Olen kysynyt kaverinaisiltani (hyvien kavereiden tyttöystäviä) mitä minun pitäsi muuttaa itsessäni, jotta joskus kepaisin naisille. Vastaukset ovat olleen aina "ei sinussa ole mitään vikaa, moni nainen haluaisi kaltaisesi miehen." Mutta tämä ei voi olla totta,koska olen sinkku vuodesta toiseen, yrityksestä huolimatta. Olen sanonut, että "sana on vapaa" en loukkaannu rakentavasta kritiikistä, mutta sitä ei tule.
Mikä näille naisille on niin vaikeaa, mahdollisesti loukata tunteitani hetkelliseti, mutta saada minut heräämään. Vika on kuitenki selkeästi minussa, ja kyse on kuitenkin loppuelämästäni. Miksi mielummin olla sillä hetkellä kohtelias, vaikka olen selkeästi pyytänyt muuta. Vaikka sanoisivat, että peli on kannaltani hävitty, olisi sekin parempi kuin nykyinen. Osaisi sentään suhtautua oikein.
Kuitenkin haluaisin elämältäni parisuhteen ja mahdollisesti perheen, mutta tällä hetkellä haave lipuu yhä kauemmas.
Mikä näille naisille on niin vaikeaa, mahdollisesti loukata tunteitani hetkelliseti, mutta saada minut heräämään. Vika on kuitenki selkeästi minussa, ja kyse on kuitenkin loppuelämästäni. Miksi mielummin olla sillä hetkellä kohtelias, vaikka olen selkeästi pyytänyt muuta. Vaikka sanoisivat, että peli on kannaltani hävitty, olisi sekin parempi kuin nykyinen. Osaisi sentään suhtautua oikein.
Kuitenkin haluaisin elämältäni parisuhteen ja mahdollisesti perheen, mutta tällä hetkellä haave lipuu yhä kauemmas.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sanoisin miehenä näin, että naiset eivät mielellään tee mitään, mikä vaarantaa heidän sosiaalista asemaansa. Sosiaalinen asema on melkein kaikki. He ehkä ajattelevat, että jos he sanovat jotain väärin, voit saada herneen nenään ja järjestää kohtauksen, tai alkaa levittelemään heistä jotain juttuja piireissänne.
Tai sitten he ovat sitä mieltä, että et ole oikein hyvän näköinen, mutta eivät halua sanoa sitä, koska sitä on aika vaikea kehittää.
Älä yleistä, "naiset" eivät ole joku laji, joka toimii aina tietyllä tavoin samanlaisesti.
Meitä on moneksi, ja tuohon ap:n kysymykseen vastaisin, että sinussa ei varmaan ole mitään vikaa heidän mielestään mutta sinä kuten myös minä, olemme olleet jo kauan sinkkuna ja myös minusta on välillä tuntunut etten kelpaa kenellekään.
Minulla on se tunne, että nykypäivänä hyvin monet eivät tiedä mitä haluavat ja täten etsivät, etsivät ja taas etsivät muttei mikään tunnu riittävän kun taas jatketaan sitä "paremman" etsimistä. Itse olen jos luovuttanut miesten suhteen, koska jos olenkin päässyt "tapaamis" pisteeseen niin mies päätääkin vielä jatkaa etsimistään ja jättää minut tylysti, se on tätä nykyaikaa kun mikään ei tunnu riittävän ja parisuhde... mitä se edes tarkoittaa enää?
Äh, parempi yksin kun kukaan ei huoli.
No eivät naiset tietenkään kaikki toimi samalla tavalla, olisi varmaan pitänyt lisätä, että "mielestäni suurin osa naisista".
"Äh, parempi yksin kun kukaan ei huoli."
Sama juttu, ja itsekin olen nainen. Miehet tällä palstalla tuntuvat olevan sitä mieltä että nainen on aina VAPAAEHTOISESTI yksin. Enkä ole yhtään nipo esim. ulkonäöstä, koulutuksesta, ujoudesta/sosiaalisuudesta tai pituudesta, joten vian ei pitäisi olla nirsoudessakaan.
PS: en ole mikään 'sotanorsu' (täällähän heti ehdotetaan naisen yksinäisyyden syyksi sitä), vaan hoikka ja lenkkeilen päivittäin n. tunnin. Jos ei olisi vääränlainen elämäntilanne, omistaisin koiran ja silloin luonnollisesti lenkkeilisin päivittäin tuotakin enemmän. Mutta heti kun tulee tilanne jossa pystyn koiraa pitämään, sellaisen todennäköisesti hankin ja liikunnastakin tulee vielä kiinteämpi osa elämää.
Mutta ei ne kaikki hoikatkaan naiset näköjään kellekään kelpaa... Varsinkaan jos on tälläinen savuton ja ujo/ aavistuksen estoinen kuin minä, kavereistanikin parhaiten miesten kanssa menestyvät/ eniten poikaystäviä haalineet ovat sellaisia tupakoivia, aavistuksen flirttailevia ja yhden illan juttuja muutaman kerran harrastaneita. Eipä silti, en halua itselleni yhden illan juttuja eikä niitä ole ollutkaan, mutta näköjään sen perusteella mitä näkee miehet pitävät naisista joilla niitä on muutamia kuitenkin ollut.
On käynyt jo muutamaan kertaan niinkin että minä ja yksi näistä kuvaamani kaltaisista kavereista olemme tutustuneet uuteen mieheen tuttavana, ja vaikka mies on ollut enemmän ujo minun tapaani, tietysti sen kaverini perään on lähdetty sen jälkeen juoksemaan.
Totta kai. Kyllä on sata varmaa että se kiltti, ujo, hiljainen ja vaatimaton tyttö jää toiseksi jos vaihte-ehtona on seurapiireissä suihkiva, mukavan menevä ja ah niin kaunis, meikkaava blondi. Puheet on puheita ja teot tekoja, kuten jo joskus aikaisemminkin totesin täällä. Ja olen sen niin monta kertaa itse vierestä todennut.
"jos vaihte-ehtona on seurapiireissä suihkiva, mukavan menevä ja ah niin kaunis, meikkaava blondi."
En kyllä voisi kovinkaan montaa sosiaalista tilannetta keksiä, joka olisi vittumaisempi kuin jotkin "seurapiirit".
Meikkaaminenkaan ei ole minusta kovin tärkeää, mutta toki pidän naisesta, joika on normaalilla tavalla iloinen ja sosiaalinen, ja miksei hieman meneväkin.
Minä itse olen vähän sellainen ujomman puoleinen mies, joten voisin kertoa oman kantani tuohon asiaan.
Kahden ujon tutustuminen on usein hyvin ongelmallista. Kun itse en ujona miehenä helposti tee suoria lähestymisiä naiselle, niin sitä toivoisi että nainen antaisi edes jotain vinkkiä kiinnostumisestaan, jos ei itse halua sitä suoraan sanoa.
Se ujo/estoinen nainen harvoin ilmaisee sitä kiinnostustaan, tai ei ainakaan flirttaile tms. samoin kuin se rohkeampi nainen. Siksi sen ujon miehen on helmpompi tulkita sitä rohkeampaa naista ja juttu alkaa etenemään kun jompi kumpi avaa pelin. Sen ujon tytön olemuksesta ei välttämättä saa irti sitä, että onko hän kiinnostunut vai ei, varsinkin kun ujo voi helposti vaikuttaa tylyltä vaikka ei sitä olisi.
Enkä minä muutamaa yhden illan juttua pahana juttuna pidä. Seksistä pidän paljonkin, ei se ujous minun seksuaalisuuttani määritä.
Siis tiivistettynä: Jos kumpikaan osapuoli ei vie juttua eteenpäin, ei siitä mitään tulekaan. Näin käy helposti jos molemmat ovat ujoja.
No mun mielestä jokainen tehköön omalla kropallaan mitä haluaa eikä sitä kannata kritisoida, mutta kun miehet pääsääntöisesti tuntuisivat pitävän vain niitä (hieman) harrastaneista. Ilmeisesti se nainen jolla niitä ei ole lainkaan koetaan uhkana, joka saattaakin kokemuksen puutteessa ruveta testaamaan miltä ruoho aidan toisella puolella näyttää.
tuollaisiin asioihin.
En minäkään tuntisi oloani mukavaksi, jos joku ystävänainen pyytäisi minua kertomaan täysin rehellisen mielipiteen itsestään. Enkä varmaan kertoisi totuutta, jos se totuuteni ei olisi hänen kannaltaan positiivinen.
Voisin kertoa rehellisen mielipiteeni hänelle ainoastaan jos hänessä ei ole mielestäni juurikaan vaikaa, tai jos vnämä mitä katson vioiksi ovat niin mitättömiä, että ne voikin kertoa. Jos taas naisessa on minusta jotakin ns. vakavasti vialla ulkonäön tai luonteen kannalta, niin en varmasti kyllä sano.
ole mitään syytä valehdella. Muista, että kaverit katsovat sinua eri silmällä kuin potentiaalinen kumppaniehdokas.
Sama on kylläkin käynyt vähän itselläkin mielessä. Kun minuun joutuu tutustumaan, sen jälkeen voin olla ok. Muuten olen vain niin vastenmielisen näköinen ja oloinen, että minuun ei kannata tuhlata aikaa.
Naiset haluavat hieman dominoivan miehen, joka vie eikä vikise. Liian kiltit ovat kaverimiesosastoa