tämä olisi pitkä juttu mutta yritän kertoa vähän lyhyemmin.. mitä tulisi tehdä ku ollaan oltu parhaita ystäviä noin viisi vuotta.. tällä henkilöllä on sattunut paljon huonoja asioita ja taipumus masennukseen ja agressiivinen luonne (skitsofreenia todettu).. meni täysin sekaisin miehensä kuoltua jonka jälkeen muutin hänen kämppäkaveriksi tukeakseni häntä.. riitoja erittäin paljon ja halunnut muuttaa pois mutta ei kuitenkaan kovin yksinkertaista.. viime tempaus oli eräs aamu kun suuttui minulle pienestä asiasta ja syntyi helvetti ku ite lopen uupunut huolehtimaan hänestä ja kaikesta omien murheiden ohella.. tuona aamuna hän raivostui kun huusin takasin, kerran tuli kädet nyrkissä minua kohti ja sanoin että antaa tulla vaan mutta mitään ei tehnyt ja toisen kerran tuli veitsen kanssa kohti ja "hakkasi" sillä minua päin mutta tosin ilmassa ilman että osui.. nyt olen sellaisessa patti tilanteessa etten kovin helposti pääse pois, rahaa ei ole tarpeeksi, kertoako vanhemmilleni ja ottaa sen verran lainaa pankista että pääsee pois vai muuttaa takasi kotiin vähäksi aikaa??.. tämän "ystävän" kanssa kuitenkin puhuttu että se muuttaisi piakkoin pois mutta en tiedä koska se on tapahtumassa, parempi että itse ehkä lähden mahd nopeesti vai mitä ja miten? ja miten tämä kaveri reagois ku kertoisin että häippäsen nyt heti täältä.. pitäisikö välit rikkoa vai antaa anteeksi? paljon olen antanutkin mutta tuo oli kyllä viimeinen pisara.
kaverini ihan sekopää
mitä tehdä??
7692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muuta pois ja mahdollisimman pian. Jos sillä skitsofrenia on niin ei siitä tiedä, mitä se vielä voi tehdä kun "ääni käskee." En halua paniikkia lietsoa ja siihen ei ehkä syytäkään, mutta esimerkiksi Suomessa on pari murhaa tehty kun "ääni käski." Skitsofreenikkoja. Esim. metron kirvesmurha. Tyyppi voi olla sairaampi kuin päältäpäin näyttää.
Mutta voi tuo olla myös sitä, että hän on todella äärirajoilla, kärsii ja on siksi niin kiukkuinen ja kireä, kun on katkeamispisteessä.
Mutta siitä huolimatta mitä tahansa ei pidä sietää. Voit kyllä olla ymmärtävväinen häntä kohtaan, antaa anteeksi ja olla edelleen hänen kaverinsa jos vielä haluat, mutta et voi kantaa hänen taakkaansa hänen puolestaan. Sinun on huolehdittava ensisijaisesti omasta jaksamisestasi ja ennenkaikkea omasta turvallisuudestasi ja henkiinjäämisestäsi. Tosiaan ei sairaasta mielestä tiedä, mitä se voi keksiä. Hänen käytöksensä on uhkaavaa ja tulkittavissa uhkaukseksi. Itse lähtisin vaikka vanhempien nurkkiin ja HETI! Voihan olla, että se olisi hätävarjelun liioittelua ja turhaa, mutta entä jos ei olekaan? Sitä et saa tietää jos tyyppi iskee veitsen selkääsi nukkuessasi.
Itsellä oli skitsofreenikkokaveri, joka alkoi kertoilemaan, kuinka äänet käskevät hänen kuristaa ja syödä minut. Hän kertoi jopa suunnitelleensa asian toteuttamista, mutta koska hänellä ei ollut pakastearkkua johon säilöä ruumiini ja koska aina tekstasin olevani tulossa hänen luokseen, hän tiesi että jäisi siitä heti kiinni eikä siksi aikonut tehdä sitä, vaikka mieli teki. Eipä tehnyt mieli enää käydä hänen luonaan. Muuten oli ihan mukava ja ulkoisesti täysin normaalin oloinen kaveri, mutta tämä nyt esimerkkinäi jotta ymmärtäisit, että skitsofreenikko voi oikeasti olla paljon sairaampi kuin miltä näyttää -ja vaarallinen.
Se todellaki on raskasta, murehtia omia asioita, käydä töissä ja huolehtia toisesta ettei se tee itselleen mitään ja on joku jolle puhua.. eikä se ite sitä ymmärrä kuinka raskasta minullakin on. aina oon ollut tukena sille ja yrittänyt auttaa.. itekin mietin että mitä jos se oikeasti joku päivä vielä tekee jotain sellaista, se menee ihan psykoosiin niinkuin sinä aamuna.. lupasi sovinnon jälkeen ettei se ikinä enää tee noin ja ei pystyisi satuttaa mua mut eihän se siinä tilassa pysty hallitsemaan itseään.. tein minä niin tai näin niin aina saan haukut ja taas pyytelee anteeksi, ei hän arvosta tukeani ja sit valittaa etten tue häntä kun sillä on vaikeaa.. nyt todellakin mietin että annanko anteeksi vai en koska kyse on omasta turvallisuudesta, kuitenkin mietin meidän pitkää ystävyyttä.. mutta ehkä parempi omalta kannalta on muuttaa pois ja jatkaa omaa elämää.. yleensä kestän aika paljon kaikkea mutta raja se minullakin menee.. ja sit kun jos muutan pois niin tiedän minkälaista se tulee olemaan saan todella isot haukut kun kertoisin syyn lähtööni ja varmaan uhkauskiakin saattaa tulla.
"lupasi sovinnon jälkeen ettei se ikinä enää tee noin ja ei pystyisi satuttaa mua mut eihän se siinä tilassa pysty hallitsemaan itseään.."
Niinpä. Et voi tietää mihin sairas mieli kykenee. Hän voi olla paljon sairaampi kuin päältäpäin näyttää ja ikinä uskoisitkaan.
"nyt todellakin mietin että annanko anteeksi vai en koska kyse on omasta turvallisuudesta, kuitenkin mietin meidän pitkää ystävyyttä.."
Nämä asiat eivät sulje toisiaan pois. Voit antaa hänelle anteeksi ja silti muuttaa pois ja jatkaa ystävyyttänne. Jos hän katkaisee välit poismuuttosi takia, ei HÄN mikään tosiystävä ole, vaan itsekäs psyykkinen loinen, jonka mielestä sinä olet olemassa vain häntä varten, joka vaatii ja vaatii ja imee sinusta kaiken irti antamatta mitään muuta kuin paskaa ja ongelmia tilalle.
Sinun on ymmärrettävä, että sinulla ei ole mitään velvollisuutta, ei moraalista eikä ystävyyden "sanelemaa" olla hänen tukenaan JOKA HETKI! Voit kyllä tukea häntä vaikka asuisit muuallakin. Hän on aikuinen ihminen jonka on pärjättävä -ja joka pärjää yksinkin! Maailma on täynnä mielenterveyspotilaita, skitsofreenikkoja ja henkilöitä, joiden puoliso on kuollut ja jotka asuvat yksin ja pärjäävät ihan hyvin. Toisilla näistä ei ole edes ainuttakaan ystävää tai tukijaa ja silti säilyvät hengissä.
Jos ystäväsi uhkailee itsemurhalla tai itsensä vahingoittamisella kyseessä on todennäköisesti manipulaatiokeino. Pelätessään menettävänsä otteen jostakin henkilöstä manipuloijat alkavat uhkailemaan mm. itsemurhalla ja yleensä sitten saavatkin henkilöt huolestumaan ja palaamaan luokseen paapomaan ja säälittelemään itseään ja toimimaan täsmälleen heidän haluamallaan tavalla. Entinen poikaystäväni mm. oli malliesimerkki tästä. Käytti itsariuhkailuja myös seuraavaan tyttöystäväänsä, yleensä käyttäydyttyään itse ensin sietämättömällä tavalla ja tytön aikoessa jättää hänet, itsarikortti oli aina sellainen, jolla oli huomannut saavansa naiset takaisin "valtaansa", kykenemättömiksi jättämään hänet.
"ja sit kun jos muutan pois niin tiedän minkälaista se tulee olemaan saan todella isot haukut kun kertoisin syyn lähtööni ja varmaan uhkauskiakin saattaa tulla."
Jos "ystäväsi" on tuollainen, ei hän mikään tosiystävä ole vaan itsekäs, narsistinen paska, joka vain käyttää sinua sylkykuppinaan. Kunnollinen ystävä kyllä menisi itseensä ja näkisi oman käytöksensä osuuden muuttosi syynä, nöyrtyisi ja pyytelisi anteeksi, pyrkisi eroamaan sovussa ja puhuisi että ollaan yhteyksissä. Jos tuo on hänen asenteensa sinua kohtaan, hän vain käyttää sinua itsekkäästi. Sylkykuppina ja tukikeppinä. Ehkä hänelle itselleen tulee parempi olo kun hän purkaa kaiken pahan sisunsa sinuun.
Ehkä hänen käytöksensä on todella sitä, että hän ei arvosta sinua pätkääkään, kuten kirjoitit "tein minä niin tai näin niin aina saan haukut ja taas pyytelee anteeksi, ei hän arvosta tukeani ja sit valittaa etten tue häntä kun sillä on vaikeaa.."
Pitää vaan oikeutenaan purkaa kaiken pahan olonsa sinuun ja vaatii jatkuvaa tukea ja huomioonottamista kykenemättä antamaan sitä itse pätkääkään ja olematta kiitollinen siitä tuesta mitä annat. Kuulostaa äärimmäisen itsekeskeiseltä tyypiltä eivätkä ongelmat ja sairaudet ole siihen mikään oikeutus ja puolustus.
Taidat olla melko nuori henkilö? Nuoret joskus ovat hyvin pyyteettömiä ja uskollisia ystävyydessään, pyrkien tekemään kaikkensa uhrautuessaan ystävänsä puolesta. Ennenkuin oppivat, että jos ei pidä ensisijaisesti itsestään ja omista voimavaroistaan huolta, ei voi auttaa toistakaan. Miten autat burn out -tilassa? Ja huomasithan jo, että lopen uupuneena pinnasi katkesi ja huusit hänelle takaisin, mitä ei olisi tapahtunut jos "akkusi olisivat olleet täynnä."
Myös elämänkokemus opettaa, että valitettavasti on olemassa ihmisiä, jotka surutta ottavat toisista ihmisistä irti kaiken, ihan kaiken mitä lähtee. Hyväksikäyttävät surutta antamatta kiitoksen sanaa, palkaksi vain paskan kohtelun, ilkeyden ja halveksunnan.
Itselläni oli pari "ystävää," joita autoin hyvin paljon ja mitä enemmän heitä autoin, sitä ilkeämmiksi ja halveksuvimmiksi he minua kohtaan muuttuivat. Eivät arvostaneet minua enää pätkääkään. Ehkä ystäväsi edustaa tätä ihmistyyppiä?
itekin miettiny että se vain käyttää hyväksi kaikessa.. jos en tee jotakin mitä se sanoo niin se suuttuu ja silloin yleensä suostun kun en jaksa mitään riitelyä turhasta.. ja olen aika nuori, täytän vasta 20v. tässä lähiaikoina.. olin kyllä todella halkeamispisteessä, ikinä en noin kovaa ole huutanu sille takasi, oon miettinytkin että koska räjähdän kunnolla kun ei sille voi puhua suoraan miltä musta tuntuu koska aina se on siitä vetänyt herneen nenäänsä ja taas riitelyä.. aina on kyse sen tuntemuksista ja ogelmista mutta vähättelee omia murheitani, vaikkei toisten murheita voi verrata toisten murheisiin. ja nytkin yöllä tulin vanhempieni luokse nukkumaan kun ajatuksia pyöri päässä että mitä jos se tulee aamulla raivona kotiin kun nukun ja puukottaa mut.. vanhempani eivät onneksi ollut kotona niin ei tarvinnu syytä ainakaan vielä kertoa. ja se on totta että ei mun velvollisuus oo vahtia sitä joka hetki ku itelläkin on oma elämä, mutta sille sitä ei kannata sanoa ainakaan kun saman katon alla asuu. ja luulen että se katkaisee välit ainakin vähäksi aikaa jos muutan pois ennen sitä.. ja sillä on aina outo tapa, kun minulla on joku mies tai käyn treffeillä, aina se haukkuu ne mulle ihan pystyyn.. ilmeisesti se ajattelee siten että mulla täytyy olla vain se eikä muuta elämää. ja aina riitely tilanteessa se yleensä vetoaa kihlattunsa kuolemaan ja siihe että on ollut osastolla. niin lopen uupunut kaikkeen etten todellakaan tiedä mitä tehdä ja miten sille sanoa ku aina saa miettiä ettei päästä suusta jotain mistä se suutuu. ainoa mitä nyt haluan on pois ja äkkiä mutta ei se niin nopeesti käy ku pitää miettiä mihin muutan kahden kissani kanssa :/
kuulostaapas vaaralliselle. Epäilen että kaverillani on skitsofrenia, ainakin hän on koko ikänsä käyttänyt terapiaa yms.Hyvin pelottavan oloinen välillä on vähän outo olo ja ei kannata suututtaa koska hän ei kestä mitään negatiivista.tiedän hänellä olevan pimeitä ajatuksia paljon.
Muuta heti vanhempiesi luokse. Syytähän ei tarvitse kertoa, jos ei halua. Ikävä kotiin on ihan hyvä syy tuossa tilanteessa. Ja sama syy kelpaa kaverillesikin, älä missään nimessä sano että muutollasi olisi mitään tekemistä hänen käyttäytymisensä kanssa. Kaveriisi ei kannata katkaista välejä ihan suoraan, vaan rupeat muuton jälkeen pikkuhiljaa vähentämään yhteydenottoja. Kaverisi ei ole muuttamassa mihinkään, hän vain yrittää huijata sinua ettet häipyisi.
ja hoida hänet hoitoon myös.