Tapasin kivan tuntuisen (22v) neitokaisen terassilla. Sovimme tapaamisen seuraavalle illalle samaan paikkaan ja niin tapahtui. En kysellyt hänen yksityiselämästään, mutta hän alkoi itseä kertoa siitä.
Kertoi olleensa elämässään ensimmäistä kertaa sinkkuna reilun vuoden verran. Totesin vain, että hyvähän se on sinkkunakin olla ja hakea vähän kokemusta erilaisista miehistä, niin sitten tietää millainen on itselle sopiva, koska ei noin lyhyessä ajassa ole ehtinyt kokemuksia saada. Hän totesi tähän, että on ollut 20 miehen kanssa kuluneen vuoden aikana, että kokemusta on tullut. Totesin vaan, että melko ripeää toimintaa.
Se on keskimäärin 2 uutta kumppania kuukaudessa. Jotenkin meni mielenkiinto ihmiseen. Tuntui liian liukuhihnahommalta ja jotenkin liian pinnalliselta. En tuomitse, mutta en oikein innostu sen tyylisestä elämäntavasta. Lukumäärää en pidä suurena lainkaan, jos se olisi tullut vähän pidemmässä ajassa. Ehkä olen vähän vanhanaikainen ja romantikko, joten kiinnostukseni häneen lopahti.
En asiasta hänelle maininnut vaan joimme parit oluet ja kiitin seurasta. Ei sovittu mitään jatkosta.
Jotenkin tuntuu siltä, että osalla sinkuista on elämäntapana harrastaa irtosuhteita rajattomasti.
Jokainen tietenkin tekee itselleen sopivalla tavalla, niin kuin minäkin. Kirjoitin tämän pohdiskelun saadakseni mielipiteitä erilaisista elämäntavoista. Keskustelin asiasta myös muutaman ystäväni kanssa.
Mielipiteet jakautuivat kahtia. Joidenkin mielestä nuoret sinkut harrastavat vuoden tai kaksi irtosuhteita tyyliin 10-20 vuodessa ja joskus niistä jo 10 tulee kesän aikana ja toiset kymmenen vuoden muina aikoina.
Joidenkin mielestä se on ihan ok jos tahti rauhoittuu parin vuoden kuluttua, mutta jos se jatkuu niin useita vuosia, silloin kyseessä on jonkinlainen tunnehäiriö. Parin vuoden säätäminen on kokeilunhalua, seksiä, uteliaisuutta, seikkailua, itsetunnon kohotusta, hyväksynnän saantia ja halua tuntea itsensä halutuksi. Ehkä niin, mutta itse en koe samoin. Näen mieluummin vaivaa etsiä riittävän mielenkiintoista kumppania ja vähän tutustua ennen seksin aloittamista, siksi en ehdi sellaisiin lukemiin. Tosin helposti pääsisin jos kiinnostuisin ja ihastuisin helposti, mutta olen kai sitten vaan erilainen mies. Kyseiseen lukuun minulla kesti huomattavasti pidempään eli useita vuosia. Lukumäärä varmasti nousee jos en vakiinnu, se on itsestään selvää. Uskon kuitenkin oppineeni kumppaneistani enemmän ja profiili itselleni sopivasta elämänkumppanista on selkeentynyt. Ajatuksia asian tiimoilta sopii kirjoitella.
Kertoi olleensa elämässään ensimmäistä kertaa sinkkuna reilun vuoden verran. Totesin vain, että hyvähän se on sinkkunakin olla ja hakea vähän kokemusta erilaisista miehistä, niin sitten tietää millainen on itselle sopiva, koska ei noin lyhyessä ajassa ole ehtinyt kokemuksia saada. Hän totesi tähän, että on ollut 20 miehen kanssa kuluneen vuoden aikana, että kokemusta on tullut. Totesin vaan, että melko ripeää toimintaa.
Se on keskimäärin 2 uutta kumppania kuukaudessa. Jotenkin meni mielenkiinto ihmiseen. Tuntui liian liukuhihnahommalta ja jotenkin liian pinnalliselta. En tuomitse, mutta en oikein innostu sen tyylisestä elämäntavasta. Lukumäärää en pidä suurena lainkaan, jos se olisi tullut vähän pidemmässä ajassa. Ehkä olen vähän vanhanaikainen ja romantikko, joten kiinnostukseni häneen lopahti.
En asiasta hänelle maininnut vaan joimme parit oluet ja kiitin seurasta. Ei sovittu mitään jatkosta.
Jotenkin tuntuu siltä, että osalla sinkuista on elämäntapana harrastaa irtosuhteita rajattomasti.
Jokainen tietenkin tekee itselleen sopivalla tavalla, niin kuin minäkin. Kirjoitin tämän pohdiskelun saadakseni mielipiteitä erilaisista elämäntavoista. Keskustelin asiasta myös muutaman ystäväni kanssa.
Mielipiteet jakautuivat kahtia. Joidenkin mielestä nuoret sinkut harrastavat vuoden tai kaksi irtosuhteita tyyliin 10-20 vuodessa ja joskus niistä jo 10 tulee kesän aikana ja toiset kymmenen vuoden muina aikoina.
Joidenkin mielestä se on ihan ok jos tahti rauhoittuu parin vuoden kuluttua, mutta jos se jatkuu niin useita vuosia, silloin kyseessä on jonkinlainen tunnehäiriö. Parin vuoden säätäminen on kokeilunhalua, seksiä, uteliaisuutta, seikkailua, itsetunnon kohotusta, hyväksynnän saantia ja halua tuntea itsensä halutuksi. Ehkä niin, mutta itse en koe samoin. Näen mieluummin vaivaa etsiä riittävän mielenkiintoista kumppania ja vähän tutustua ennen seksin aloittamista, siksi en ehdi sellaisiin lukemiin. Tosin helposti pääsisin jos kiinnostuisin ja ihastuisin helposti, mutta olen kai sitten vaan erilainen mies. Kyseiseen lukuun minulla kesti huomattavasti pidempään eli useita vuosia. Lukumäärä varmasti nousee jos en vakiinnu, se on itsestään selvää. Uskon kuitenkin oppineeni kumppaneistani enemmän ja profiili itselleni sopivasta elämänkumppanista on selkeentynyt. Ajatuksia asian tiimoilta sopii kirjoitella.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu.
Itse olen omasta mielestäni kokeiluni kokeillut jo ennen 20 ikävuotta. Kun on omakin persoonallisuus vielä vähän hakusessa niin voi kokeilla kaikenlaisia kumppanivaihtoehtoja ja katsoa, miltä mikäkin tuntuu. Ei se silti sitä tarkoita, että jokaisen kanssa pitää sänkyyn mennä, mutta jos niin tahtoo niin se on sitten oma asia. Nyt, kun on jo vakiintunut käsitys itsestä ja siitä, mitä haluaa, niin ei tule lähdettyä kovin helposti ihan kenen tahansa matkaan. En ole koskaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka haluavat harrastaa seksiä vain kokemuksen vuoksi.
Mielenkiintoien ja asiallinen kirjoitus aiheesta. Valitettavasti oman deittailukokemuksen totaalisen puutteen takia lähden taas ihmetelemään sitä samaa, mitä aina ihmettelen, kun kuulen jonkun seksihurjasteluista: Miten ihmeessä joku voi saada noin helposti? Eihän se mikään "kunnia" ole kaataa 20 vastakkaisen sukupuolen edustajaa vuodessa, mutta mistä nämä ihmiset oikein bongaavat nämä kumppaninsa? En vaan edelleenkään jaksa ymmärtää.
Kun itsellä on ikää 31-vuotta ja panoja noin tasan nolla (ja mahdollisuuksia päästä sänkyyn tasan 1 kpl.), niin kyllä pupillini hivenen laajenevat aina, kun kuulen että: "...nuoret sinkut harrastavat vuoden tai kaksi irtosuhteita tyyliin 10-20 vuodessa ja joskus niistä jo 10 tulee kesän aikana..."
Olen itse samoilla linjoilla sen suhteen, että kumppanikokeiluja ei paljoa tarvita. Kyllä sen ihmisestä huomaa jo ilman seksiä haluaako sen kanssa olla. Eihän kukaan kai käy 25 eri automallia koajamassa enen ostopäätöstä? Eihän? Itse valitsen autoni ulkonäön perusteella ja koejan korkeintaa kaksi vaihtoehtoa, joista ostan sitten toisen.
Ei kai miehen tarvitse jokaista muijaa "testata" sängyssä? Kyllä sen ilman seksiäkin tietää, onko toisen kanssa aineksia vakavampaan suhteeseen. 20 kaatoa vuodessa on totaalista pelleilyä, muta niin kauan kun Suomen Laki ei asiaan puutu, niin antaa minun puolestani ihmisten paneskella. Osuisipa itselle edes 1 tai 2 kaatoa vuosikymmenessä...
Toinen asia joka aina jää ihmetyttämään on se, että mistä yhteiskuntaluokasta nämä paneskelijat tulevat? Ettei vaan olisi niin, että nämä "hurjastelijat" ovat ns. alempaa sosiaalista luokkaa? Vai onko todella niin, että akateemisesti koulutettujen vanhempien kersa lähtiessään lääkikseen tai oikikseen on yksi tällaisista "20 panoa vuodessa" -tyypeistä? Vahvasti epäilen...
Antaa siis työväenluokan köyhälistön seksihurjastella. Onpahan jotain sisältöä rahallisesti köyhään elämäänsä.
Keskiluokasta ja ylemmästä keskiluokasta ponnistavat lääkis-, oikkis-, kauppis- ja humanistitytötkin saattavat olla näitä 20 kokeilua vuodessa -tyttöjä, mutta ero on siinä, että he eivät hiisku siitä kenellekään. Ylemmissä sosiaaliluokissa on vielä jonkinlainen häveliäisyyden vaade ja ennen kaikkea sosiaalinen kontrolli on kovempi. Keskiluokkainenkin lapsi oppii yleensä pitämään turpansa kiinni asioista, jotka esittävät hänet huonossa valossa.
Vain työväenluokkainen tytsy laukoo jotain tuommoista häpeämättä. Pitää kuitenkin muistaa, että anonyymien tutkimusten mukaan näitä hurjasteluja harrastavat hyvin paljon juuri akateemiset nuoret naiset. He eivät vain puhu niistä ääneen kuink korkeintaan luotetuille kavereilleen. Sosiaalinen kontrolli epäonnistuu osittain (nuoret toteuttavat epäsovinnaista käytöstä) ja onnistuu osittain (nuoret salaavat epäsovinnaisen käytöksensä).
Samalla lailla esim. yliopistoissa/AMK:ssa opiskelevat naiset jakavat itseään. Alle sadan äijän nussimaa nuorta naista ei taida enää olla olemassakaan. Yli nelikymppisistä sellaisia löytyy, kun ovat eläneet nuoruutensa aivan erilaisessa maailmassa.
Kiitos erittäin asiallisesta vastauksesta. Itselläni ei ole tietoa näistä asioista. Tuntuu mielenkiintoiselta, että myös "parempien perheiden" lapset saattavat olla näitä "antaa palaa!" -tyyppejä. Mielenkiintoista.
Kamunainenkin on rikkaan isänsä hemmottelema tyttö, mutta silti hän on nussinut keenereiden kanssa, harrastanut ryhmäseksiä miesporukan kanssa ja saanut sukupuolitaudin.
...olla opiskeluajan "laput silmillä" tai sitten vaan liikaa nenä kiinni kirjassa. Voisipa kelata aikaa 10 vuotta taaksepäin ja vaihtaa muutamaan tenttiin lukeminen tiukkojen opiskelijatyttöjen kanssa lempimiseen...
Eipä niillä kurssien arvosanoilla enää työelämässä ollessa ole paljon väliä. läpi on läpi, ja joka siinä sivussa kaataa eniten naisia on oivaisa pelimies ja pärjää varmaan työelämässäkin myöhemmin.
Tiedätkö Nöösi_Poika, mikä sinua vaivaa? Se että tavoittelet vain "kaatoja" mikä tuntuu sananakin aivan pöyristyttävältä. Kun lukee kirjoitustasi, sinulla tuntuu olevan tavoitteena vain ja ainoastaan päästä pukille, eikä siis parisuhdetta.
No joo, se on muotia ja eipä noilla tuon ikäisillä monellakaan omaa pään käyttöä juuri esiinny. Sori vaan. Mutta että löytäisi 2 seksikumppania kuussa, joitten kanssa oikeasti haluaisi olla, siis edes sen yhden illan olisi oikeaa kemiaa, synkkaisi ja seksiä oikeasti haluaisi... Tuskinpa. Kyllä sen mitä mä olen nähnyt, niin se menee vähän kukatahansa-meiningillä. Että "seksin tarpeesta" ei voida puhua eikä oikein "kokemuksestakaan" koska niin, se että kännissä sähellät jonkun kanssa on suurimmaksi osaksi sitä että pippeli menee pimppiin, ja se siitä; ei se ole kokemusta toisesta ihmisestä eikä oikeastaan seksistäkään. Mutta kun päässä liikkuu ei mitään, niin elämän kokemukseksi luullaan 1- paljonko olet juonut, 2 - monenko kanssa (ei ole sama kuin paljonko) olet nainut ja 3 - ootko käynyt riittävästi baareissa.
Sitä se sitten tarkoittaa, kun todetaan, et "mä kyl haluun elää ennenkun vakiinnun". Niin, jos nyt hiemankin miettii, niin elämän kokemus ja eläminen ois aika paljon muutakin ja etenkin muutakin, seksiä määrällisesti harrastetaan enemmän vakisuhteissa (vaikka ois vakiseksisuhdekin) ja se on monipuolisempaa.
En mäkään sitä kovin syvällisenä pidä. Enkä sinänsä, että ihmistä tuomitsisin, mutta en mä sitä mitenkään arvostakaan.
Ja en mä kyllä mistään yhden illan panosta mitään itsetuntoa saa, kyllä mulla on ihan hyvä itsetunto ilmankin, onhan se oikeesti aika säälittävääkin, jos itsetunto riippuu satunnaisen vastaantulijan panohaluista: koska sitähän se on. Kyllä mä omasta mielestäni olen rakastettava, haluttava ja hyvä tyyppi, vaikkei mulle kukatahansa-tyyppi sitä todisteliskaan hakemalla hetken tyydytystä.
Seksikumppaneita mulla on vähän, elämän kokemusta mulla on paljon.
Mä pidän 20 kumppania kyllä sillai aika paljona, koska no, en tiiä, mutta ei niitä oikeita kemioitten kohtaamisia vaan ole kauhean paljon eikä aina ole hetkeä. On ihan jees- tyyppejä, mutta sellainen ei kyllä kelpaa, etenkään enää... On muutamia minkä kanssa ois niin kiva olla, mutta ne on sitten ollut varattuja: kipinää saa olla, mutta varattuihin en kyllä kajoa.... Ja joskus vaan aika on väärä. Niin, enpä tiiä. Jos seksiltä haluaa enemmän, niin kyllä ne luvut helposti jää pieniksi, ja pitäs jäädä 22-vuotiaalla nyt etenkin. Kyllä kai, jos säkin oot syntynyt siis -75, saattaa hyvinkin se 20 olla... tai olla olematta.
No joo, ihan kiva (pinnallinen) pimatsu varmaan, mutta enpä olisi minäkään enää kiinnostunut, ei voi mitään. Enkä mä muutenkaan halua olla se kukatahansa ja jonon jatke. Että näin.
Täälläpä kirjoittelee tällä viikolla yllättävän selväpäinen osanottajajoukko.
Näin äkkiseltään tätä viestiketjua lukiessa, tulee sellainen olo, että jotkut ovat sitä mieltä, että vain korkeasti koulutetut/korkeakouluissa opiskelevat naiset harrastavat paljon irtosuhteita. Omasta kokemuksesta täytyy kyllä sanoa, että tätä esiintyy ihan koko sukupolvessa koulutukseen, luokkaan tai vanhempien varallisuuteen katsomatta. Jotkut kokevat sen olevan osa naisten seksuaalista vapautumista. Pitää olla vapaa harrastamaan seksiä kenen kanssa haluaa, mikä ei sinäänsä ole mitenkään väärin. Itse en vain aina ymmärrä, miten NIIN monen kanssa voi ylipäänsä haluta harrastaa seksiä. Tai miksi pitää haluta harrastaa seksiä jokaisen vastaantulijan kanssa? tämä, kun tuntuu olevan normi nykyään. Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että jokasen pitää saada harrastaa seksiä sen ihmisen kanssa, jonka kanssa todella haluaa, eikä yhteiskunta saa sitä mitenkään tuomita. Mutta kuinka moni todella HALUAA ja kuinka moni ajattelee, että heidän vain pitää haluta koko ajan kaikkien kanssa?
Eivät nämä "naiset" kaikkien kanssa halua maata, eivät ne anna ATM:ille.
Taas joku ATM -kommentti...
Minusta on ihan hyvä, että on naisia, jotka eivät pihtaa. Se tarjoaa monille miehille mahdollisuuden toteuttaa seksuaalisuuttaan. En minäkään jaksaisi moisesta naisesta kiinnostua parisuhdemielessä, mutta sinkkumies tarvitsee seksiä aina silloin tällöin ja seksiin mies tarvitsee naisen.
...että vaikkapa AT-miehelle ei oel mitään iloa naisesta, joka aullisti jakelee 20 miehelle vuodessa. Koska ne miehet oavt kuitnekin niitä ns. pelimiehiä! Piiri pieni pyrörii: pieni osa naisista jakelee holtittomasti tavaraansa jokaiselle pelimiehelle. ATM:ien ei siis tarvitse pelätä, että tavaraa olisi tarjolla vastaisuudessakaan.
...millainen nainen "jakelee" reilusti:
http://www.iltalehti.fi/bigbrother/201008240165619_bb.shtml
"Käytän miehiä hyväksi", tyttö itse totesi TV:ssä.
Milloinkohan tuo tyty on viimeksi ostanut baarissa juomaa omilla rahoillaa?