http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2010082512239080_lz.shtml
Ihmetyttää kohdat 2 ja 3. Minkä ihmeen takia läheisille ihmisille pitäisi toitottaa vaimon huoraamisesta?
Voiko sen jälkeen muka elää normaalia elämää?
Ihmetyttää kohdat 2 ja 3. Minkä ihmeen takia läheisille ihmisille pitäisi toitottaa vaimon huoraamisesta?
Voiko sen jälkeen muka elää normaalia elämää?
Vastaukset 11
Vanhimmat
1.
Älä kiirehdi eroa. Mieti asiaa rauhassa omissa oloissasi. Päätä, mitä teet asian suhteen vasta, kun ensijärkytys on kaikonnut. Saatat joutua katumaan, jos teet hätiköityjä päätöksiä.
- Totta
4.
Kun ensijärkytys on ohi, mieti rauhassa tapahtunutta. Kumppanisi syrjähyppy ei ole sinun syysi. Hyväksy kuitenkin se tosiasia, että olette saattaneet olla molemmat osallisina suhteenne alamäkeen. Näin ei kuitenkaan aina ole, siksi on tärkeää, että pohdit asiaa tarkkaan monelta kantilta.
- Tosin pettäjä yleensä syllistää petettyä koko jutusta tyyliin jos olisit enemmän sitä ja vähemmän tätä, niin minäkään en...
5.
Mieti myös tarkkaan, mitä haluat tietää kumppanisi syrjähypystä. Sinulla on oikeus tietää, mitä on tapahtunut, muttei kaikkien yksityiskohtien kuuleminen välttämättä ole hyvä asia.
- Sama se mitä haluaa tietää, tai on oikeus tietää. Ei pettäjä kerro korkeintaan kuin vähätellyn version kautta rantain. Saattaa esimerkiksi myöntää flirtin, mutta salaa sen päätyneen seksiin.
7.
Jos päätät antaa anteeksi, käykää pettäminen läpi perin pohjin, niin ettei siihen tarvitse enää palata. Jos otat pettämisen esille joka kerta, kun riitelette, se ei tiedä suhteelle hyvää.
- Sama kuin edellinen, vaikea käydä asia läpi perinpohjin, kun toinen ei halua siitä puhua, valehtelee, vähättelee ja muuntelee päivittäin asiaa unohtaessaan mitä viimeksi valehteli.
niin, että naiset helpommin avautuvat parhaille ystävilleen pettämisestä..? Sitten vatuloidaan asiaa joka kanttilta ja kyllä se vähäsen helpottaa, huomasin. Itseltä olisi varmaan pää hajonnut, jollen olisi saanut parin luottoystävän kanssa miehen "retkistä" puhua. Ei ollut mitään toisen vieraissa käymisen "toitottamista", mutta kaipa miehet ottavat asian eri tavalla, ehkä vaimon huoraaminen käy enemmän luonnon päälle?
Ei elämä pettämisen jälkeen mitenkään entisenlaiseksi "normaaliksi" tule, mutta voi se siitä vielä kuitenkin uudella tavalla normaaliksi palata. Miehen pettämisestä on nyt viitisen vuotta ja silloin tuli kyllä kynnettyä pohjamutia perusteellisesti. Pikkuhiljaa tahto selvitä yhdessä eteenpäin alkoi elpyä ja kun mies on kaikilla tavoin osoittanut, että katuu tekemisiään eikä halua minusta luopua, kyllä se tästä...
Miehesi ei varmaan sitten ikinä ole tekemisissä parhaiden ystäviesi kanssa. Tietääkö hän, että olet kertonut ystävillesi?
niin ei olisi? Miten se, että parhaat ystäväni tietävät mieheni pettämisestä ja heidän tekemisissä olo keskenään olisivat toisensa poissulkeva asia? Ystäväni eivät ole miehen ystäviä, vaan minun eli tekemisissä keskenään vain minun kauttani = lähinnä silloin, kun ystävät käyvät meillä. Ja kun minä olen päättänyt jatkaa miehen kanssa pettämisestä huolimatta, ystävät tukevat minua tässä päätöksessä. Toki toinen heistä piti minua pähkähulluna, kun annoin anteeksi, mutta totesi sitten, että minähän sen päätöksen kanssa joudun elämään, ei hän. Ja kyllä, mieheni tietää, että olen ystävilleni kertonut. Mitäs ihmeellistä siinä?
meillä tapahtuneesta jo kolmisen vuotta. Kyllä minä olen asiaa käsitellyt ystävieni kanssa (kaikki ovat tekemisissä puolisoineen myös mieheni kanssa). Ystävistä on suuresti apua, yksi oli tunteella mukana, yksi järkenä ja kolmas: shit happens...
Jos miehellä on munaa pyörittää suhdetta pitkää, niin kyllä pitää myös taakka kantaa..
No, oikeesti tiedän, että häntä nolottaa, mutta ei ole minun ongelma. Hän ratkaisi omat ongelmat tavallaan ja minä taas omalla tavallani.
Asioista on puhuttu ja puhuttu, varmaankin olen suhteesta vähätellyn version kuullut. Omasta parisuhteesta on puhuttu kyllä aika raadollisestikin ja ehkä se on se tärkein asia. Ei minua kiinnosta hänen suhteensa alkkareiden väri tai tanssitaito, jota kyllä löytyy : D. tanssijathan ovat hiukan narsisteja ja hyviä mielyttäjiä. No, mieheni itsetunto varmaan sai kohotusta, kun vertaa mitä kotoinen "pirttihirmu" on tarjonnut.
Tuo kohta, jossa puhutaan keskustelun jatkosta: Keskustelua pitää jatkaa, mutta pysytään siinä omassa suhteessa. Täytyy kyllä myöntää, että vieläkin lipsahtaa kakkossuhteen puolelle....
Itse tuntisin oloni äärimmäisen vaivautuneeksi, jos kaverini tietäisivät vaimoni pettäneen. Siis jos olisi yhteisiä illanistujaisia tms. Ja muutenkin. Kai naiset sitten kokevat miehen pettämisen eri tavalla. Jos kaverini tietäisivät vaimoni pettäneen, tuskin olisimme enää yhdessä. Mitä minulla olisi jäljellä? Suhteellemme naureskelevat kaverit ja huora. No kukin tavallaan.
ystävät eivät naureskele selän takana tällaisille asioille. En minäkään kaikille kavereilleni miehen pettämisestä kertonut, vain niille parhaille ystäville, niille, joihin luotan täysin. Ei ole tullut sellaista hetkeä, että olisi pitänyt miettiä, mahtaako joku naureskella minulle selkäni takana. Tuolla "huoralla" tarkoitat kai vaimoasi..? No, tosiaankin: kukin tyylillään. Minä uskon, että mieheni aidosti haluaa jatkaa yhteistä elämää kanssani eikä naureskele hyväuskoisuudelleni ym selkäni takana. Hyvänen aika, helpommallahan hän olisi ainakin henkisesti päässyt, jos olisi halunnut erota: olisi jättänyt epäileväisen ja kitkerän akan taakseen tuosta vaan sen sijaan, että on joutunut nämä pettämisen jälkeiset ajat kestämään ailahtelujani.
tässä tulee miesten ja naisten ero esille. miehelle naisen petos on niin suuri häpeä, ettei sitä kehtaa kaveripiirille kertoa, jos yhdessä jatketaan.
vain silloin kun akan nakkaa ulos, ja etenkin jos sille on lyönyt mustan silmän, voi sanoe että huora läks.
on, mieheni itseasiassa sanoi minulle, että jos minä olisin tehnyt hänelle saman tempun kuin hän minulle pettäessään, saman tien olisin saanut alkaa etsiä uutta kortteeriä ja ero olisi ollut tapahtunut tosiasia. No, ei onneksi alkanut vuodattaa mitään pateettisia "rakastan vain sinua ja se toinen oli pelkkä reikä"-juttuja, vaan asiat puitiin niiden oikeilla nimillä. Totta kai tiedostin, etten minäkään kaikin osin mikään unelmavaimo ole ollut, mutta kuitenkin paremman kuin pettämisen arvoinen. Enpä menisi sanomaan, etteikö olisi hävettänyt kertoa ystäville, että mr niceguy, jonka kanssa olen naimisissa, onkin vain kurja pettäjä... Mutta sellaista elämä on, toisinaan pitää nöyrtyä, että pääsee eteenpäin. Olisi eroon päätyminenkin ollut paskamaista.
Tästä päästäänkin taas siihen, että nuo iltalehden neuvot on suunnattu naisille, koska vain naisen tarvitsee selviytyä pettämisestä, muka. On yritetty suunnata nuo neuvot muka miehillekin, mutta metsään menee. Todellakin, petturinainen on miehelle suuri häpeä. Se kertoo siitä, että miehessä ei ole tarpeeksi miestä pitämään nainen tyytyväisenä. Toisinpäin kun laitetaan, niin ei voida ajatella, että nainen ei ole pitänyt miestä tyytyväisenä, vaan mies on itsekäs sika. Sanokaa mitä sanotte, mutta tämä on totuus. Miehet ja naiset ovat eriarvoisia oli sitten kyseessä huoltajuus tai uskottomuus.
asiasta pääsee ajan kanssa. Usein se keskustelu ja analyysi parisuteessa junttaantuu jauhamiseksi, ja ihan kaikkea ei jaksa/halua kumppanille kertoa.Siispä elämä jatkuu, virheistä oppii murusen verran.
Kun aika kuluu, tunteet laimenee ja tilalle astuu välinpitämättömyys. Ei enää kyttää, ei seuraa s-postia tai selaushistorioita saati katso puolison kännykkähistoriaa.
Paha juttu: kyynistyy. Hyvä juttu: ei käy kippeesti.