyttelemässä ja osoittelemassa sormella.