Sinkkujen älykkyys

Hmmmm...useat naiset ovat kyllä ihan ääneen sanoneet karsastavansa älykkyyttä ja analyyttisuutta. Naiset pelkäävät älyn pilkettä miehen silmissä. Vaan vajakit kelpaavat.

mukavuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Älykäs ihminen voi olla täysin vittumainen mulkku ja silti älykäs. Sosiaalisuus ja älykkyyskään eivät korreloi. Älykkäissä on sekä intro- että extrovertteja ihmisiä.

Älykkyys mielletään yleensä myönteiseksi ominaisuudeksi ja voi olla vaikeaa hyväksyä, että älykkyys ei kerro mitään mistään muusta kuin ihmisen älykkyydestä. Ei eettisyydestä, ei sosiaalisuudesta, ei yleisestä "hyvyydestä"

Hyvin lahjakkailla ihmisillä on usein paradoksaalisesti heikko itsetunto. Tiedän pari yli nelikymppistä naimatonta naista, jotka taatusti ovat keskivertoa älykkäämpiä niin sosiaalisesti kuin vaikkapa verbaalisesti ja matemaattisestikin.
Sinkkuutteen ei ole yhtä yksittäistä tekijää. Usein sanotaan, että ratkaiseva tekijä parisuhteen muodostamisen kannalta on kyllin selkekä identiteetti sekä itsenäisyys vanhempiin nähden.

"Älykkäät ihmiset eivät jää ilman kumppania."

No ei sitä nyt ihan noin voi sanoa. Sitäpaitsi täällä palstalla käy myös ihmisiä, jotka ovat olleet vasta vähemmän aikaa sinkkuna.

Saahan sitä väittää.

Terveisin 30-v. mies, joka ei vielä pari vuotta sitten ollut aloitteista huolimatta päässyt edes kertaakaan treffeille. ÄO 135 (keskihajonnalla 15), mukava (tai niin väittävät :)), normisosiaalinen (ei yli- tai ali-), työssäkäyvä, koulutettu jne.

Todellisuudessa se, mikä tuntui auttavan, oli ulkonäön muutos. Silmälasit pois, siisti lyhyt parta naamataulua miehistämään, lihasta vähän lisää, pukeutuminen ja käytös kuten ennen. Ja yhtäkkiä jotkut naisetkin on alkaneet pitää fyysisesti kiinnostavana, ei enää pelkkänä "mukavana miehenä", flirttailemaan ja punastelemaan katseiden kohdatessa. Elämä on parempaa kuin koskaan, ja usko kumppanin löytymiseen on monia naisia treffaillessa palautunut.

kuuluvasi niihin tyhmimpiin henkilöihin. ;))))

Mitä tyhmempi, sen enemmän naisia.

Kaikkein älykkäimmät ihmiset eivät välttämättä ole erityisen sosiaalisia. Älykkyys ei lisää sosiaalisuutta. Todennäköisesti kaikkein helpoiten seuraa löytää vähän keskimääräistä älykkäämpi ihminen. Ulkonäöllä ja muulla luonteella on tietysti iso merkitys.

Näinhän se varmaan on.

Uskoisin, että hyvin älykkäät ja hyvin tyhmät ihmiset ovat todennäköisemmin sinkkuja kuin normaaliälyiset.

Tämä on hyvin helppo perustella: Ihmiset hakeutuvat sellaisten ihmisten seuraan, joiden älykkyys on suunnilleen heidän oman älykkyytensä tasolla. Tällöin kanssakäyminen on sujuvaa, kiinnostavaa ja rikastuttavaa, kummatkin oppivat toisiltaan ja kummallakin on jotain annettavaa keskusteluun/suhteeseen. Kaksi ihmistä, joiden älykkyys on suunnilleen sama tuntevat usein olevansa samalla aaltopituudella.

Jos taas älykkyysero on hyvin suuri, kanssakäyminen on hankalampaa. Älykkäämpi pystyy dominoimaan keskustelua ja hänestä saattaa tuntua siltä, ettei hän saa keskustelusta mitään vaan joutuu ikään kuin olemaan opettajan roolissa. Vastaavasti tyhmemmästä saattaa tuntua, ettei hänellä ole keskusteluun mitään annettavaa ja että osa toisen jutuista menee yli hilseen. Hyvä esimerkki tällaisestä voisi olla vanhempi-lapsi-suhde, jossa vanhempi pystyy dominoimaan keskustelua helposti. Pidemmän päälle pelkästään lasten kanssa oleminen käy henkisesti hyvin rasittavaksi ja alkaa kaipaamaan aikuisseuraa, siis sellaista jossa tuntee olevansa samalla tasolla toisen kanssa henkisesti.

Koska älykkyys on ihmispopulaatiossa normaalijakautunut ominaisuus, on normaaliälyisiä huomattavasti enemmän kuin hyvin älykkäitä tai hyvin tyhmiä. Useimmat vastaan kävelevät ovat normaaliälyisiä. Tästä syystä normaaliälyisen on helppoa löytää älykkyydeltään samantasoisten ihmisten seuraa meni hän minne tahansa. Vastaavasti koska korkea älykkyys ja suuri tyhmyys ovat harvinaisia ominaisuuksia, ei hyvin älykkään tai hyvin tyhmän ihminen ole yhtä helppoa löytää samanlaista seuraa. Älykkäitä tai tyhmiä ihmisiä ei yksinkertaisesti kävele jatkuvasti vastaan. Tästä syystä myös pariutuminen hankaloituu.

Väittäisin myös, että lähtökohtaisesti normaaliälyiset pystyvät määräämään sosiaalisuuden normin, koska heitä on niin paljon. Älykkäät ja tyhmät eivät useinkaan tähän sosiaalisuuden normiin sovi, vaan heitä pidetään jollain tavalla omituisina. Yleensä omituisia ihmisiä vältellään, joten tuntuisi luontevalta ajatella, että juuri normaaliälyiset ovat useimmin sosiaalisimpia (kun otetaan huomioon se, miten sosiaalinen yleisesti ymmärretään). Usein älykkäät ihmiset ovat korostuneen intrasosiaalisia, mutta se ei mielestäni kuulu yleisen sosiaalisuuden määritelmän sisälle, sillä sosiaalisuuden määritelmä on kutakuinkin synonyymi intersosiaalisuudelle.

Älykkäiden ihmisten pariutumista auttanee hieman se, että heillä on tapana hakeutua tiettyihin paikkoihin, esimerkiksi yliopistoihin tai erilaisiin harrasteseuroihin tai -seuroihin (esim. Ursa), mikä helpottaa samanhenkisen (ja älykkyydeltään samantasoisen) seuran löytämistä ja siten pariutumista.

Tyhmillä vastaavia paikkoja ei varmaankaan ole, koska he eivät kouluja pahemmin käy. Baareissakin istuu runsaasti normaaliälyisiä. Ylipäätään kaikkialla, missä voisin kuvitella tyhmien elävän ja oleilevan, on myös runsaasti normaaliälyisiä. Aloittaja saattaa siis hyvinkin olla oikeassa väittäessään, että tyhmät jäävät normaalia useammin ilman partneria.

Kaiken kaikkiaan tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys, jota olisi mukava pohtia enemmänkin, mutta valitettavasti aloituksen provosoiva sävy ei nyt sitä mahdollista.