Minulla on 30-vuotias isosisko, jolla on kaksi lasta (nimet muutettu) Pauliina 3 v ja Riikka 9 v. Olen jo pitkän aikaa seurannut sivusta heidän tilannettaan enkä kestä enää, joten kaipaan neuvoja. Isosiskoni ei alunperin halunnut Riikkaa, mutta päätti pitää hänet ja on selkeästi katkeroitunut sen myötä. Pauliinaa hän taasen suosii, ei sellaisella "normaalilla" lellimisellä, vaan hän hokee jatkuvasti, miten kaunis Pauliina on ja että muidenkin pitää kehua Pauliinaa. Riikkaa taasen sorretaan, isosiskoni ja Pauliina käskevät häntä hoitamaan perheessä kaikki asiat eikä hän saa viettää normaalin lapsen elämää. Lisäksi kukaan ulkopuolinen ei saa koskaan antaa Riikalle lahjoja tai kehua häntä. Kaikki lahjat joita Riikka saa, annetaan Pauliinalle ja jos Riikkaa kehutaan, isosiskoni alkaa latistaa häntä sanomalla, ettei hän saisi hymyillä tai että hän näyttää kamalalta. Kerran, kun meidän äiti (eli Pauliinan ja Riikan isoäiti) otti kuvan Riikasta ja Riikka yritti poseerata hienon neidin elkein, siskoni tokaisi: "Miksi otit tuollaisen typerän ilmeen?" Riikka ei saa koskaan olla kaunis, Riikka ei saa olla mitään. Lisäksi siskoni taputtelee Riikan vatsaa ja vihjailee hänen olevan pulska, vaikka Riikka on ennemminkin alipainon puolella. Pauliinaa hän taasen kehuu jatkuvasti täydelliseksi, Riikan aikanakin.
En tiedä, millaista heillä on keskenään kotona, mutta siskoni on itse kertonut tukistavansa lapsiaan toisinaan. Olen saanut sellaisen käsityksen, että Riikka saa tukkapöllyä vaikka Pauliina olisikin ollut syypää. Minun mielestäni siskoni on suorastaan sadistinen Riikkaa kohtaan. Hän tekee kaikkensa nöyryyttääkseen lapsi-parkaa ja kaiken lisäksi eristää Riikan muusta maailmasta. Riikalla olisi paljon koulukavereita, mutta hän ei saa koskaan tavata heitä. Jos yritän kysellä Riikalta, onko hänellä kavereita ja aikooko hän mennä heille kylään, siskoni vastaa hänen puolestaan heti, ettei Riikan tarvitse tehdä moista, ettei Riikka kuulemma halua sellaista. Nyt siskoni on alkanut myös estämään minua tapaamasta Riikkaa. Olemme aina olleet läheisiä Riikan kanssa ja rakastan häntä hyvin paljon. Minua satuttaa nähdä, miten niin fiksu ja suloinen tyttö tuhotaan. Riikan itsetunto on jo nyt pilalla, hän kävelee hartiat lysyssä, suorastaan pyydellen anteeksi olemassa oloaan.
Olen ottanut tässä asiassa muutamia kertoja yhteen siskoni kanssa, kun olen kertonut hänelle suoraan mitä mieltä olen touhusta, välillä hienovaraisesti, välillä vähemmän hienovaraisesti. Lopputulos on aina sama: siskoni suuttuu ja vie Riikan yhä kauemmas minusta. Mitä ihmettä minä voin tehdä? Ilmoituksen tekeminen sosiaaliviranomaisille tuntuu kamalan äärimmäiseltä ratkaisulta, mutta en myöskään tunnu omin voimin pystyvän vaikuttamaan asiaan millään tapaa. Välillä tuntuu, että suorastaan pahentaisin tilannetta, koska mitä kiltimpi olen Riikalle, sen enemmän häntä piinataaan kotona.
En tiedä, millaista heillä on keskenään kotona, mutta siskoni on itse kertonut tukistavansa lapsiaan toisinaan. Olen saanut sellaisen käsityksen, että Riikka saa tukkapöllyä vaikka Pauliina olisikin ollut syypää. Minun mielestäni siskoni on suorastaan sadistinen Riikkaa kohtaan. Hän tekee kaikkensa nöyryyttääkseen lapsi-parkaa ja kaiken lisäksi eristää Riikan muusta maailmasta. Riikalla olisi paljon koulukavereita, mutta hän ei saa koskaan tavata heitä. Jos yritän kysellä Riikalta, onko hänellä kavereita ja aikooko hän mennä heille kylään, siskoni vastaa hänen puolestaan heti, ettei Riikan tarvitse tehdä moista, ettei Riikka kuulemma halua sellaista. Nyt siskoni on alkanut myös estämään minua tapaamasta Riikkaa. Olemme aina olleet läheisiä Riikan kanssa ja rakastan häntä hyvin paljon. Minua satuttaa nähdä, miten niin fiksu ja suloinen tyttö tuhotaan. Riikan itsetunto on jo nyt pilalla, hän kävelee hartiat lysyssä, suorastaan pyydellen anteeksi olemassa oloaan.
Olen ottanut tässä asiassa muutamia kertoja yhteen siskoni kanssa, kun olen kertonut hänelle suoraan mitä mieltä olen touhusta, välillä hienovaraisesti, välillä vähemmän hienovaraisesti. Lopputulos on aina sama: siskoni suuttuu ja vie Riikan yhä kauemmas minusta. Mitä ihmettä minä voin tehdä? Ilmoituksen tekeminen sosiaaliviranomaisille tuntuu kamalan äärimmäiseltä ratkaisulta, mutta en myöskään tunnu omin voimin pystyvän vaikuttamaan asiaan millään tapaa. Välillä tuntuu, että suorastaan pahentaisin tilannetta, koska mitä kiltimpi olen Riikalle, sen enemmän häntä piinataaan kotona.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kenelleköhän tästä tosiaan voisi ja kannattaisi puhua? Ettei tyttö joutuisi ojasta allikkoon johonkin kauheaan sijaisperheeseen, kun niitäkin on. Vielä itsetunto noin valmiiksi latistettuna. Nää on siis vaan mun kauhukuvia. Ainakin kannattaa jutella Riikalle, etsiytyä hänen seuraansa silloin kun äiti ei voi estää, esim. koulumatkalla tai kutsua mahdollisimman usein yökylään viikonlopuksi. Kyllä se merkkaa, kun sanot, että olet hänen puolella eikä tuollainen ole oikein. Voit myös kehottaa häntä itseään puhumaan vaikka terkkarille, joka sitten ottaisi yhteyttä äitiin ja pyytäisi juttelemaan tai tulisi kotikäynnille. Joku on joskus netissä kertonut tämäntapaisesta. Eikö isästä ole apua? Millainen kaveri hän on? Tuntuu, että tuollaisessa tilanteessa haluaisi melkein adoptoida tuon lapsen... sanoa, että kun et kerran selvästi välitä koko lapsesta, niin anna mulle.
Jos on noin luonnehäiriöinen vanhempi, niin ei kyllä tee hyvää sille lellikillekään.
Niin, minullakin on noita samoja kauhukuvia. Toivoisin kovasti, että Riikka saisi kasvaa rakastavassa perheessä. Pahinta tässä on se, etteivät kaikki ulkopuoliset edes huomaa tätä. Jos siskoni on käymässä lastenvalvojan puheilla, hän vetää siellä show'ta, että heillä olisi täydellinen perhe ja hän täydellinen äiti. Riikan isä ei ole mukana kuvioissa, hän ei ole kai kovin innostunut tuntemaan Riikkaa vaikka maksaakin elatusmaksuja suhtkoht mukinoitta.
Millainen tilanne sillä toisella oli, joka kertoi netissä tämän tapaisesta? Minun lisäkseni pari muuta sukulaista ja seurustelukumppanini ovat huomanneet tilanteen. Olen monesti puhunut näiden sukulaisten kanssa, mutta hekään eivät ole uskaltaneet puuttua asiaan pahemmin. Olen suunnitellut, että suostuttelisin nämä sukulaiset tulemaan kanssani yhdessä siskoni puheille ja yrittäisimme takoa järkeä hänen päähänsä. Voi olla, että pian teen sen.
Nuo neuvot olivat hyviä, kiitos niistä. Riikkaa ei pysty enää kutsumaan edes yökylään, sillä siskoni pitää huolen ettei hän pääse. Olen välillä yrittänyt soittaa Riikan omaan puhelimeen ja jutella, mutta siskoni valvoo puheluita taustalla. Kerran Riikka uskoutui minulle tilanteestaan, kun olimme kaksin ja kerroin hänelle, että se mitä hänen äitinsä tekee on väärin. Sanoin, että Riikan ei täydy suostua sellaiseen. Harmi vain, että häntä alistetaan siinä määrin, että hänen on varmasti hyvin vaikea nousta yksin vastaan sellaista hirmuvaltaa. En usko pääseväni Riikan kanssa enää juttelemaan luottamuksellisesti sen eristyksen takia, mutta jos tilaisuus tarjoutuu, aion kyllä sanoa Riikalle tuosta terveydenhoitaja-mahdollisuudesta.
Sanos muuta, minunkin tekisi mieli adoptoida Riikka. Haluaisin hänelle onnellisen lapsuuden. Vereni alkaa kiehua joka kerta, kun siskoni väittää olevansa hyvä äiti. Hän ei kai oikeasti huomaa, miten sairas on? Minusta tuntuu, että hän kuuluisi hoitoon.
yksi stoori josta voidaan lukea vain toisen osapuolen kanta.
Taitaa olla kyseessä aikuisten sisarusten oma suhde........
Tämä on vain netti ja täällä voi kertoa vaikka minkämoisia satuja
Minulle on aivan sama, jos olet tuota mieltä, koska tiedän itse tasan mistä on kyse eikä minun tarvitse todistella mitään. Olet oikeassa: tämä on vain netti, joten et voi myöskään todistaa minun valehtelevan. Ja miksi ihmeessä haluaisin edes keksiä tuollaisen sadun? Jos alkaisin satuja keksimään, kertoisin Riikalla olevan asiat täydellisesti.
Entäpä jos sinä soittaisit Riikan koulun terkkarille, kerrot huolesi ja havaintosii hänelle ja pyydät häntä haastattelemaan Riikkaa kotiasioista. Vannotat, että hän ei paljasta Riikan äidille sinun soittaneen. Terkkari voisi tarpeen vaatiessa viedä asiaa eteenpäin, ohjata psykologille tai jonnekin muualle.