Tästä tapauksesta on aikaa useampi vuosi, tämä tapahtui ensimmäisen vuosikymmenen eli 00-luvun aikana. En enää ole saman firman palveluksessa, joten nyt uskallan kirjoittaa tästä asiasta. Siihen aikaan työskentelin suuressa suomalaisessa tukkuliikkeessä, kun meille tuli töihin ensimmäinen somalimuslimi.
Aluksi hän piti islamin uskon vaatimia päivittäisiä rukoushetkiään työpaikan pukuhuoneessa, kumartaen kohti Mekkaa, mutta sitten hänen omatuntonsa alkoi soimata häntä siitä, että hän rukoilee saastaisessa paikassa, jossa mm. käydään vessassa.
Hän puhui asiasta työsuojeluvaltuutetulle (TSV), joka otti asian puheeksi päällikön kanssa. TSV ja päällikkö olivat molemmat sitä mieltä, että firma voi saada julkisuudessa huonoa mainetta, mikäli se ei huomioi muista kulttuureista tulevia uusia työntekijöitä.
Näin ollen päällikkö tutki TSV:n suosituksesta mahdollisuutta löytää talosta sellainen tila, jossa tämä muslimi voisi pitää rukoushetkiään. Hän löysi yhden unohdetun varastohuoneen, jossa oli seissyt jo vuosien ajan sinne laitettuja pölyttyneitä huonekaluja.
Huone tyhjennettiin vanhoista huonekaluista ja siivottiin, ja siitä tehtiin rukoushuone, johon kenelläkään muilla ei ollut asiaa kuin muslimilla. Ovi pidettiin lukossa, jotta kukaan ei-toivottu henkilö ei voisi saastuttaa sitä läsnäolollaan, ja avaimen sai vain tämä muslimi esimieheltään.
Nyt oli ensimmäisenä Suomen historiassa saatu työpaikalle vieraan uskonnon edustajaa varten oma rukoushuone, josta asiasta sekä TSV että päällikkö ilmaisivat olevansa ylpeitä. Vaan kuinkas kävikään? Somali ei koskaan käyttänyt sitä kertaakaan. Hän lähti pian rukoushuoneen käyttöön oton jälkeen pois meiltä töistä, ja rukoushuone jäi käyttämättä. Kulttuurien lähentämisyritys ainakin oli hyvä.
Aluksi hän piti islamin uskon vaatimia päivittäisiä rukoushetkiään työpaikan pukuhuoneessa, kumartaen kohti Mekkaa, mutta sitten hänen omatuntonsa alkoi soimata häntä siitä, että hän rukoilee saastaisessa paikassa, jossa mm. käydään vessassa.
Hän puhui asiasta työsuojeluvaltuutetulle (TSV), joka otti asian puheeksi päällikön kanssa. TSV ja päällikkö olivat molemmat sitä mieltä, että firma voi saada julkisuudessa huonoa mainetta, mikäli se ei huomioi muista kulttuureista tulevia uusia työntekijöitä.
Näin ollen päällikkö tutki TSV:n suosituksesta mahdollisuutta löytää talosta sellainen tila, jossa tämä muslimi voisi pitää rukoushetkiään. Hän löysi yhden unohdetun varastohuoneen, jossa oli seissyt jo vuosien ajan sinne laitettuja pölyttyneitä huonekaluja.
Huone tyhjennettiin vanhoista huonekaluista ja siivottiin, ja siitä tehtiin rukoushuone, johon kenelläkään muilla ei ollut asiaa kuin muslimilla. Ovi pidettiin lukossa, jotta kukaan ei-toivottu henkilö ei voisi saastuttaa sitä läsnäolollaan, ja avaimen sai vain tämä muslimi esimieheltään.
Nyt oli ensimmäisenä Suomen historiassa saatu työpaikalle vieraan uskonnon edustajaa varten oma rukoushuone, josta asiasta sekä TSV että päällikkö ilmaisivat olevansa ylpeitä. Vaan kuinkas kävikään? Somali ei koskaan käyttänyt sitä kertaakaan. Hän lähti pian rukoushuoneen käyttöön oton jälkeen pois meiltä töistä, ja rukoushuone jäi käyttämättä. Kulttuurien lähentämisyritys ainakin oli hyvä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
luterilaisille oma rukoushuone. Siellä sitten voidaan käydä rukoilemassa vaikka kerran tunnissa. Eihän työnantaja voi kieltää, muutenhan puuttuisi uskontoon ja se olisi rasismia. Tietysti siihen rukoushuoneeseen voi laittaa myös tupakointikopin! Siis, ihan oikeasti, Suomessa maan tavalla, ei täällä muslimi ole mikään virallinen uskonto! Rukoilkoot kotonansa!
siis tämmöistä asiaa et voinut kertoa kuin vasta 10 vuoden jälkeen? Mitä tuossa oli ihmeellistä? Oli käyttämätön tila ja sille käyttäjä, eikä kenellekään lienyt tullut lisäkustannuksia moisesta. Ei työnantajan tarvitse uskonnon varjolla myöntää ylimääräisiä palkallisia taukoja. Ja kun tämä paikasta lähti, niin huone vapautui muuhun käyttöön.
joka tekee vaalityö-osuuttaan heittelemällä moisia älyntuotantojaan, eetteriin. Soini hymyilee läskisiin poskiinsa, kun näitä "opetuslapsiaan" saa pidettyä ketjussaan.