viimeisen vuoden aikana mies on aina silloin tällöin päästellyt suustaan sammakoita. Kun hän ei muuten saa minuun yliotetta hän uhkaa ottaa eron ja jatkaa elämäänsä yksin. Pikkuhiljaa olen alkanut miettimään, onkohan mieheni mahdollisesti narsisti? Hän on aina oikeassa,(vaikka olisikin väärässä), hän tekee itsestään ja tekemisistään mahdottoman suuren numeron, häntä pitää aina katsoa ja kehua, hän on tehnyt jopa salitreenistään kamalaa vouhottamista (puhuu minulle ja muutamalle muulle asiasta jatkuvasti ja pakottaa ottamaan huomioon ja katsomaan miten hänen kehonsa on muuttunut). MIes rakastaa lapsiamme, mutta jotenkin tuntuu että hänellä on pakkomielle saada enemmän huomiota mitä lapset minulta ja muilta saavat...
Mitä minun pitäisi tehdä? alan pikkuhiljaa olemaan todella väsynyt tämän asian kanssa. MIehelle ei voi puhua eikä voi millään tavoin kommentoida hänen tekemisiään, sillä siitä jos mistä nousee huuto ja tappelu?
Rakastan miestäni enemmän kuin ketään muuta, enkä haluaisi hänen lähtevän, mutta alan olla todella väsynyt tähän kaikkeen.
Mitä minun pitäisi tehdä? alan pikkuhiljaa olemaan todella väsynyt tämän asian kanssa. MIehelle ei voi puhua eikä voi millään tavoin kommentoida hänen tekemisiään, sillä siitä jos mistä nousee huuto ja tappelu?
Rakastan miestäni enemmän kuin ketään muuta, enkä haluaisi hänen lähtevän, mutta alan olla todella väsynyt tähän kaikkeen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miehesi on "viimeisen vuoden aikana päästänyt suustaan sammakoita" ja seuraa vouhkaten lihastensa kehittymistä
sinulla on riitaa miehesi kanssa.... jonka seurauksena uhkailee erolla.
Ihan tämä pelkästään ei riitä narsismin diagnosoimiseen.
Olisit nimittäin huomannut jo paljon aiemmin miehesi narsismin pian avioliittonne jälkeen.
En tietysti sitä mene väittämään, etteikö miehesi saattaisi olla narsisti ja nyt vasta olisit alisteisesta asemastasi herännyt tajuamaan sen.
Avio-ongelmien syitä on muitakin kuin nasrsismi. Voi olla ihan vain tavallista lapsellisuutta, kypsymättömyyttä miehelläsi tuo käytös, tai joku ikäkriisi meneillään... tai se, että vuorovaikutuksessanne on jotain pielessä.
Tai yksinkertaisesti ette ole hoitaneet liittoanne aikoihin, olette vanhanaikaisesti kasvanut eroon toisistanne, tai sinä pelkästään kyllästynyt. Puolisosta voi hohto kadota, jos toinen osapuoli on edellä elämänkaaressa, toisin sanoen kypsyminen osuu eri tahtiin.
Niin paljon on muitakin syitä kuin narsismi...
jos olisit narsistin kanssa liitossa, niin hartain toiveesi olisi päästä miehestäsi kivuttomasti ja kauniisti eroon. Yleensä uhri on niin täydellisen väsytetty, että hän ei toivo muuta kuin saada olla ja elää rauhassa. Rakkauden tunteet ovat narsistin höykytyksessä jo poljettu maan rakoon.
No niin, LiinaAnniinahan se on kunnostautunut nyt tälle psyykepuolellekkin!!!! ;))))))
Varmaan on liimannut oikein valkotakkiin "LÄÄKÄRI"-nimikyltin lastensa leikeistä ja luulee nyt olevansa oikein spesialisti tälläkin saralla.. ;))))))
Viikon parhaat naurut taas noillekkin "hyville" neuvoille..heheheh!! ;))))
"Tuttua huttua!"
Saatan tietää miltä sinusta tuntuu: minun vaimolla on samoja piirteitä. Olet tilanteessa jolloin pitää miettiä suhteen tulevaisuutta ja omaa jaksamista. Minä en saanut suhteesta juuri mitään ja "burn-out" iski. Ei pelkät tunteet riitä parisuhteen kehittymiselle tai jatkamiselle.
vaihtoehto, ettei vaan ole alkanut vetämään jotain mömmöjä niihin salitreeneihin ?
yliotteeseen niin kyllä miehessä on se vika; eihän sellaisen kanssa voi olla vuorovaikutussuhteessa joka asettaa itsensä toisen yläpuolelle.
Jos vain miehen jutut ovat tärkeitä niin kyllä silloin olisi hälytyskellojen syytä soida. miksi mies ei kuuntele sinua? miksi sinun juttusi ovat yhdentekeviä? Väsymyksesi kertoo suhteen tilasta ikävällä tavalla. Jos mies ei suostu pariterapiaan niin herätys, on aika irrottautua ennenkuin olet kynnysmaton tasolla.
Niin silloin on kyllä tosi hankalaa. Ei tässä voi neuvoja antaa. Ydinperheitä hajoaa liikaa muutoinkin. Järkevä nainen tietää missä kohtaan kannattaa ero ottaa. Tulee mieleen, että käyttääköhän miehesi mömmöjä kun pinnakin on kireenä? Käykö töissä ?
uhkailu on epäreilua, jos sitä ei oikeasti tarkoita.
Erolla uhkaileminen voi olla viimeinen tehokeino (saada toinen ymmärtämään
asian vakavuus), kun kaikki muut keinot on käytetty.
Vaikea kuvitella, että kukaan käyttäisi sellaista täysin aiheetta tai pikkuasioista.
Oletko itse täysin syytön tällaiseen, kun et puhu omasta osuudestasi mitään.
Sinun kannattaa keskustella asiasta miehesi kanssa, kun tilanne on rauhoittunut ja
kertoa kuinka pahalta uhkailu sinusta tuntuu.
Ei kuullosta pahalta, jos miehelläsi on harrastus, josta intoilee ja vouhottaa - eikö se
ole vain hyvä. Sitten jos miehesi odottaa sinun kuuntelevan juttujasi, vaikka talo ympärillä
syttyy palamaan tai lapsi alkaa itkeä nälkäänsä lattialla, niin voi jo sanoa hänen rakastavan
liikaa omaa ääntään. Se on myös hyvä, jos miehesi pitää kovasti lapsistanne ja viihtyy heidän
kanssaan. Tämä varmasti antaa lapsille paljon. Toisille ihmisille lapset ovat koko elämä ja he
jaksavat touhuta, leikkiä ja jutella heidän kanssaan vaikka kuinka paljon. Kaikki eivät ole samanlaisia,
eikä siinäkään ole mitään pahaa. Vasta jos puolisosi yrittää vaikuttaa sinun kanssakäymiseesi lasten
kanssa, tilanteessa on jotain huolestuttavaa. Ehkä tunnet myös jääväsi ulkopuolelle, jos puolisosi keskittyy liikaa lapsiin parisuhteenne kustannuksella. Sekin asia kannattaa ottaa puheeksi kumppanisi kanssa.
On se vaan niin että tuollainen lapsellinen yliote on saatava murrettua. Olen käynyt samantyyppistä kamppailua mieheni kanssa ja aikaa se vie ennenkuin mies tajuaa. Rähisee vieläkin joskus mutta on oltava sinnikäs ja aina toistettava mitä mieltä itse on. Kun mies uhkaa avioerolla sano että sinä et turhia uhkaile mutta jos tuo jatkuu on eropaperit sun toimesta pian pöydällä valmiina. Erolla uhkailu ei vahvista avioliittoa millään tavalla vaikka mies saattaa niin ajatella.
itserakas jos rakastat jotain joka ei palkitse.. ei avioerolla voi uhkailla jokaisella on vapaus elää yksin sinustakin riippumatta?Olipa narsisti tai ei mitä hyötyä o0n jatkaa yksipuolisessa avioliitossa jossa sinä elät sillä mitä saat kunhan et vain ole yksin ja mies epätyydyttävää elämää omasta mielestään... ketä selklainen liitto oikein palvelee enää?
Oletko kysellyt itseltäsi oletko kenties läheisriippuvainen?
Exäni oli samanlainen loputon kehujen kalastelija, itsekeskeinen ja uhkaili myös erolla. Hän otti itsestään loputtomasti digikuvia käsivarren etäisyydeltä. Se oli noloa. Kun hän ensimmäisen kerran puhui avioerosta ja minä itkin kolme tuntia pelkästä järkytyksestä, niin hän vain totesi että "halusin vain nähdä miten reagoit". Eli se oli myös pelkkää oman egon pönkittämistä, nähdä miten minä kärsin pelkästä ajatuksesta.
Mies oli hemmoteltu ainut lapsi, myös isovanhempiensa ainut lapsenlapsi, oli aina hyvä koulussa, menestyi uralla ja oli suosittu kaveripiirissä. Hänelle vain jäi se vaihde päälle, että aina piti olla huomion keskipiste, se sitten vain korostui keski-iän kriisissä, kun ihaileva yleisö alkoi harventua eri tahoille. Siinä vaiheessa hän alkoi metsästää naisia, sillä sitä ihailevaa yleisöä oli ukkomiehen suojakilven avulla helppo vaihtaa aina uuteen.
Ei mies ollut narsisti, muuten vain loputtoman itsekeskeinen. Sanotaan että "ihmisen vanhetessa luonnevika sen kun nuortuu"... näin kävi tälle miehelle. Minä nostin kytkintä, kun en jaksanut pyhittää elämääni toisen egon pönkittämiseen suuresta valtavan suureksi. Olin käsittääkseni vaimo enkä terapeutti.