Aloitan tänne ketjun Facebookin Korkalovaara-ryhmän inspiroimana http://www.facebook.com/home.php?sk=lf#!/group.php?gid=234538925641&v=wall&ref=ts, jos vaikka syntyisi muisteloita Korkalovaarassa ja muuallakin Rovaniemellä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneiden kesken. Mukava oli lukea ihmisten muistoja tuolta ryhmän keskustelusta, mutta kovin vähän niitä valitettavasti oli. Toiset muistavat asioita ja ihmisiä tarkemmin kuin mitä itse, mutta virkistyyhän se muisti tällaisella huonomuistisellakin, kun vinkkejä saa.
Itse vietin lapsuuteni Korkalovaarassa Vanamokadulla, muutimme pois sieltä 1980 -luvun ensimmäisellä puoliskolla. Talossamme ja lähitaloissa asui paljon lapsiperheitä tuolloin. Kerrostalomme piha oli mainio leikkejä ajatellen, talon ympäri pääsi kulkemaan, ja takapihan parkkipaikka oli reilun kokoinen.
Kesäisin leikimme rosvoa ja poliisia, kuka pelkää mustaa miestä -leikkiä, hippaa, kirkonrottaa, 10 tikkua laudalla, piilosilla oloa, väriä, peiliä, noidanpataa ja ties mitä. Narua, vistiä ja ruutua hypättiin, ja superpalloilla tehtiin sellaista 10 tempun sarjaa seinää vasten. Keinut olivat kovassa käytössä, ne taisivat olla yhteiset, tai ainakin yhteiskäytössä, ylemmän Louhikkotien talon lasten kanssa. Hiekkalaatikko oli omalla pihalla, ja mattoteline, jolla oli kiva temppuilla tai vain maata ja seurata tähdenlentoja ja revontulia talvisin. Hiekkalaatikolla ja sen ympäristössä leikittiin näppistä pikkuautoilla.
Talvella muistan takapihan auraamisesta syntyneen suuren lumivuoren, jolla oli kiva leikkiä kukkulanherraa. Avaruusasema Alfaa leikittiin myös, siitä muistan tykänneeni kovasti. Mäkeä tietenkin laskettiin sekä pulkilla että stigoilla, hurjimmat laskivat minisuksilla. Mäki päättyi vähän vaarallisesti Vanamokadulle, jos onnistui oikein pitkälle laskemaan.
Lähistöllä oli Rinteen kenttä, jolla kävimme talvisin luistelemassa. Muistan miten piti välillä ihan luistimet (joissa tietysti tupet) jalassa kävellä sinne, kyllä siinä oli nilkat kovilla. Puistokioskilta tuli ostettua jäätelöä, ja Pailakasta aitoja, jo kadonneita oikeita merkkareita ja muita irtokarkkeja. Muistan käyneeni ostamassa jollekin vieraalle tupakkaakin Pailakasta, myivät silloin lapsellekin. Sai aina vähäsen hakupalkkaa, ja sillä ostettiin karkkia, tietenkin.
Väinämön kauppa oli Louhikkotiellä, ja siellä tuli myös asioitua karamelliostoksilla ystävän kanssa. Supermarketissa käytiin myös, ja sen vieressä olevassa kaupassa, jonka nimi saattoi olla Pökkylä tms. Hillapolun diskossa käytiin sitten vähän toisella kymmenellä, tanssittiin ringissä niin, että laitettiin takit ja laukut ympyrän keskelle. Taisi moni siellä kokea ensimmäiset alkoholi ja tupakkakokeilunsakin.
Pihaleikeistä muistan vielä erään erityisen hauskan polkupyöräleikin, jonka nimi on häipynyt muististani. Ajoimme ympäri kerrostaloa ja matkalla piilotimme jonnekin polkupyörään jonkun pienen jutun, oli se sitten joku tikku tai karkkipaperi, ja sitten oli pari lasta, joka tarkastivat pyörät joka kierroksella. Jos tarkastaja löysi piilotetun esineen, pääsi hän pois tästä puuhastaan ja se, kenen pyörästä kohde oli löytynyt, jäi tarkastajaksi. En muista tarkempia sääntöjä tästä leikistä, mutta jännittävää se oli.
Polkupyörän pinnoihin oli muutenkin tapana laittaa kaikenlaisia räpättimiä, niistä lähti hauska ääni. Olipa silloin muodissa nämä nykyäänkin niin suositut jopot, ja vastaavanmalliset pyörät, nopsat ja tunturiponit ainakin. Kyydittämistä harrastettiin paljon, ja pitipä vielä temppuillakin pyörän tarakalla, seisoa ja istua takaperin. Tarakalta myös ajettiin.
Jatkan vielä myöhemmin 1970-luvun sisäleikeistämme ja loruista, jotka arvattavasti elävät vielä tänäkin päivänä. Kiva olisi lukea muidenkin lapsuusmuisteloita, vaikka pieniäkin muistoja, vuosikymmenten takaa Rovaniemellä.
Lapsuus Rovaniemellä 1970-luvulla
14
2875
Vastaukset
- muisto ;D
kivasti oot kirjottanu,tulihan se lapsuus itelläki mieleen.mie oon kans tossa "korkalovaara"ryhmässä FB ssä
nyt ei säteile alkaa muisteleen,mut joku toinen kerta sit
;))))- Enttententten*
Toivottavasti jossain vaiheessa saat pistettyä pari muistelusta tänne! Poikien touhut kiinnostaisivat erityisesti, tiedän nimittäin, että koiruuttakin on tehty niillä nurkilla jossa asuimme. Kyllähän sitä koiruutta me tytötkin osasimme tehdä, jonkun omakohtaisen tapauksen saatan kertoa, kunhan kerään rohkeutta.
Sen tiedän, että muutama jo teini-ikäinen tyttö ainakin osallistui rapuissa olevien nimitaulujen nimien muokkaamiseen. Jotain hassua siellä sitten kaikkien huviksi nimitaululla luki. Talonmies tuskin oli kovin innoissaan, eikä ollut innoissaan siitäkään, että me lapset tapasimme tehdä sadekelillä patoja takapihalle talon pommikellarin päälle, sinne kun kuulema valui vesi niistä padoista. Pienenä näissä padoissa oli turvallista lumpsia, vähän isompina harrastettiin sitten lumpsimista isoissa lätäköissä ja ojissa. Talonmies on varmasti muutamiakin kertoja ne rakentamamme padot sieltä talon nurkalta rikkonut, mutta uutterasti me ne aina rakennettiin uudelleen. Ei tätä tehty ilkeyttämme, vaan siksi, että se oli niin hauskaa, kun paikka oli otollinen. Onneksi talonmies ei ollut koskaan hirmu vihainen näistä touhuistamme.
Sisällä leikimme tietenkin nukeilla ja paperinukeilla, ja myöhemmin barbeilla ja niiden hevosilla. Kesäisin nuket vietiin ulkoilemaankin, ja ne jotkut onnekkaat, joilla oli nukenvaunut, saivat työnnellä niillä nukkevauvojaan. Erilaiset pelit tietysti kuuluivat myös asiaan. Usein laitoimme patjat lattialle ja harjoittelimme käsilläseisontaa ja puolivolttia. Vaaranlammen koululla olivat opettajina pätevät voimistelunopettajat Raimo ja Suoma Ylisuvanto, heidän ohjauksessaan kävimme Taipumattomat-ryhmässä koululla voimisteluharrastuksen parissa.
Tyttökaverin vanhempien häkkivarastosta kellarikerroksessa löytyi kaikenlaista mielenkiintoista pengottavaa, vaatteita, kenkiä, koruja ja jopa peruukkeja! Hänen vanhempansa olivat sallivampia kuin omat vanhempani olisivat olleet vastaavassa tilanteessa, eivätkä kai kovin suuttuneet, vaikka sotkimme varastokopin varmasti aika perusteellisesti ja moneen otteeseen. Näitä löytämiämme tamineita sitten puimme yllemme ja leikimme missikisoja. Meitä tyttöjä oli useita mukana leikissä, ja taisipa joskus joku talon poikakin käydä meitä vilkaisemassa. Muistan kerran onnistuneeni asukokonaisuuden valinnassa nappiin, ja voittaneeni ensimmäisen palkinnon näissä kisoissamme. Se oli sen verran suuri tapaus aralle ja ujolle lapselle, että vieläkin sen muistan. Sitä en muista mikä palkinto oli, mutta jotain pientä aina keksimme ykkös-, kakkos- ja kolmossijan saavuttaneille. Jonkunlaiset kruunutkin meillä tietysti oli. Tuohon aikaan MissSuomi -kilpailut nauttivat suurta suosiota meidän tyttölasten keskuudessa.
Talomme kellaritiloissa oli kerhotilat, jossa sai touhuta kaikenlaista. Muistan, että siellä leikimme melko usein, mutta leikkien yksityiskohdat ovat jääneet unholaan. Jotain pieniä käsitöitä ainakin taidettiin tehdä. Jostakin paikasta Korkalovaarasta löysimme savimaata, ja siitä innostuneina taiteilimme "savesta" pieniä kippoja, kulhoja ja esineitä. Järjestimme talomme väelle myyjäiset kerhotilassa, ja aika moni ihana aikuinen talostamme tuli sinne ostamaan savitaidettamme. Laitoimme ehkä kutsut myyjäisiin jokaisen rapun alakertaan seinälle, tai saatoimmepa tehdä peräti kutsut kaikkien asukkaiden postilaatikkoihinkin, kun virtaa riitti. Saimme myyjäisistä pikkuisen rahaa, jolla saimme taas hankittua suumme makeiksi. Valitettavasti saviesineet kunnolla kuivuttuaan murenivat hiekaksi, mutta hauskaa oli meillä lapsilla näitä puuhatessa. - Enttententten*
Enttententten* kirjoitti:
Toivottavasti jossain vaiheessa saat pistettyä pari muistelusta tänne! Poikien touhut kiinnostaisivat erityisesti, tiedän nimittäin, että koiruuttakin on tehty niillä nurkilla jossa asuimme. Kyllähän sitä koiruutta me tytötkin osasimme tehdä, jonkun omakohtaisen tapauksen saatan kertoa, kunhan kerään rohkeutta.
Sen tiedän, että muutama jo teini-ikäinen tyttö ainakin osallistui rapuissa olevien nimitaulujen nimien muokkaamiseen. Jotain hassua siellä sitten kaikkien huviksi nimitaululla luki. Talonmies tuskin oli kovin innoissaan, eikä ollut innoissaan siitäkään, että me lapset tapasimme tehdä sadekelillä patoja takapihalle talon pommikellarin päälle, sinne kun kuulema valui vesi niistä padoista. Pienenä näissä padoissa oli turvallista lumpsia, vähän isompina harrastettiin sitten lumpsimista isoissa lätäköissä ja ojissa. Talonmies on varmasti muutamiakin kertoja ne rakentamamme padot sieltä talon nurkalta rikkonut, mutta uutterasti me ne aina rakennettiin uudelleen. Ei tätä tehty ilkeyttämme, vaan siksi, että se oli niin hauskaa, kun paikka oli otollinen. Onneksi talonmies ei ollut koskaan hirmu vihainen näistä touhuistamme.
Sisällä leikimme tietenkin nukeilla ja paperinukeilla, ja myöhemmin barbeilla ja niiden hevosilla. Kesäisin nuket vietiin ulkoilemaankin, ja ne jotkut onnekkaat, joilla oli nukenvaunut, saivat työnnellä niillä nukkevauvojaan. Erilaiset pelit tietysti kuuluivat myös asiaan. Usein laitoimme patjat lattialle ja harjoittelimme käsilläseisontaa ja puolivolttia. Vaaranlammen koululla olivat opettajina pätevät voimistelunopettajat Raimo ja Suoma Ylisuvanto, heidän ohjauksessaan kävimme Taipumattomat-ryhmässä koululla voimisteluharrastuksen parissa.
Tyttökaverin vanhempien häkkivarastosta kellarikerroksessa löytyi kaikenlaista mielenkiintoista pengottavaa, vaatteita, kenkiä, koruja ja jopa peruukkeja! Hänen vanhempansa olivat sallivampia kuin omat vanhempani olisivat olleet vastaavassa tilanteessa, eivätkä kai kovin suuttuneet, vaikka sotkimme varastokopin varmasti aika perusteellisesti ja moneen otteeseen. Näitä löytämiämme tamineita sitten puimme yllemme ja leikimme missikisoja. Meitä tyttöjä oli useita mukana leikissä, ja taisipa joskus joku talon poikakin käydä meitä vilkaisemassa. Muistan kerran onnistuneeni asukokonaisuuden valinnassa nappiin, ja voittaneeni ensimmäisen palkinnon näissä kisoissamme. Se oli sen verran suuri tapaus aralle ja ujolle lapselle, että vieläkin sen muistan. Sitä en muista mikä palkinto oli, mutta jotain pientä aina keksimme ykkös-, kakkos- ja kolmossijan saavuttaneille. Jonkunlaiset kruunutkin meillä tietysti oli. Tuohon aikaan MissSuomi -kilpailut nauttivat suurta suosiota meidän tyttölasten keskuudessa.
Talomme kellaritiloissa oli kerhotilat, jossa sai touhuta kaikenlaista. Muistan, että siellä leikimme melko usein, mutta leikkien yksityiskohdat ovat jääneet unholaan. Jotain pieniä käsitöitä ainakin taidettiin tehdä. Jostakin paikasta Korkalovaarasta löysimme savimaata, ja siitä innostuneina taiteilimme "savesta" pieniä kippoja, kulhoja ja esineitä. Järjestimme talomme väelle myyjäiset kerhotilassa, ja aika moni ihana aikuinen talostamme tuli sinne ostamaan savitaidettamme. Laitoimme ehkä kutsut myyjäisiin jokaisen rapun alakertaan seinälle, tai saatoimmepa tehdä peräti kutsut kaikkien asukkaiden postilaatikkoihinkin, kun virtaa riitti. Saimme myyjäisistä pikkuisen rahaa, jolla saimme taas hankittua suumme makeiksi. Valitettavasti saviesineet kunnolla kuivuttuaan murenivat hiekaksi, mutta hauskaa oli meillä lapsilla näitä puuhatessa.Joitakin muitakin kellarileikkejä, joihin osallistui muistini mukaan joskus lapsia lähitaloistakin, leikimme, mutta valitettavasti yksityiskohdat näistä ovat häipyneet muististani. Jännitystä saatiin pitämällä rappujen välisten kellarikäytävien valot sammutettuina. Taskulamput meillä oli mukana, joillakin oli jopa lamput joiden valon sai vaihdetuksi punaiseksi tai vihreäksi sellaisilla värilaseilla. Etsimme toisiamme käsikopelolla pimeässä käytävässä ja jännää oli. Taskulampulla kun valaisi omia kasvojaan alhaaltapäin ja irvisti, näytti pelottavalta. Kummitusjuttujakin kerrottiin. Taisi näissä leikeissä ne joukon nuorimmat olla aina eniten peloissaan...
Talvisia leikkejä, joita pihalla leikimme, ja joista aloitusviestissäni jo kerroin, oli myös lumilinnojen ja luolien tekeminen lumikasoihin. Nuo lumikasat tuntuivat pienistä ihmisistä valtavan suurilta, ja isojahan ne olivatkin, koska talvet olivat aina kunnon lumi- ja pakkastalvia Rovaniemen korkeudella.
Kesäisiin leikkeihin lisään vielä hevosleikit, joita leikimme tyttöjen kesken usein, olimmehan lähes kaikki talon tytöt "hevoshulluja". Vierailin joidenkin ystävieni mökeillä, ja heillä oli niiden pihoilla hienot puuhevoset, joilla ratsastettiin. Monilla oli oikeat suitsetkin. Isäni rakensi sitten omaankin mummolaani puuhevosen pyynnöstäni, mutta siinä vaiheessa taisin olla jo sen verran iso, että hevoshullutusaikaa ei enää kauaa kestänyt. Pöykkölän talleilla ja muutamassa muussakin paikassa kävimme hevosia katselemassa ja syöttämässä niille heinää. Se oli jo suurta jos sai harjata jotain pollea. Muistan käyneeni ratsastuksen alkeiskurssinkin jossain vaiheessa, ja jotkut kavereistani saivat käydä ratsastustunneilla. Minä en tohtinut edes pyytää sitä vanhemmiltani, kun tunnit olivat kalliita, sama oli laskettelun kanssa. Polkupyörillä taittuivat meillä lapsilla pitkähkötkin matkat hevosten luo.
Vanamokadun ja Revontultentien välissä oli pieni metsikkö, johon nyt lienee rakennettu taloja, ja sieltä kävimme aina keräämässä mustikoita. Joku sanoi saaneensa joskus vatsavaivojakin niistä. Aika paljon koiranulkoiluttajia siinä metsikössä kävi, mutta meitä eivät lapsena nämä mahdolliset ylimääräiset aromit marjoissa paljon hidastaneet.
Tästä tuli jo niin pitkä tarina, että lorut saavat nyt jäädä toiseen kertaan... - Rollo, Ounasvaara
Enttententten* kirjoitti:
Joitakin muitakin kellarileikkejä, joihin osallistui muistini mukaan joskus lapsia lähitaloistakin, leikimme, mutta valitettavasti yksityiskohdat näistä ovat häipyneet muististani. Jännitystä saatiin pitämällä rappujen välisten kellarikäytävien valot sammutettuina. Taskulamput meillä oli mukana, joillakin oli jopa lamput joiden valon sai vaihdetuksi punaiseksi tai vihreäksi sellaisilla värilaseilla. Etsimme toisiamme käsikopelolla pimeässä käytävässä ja jännää oli. Taskulampulla kun valaisi omia kasvojaan alhaaltapäin ja irvisti, näytti pelottavalta. Kummitusjuttujakin kerrottiin. Taisi näissä leikeissä ne joukon nuorimmat olla aina eniten peloissaan...
Talvisia leikkejä, joita pihalla leikimme, ja joista aloitusviestissäni jo kerroin, oli myös lumilinnojen ja luolien tekeminen lumikasoihin. Nuo lumikasat tuntuivat pienistä ihmisistä valtavan suurilta, ja isojahan ne olivatkin, koska talvet olivat aina kunnon lumi- ja pakkastalvia Rovaniemen korkeudella.
Kesäisiin leikkeihin lisään vielä hevosleikit, joita leikimme tyttöjen kesken usein, olimmehan lähes kaikki talon tytöt "hevoshulluja". Vierailin joidenkin ystävieni mökeillä, ja heillä oli niiden pihoilla hienot puuhevoset, joilla ratsastettiin. Monilla oli oikeat suitsetkin. Isäni rakensi sitten omaankin mummolaani puuhevosen pyynnöstäni, mutta siinä vaiheessa taisin olla jo sen verran iso, että hevoshullutusaikaa ei enää kauaa kestänyt. Pöykkölän talleilla ja muutamassa muussakin paikassa kävimme hevosia katselemassa ja syöttämässä niille heinää. Se oli jo suurta jos sai harjata jotain pollea. Muistan käyneeni ratsastuksen alkeiskurssinkin jossain vaiheessa, ja jotkut kavereistani saivat käydä ratsastustunneilla. Minä en tohtinut edes pyytää sitä vanhemmiltani, kun tunnit olivat kalliita, sama oli laskettelun kanssa. Polkupyörillä taittuivat meillä lapsilla pitkähkötkin matkat hevosten luo.
Vanamokadun ja Revontultentien välissä oli pieni metsikkö, johon nyt lienee rakennettu taloja, ja sieltä kävimme aina keräämässä mustikoita. Joku sanoi saaneensa joskus vatsavaivojakin niistä. Aika paljon koiranulkoiluttajia siinä metsikössä kävi, mutta meitä eivät lapsena nämä mahdolliset ylimääräiset aromit marjoissa paljon hidastaneet.
Tästä tuli jo niin pitkä tarina, että lorut saavat nyt jäädä toiseen kertaan...Muistan kuinka ala-asteella Ounasvaaran puolella.. siis Katajarannan ala-asteella tehtiin talvella tavallisten liukumäkien sijaan sellaisia kapeita reittejä joita oli eri tasoisia. Liukumäessä oli siis n. 5-10 cm syvyinen kuilu, johon juuri sopi YKSI jalka. Toinen jalka laitettiin taakse. Talven edetessä tällaiset kuilumäet jäätyivät tosi liukkaiksi. Vain rohkeimmat laskivat "vaarallisimmista". Niitä oli vaikea laskea, koska jalat olivat peräkkäin kuilussa ja piti pysyä pystyssä. Mitä liukkaammat kengät, sitä paremmin meni.. luulenpa että moiset hommat kiellettäisiin vaarallisina nykylapsilta, siinähän olisi helposti mennyt nilkka sijoiltaan. En vaan muista että kellään olisi mennyt.
Talvella leikittiin joskus myös sellaista hölmöä leikkiä että yksi pyöritti vuorollaan muita kasaan. Eli kova vauhti ja irroitti aina otteen niin että lopulta jotain parikymmentä tenavaa oli kasassa päällekäin. Ja kaikkia nauratti. Muistan myös nuo peilit, värit ym. Ja kesällä leikittiin hietikolla isänmaata.
Koulun pihalla oli sellaisia tankoja, joissa olisi voinut vetää kai leukoja, mutta tytöt temppuilivat niissä. Tehtiin voltteja, "munamankeleita" eli jalat suorina voltteja ja roikuttiin polvitaipeista kuin lepakot. Joka välitunti saatettiin heilua siellä.
Minä asuin omakotitalossa ja muistan, että kaupungissa (eli keskustassa) kyläillessä oli mahtavaa päästä kaupunkilaisten leikkipuistoihin. Esim. Ruokasenkadun leikkipuisto ja siinä missä nykyisin Sirkus käy, muistan ne hyvin :) - Enttententten*
Rollo, Ounasvaara kirjoitti:
Muistan kuinka ala-asteella Ounasvaaran puolella.. siis Katajarannan ala-asteella tehtiin talvella tavallisten liukumäkien sijaan sellaisia kapeita reittejä joita oli eri tasoisia. Liukumäessä oli siis n. 5-10 cm syvyinen kuilu, johon juuri sopi YKSI jalka. Toinen jalka laitettiin taakse. Talven edetessä tällaiset kuilumäet jäätyivät tosi liukkaiksi. Vain rohkeimmat laskivat "vaarallisimmista". Niitä oli vaikea laskea, koska jalat olivat peräkkäin kuilussa ja piti pysyä pystyssä. Mitä liukkaammat kengät, sitä paremmin meni.. luulenpa että moiset hommat kiellettäisiin vaarallisina nykylapsilta, siinähän olisi helposti mennyt nilkka sijoiltaan. En vaan muista että kellään olisi mennyt.
Talvella leikittiin joskus myös sellaista hölmöä leikkiä että yksi pyöritti vuorollaan muita kasaan. Eli kova vauhti ja irroitti aina otteen niin että lopulta jotain parikymmentä tenavaa oli kasassa päällekäin. Ja kaikkia nauratti. Muistan myös nuo peilit, värit ym. Ja kesällä leikittiin hietikolla isänmaata.
Koulun pihalla oli sellaisia tankoja, joissa olisi voinut vetää kai leukoja, mutta tytöt temppuilivat niissä. Tehtiin voltteja, "munamankeleita" eli jalat suorina voltteja ja roikuttiin polvitaipeista kuin lepakot. Joka välitunti saatettiin heilua siellä.
Minä asuin omakotitalossa ja muistan, että kaupungissa (eli keskustassa) kyläillessä oli mahtavaa päästä kaupunkilaisten leikkipuistoihin. Esim. Ruokasenkadun leikkipuisto ja siinä missä nykyisin Sirkus käy, muistan ne hyvin :)Kuvailemasi kaltaisiin kenkäliukumäkiin muistan itsekin joskus törmänneeni, mutta taisivat olla liian vaikeita taidoilleni. Vieläkin hurjempia, ja luvattomia, harrastuksia toisilla kyllä muistelisin olleen, nimittäin ainakin pojat tapasivat talvisin piuata linja-auton perässä.
Millainen leikki oli isänmaa? On nimeltä niin tutun kuuloinen, mutta en saa yhtään päähäni miten sitä leikittiin?
Tankotemppuja kyllä tehtiin aina kun tangolle päästiin, itse useimmiten tosin oman pihan mattotelineellä. Teline oli rautaa, ja hyvin kiinnitetty, ei ollenkaan näitä heppoisia alumiinisia, mitä nykyään on omakotitalojen pihoilla. Riekuttiin ja tehtiin kieppejä.
Yksi yksinkertainen mutta ihmeen kiinnostava huvitus meidän talon muksuilla oli pienenä: tasapainoiltiin hiekkalaatikon reunaa pitkin, kierrettiin laatikkoa ympäri. Mitä pidemmälle pääsi putoamatta, sitä parempi.
Nelimaalia pelattiin naapuritalon takapihalla, siinä kun ei ollut parkkipaikkoja. Maila oli joskus lautamaila, jolla oli helppo pienempienkin osua. Toisilla oli omat räpylät ja pallona taisi olla tennispallo.
Sitten niitä loruja, joita jo aiemmin uhkailin laittaa. Valintaa tehdessä muistan käytetyn näitä:
- entten, tentten teelikamentten, hissun kissun vaapulavissun, eelin keelin lot, viipula vaapula vot, eskon saun, pium paum, nyt mä lähden tästä pelistä pois
- omena oo, omppom poo, pila pala pelistä pois
- maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista, illan tullen sanoi hän, nyt mä lähden tästä pelistä pois
- auto ajoi kilparataa, mittari näyttää viittä-/kahtasataa, yksi pyörä putosi pois
- ulle dulle dof, kinkke laade koff ja sitten en tarkkaan enää muista miten loppu meni..
Nappeja laskettiin: pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, rikas, rakas, köyhä, varas.
Vielä joitain osin unohtuneita loruja, osa vähän "tuhmiakin":
- Mitä tehdään? Sika pestään. Mikä sika? Maasika. Mikä maa? jne.
- oskari olematon, nollakatu nolla, läskiset portaat, luuranko hissi, ovessa luki, oskarin tissi :D
- A ja B ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin...(jatkuiko vielä?)
- kalle kustaa korkki, muniansa sorkki, munat meni rikki... (en muista enempää)
Johonkin leikkiin liittyi loru: prinsessa ruusu linnassa, linnassa, on pahan noidan pauloissa, pauloissa.. Mutta mihin??
Mahdollisimman nopeasti sanottavia: "appilan pappilan apupapin papupata pankolla kiehuu ja kuohuu" ja "mustan kissan paksut posket".
Sitten oli joku vedätysloru, jossa pyydettiin toinen myötäilemään ja sanomaan aina: niin minäkin. Lopussa tuli jotain hassua, joka "nolasi" tämän "niin minäkin" -sanojan. Muistaako joku tällaista?
Nahkahame repesi -loruleikki oli myös meillä tytöillä, mutta en muista enää yhtään miten se meni. Olisi hauskaa jos muistin virkistäjiä löytyisi :). - Rollo, Ounasvaara
Enttententten* kirjoitti:
Kuvailemasi kaltaisiin kenkäliukumäkiin muistan itsekin joskus törmänneeni, mutta taisivat olla liian vaikeita taidoilleni. Vieläkin hurjempia, ja luvattomia, harrastuksia toisilla kyllä muistelisin olleen, nimittäin ainakin pojat tapasivat talvisin piuata linja-auton perässä.
Millainen leikki oli isänmaa? On nimeltä niin tutun kuuloinen, mutta en saa yhtään päähäni miten sitä leikittiin?
Tankotemppuja kyllä tehtiin aina kun tangolle päästiin, itse useimmiten tosin oman pihan mattotelineellä. Teline oli rautaa, ja hyvin kiinnitetty, ei ollenkaan näitä heppoisia alumiinisia, mitä nykyään on omakotitalojen pihoilla. Riekuttiin ja tehtiin kieppejä.
Yksi yksinkertainen mutta ihmeen kiinnostava huvitus meidän talon muksuilla oli pienenä: tasapainoiltiin hiekkalaatikon reunaa pitkin, kierrettiin laatikkoa ympäri. Mitä pidemmälle pääsi putoamatta, sitä parempi.
Nelimaalia pelattiin naapuritalon takapihalla, siinä kun ei ollut parkkipaikkoja. Maila oli joskus lautamaila, jolla oli helppo pienempienkin osua. Toisilla oli omat räpylät ja pallona taisi olla tennispallo.
Sitten niitä loruja, joita jo aiemmin uhkailin laittaa. Valintaa tehdessä muistan käytetyn näitä:
- entten, tentten teelikamentten, hissun kissun vaapulavissun, eelin keelin lot, viipula vaapula vot, eskon saun, pium paum, nyt mä lähden tästä pelistä pois
- omena oo, omppom poo, pila pala pelistä pois
- maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista, illan tullen sanoi hän, nyt mä lähden tästä pelistä pois
- auto ajoi kilparataa, mittari näyttää viittä-/kahtasataa, yksi pyörä putosi pois
- ulle dulle dof, kinkke laade koff ja sitten en tarkkaan enää muista miten loppu meni..
Nappeja laskettiin: pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, rikas, rakas, köyhä, varas.
Vielä joitain osin unohtuneita loruja, osa vähän "tuhmiakin":
- Mitä tehdään? Sika pestään. Mikä sika? Maasika. Mikä maa? jne.
- oskari olematon, nollakatu nolla, läskiset portaat, luuranko hissi, ovessa luki, oskarin tissi :D
- A ja B ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin...(jatkuiko vielä?)
- kalle kustaa korkki, muniansa sorkki, munat meni rikki... (en muista enempää)
Johonkin leikkiin liittyi loru: prinsessa ruusu linnassa, linnassa, on pahan noidan pauloissa, pauloissa.. Mutta mihin??
Mahdollisimman nopeasti sanottavia: "appilan pappilan apupapin papupata pankolla kiehuu ja kuohuu" ja "mustan kissan paksut posket".
Sitten oli joku vedätysloru, jossa pyydettiin toinen myötäilemään ja sanomaan aina: niin minäkin. Lopussa tuli jotain hassua, joka "nolasi" tämän "niin minäkin" -sanojan. Muistaako joku tällaista?
Nahkahame repesi -loruleikki oli myös meillä tytöillä, mutta en muista enää yhtään miten se meni. Olisi hauskaa jos muistin virkistäjiä löytyisi :).Isänmaata pelattiin niin, että pelaajat asettuivat toisistaan usemman metrin päähän ja piirsivät jalkojen ympärille "isänmaan". Vain oman isänmaan alueella sai liikkua, joten seuraavaksi heitettiin pikkukivellä lisää isänmaata eli mihin kivi lensi, sinne asti sai piirtää lisälonkeron. Toisen lonkeroita sai katkoa, tai yrittää piirittää toisen tai syödä toisen isänmaasta paloja. Aika sotainen leikki siis :D
Mä muistan sellaisen hyppynarulorun, jossa hoettiin tuota nahkahame repesi juttua. Siinä oli joku tyttö (pikku-Niina?), jolla oli nahkahame, ja sitten se repesi.. ja ensin hypittiin jalat harallaan, ja kun se repesi kohta tuli, pistettiin jalat ristiin ja kädet eteen.. siis ihan perverssi loru, hyvänen aika.
Joskus ala-asteella oli muotia sellainen leikki, että yksi hengitti voimakkaasti ja sitten toinen löi kämmenillä rintaan. Tästä meni tajunta, tai jos ei mennyt niin ainakin näyteltiin että meni. Ihan järjetön leikki. Samoihin aikoihin leikittiin käsilläseisontaa niin että koko porukka seisoi käsillään (talvella) rivissä jalat vasten koulun seinää. No, ainakin veri virtasi päähän.
Muistan myös, kuinka opettajille oli tapana niiata. Minä sitten kaverin kanssa kehittelin jonkun kuninkaallisen hoviniiauksen :D Enää en kyllä suostuisi niiaamaan kenellekään, en edes kuninkaallisille. - Enttententten*
Rollo, Ounasvaara kirjoitti:
Isänmaata pelattiin niin, että pelaajat asettuivat toisistaan usemman metrin päähän ja piirsivät jalkojen ympärille "isänmaan". Vain oman isänmaan alueella sai liikkua, joten seuraavaksi heitettiin pikkukivellä lisää isänmaata eli mihin kivi lensi, sinne asti sai piirtää lisälonkeron. Toisen lonkeroita sai katkoa, tai yrittää piirittää toisen tai syödä toisen isänmaasta paloja. Aika sotainen leikki siis :D
Mä muistan sellaisen hyppynarulorun, jossa hoettiin tuota nahkahame repesi juttua. Siinä oli joku tyttö (pikku-Niina?), jolla oli nahkahame, ja sitten se repesi.. ja ensin hypittiin jalat harallaan, ja kun se repesi kohta tuli, pistettiin jalat ristiin ja kädet eteen.. siis ihan perverssi loru, hyvänen aika.
Joskus ala-asteella oli muotia sellainen leikki, että yksi hengitti voimakkaasti ja sitten toinen löi kämmenillä rintaan. Tästä meni tajunta, tai jos ei mennyt niin ainakin näyteltiin että meni. Ihan järjetön leikki. Samoihin aikoihin leikittiin käsilläseisontaa niin että koko porukka seisoi käsillään (talvella) rivissä jalat vasten koulun seinää. No, ainakin veri virtasi päähän.
Muistan myös, kuinka opettajille oli tapana niiata. Minä sitten kaverin kanssa kehittelin jonkun kuninkaallisen hoviniiauksen :D Enää en kyllä suostuisi niiaamaan kenellekään, en edes kuninkaallisille.Kivalta tuntuu, kun joku muistaa jotain juttuja, jotka on itseltä unohtuneet. Vaikka ei konkereettisesti olla yhdessä leikittykään, niin jaetaanhan me tuon ajan lapset yhteistä leikkikulttuuria!
Isänmaa oli sotaisuudestaan huolimatta sellainen leikki, josta tykkäsin kovasti. Saattoipa muuten olla juuri Pikku-Niina, joka tuossa nahkahame -lorussa oli se tyttö, jonka hame repesi :). Kukahan muistaisi rimpsun kokonaan...?
Hurja leikki tuo rintaanlyömisjuttu, huh!
Vielä sellainen muisto tuli tuosta kerrostalosta, jossa lapsuuteni vietin, että talossa asui eräs herttainen vanha nainen, Harrin mummoksi me häntä sanottiin. Hänen luonaan käytiin ystävän kanssa aina joskus, ja hän tarjosi meille lapsille pipareita tai pullaa ja mehua. En muista minkä näköinen tämä rouva oli, jotenkin vaan sellainen pieni harmaapäinen "perusmummo" -hahmo on jäänyt mieleen, mutta lähtemätön muisto jäi hänen ystävällisyydestään :).
Pitkälle aikuisuuteen kävi niin, että aina kun näin unta kodista tai kotiympäristöstä, oli se tuo Vanamokadun talo, ja meidän perheen pieni asunto. - aikakone 35v. taakse
Enttententten* kirjoitti:
Kivalta tuntuu, kun joku muistaa jotain juttuja, jotka on itseltä unohtuneet. Vaikka ei konkereettisesti olla yhdessä leikittykään, niin jaetaanhan me tuon ajan lapset yhteistä leikkikulttuuria!
Isänmaa oli sotaisuudestaan huolimatta sellainen leikki, josta tykkäsin kovasti. Saattoipa muuten olla juuri Pikku-Niina, joka tuossa nahkahame -lorussa oli se tyttö, jonka hame repesi :). Kukahan muistaisi rimpsun kokonaan...?
Hurja leikki tuo rintaanlyömisjuttu, huh!
Vielä sellainen muisto tuli tuosta kerrostalosta, jossa lapsuuteni vietin, että talossa asui eräs herttainen vanha nainen, Harrin mummoksi me häntä sanottiin. Hänen luonaan käytiin ystävän kanssa aina joskus, ja hän tarjosi meille lapsille pipareita tai pullaa ja mehua. En muista minkä näköinen tämä rouva oli, jotenkin vaan sellainen pieni harmaapäinen "perusmummo" -hahmo on jäänyt mieleen, mutta lähtemätön muisto jäi hänen ystävällisyydestään :).
Pitkälle aikuisuuteen kävi niin, että aina kun näin unta kodista tai kotiympäristöstä, oli se tuo Vanamokadun talo, ja meidän perheen pieni asunto.kirjoitelkaa lisää :) ja Viisikot! Niitä tuli ahmittua tietyssä iässä, jopa omenapuun oksalla istuen! :D
- B.Wisser
aikakone 35v. taakse kirjoitti:
kirjoitelkaa lisää :) ja Viisikot! Niitä tuli ahmittua tietyssä iässä, jopa omenapuun oksalla istuen! :D
Olin Hillapolun diskossa tiskijukkana ja välillä kiskan myyjänä. Jotenkin se oli niin viatonta kaikkien kannalta. Kaljaa nyt toki oli, se olikin kai se ainoa päihde.
Tosiaan olin kaupungin nuorisolautakunnan diskossa silloin aikoinaan töissä, kivaa aikaa oli kaiken kaikkiaan. Joitain persoonia muistain sieltä Hillalta. - B.Wisser
B.Wisser kirjoitti:
Olin Hillapolun diskossa tiskijukkana ja välillä kiskan myyjänä. Jotenkin se oli niin viatonta kaikkien kannalta. Kaljaa nyt toki oli, se olikin kai se ainoa päihde.
Tosiaan olin kaupungin nuorisolautakunnan diskossa silloin aikoinaan töissä, kivaa aikaa oli kaiken kaikkiaan. Joitain persoonia muistain sieltä Hillalta.Tarkoitin, että ulkosalla nuoret oli vetäneet pari kaljaa. Päihteet ei olleet isompi ropleemi Hillalla. Huumeita ei vissiin ollutkaan. Puhun siis 70-luvun lopusta. Pilveä vissiin oli jo, ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa.
- ti7
Enttententten* kirjoitti:
Kuvailemasi kaltaisiin kenkäliukumäkiin muistan itsekin joskus törmänneeni, mutta taisivat olla liian vaikeita taidoilleni. Vieläkin hurjempia, ja luvattomia, harrastuksia toisilla kyllä muistelisin olleen, nimittäin ainakin pojat tapasivat talvisin piuata linja-auton perässä.
Millainen leikki oli isänmaa? On nimeltä niin tutun kuuloinen, mutta en saa yhtään päähäni miten sitä leikittiin?
Tankotemppuja kyllä tehtiin aina kun tangolle päästiin, itse useimmiten tosin oman pihan mattotelineellä. Teline oli rautaa, ja hyvin kiinnitetty, ei ollenkaan näitä heppoisia alumiinisia, mitä nykyään on omakotitalojen pihoilla. Riekuttiin ja tehtiin kieppejä.
Yksi yksinkertainen mutta ihmeen kiinnostava huvitus meidän talon muksuilla oli pienenä: tasapainoiltiin hiekkalaatikon reunaa pitkin, kierrettiin laatikkoa ympäri. Mitä pidemmälle pääsi putoamatta, sitä parempi.
Nelimaalia pelattiin naapuritalon takapihalla, siinä kun ei ollut parkkipaikkoja. Maila oli joskus lautamaila, jolla oli helppo pienempienkin osua. Toisilla oli omat räpylät ja pallona taisi olla tennispallo.
Sitten niitä loruja, joita jo aiemmin uhkailin laittaa. Valintaa tehdessä muistan käytetyn näitä:
- entten, tentten teelikamentten, hissun kissun vaapulavissun, eelin keelin lot, viipula vaapula vot, eskon saun, pium paum, nyt mä lähden tästä pelistä pois
- omena oo, omppom poo, pila pala pelistä pois
- maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista, illan tullen sanoi hän, nyt mä lähden tästä pelistä pois
- auto ajoi kilparataa, mittari näyttää viittä-/kahtasataa, yksi pyörä putosi pois
- ulle dulle dof, kinkke laade koff ja sitten en tarkkaan enää muista miten loppu meni..
Nappeja laskettiin: pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, rikas, rakas, köyhä, varas.
Vielä joitain osin unohtuneita loruja, osa vähän "tuhmiakin":
- Mitä tehdään? Sika pestään. Mikä sika? Maasika. Mikä maa? jne.
- oskari olematon, nollakatu nolla, läskiset portaat, luuranko hissi, ovessa luki, oskarin tissi :D
- A ja B ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin...(jatkuiko vielä?)
- kalle kustaa korkki, muniansa sorkki, munat meni rikki... (en muista enempää)
Johonkin leikkiin liittyi loru: prinsessa ruusu linnassa, linnassa, on pahan noidan pauloissa, pauloissa.. Mutta mihin??
Mahdollisimman nopeasti sanottavia: "appilan pappilan apupapin papupata pankolla kiehuu ja kuohuu" ja "mustan kissan paksut posket".
Sitten oli joku vedätysloru, jossa pyydettiin toinen myötäilemään ja sanomaan aina: niin minäkin. Lopussa tuli jotain hassua, joka "nolasi" tämän "niin minäkin" -sanojan. Muistaako joku tällaista?
Nahkahame repesi -loruleikki oli myös meillä tytöillä, mutta en muista enää yhtään miten se meni. Olisi hauskaa jos muistin virkistäjiä löytyisi :)....joku taputusleikki missä laulettiin jotain "annelioona, anne... pum pum pum...love for me and love for you...." Tai jotain muuta sellaista, en muista. Mutta se oli jo 80-lukua.
- sirkusnorsu
Hyppynaruloru, jota ainakin Korkalovaaran ala-asteen pihalla hypättiin
pikkuryssä tanssi, nahkahame päällä, nahkahame repesi, pikkuryssä häpesi, pojat nauroi hahhahhaa, pikkuryssä juosta saa.
Ja Kallekustaa menee näin: Kallekustaa Korkki, muniansa sorkki, munat meni rikki, kallekustaa itki, äiti osti uudet, oli liian suuret, sisko antoi omat, oli liian somat, isä teki puusta, kusi tuli suusta - Keskusta mies
Moikka kaikille!
Tuli kyllä nuoruus mieleen noista loruista ja leikeistä, jota tehtiin tyttöjen ja poikien kanssa yhdessä. Itsekkin kävin ekakertaa diskossa hillapolulla vaikka itse asuin 70 luvulla keskustassa. Leikit taisivat olla samanlaisia meilläkin ja lorut vaikka nuoruus meni keskustassa. Mahtavaa kun tulee näistä kirjoituksista lapsuus asiat mieleen. Kyllä se taisi olla ehkä rikkaampaa ennen kun ei ollut tietokoneita viemässä aikaa yhdessä leikkimisen iloista. - Binmbe
Korkalovaarassa asustellessa tulee mieleen tämä fiudi jossa otettiin bussin takapuskurista kiinnipysäkillä ja kun alkoi pelottaan niin päästettiin irti. Villa kinttaita oli puskureissa kiinni ja kostuivat leikeissä ja märkinä jäi jäiseen rautaan kiinni. Vaaranlammella tuli seikkailtua paljon ennen kun sinne rakennettiin pitkospuut. Vanamokadulta oli monta luokkakaveria ala ja yläasteella.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 941753
Sinkkujen kommentti järkyttävään raiskaukseen
Mikä on kommenttisi tähän järkyttävään raiskaukseen? https://www.is.fi/uutiset/art-2000011204617.html Malmin kohuttu sa3581169Susanna Laine, 43, pohtii tätä muutosta itsessään iän karttuessa: "En tiedä, onko se vähän ikäjuttu"
Susanna Laine on kyllä nainen paikallaan Farmi-juontajana ja myös Tähdet, tähdet -juontajana, eikös vaan! Lue Susanna181168- 951028
- 62823
Vanhemmalle naiselle
Kirjoitan tällä vanhalla otsikolla vaikka se joku toinen anonyymi naisen kaipaaja innostuukin tästä ja käyttää taas sam36801Hyvää yötä
Söpöstelen kaivattuni kanssa haaveissani. Halaan tyynyä ja leikin että hän on tässä ihan kiinni. *olet ajatuksissani6744- 46706
En vaan ymmärrä
Sinulla on hyvä puoliso, perhe, periaatteessa kaikki palikat kohdillaan. En ymmärrä, miksi haluat vaarantaa sen. Minulla42680Mitä saat naiselta mies kun
Otat ohjat? Saat feminiinistä pehmeyttä, lämpöä ja rauhaa. Kun nainen on tässä moodissa hän auttaa miestä lepäämään ja p113676