Tällainen pieni probleema tullut yhden kaverin kanssa, että en saa kiroilla "saatana" tai "jumalauta", koska se loukkaa hänen uskontoaan (sain kai luvan sanoa "perkele", koska se oli ensin pakanajumala, eikä liittynyt/liity mitenkään kristinuskoon). Ok, kunnioitan häntä ja hänen uskontoaan, mutta miten minun kiroilu liittyy siihen? En tiedä olenko hölmö jos jatkan, mutta en oikein tykkää ajatuksesta että pitäisi varoa sanojani, tai pyydellä anteeksi. En dissaa hänen uskontoaan, vaikken sitä jaa. Mitään pahaa sanaa en ole siitä sanonut enkä siitä ajattele, kiroilua lukuunottamatta. Ja miten kiroilu välttämättä liittyy kristinuskon solvaamiseen, tai jonkun ihmisen uskon solvaamiseen? Liittyykö se?
Voisiko joku perustella mulle miten asian laita oikein on objektiivisesti katsottuna?
Voisiko joku perustella mulle miten asian laita oikein on objektiivisesti katsottuna?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Provo matskuu
hanki elämä- netin ulkopuolelta pistä tietsikka kirpparille tai laita se virtapiikkiin ilman ylijännite suojaa.Ja rakasta vaimoasi niinkuin itseäsi,älä petä, alä tee huorin, alä himoitse toisen puolisoa.Dokaaminen tuhoaa sut ja perheesi jne............Kiroile ja vedä väliin piippua....it so easy.....
Mutta kyllä tuo kiroilu jotenkin särähtää rumasti omaankin korvaan.
Minulla on yksi ihan hyvä kaveri. Kaverisuhteemme on vähän väljentynyt. Yksi ärsyttävä piirre hänessä on jatkuva kiroileminen. Bussissa ja muissa julkisissa paikoissa tulee kovaan ääneen vittu, saatana ja kaikkia muita mahdollisia kirosanoja, vaikka vieressä olisi muita ihmisiä ja jotain lapsiperheitä. Jotenkin se on ärsyttävää, kun joka toisen sanan pitää olla esim. vittu. En ymmärrä kiroilemisen funktiota. Se antaa ihmisestä vain huonon kuvan. MInuna mielestäni kiroilemattomuus ainakin julkisissa paikoissa kuuluu hyviin tapoihin, eikä sitä kotioloissakaan jaksa kuunnella. Olen 24v mies ja kaverisuhde ei ole jäähtynyt pelkästään tämän takia.
Itse olen uskova enkä mielelläni sano Saatana, koska uskon sen kutsuvan kyseistä olentoa paikalle. Joskus silrti lipsahtaa ja heti täytyy Jeesuksen nimessä käskeä kaikkea pahaa poistumaan.
Minä en ole uskova eli syy siihen miksi en kiroilemisesta tykkää ei johdu uskonnosta. Se vaan on typerää. Tulee joskus itsekin sanottua hemmetti tai paska, mutta ei julkisesti ja varsinkaan jos vieressä on lapsia
Omaa kiroilukulttuuriani voisin nyt hieman valaista. Kiroilen paljon, varmaankin jopa liikaa, mutta kaverini ja vanhempani ovat jo tottuneet siihen. Okei, vanhempani eivät ole tottuneet siihen : D Koitan siistiä suuta aina kun on vanhemmat tai varsinkin isovanhemmat paikalla. Jos joku vanhinko tai onnettomuus tapahtuu, automaattinen reaktioni on usein "voi saatana", "voi helvetti". Minua itseäni ei mitenkään häiritse jos muut kiroilevat, paitsi juuri tälläinen "noni voi vittu saatana kun se on niin vitun ärsyttävä oikeesti ei helvetti". Jokin raja, niitä sammakoita ei tarvitse joka toisen sanan väliin päästää.
eipähän ole vielä toistaiseksi tullut yhtäkään hyödyllistä neuvoa. Ekstreme-kysymys tai muuten vaan erikoinen ei ole välttämättä provo. Huvittavaa että joku edes ehdotti sitä.
Tässä en nyt pyytänyt tapa-koulutusta. Itsekään en kiroile kuin sopivassa seurassa (eli ei lapsia paikalla tai muutenkaan julkisesti tule kiroiltua), ja ärräpäät useimmiten lentää ekstreme-tilanteissa. Kuten vaikkapa silloin kun lyön varpaani johonkin.
Mutta olisiko kellään mitään näkemystä siitä että miten tuossa mainitsemassani tilanteessa pitäisi oikein toimia. Onko kumpikaan kanta oikeutettua? Saanko minä kiroilla "saatanaa", kun se sana merkitsee minulle samaa kuin "pieru", mutta kaverini ei tykkää. Kumpi tässä on hölmö: se joka vaatii muita tekemään hänen mielensä mukaan, vaiko se joka ei kai sitten kunnioita toisen uskontoa ja mielipidettä ja persoonaa tarpeeksi sensuroimalla itseään??? Toisaalta kohtelias-puoleni haluaa miellyttää, mutta toisaalta taas en tykkää sensuroida itseäni.
Kuten jo osassa vastauksista huomasit jotkut kokevat kiroilun huonotapaisuutena ja jotkut uskovat sen manaavan pahuutta esille.Ja ne ovat aika yleisimmät syyt siihen, että kiroilua vältetään tai siivotaan suu kiroiluun nihkeästi suhtautuvien seurassa.
Kaverisi on ilmeisesti miettinyt tarkemmin perustelunsa ennen kuin kieltää sinua kiroilemasta, joten itse lähtisin samassa tilanteessa miettimään kunnioitanko ystäväni toivetta/päähänpinttymää/ahdasmielisyyttä vai pidänkö lujasti kiinni etuoikeudestani päästää suustani, mitä huvittaa vain siksi kun se on minulle tärkeää.
Ystävyydessä/kaveruudessa törmää joskus tilanteisiin, joissa on pakko neuvotella miten jatkossa toimia niin, että kummallakin on hyvä olla. Jos syyt ovat tiukasti periaatteellisia ja selvästi haittaavat ystävyyttä, kuten nyt sinullekin tarve saada kiroilla, niin toinen vaihtoehto on vaihtaa seuraa. Uskovainen ystäväsi huudelkoon hallelujaa omassa seurassaan ja sinä huutelet perkelettä, mutta pääasia että pidätte linjanne.
Tai sinä voit kohauttaa olkapäitäsi ja mennä puolitiehen vastaan. VAihda perkele perhoseksi ja saatana santapaperiksi tai mitä keksitkään, mutta jos manailu on yksi osa persoonallista ilmaisutapaasi, niin kannattaa ihan elämäsi jatkoa ajatellen muutenkin kehittää joku lempeä manaussana, sillä esim. jos luennoit suurelle yleisölle ja joka toinen sana on vittua, niin sillä voi olla ratkaiseva merkitys halutaanko sinua pitää enää tehtävissäsi.
Kiroilen itsekin ja silti katson tarkkaan, etten asiakastapaamisissa käytä kirosanoja. Jos on pakko manata, niin kyllä se siellä hupsis-linjoilla menee :)