Mua ahdistaa hirveesti nykyinen elämän tilanne mies tekee (yrittäjä) paljon töitä ei kotona käy kun nukkumassa....mutta mennäänpäs historiaamme.
Esikoinen kun syntyi alkoi miehellä harrastukset joka ilta jotakin, jotain pientä oli ennen lapsiakin mutta olimme myös yhdessäkin. huomasin hoitavani yhteistä lastamme yksin, tehtiin toinen lapsi toiselle kaveriksi; 2 vuotta ikäeroa ja sain hoitaa molemmat yksin ,kotiäiti kun olin miehellä edelleen harrastuksia ja uusia tuli mukaan kuvioihin. asumme suht syrjässä ei samanikäisiä naapureita joten olin yksin lasteni kanssa päivät ja illat, muilla ystävilläni ei ollut tuolloin lapsia joten vähän oli yhteistä.
Sitten mies sai ylennyksen työpaikallaan oli silloin palkkatöissä ja tuli "palavereja" usein jossain ravintoloissa; miehellä meni niissä aina pilkkuun vaikkei aiemmmin viihtynyt tanssiravintoloissa koska ei tykännyt tanssia.Nyt tanssittiin koko ilta , kertoi kun kysyin,ja viinakin maistui mikä harvinaista hänelle että juo känniin asti HUOM.en ole koskaaan nähnyt häntä juovuksissa!!!!!-kankkusessa kylläkin.
Epäilin että hänellä oli jotain vipinää 12 v vanhemman eronneen työkaverinsa kanssa niin paljon oli työasioita muka vapaa-aikanakin, uskomatonta että hän olisi sekoillut vanhempaan naiseeen mutta kertoipa saatelleen tämän naisen kotiin koska oli nainen niin kännissä ja asui ihan toisessa suunnassa kun me.Mielestäni taksikin on keksitty.
Oli paljon riitoja ja seksikin loppui lopetin pillerit en viitsinyt turhaan hormoneja syödä.
Sitten yks päivä mies vain kaatoi mut sängylle ja tunkeutui minuun ja tulin raskaaksi, meinasin tehdä abortin mutta onneksi tulin järkiini.
Raskausaikana olin masentunut ja riitelimme, miehellä menoja edelleen.
Välillä puhuimme erosta ja välillä taas kaikki meni hyvin, nyt taas masentaa kun työ on tullut harrastusten tilalle.
mies ei juttele tunteistaan ja olen epäillyt ja kysynyt suoraankin onko pettänyt tietenkin kieltänyt.Hänelle pettäminen on sänkyyn menemistä.Mulle jopa suuteleminen on sitä.Merkkejä ollut ilmassa vai olenko sitten vainoharhainen??
Tämä ei mielestäni ole avioliittoa, jos jossain liikumme kahden hän katselee muita naisia samalla ja niin kauan että nainen huomaa hänen katsovan. Olen maininnut asiasta ja hän sanonut että miksei voisi katsoa niin kauan että huomataan.Katsoisi sillon kun en ole paikalla!
En luota mieheeni enkä hänen puheisiinsa.Nykyään käyn itsekin ravintoloissa kavereiden kanssa ja nähnyt mitä siellä on.
vientiä olisi minullakin olen kuulemma nätti nainen.Mutta en tiedä mitä tekisin nyt tässä liitossa?
Esikoinen kun syntyi alkoi miehellä harrastukset joka ilta jotakin, jotain pientä oli ennen lapsiakin mutta olimme myös yhdessäkin. huomasin hoitavani yhteistä lastamme yksin, tehtiin toinen lapsi toiselle kaveriksi; 2 vuotta ikäeroa ja sain hoitaa molemmat yksin ,kotiäiti kun olin miehellä edelleen harrastuksia ja uusia tuli mukaan kuvioihin. asumme suht syrjässä ei samanikäisiä naapureita joten olin yksin lasteni kanssa päivät ja illat, muilla ystävilläni ei ollut tuolloin lapsia joten vähän oli yhteistä.
Sitten mies sai ylennyksen työpaikallaan oli silloin palkkatöissä ja tuli "palavereja" usein jossain ravintoloissa; miehellä meni niissä aina pilkkuun vaikkei aiemmmin viihtynyt tanssiravintoloissa koska ei tykännyt tanssia.Nyt tanssittiin koko ilta , kertoi kun kysyin,ja viinakin maistui mikä harvinaista hänelle että juo känniin asti HUOM.en ole koskaaan nähnyt häntä juovuksissa!!!!!-kankkusessa kylläkin.
Epäilin että hänellä oli jotain vipinää 12 v vanhemman eronneen työkaverinsa kanssa niin paljon oli työasioita muka vapaa-aikanakin, uskomatonta että hän olisi sekoillut vanhempaan naiseeen mutta kertoipa saatelleen tämän naisen kotiin koska oli nainen niin kännissä ja asui ihan toisessa suunnassa kun me.Mielestäni taksikin on keksitty.
Oli paljon riitoja ja seksikin loppui lopetin pillerit en viitsinyt turhaan hormoneja syödä.
Sitten yks päivä mies vain kaatoi mut sängylle ja tunkeutui minuun ja tulin raskaaksi, meinasin tehdä abortin mutta onneksi tulin järkiini.
Raskausaikana olin masentunut ja riitelimme, miehellä menoja edelleen.
Välillä puhuimme erosta ja välillä taas kaikki meni hyvin, nyt taas masentaa kun työ on tullut harrastusten tilalle.
mies ei juttele tunteistaan ja olen epäillyt ja kysynyt suoraankin onko pettänyt tietenkin kieltänyt.Hänelle pettäminen on sänkyyn menemistä.Mulle jopa suuteleminen on sitä.Merkkejä ollut ilmassa vai olenko sitten vainoharhainen??
Tämä ei mielestäni ole avioliittoa, jos jossain liikumme kahden hän katselee muita naisia samalla ja niin kauan että nainen huomaa hänen katsovan. Olen maininnut asiasta ja hän sanonut että miksei voisi katsoa niin kauan että huomataan.Katsoisi sillon kun en ole paikalla!
En luota mieheeni enkä hänen puheisiinsa.Nykyään käyn itsekin ravintoloissa kavereiden kanssa ja nähnyt mitä siellä on.
vientiä olisi minullakin olen kuulemma nätti nainen.Mutta en tiedä mitä tekisin nyt tässä liitossa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oli sen verran tuttua tekstiä että aloin jo miettiä olenko käynyt itseltäni tietämättä kirjoittamassa :) No ei suinkaan.
Tiedätkö mitä. Alkoi nyppiä se kotiorjana oleminen ja jatkuva päivystäminen että tuleeko mies ja jos tulee niin koska ja missä kunnossa...
Muutama puhelinsoitto, yksi kirje postiin, osoitteena maistraatti. Välttämättömin pakettiauton perään ja "hellät" terveiset eteisen peiliin. Muksuille matkaevästä.
Siitä on kohta 5 vuotta. Päivääkään en ole katunut!!!
Olette mun mielestä päästäneet asiat ajautumaan jo aika pitkälle. Kirjoittamasi perusteella tuon viimeisen lapsen alulle paneminen kuulostaa suoranaiselta raiskaukselta, ja sellainen ei mun mielestä ole enää rakkautta.
Tapahtuneen käsittelemättä jättäminen on musta osoitus siitä, ettet sinäkään paljon itseäsi arvosta - anteeksi suorat sanani.
Kun toinen joustaa ja myötäilee koko ajan, on toisen helppoa ohjailla yhteiseloakin mielensä mukaan. Puhumattomuus taas on se yleisin avioliittojen surma. Kun ei ole kunnollista yhteyttä toiseen, voi vain kuvitella mitä hänen päässään liikkuu, ja kuvitelmien varaan ei voi rakentaa mitään pysyvää.
Jos et ole onnellinen etkä tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseesi, mieti millaista konkreettista muutosta sä siihen kaipaat. Jokaisellahan on oikeus onneen ja oikeus omiin valintoihin oman elämänsä suhteen.
Puhu miehesikin kanssa, mutta ensin sun on hyvä selvittää mitä sä itse haluat.
Onnettomana ei kenenkään ole terveellistä olla.
Sinnikkäästi olet puurtanut eteenpäin. Ei ehkä ole ollut ihan järkevää. Edustat juuri sitä naistyyppiä, joka jaksaa vuosi toisensa jälkeen paskaa elämää.
Oma vaimoni on toista ääripäätä. Hän on valmis heittämään kaiken mäkeen heti jos muutaman viikon menee huonommin. Monta kertaa olen 9 vuoden aikana saanut hänet muuttamaan mielensä sinnikkään yrityksen jälkeen ja hän on pian ollut taas tyytyväinen. Hyvin on siis mennyt suurimman osan ajasta lukuunottamatta vaimon säännöllisiä kyllästymisiä.
Tällä kertaa en enää jaksa. Enää en jaksa olla se, joka yrittää hoitaa asiat kuntoon, kun vaimo sai päähänsä taas jälleen kerran kyllästyä. Tällä kertaa saa pakata laukkunsa, jos sille tuntuu. En pidättele. Takaisin ei tosin ole tulemista. Erossa tulee takkiin sen verran kovasti, ettei sen ihmisen naamaa viitsi enää katsella.
Nussit vierasta miestä ja "jättäydyt" kiinni, olet kiinnijäämisestä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kiellät kylmästi kaiken riippumatta tilanteesta. Johan alkaa mies takertua sinuun....olen kokeillut tämän useamman kerran !!
Kesällä -03 aloin mennä mieleni mukaan aina kun kaverit pyysi olin valmis viihteelle joskus jopa 2-3 kertaa kuussa ja hauskaa oli, mies ei sanonut mitään kun taas lähdin antoi mennä koska nyt oli mun vuoroni...hyvä näin, eikä kysellyt millainen ilta oli ollut, kiusallani joskus sanoin miehistä joita ympärillä pyöri.Ilmeisesti luottaa minuun tai sitten jos itellä ollut joskus jotain viritelmiä ei piittaa mun hauskanpidosta muiden miesten kanssa, koska oltuamme joskus harvoin yhdessä ravintolassa hän on halunnut lähteä aiemmin pois ja mä olen sitten jäänyt pilkkuun asti ja arvatenkin en ole olut yksin- eipä toi ole piitannut mitään, vaikka on joskus nähnyt miesten katselevan minua.
Sehän täs on kun saa koko ajan miettiä mitä sen päässä liikkuu ja mitä ajattelee se juttelu puoli kun on jäänyt....nyt puolen toista vuoden ajan kun hänellä ollut firma ei ole enää harrastanut ( meni jalatkin hajalle) ja rafloissakin käy poikien kanssa 1-2 krt vuodessa mutta viime kertainen raflakeikka oli sellanen mitä ei koskaan ennen ole tapahtunut kuulemma vietti sen illan naisen kanssa ja kertoi sen mulle vielä, tästä nyt kohta vuosi.
Olen alkanut flirtaileen miesten kanssa jopa mieheni läsnäollessa ja katselemaan/vastailemaan heidän katseisiin ihan vaan kiusalla!!
Rakastan häntä kuitenkin en siis ole tosissani eroa suunnitellut kun saisi vaan asiat kuntoon jotenkin,selvitettyä en saa vanhoja asioita enää koska vanhojen asioiden esille kaivamista mieheni ei siedä!!- olisi paljon mitä haluaisin tietää esim. pettämiset.
jossain vaiheessa mieheni sanoi huomanneensa meidän merkityksen elämälleen ja ettei kukaan voisi tulla väliimme. tän sanoi kun epäilin hänen ja sen raflatuttavuuden suhdetta.
Ja tällälaillahan sen avioliiton saa tosiaan pelastettua. Mahtaa olla melkoinen liitto, jos keinot on tällaisia. Taitaa olla tarina aika kaukana tosielämästä.
tarinani en tänne mitään satuja kirjoittele jos apua haluan ja muilta kommentteja,,,,olisiko , Pekka, minun pitänyt jatkaa tavallista elämääni katsellen kun rakas mieheni menee ja tulee meistä piittaamatta, olisin istunut kotona odotellen koska tulee kotiin ja raflailloista tuleeko kotiin ollenkaan vai jääkö hotellin yöksi kuten on käynyt niinkin.Kilttinä vaimona pessyt herran huulipunan tahrimia vaatteita ja ruoka valmiina aina kun haluaa,,,,sitäkö on avioliiton hoito ,,,vaimo jalkarättinä ja mies elää kuin poikamies, tosin alkoi elämään vasta kuin poikamies kun esikoinen syntyi....ja HÄN se halusi lapsia aikaisemmin kun minä.....
Syyllistän koko ajan itseäni lihoinko ja tulinko liian arkipäiväiseksi äiti-ihmiseksi kun kiinnostus lopahti ja menot lisääntyi, näihin ei saa vastausta ukko-kullalta vaikka kuinka haluaisin; menneisyyttä.
Lasten takia jaksan ja jos eroamme he kärsivät...umpikujassa,,,elämässäni vain lasten rakkaus.
Voin superisti kuvitella miltä susta tuntuu!
Kuitenki 15 v.yhdessä on tosi paljon ja meillä on takana 10 v. että perässä tullaan. Mies tosin on rakastunut alkoholiin enemmän kuin minuun, että olen tullut siihen tulokseen että vaikka hän sanoo rakentavansa "yhteistä tulevaisuutta" niin alkoholi sekottaa pään aika mukavasti.
Siis olisi tosi mukava jutella sun kanssa ihan kasvotusten ja jakaa näitä tunnelmia. Oikeastaan olen ihan siinä iässä että minun olisi jo viimeistään nyt saatava lapsi jos se olisi tullakseen. Varmasti sun tilanteessa rakastat lastasi paljon ja jaksat just sen takia ja saat siitä lohtua. Mutta niin kuin minäkin rakentelen täällä pilvilinnoja ja kuvittelen että kaikki muuttuu kun lapsi tulee.
Toi on justiisa sitä, että kaikki menee välistä tosi mukavasti kunnes taas mies pilaa kaiken. Siis helvata, mikä siinä on että 3 viikkoa menee ihan ok ja sitten taas tulee ne vanhat kuviot?
Olen sanonut että jos tulisin raskaaksi haluaisin mukavan raskausajan. Ja sitä hänkin. Kysyin voisiko hän olla 9kk ilman alkoholia kun myös minä? Tottakai. (Ei todellisuudessa kykene edes 3vkoa olemaan) On riidelty ihan sairaasti, poliisit jouduin 2 kk sitten soittamaan mutta välimatka oli liian paljon etteivät tulleet.
Kuule en tiedä mutta kornilta kuulostaa: koeta jaksaa lapsen takia. Siis oikeesti muitakin on joilla on ihan sama tilanne. Ne "onnellisen näköiset perheet" joita näet kaduilla yms. on vain feikkiä. Oikeesti. Ainakin suurinosa.
sähkärini: [email protected],,,meilaillaan,,,
tuollaista kestää. Hulluksihan siinä tulee...
Kurjaahan se on ajatella, että lasten takia pitää liittoa kasassa. Mutta kun ne lapsetkin ovat viisaita ihmisiä, ja varmasti huomaavat kuinka huonolla tolalla suhteenne on. Ei sekään anna heille oikeaa kuvaa/mallia onnellisesta parisuhteesta. Kirpaseehan ero, mutta kuitenkin sen jälkeen Sinulla on mahdollisuus ehkä aloittaa uusi parisuhde sellaisen ihmisen kanssa joka haluaa sitoutua parisuhteeseen ja ymmärtää sen tarkoituksen ja vaalimisen. Sinullakin on oikeus olla rakastettu ihminen.