Eihän mulle koskaan voi sattua sellaista että ihastuisin saati sitten rakastuisin työkaveriin. Ainakaan mihinkään insinööriin ja vielä itseäni vanhempaan... Tässä sitä nyt kuitenkin mennään. Vuoden alusta meidän tiimiin tuli uusi työntekijä ja nyt huomaan olevani aivan korvia myöten rakastunut häneen.
Oma parisuhde on vanha ja väljähtänyt, kavereita ollaan lähinnä ja lapset ja yhteinen koti ovat se liima joka meitä enää yhteen sitoo. Vaikka ei pitäisi vertailla niin tästä uudesta ihastuksesta tuntuu löytyvän kaikki se, mikä omasta puolisosta puuttuu kuten älykkyys, iloisuus, positiivisuus, ystävällisyys, avuliaisuus, sosiaalisuus jne.
Viimeinen niitti oli kun huomasin ihastukseni ottaneen sormuksen pois nimettömästään ja eräässä iltatilaisuudessa hänen tunustaessaan minulle muuttaneensa erilleen omasta puolisostaan niin sen jälkeen en ole saanut häntä mielestäni edes tunniksi kerrallaan. Edes öisin en saa häntä mielestäni kun unet pyörivät usein hänen ympärillään.
Oma parisuhde on vanha ja väljähtänyt, kavereita ollaan lähinnä ja lapset ja yhteinen koti ovat se liima joka meitä enää yhteen sitoo. Vaikka ei pitäisi vertailla niin tästä uudesta ihastuksesta tuntuu löytyvän kaikki se, mikä omasta puolisosta puuttuu kuten älykkyys, iloisuus, positiivisuus, ystävällisyys, avuliaisuus, sosiaalisuus jne.
Viimeinen niitti oli kun huomasin ihastukseni ottaneen sormuksen pois nimettömästään ja eräässä iltatilaisuudessa hänen tunustaessaan minulle muuttaneensa erilleen omasta puolisostaan niin sen jälkeen en ole saanut häntä mielestäni edes tunniksi kerrallaan. Edes öisin en saa häntä mielestäni kun unet pyörivät usein hänen ympärillään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Inssit kannattaa unohtaa, ne on omahyväisiä, mistään tietämättömiä idareita.