Moi kaikki!
Mistä tietää, kun on aika mennä kihloihin, yhdessä asumista jo 1v takanapäin. Ikääkin löytyy jo yli 24 v. joten kyllä alkaa jo perheen perustaminen mielessä pyöriä. Mitä jos miestä ei koko aihe kiinnosta.
Mistä tietää, kun on aika mennä kihloihin, yhdessä asumista jo 1v takanapäin. Ikääkin löytyy jo yli 24 v. joten kyllä alkaa jo perheen perustaminen mielessä pyöriä. Mitä jos miestä ei koko aihe kiinnosta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vanha sanontakin on että hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia.....
Tere!
SItähän tässä miettii, että onko järkeä, mutta yks jos toinen kaveri jo kehoittaa menemään vaikka suoraan avioon, kun ei tää elämä tästä mihinkään enää muutu, arki on tullut tutuksi, eikä sitä enää kuvittele nuortuvansa. Tuntuu, että toisille kaikki on niin helpompaa. Ympärillä tuntuu lapsia putkahtavan maailmaan ja ystävät puhuvat lapsenteosta ja kuinka ihanaa niiden kasvattaminen on. Antaako työelämä elämälle tilaa? Entä jos työnteko ja työssäolo pilaa ihmissuhteen.
Onko normaalia haluta saada sekä perhe, että työ?
Kihlaus on lupaus avioliitosta, eli jos te sovitte menevänne naimisiin, niin silloin te olette kihloissa. Tuommoista "suoraan avioon"- lausahdusta en oikein ymmärrä..
Perhe ei estä työnsaantia eikä työ perheen saantia.
Keskusteleppa aiheesta miehes kanssa, se tietää paremmin kun liuta akkoja/ukkoja :)
Avopuoliso täyttää parin viikon päästä 29-vuotta, yhdessä ollaan oltu puolitoista vuotta ja asuttu yhdessä pari kuukautta. Hän ei ole koskaan ollut kihloissa, itse olin kerran. Minulle se ei nyt ole niin kamalan suuri asia vielä, mutta olen miettinyt, että se voisi olla ihana asia hänelle, kun kerta jokapäivä kertoo miten minua rakastaa jne. Niin että tuota synttäriylläriä mietin, mutta sitten pelottaa, että se olisikin huono idea.
Haloo!!!!!!
"minulle se ei nyt ole niin kamalan suuri asia vielä".?????
No niin, lapsukaiset...
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Palanen sitä ajatusta, että tämän ihmisen kanssa haluan viettää loppuelämäni.
Kihlaus ei pitäisi olla sidottu aikamääreeseen, vaan tunteeseen. Kun tuolla asenteella mennään kihloihin, sen perään sitten joskus naimisiinkin, eipä ole ihme, että avioeroja riittää.
Minä en ainakaan ole mikään lapsukainen! Olen ollut jo kerran naimisissa! Ehkä se ei ole minullekaan niin helppoa sitoutua uudestaan ja haluaisin siis kysyä miestä kihloihin hänen syntymäpäivänään, mutta en tiedä tohdinko. Pelkään hänen vastaustaan sitten kai. Eli se olisi minulle niin tunteella harkittu juttu, että jos menisin kysymään asiasta ja hän sanoisikin ei niin tuntuisi todella pahalta.=(
Olemme olleet yhdessä 24-vuotta ja pari lastakin on hankittu. Perhe-elämä kukoistaa ilman vihkimistäkin. Avoliitossa tulee paremmin hoidettua parisuhdetta, koska se perustuu vapaaehtoisuuteen ja kiintymykseen. Ei niinkään johonkin rituaaliin, tapaan tai pakkoon. Jos hankkii omaisuutta niin niistä on syytä tehdä paperit ettei tule jälkeenpäin epäselvyyttä omistuksista. Samoin on sovittava perheen yhteisten kulujen suorittamisesta tasapuolisesti.