hei
olen miettinyt tätä. olemme tapailleet vasta vähän aikaa erään miehen kanssa, mutta jo nyt tuntuu että huomaan hänessä jotain piirteitä, ihan kuin hän haluaisi muokata minua?
tai en tiedä. puhuimme taannoin siitä että haluaisin värjätä hiukseni. kun sanoin että haluaisin värjätä punertavat, en sellaisia räikeän punertavia vaan punertavat, nyt olen blondi ja heti tuli sellanen motkottava "et kyl värjää"
no ei se mitään mut siinä vaiheessa kun rupesimme puhumaan tatuoinneista niin pahastuin. hän tietää että olen vähän erikoisempi persoona ja pidän tatuoinneista ja kun kerroin että haluan ottaa pari isompaa tatuointia niin heti tuli, että tatuoidut on rumia, hän estää mua ottamasta tatuointeja, ei ne näytä hyvältä kun vanhenee, jnejnejne... ja sitten yritti että no jos ottaisin sellasen pienen sievän alaselkään, mitä taitaa olla 99% naisilla. en sellaista halua!!
ymmärrän kyllä jos hän ei tykkää tatuoinneista enkä minä pakota häntä tatuoimaan itseäänsä, mutta miksi hän itse tuntuu suuttuvan kun en ole samaa mieltä siinä että ottaisin sellaisen tatuoinnin kuin hän haluaa, jos jonkun otan? ja nyt hän mököttää minulle, kun sanoin että ajattelin varta tatuointiajan ekalle tatuoinneilleni ja taas tokaisi että pitämäni tatuoinnit ovat rumia. hitto en minä tätä tatuointia häntä varten ole ottamassa!!
tuntuu että hän yrittäisi mua jotenkin muokata. etten sais värjätä ja ottaa tatuointeja jos haluan. tai näänkö tän tilanteen jotenkin väärin? emmä sitä pakota kanssani olemaan jos ei pidä tatuoidusta ihostani, mutta olen aina pitänyt että tatuoinnit ovat osa elämääni.
olen miettinyt tätä. olemme tapailleet vasta vähän aikaa erään miehen kanssa, mutta jo nyt tuntuu että huomaan hänessä jotain piirteitä, ihan kuin hän haluaisi muokata minua?
tai en tiedä. puhuimme taannoin siitä että haluaisin värjätä hiukseni. kun sanoin että haluaisin värjätä punertavat, en sellaisia räikeän punertavia vaan punertavat, nyt olen blondi ja heti tuli sellanen motkottava "et kyl värjää"
no ei se mitään mut siinä vaiheessa kun rupesimme puhumaan tatuoinneista niin pahastuin. hän tietää että olen vähän erikoisempi persoona ja pidän tatuoinneista ja kun kerroin että haluan ottaa pari isompaa tatuointia niin heti tuli, että tatuoidut on rumia, hän estää mua ottamasta tatuointeja, ei ne näytä hyvältä kun vanhenee, jnejnejne... ja sitten yritti että no jos ottaisin sellasen pienen sievän alaselkään, mitä taitaa olla 99% naisilla. en sellaista halua!!
ymmärrän kyllä jos hän ei tykkää tatuoinneista enkä minä pakota häntä tatuoimaan itseäänsä, mutta miksi hän itse tuntuu suuttuvan kun en ole samaa mieltä siinä että ottaisin sellaisen tatuoinnin kuin hän haluaa, jos jonkun otan? ja nyt hän mököttää minulle, kun sanoin että ajattelin varta tatuointiajan ekalle tatuoinneilleni ja taas tokaisi että pitämäni tatuoinnit ovat rumia. hitto en minä tätä tatuointia häntä varten ole ottamassa!!
tuntuu että hän yrittäisi mua jotenkin muokata. etten sais värjätä ja ottaa tatuointeja jos haluan. tai näänkö tän tilanteen jotenkin väärin? emmä sitä pakota kanssani olemaan jos ei pidä tatuoidusta ihostani, mutta olen aina pitänyt että tatuoinnit ovat osa elämääni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hän on ennen kaikkea huolissaan siitä, että olet kykenevä suuriin ratkaisuihin hetken tunnelmissa.
Tatutointikin on lopullinen päätös ja oletettavasti 20v kuluttua ajattelet eri tavalla. Et vain
oivalla sitä nyt - tatuointihuumassasi.
Tuollainen huumatoiminta saattaa koskea elämän muitakin osa-alueita ja kenties hän on enemmänkin huolissaan mahdollisista tulevista - hetkessä - edesottamuksista.
Sitä paitsi, kyllä se tatska saa oikeastikin korkeintaan olla max 2 cm. Ja vain yksi sellainen.
Aivan karmeita....minun mielestä
Ap:lle:
Jos huomaat nyt jo tommosia kontrollijuttuja, niin juokse karkuun kun vielä ehdit. Mulla on vastaavia kokemuksia jo ennenku ollaan edes ehditty treffata ekaa kertaa, eli aluksi kaikki natsaa hyvin yhteen ja sit yhtäkkiä alkaa tulla kaikkee "älä sit ainakaa leikkaa tukkaas lyhyeks" ja "et sit ainakaa harrasta sitä ku se ei oo ollenkaan naisellinen laji". Siis mää todellakin haluan vierelleni ainoastaan miehen, joka tukee mua valitsemassani lajissa ja joka sietää sitä että muutaman vuoden välein leikkaan tukkani hieman lyhyemmäksi. En edes uskalla kuvitella mitkä kaikki muutkin asiat pitäis mennä näiden tyyppien mukaan, jos rajoituksia alkaa tulla jo ennen ensitreffejä. Huhhuh! En aio todellakaan katsoa miten käy. Jalat alle ja etsimään sitä joka tykkää musta just sellasena ku olen, koska tasan saman verran annan miehelle takaisin - rakastan sellaisena kuin on.
Seurustelet/tapailet varmaan ex-mies ystävääni. Hän haukkui myös minun tatuoinnit rumiksi enkä saanut värjätä vaaleita hiuksiani minkään muun värisiksi. Blondit oli pakko olla. Mököttäminen oli tuttua myös meillä, ja minä annoin aina periksi. Haukkui musiikkimakua myötä kaiken ja sain kuunnella sitä karmeaa örinä-musiikkia pitkin vuotta. Oli hänen tapansa tehdä asioita ja vain hänen tapansa.
Hahaahhhahahaha!!! oot siis erikoinen kun tykkäät ottaa tatskoja? niinkö? miljoona naista on samanlaisia kuin sä!! ootpa erikoinen!! Mä olen kanssa tosi erikoinen kun katson BB.tä ja käytän facebookia
Eiks muokkaaminen oo sitä, että yrittää muuttaa jotain itselleen mieleisemmäksi? Jos miesystävä sanois sulle, et värjää hiukset punertaviks tai ota tatska, ja sä et niitä haluaisi, se olis halua muokata sua? Miesystävähän haluaa sanoa, että oot hyvä sellaisena kuin oot! Ja oikeesti, joku tatskan ottokin on sellanen juttu, mikä pitää olla loppuun saakka mietitty kuten tuolla joku jo sanoikin. Mies saattaa ajatella, että ootko tollanen "muuttuja" koko ajan ja että mitähän muuta mahdat saada päähäsi, jos hän kanssasi ajattelee tulevat vuotensa viettää.
Ai alaselän tatska on 99%:lla naisista? Hah, no johan vitsin keksit! Jos mun kaveri/tuttavapiirin naisista yhdellä 20:sta on sellanen, niin ei varmaa oo kyllä muillakaan 99%:lla.
Kaveri aikoi naimisiin mentyään antaa oman värin "voittaa" purkista kotoisin olevan blondiuden: tuore aviomies ilmoitti, että blondin kanssa meni naimisiin ja aikoo ollakin, joten kannattaa miettiä toisenkin kerran... Ei kaveri siitä nokkiinsa ottanut, naureskeli vaan, että no ollaan sitten blondeja :-) Ei aina oo kyse mistään vapauden riistosta, vaan toiselle mieliks tekemisestä. Hyvää huolta on mies blondistaan pitänyt.
On eri asia vain miettiä jotain asiaa esim. hiusten värjäämistä kuin oikeasti haluta värjätä ne hiukset. Itse ainaki juoksisin karkuun, jos haluaisin muuttaa ulkonäköäni jotenkin ja toinen ilmoittais, et jos niin teet nii mä lähen. Mut jos vain miettisin, että voisin esim. värjätä hiukset, mut ei oo pakottavaa tarvetta ja toinen sanois siihen ei, nii ei edes harmittais.
Mielestäni suhteen kestävyyden ei tulisi olla missään yhteydessä ulkonäköön. Tämä ei kuitenkaa tarkoita sitä, että ei tarvii suhteen alettua enää huolehtia omasta tervedestään ja hyvinvoinnistaan.
No tatuoinnit ovat kyllä hirvittävän rumia. Suttuisia, levahtaneita. Etenkin vähänkään isommat ovat aivan kamalia! Eivät sovi vaatteiden kanssa eivätkä ilman vaatteita. Tatuoinnit eivät ole millään muotoa persoonallisia. Päin vastoin, kuvastavat ottajansa joojoo-sieluisuutta ja nykyään jo jämähtäneisyyttä.
Et tiedä itsekään mitä haluaisit tatuoida itseesi, joten jätä väliin. Takaan, ettet kadu.
Ei ole muokkaamista, että mies pitää sinusta sellaisena kuin nyt olet.
Niinhän se on, että suhteen se törkeämpi ja dominoivampi osapuoli nuijii sen "heikomman" ruotuun. Kertoo miltä toisen ruumis sää näyttää ja painaa, ja kohta mitä siellä päässä saa liikkua ja suusta tulla ulos :D Kumppanisi valitsit, joko otat pullon muodon tai valitset kumppanin joka rakastaa sisintäsi mutta antaa ruumiin ulkopinnan olla itsesi hallinnassa. Meitä on niin moneksi.