Mieheni suuteli baarissa toista naista. Mitään muuta ei tapahtunut, tunteita ei ollut mukana, ei mitään henkeviä keskusteluja tms. Mieheni on aidosti pahoillaan tapahtuneesta ja järkyttynyt että teki minulle näin. Uskon että mieheni on rehellisesti kertonut asian minulle ja hän haluaa jatkaa kanssani ja sanoo että rakastaa minua. MUTTA....pääsenkö itse ikinä tästä yli. Voiko suutelun antaa anteeksi? Toisen panemista en antaisi koska siihen vaaditaan niin paljon enemmän. Mutta suutelu joka tapahtuu kännissä ja jota heti perään katuu...itse en ikinä tekisi niin. Onkohan täällä ihmisiä jotka ovat selvinneet vastaavanlaisesta tilanteesta?
Annanko anteeksi suutelemisen?
voivoisentään
204593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuota, et ikinä olisi kännissä vai et ikinä katuisi?
:)
merkitse mitään.
Saman kokeneena miehenä sanoisin, että unohda koko juttu. Anna anteeksi jos todella katuu tätä. Omassa takaraivossa se pysyy pakostakin ja pitkään, mutta älä anna sille ajatukselle valtaa, pistä vain taaksesi tämä tapahtuma ja nauti siitä mitä sulla on :)
myös intohimoista rintojen ja/tai pepun hyväilyä? Miten tilanne syntyi? Miksi? Kannattaa varmaan unohtaa mutta toisaalta nämä ovat yleensä vain jäävuoren huippuja nämä jotka tulevat esiin. Toiset katsovat että suuteleminen ja suu- tai peppuseksi ei ole pettämistä...
Ei siihen kuulunut mitään hyväilyjä tai puristelua eikä ollut kielari. Olen tivannut että miten tilanne syntyi mutta mies ei osaa tähän vastata. Sanoo vaan että se oli tyhmää sekoilua eikä osaa kertoa miksi näin tapahtui tai kumpi teki aloitteen. Osaa sanoa vain että se kesti alle 5 min. Ja heti ku loppu ni tajus mitä on tehny alko kaduttaa hirveesti. Mieheni kanssa ollaan samaa mieltä mikä kaikki on
Tästä tapauksesta on nyt aikaa n. kuukausi ja vieläkin vituttaa..mutta haluan kuitenki vielä olla mieheni kanssa koska rakastan häntä niin paljon tästä teosta huolimatta. Olen kuitenkin luvannut itselleni että jos vielä tapahtuu vastaavaa tai vielä pahempaa niin se on sitten potku persuksille. Ajattelen että yhden virheen voi toiselle antaa anteeksi kun kerran erehtyväisiä ihmisiä ollaan mutta toinen virhe jo kertoo sen että ei hän rakasta minua sillä tavalla kuin haluan/ansaitsen.
jäi näköjään lause kesken...eli siis ollaan samaan mieltä mikä kaikki on pettämistä. Eli suutelu on kummankin mielestä kiellettyä!
kyllähän se on niin, että ainakin omakohtaisten lähipiirihavaintojen perusteella henkilö, jonka itsehillintä pettää siten että aletaan suutelemaan, ei kykene hillitsemään itseään myöskään pidemmälle mennessä. jos muuten pystyy, niin sitten kun on tarpeeksi humalassa, estot katoaa.
olisikohan tämä juttu mennyt niin, että miehelläsi on salasuhde. asutte vaan niin pienellä paikkakunnalla, että miehen oli pakko kertoa itse ettet kuule jostain muualta ja tämä itse kertominenhan antaa hänestä sinun silmissäsi tietysti niin rehellisen kuvan. vai olisko nainen nähny sit tyyliin jonku kihlasormuksen ja lopettanu siihen paikkaan. mies pelänny et nainen paljastaa sulle ennen häntä.
Omasta kokemuksesta voin sanoa et kannattaa todella tarkkaan miettiä mitä selityksiä uskoo. itselläni nainen selitti tollasista mitä sattuu ja ite sit rakastuneena usk ihan tyhmiäki juttuja tai ne vaan väkisin halus uskoo, vaik takaraivossa kokoajan oliki tunne et kaikki ei oo hyvin. ja sit lopulta tuli se petoski ilmi. eli jos haluut varmistaa et sua ei ainakaan pitkään kuseteta ni laita pihalle se tai ainaki alat tarkkailla mitä se tekee ja missä ja pitääkö selitykset koskaan paikkaasa. pettäjä valehtelee peitelläkseen tekosiaan myös mitättömissä asioissa, ettei vaan mistään sitä johtolankaa löytys.
mun mielestä törkeää käytöstä. pistä juontikieltoon se mies ja kato haluaako se todistella sulle. jos ei ni sit eroon siitä.
Mitä varten hän kertoi asian sinulle? Se tuossa ihmetyttää eniten ja juuri siksi tulee mieleen, että salattavaa on enemmän, mutta kun kertoo osatotuuden, voi ainakin toivoa, että toinen uskoo sen. Oliko hänellä siis ylipäänsä mitään pakkoa kertoa mitään vai tuntuiko se pelkältä rehellisyyden puuskalta? Olisiko joku muu paikalla ollut tms. kertonut siitä sinulle, ellei hän olisi katsonut parhaaksi ehtiä itse ensin? Ja kertoiko hän nimenomaan, että hän oli se joka suuteli eikä että nainen suuteli häntä? Luulisi nimittäin, että asia olisi helppo kääntää toisin päin ja esittää itsensä pelkkänä passiivisena vastaanottajana. Mutta jos liian moni tietää, ettei hän jälkimmäistä ollut, niin sittenhän totuutta ei voi miten vain väännellä. Jotain epäilyttävää jutussa on.
Mutta vielä yksi asia: jos totuus tosiaan olisi se, että hän vain satunnaisesti pussasi jotakuta eikä asiaan liity mitään muuta, niin siinä tapauksessa asian kannattaa antaa olla. Tuollaisia erehdyksiä sattuu kaikille ja niistä rankaisemisesta kärsii rankaisija itse eniten.
Ei satunnainen pusu kestä noin viittä minuuttia... Siinä ajassa suudellaan jo ihan täysiä kera vaeltavien käsien. Kokemusta on. Se on ihan sama kuka aloitti, kännissä ei sitä välttämättä muista ja kännissä sitä tekee tyhmyyksiä oikeasti tah-to-mat-taan!! Kokemusta on.
Mies kertoi sen sulle koska on oikeasti säikähtänyt tekoaan, katuu ,mutta tossa on aina se vaara, että kun kerrankin on tehnyt noin tai jotain vastaavaa niin siihen uudestaan ryhtyminen madaltuu. Ja homma voi lähteä pidemmällekin asteittain. PLUS että Joku on voinut vielä nähdä tapauksen ja siksi kertoi sulle ettet kuule mistään muualta sitä. Näin hän tekee itsestään rehellisen kaverin sun silmissä.
Pallo on sulla aloittaja, ei kukaan voi täältä käsin sanoa mitä SUN pitäisi tehdä. Ainakin teidän pitää jutella siitä jos se vituttaa sua vieläkin noin paljon. Koska sitten se tulee eteenne joku päivä riidan merkeissä tms ellette käsittele sun tunteita nyt ja heti ja kunnolla. Miehesi pitää tietää miltä SUSTA se tuntui, miten se sattui. Jos oot vaan hiljaa ja annat anteeksi niin miehesi ajattelee pääsevänsä vähällä ja uudelleen toimiminen samoin voi olla lähellä kun ei tullut kotona huutia.
Itse antaisin suudelman anteeksi mutta meidän suhde on, kuten kaikilla on erilainen suhde, erilainen. Pitkä 19v kestänyt suhde, alussa oli jotain tälläistä kummallakin, koitimme erota muttemme pystyneet siihen ja olimme taas yhdessä. Ja olemme edelleen :)
Ne jutut meni nuoruuden hölmöilyihin ja niistä kuule puhutaan edelleen joskus, otetaan esiin jossain yhteydessä ei kuitenkaan riidan yhteydessä, tuollaiset "pettämiset" jää aina jokaisen päähän kummittelemaan. SE on valitettava totuus. Eri asia mitä sille kummitukselle sitten tekee, antaako vallan vielä vuosien jälkeen vai voiko antaa anteeksi ja oppia elää sen kanssa rinnakkain. Olen antanut miehelleni anteeksi mutten unohda täysin. Ne ovat osa meidän suhdetta, suhteen kehitystä, ei niitä saa lakaistua pois suhteestamme. Niiden kanssa on vain opittava elämään.
Olen puhunut asiasta monesti mieheni kanssa ja yrittänyt kertoa miltä musta tuntuu ja kysynyt häneltä miltä tuntuisi jos asia olisi toisinpäin. Kysyin häneltä äskettäin että onko hän jo unohtanut koko asian ja kaduttaako se edes enää, niin sanoi että joka päivä se on mielessä ja vituttaa ja kaduttaa. Kyllä mä uskon että hän on oikeasti pahoillaan...monesti itki kun puhuttiin tästä asiasta ja vakuutti että ei halua ketään muita kuin mut. Ja musta vaan tuntuu että tunnen hänet niin hyvin kuitenkin että hän on aidosti pahoillaan tapahtuneesta.
Mutta tulee aina välillä mieleen ja kun teidänkin kirjoituksia luki että mitä jos siinä on ollutkin jotain enemmän. Olen monesti kysynyt että onko hän kertonut kaiken ja olen sanonut että rehellisyys on minulle kaikkein tärkeintä, että ilman sitä ei voi olla mitään parisuhdettakaan. Hän vakuuttaa että on kertonut kaiken.
Tiedän kuka se nainen oli kenen kanssa tämä "sekoilu" tapahtui.. Mitä mieltä olette, kannattaisiko minun ottaa häneen yhteyttä ja kysyä miten ilta meni? Vai luotanko vaan mieheeni? Mahtaisiko se nainenkaan välttämättä puhua totta. Jos ei kerro kaikkea tai jopa suurentelee asiaa..
Itse en ottaisi yhteyttä siihen naiseen. Turha sotkea ulkopuolisia teidän suhteeseen sen enempää. Nainenhan voi olla vain tyytyväinen jos saa kuulla aiheuttaneensa kunnon sodan teidän suhteeseen (olettaen että kyseessä olisi jokin vamppinainen joka halusikin tätä) Minäkin tiesin kenen kanssa mieheni vehtasi mutta ei tullut mieleenikään lähteä sen luo kyselemään. Ei ollut kovin paljon intoa nähdä. En halunnut tietää mitään yksityiskohtia koska tiesin, että NE jäisivät mieleeni kummittelemaan. Toki ajatus laukkasi mutta kun en tiennyt oikeasti mitään mitä oli tapahtunut, ajatukset jätti paremmin rauhaan.
Pysy sinä tässä asiassa kotiseinien sisällä. Minusta nämä jutut eli ns. likapyykki pestään kotona. Et auta itseäsi yhtään jos olet kaivelemassa yksityiskohtaisia asioita siitä hetkestä. ( Se oli kuitenkin VAIN suudelma, ei mikään yhdyntä tai seksiSUHDE ja tapahtui kännissä eli ei harkitusti ) Tiedän miten se mielikuvitus laukkaa päässäsi ja näet vaikka mitä mielessäsi, mutta sun ei auta muu kuin luottaa nyt tässä asiassa miehesi sanaan ja annat anteeksi hänelle sitten kun olet kykenevä siihen.
Suhde toimii jos molemmat HALUAA olla rehellisiä toista kohtaan. Miehesi halusi olla rehellinen (oli se syy sitten mikä tahansa) ja siitä häntä ei ole moittiminen.Teillä on aika hyvänkuuloinen ja järkevänoloinen alku menossa tälle jutun selvittelylle. Aikaahan tuon kanssa saa menemään ja se ottaa juuri niin paljon aikaa kuin te, sinä tarvitsette. Missään nimessä sitä ei saa lakaista maton alle, kuten ette ole tehneetkään.
Vaikka mies katuu aidosti niin muistutan sinua yhdestä asiasta, mies ei kestä sitten ikuisuuksiin vatvomista, syyttelyä tai piinaamista tästä suudelmasta.
Ja aina sitä voi miettiä pahinta, onko ollut jotain enemmän! Parempi vain koittaa olla ajattelematta niitä koska niitä ei välttis ole ollut.
Ehkä tosiaan on parempi ettei mitään yksityiskohtia tiedäkkään..pitää vain yrittää luottaa että ainakin suurinpiirtein on kaiken kertonut, että kyseessä oli vain suudelma.
Haluisin vielä kysyä sulta Nainen. että oletko ikinä katunut sitä että jatkoit pettämisen jälkeen suhdetta? Pelkään juuri sitä että se on AINA mielessä ja monien vuosien jälkeenkin vielä asia ahdistaa. Kävittekö jossain terapiassa vai pystyitkö itse selvittämään kaikki ajatukset ja tunteet?
En ole katunut kertaakaan enkä päivääkään. Meillä oli siinä ero, ehkä viikon kaksi kun otimme "aikalisän" mutta emme osanneet olla erossa toisistamme. Sisimissäni tiesin jo tuolloin antaneeni anteeksi miehelleni mutta järki ja tunne ei kulkenut samaa polkua. Meillä oli siis kyse seksistä toisen kanssa, ei suudelmasta tosin siitäkin on kokemusta ja vieläpä saman miehen kanssa. Mutta nuorena sitä tekee kaikenlaista hölmöä ajattelematta.
Ei käyty myöskään terapiassa. Me ollaan siinä mielessä hyvin onnekkaita, että osaamme molemmat keskustella asioista niiden oikeilla nimillä. Musta tuntuu kirjoitustesi perusteella että tekin osaatte puhua. Se on jo puoli voittoa se.
Nyt kun noista asioista puhumme joskus vieläkin, niissä on sellainen historian havinan tuntu :) ei tunnu pahalta enää, toki karvas asia on varmaan aina, ketä nyt petetyksi haluaisi tulla. Mutta menneet on menneet ja jos niiden antaa olla menneitä niin niistä tulee menneitä. Enää niitä on turha nostaa tapetilla mustasukkaisuuksissaan mutta tuleehan niistä puhuttua joissakin yhteyksissä edelleen.
Kiitos paljon kommenteistasi, tuo antaa toivoa että itsekin voin oppia elämään tämän asian kanssa ja että se joskus on vain tyhmä merkityksetön asia menneisyydessä. Tuntuu että kaikkialla toitotetaan että pettämisestä ei selviä ja ero tulee varmasti vaikka aluksi onkin päätetty jatkaa. Kiva on kuulla että voi käydä toisinkin :).
Hyvä kirjoitus.Voi kun itsekin olisin aikoinani vain antanut asioiden olla.=)
kaikista selvin
Itselläni on omakohtaista kokemusta vastaavasta ja voin sanoa että kyllä tuollainen asia unohtuu ajan kuluessa. MINÄ siis olin se joka pussasin toista naista baarissa tuhannen päissäni. Seuraavana aamuna oli maailman hirvein morkkis ja kun sain muutaman päivän jälkeen kerättyä itseni kerroin tyttöystävälleni tapahtuneesta. Kyllä tuollaista katuu paljon ja nykyään juon sen verran ettei vahingossakaan noin kävisi. Pidän siis tietynlaisen ymmärryksen aina päällä baareissa.
Näin on käynyt kaksi kertaa ja anteeksi olen saanut molempina kertoina. Enää ei muistella, muuten kuin ehkä vain läpällä moisia virheitä. Pitää vain puhua asiat halki. Kännipusuissa ei ole koskaan tunnetta mukana, silloin vain ollaan kännissä ja tehdään typeriä asioita. Kyllä ihminen oppii verheistään, minäkin viimeistään tuon toisen kännipusun kohdalla. Voitte vain kuvitella kuinka masentunut olin silloin..
Ei kuin eteenpäin!
miksi kaikki sanoo että se mies tod. näk. ei vaan halunnut että petetty kuulee sen jostai muualta?
Mies oli vaan rehellinen! KAMOON! Jotkut pettäjät ei kestä sitä syyllisyyden määrää ja heidän on pakko kertoa kumppanilleen, rehellisyyden nimissä. Mäkin kertoisin, totta kai! Kiva elää ihmisen kanssa jota ei tunne!
sontaa, anteeks vaan. Kukaanhan ei "vahingossa" suutele toista, että Oho kaaduin vahingossa sun huuliis, enkä päässyt irti millään. En tunne kyllä yhtään tapausta jossa vapaaehtoisesti toista suuteleva voisi tehdä sitä vain tavan vuoksi, ettei siis tunnu missään....Joopa joo... uskoo ken tahtoo. 5min kestävä suudelma onkin sitten jo aikas pitkä, noin vahingossa tehdyksi...