Miten helvetissä tästä pääsee eroon? En ole aikaisemmin ollut juurikaan mustasukkainen, mutta miesystäväni valehteli minulle useamman kerran eksäänsä liittyen, enkä meinaa millään päästä asiasta eroon. Valehtelu ja salailu ei ehkä ole mitään maailman vakavinta, tarkoituksena on ollut plla pahoittamatta mieltäni, mutta toisin kävi. Ja tämä tosiaan syö naista, ajatelen asiaa jatkuvasti ja kohta tuntuu että en oikeasti kestä enää. Mielestäni eksät ovat eksiä, ja jos ne haittaavat nykyistä kumppania, niin siinä ei fiksun tai hiukka tyhmemmänkään ihmisen tartte kauheasti miettiä mikä on se oikea teko. Etenkään jos asiaan ei liity yhteisiä lapsia.
Periaatteessa tiedän, että mieheni ei ole pettäjätyyppiä, mutta en siedä valehtelua missään asiassa. Ja jotenkin outoa, että eksään liittyy aina valehtelua ja salailua :(
Apuja?
Periaatteessa tiedän, että mieheni ei ole pettäjätyyppiä, mutta en siedä valehtelua missään asiassa. Ja jotenkin outoa, että eksään liittyy aina valehtelua ja salailua :(
Apuja?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minulla on täsmälleen sama tilanne. Sain selville että miesystäväni viestitteli exänsä kanssa pari kuukautta sitten. Olemme puhuneet useaan otteeseen asiasta. Välillä minusta jopa tuntuu että asia ei haittaa ja sitten taas alkaa ahdistus. En edelleenkään ole sataprosenttisen varma siitä ovatko he yhteyksissä ja jos ovat niin mistä he keskustelevat. Kumppanini lupasi minulle että hän kertoo mikäli on yhteydessä exäänsä. Silti minulla on tunne että hän tekee sitä selkäni takana.
Onko mielestänne oikeutettua minulta saada selville mistä he ovat keskustelleet? Tiedän että he kävivät läpi entistä suhdettaan. En tiedä tarkalleen mistä he keskustelivat mutta aiemmin mieheni ei suostunut kertomaan minulle. Sanoin myöhemmin että mikäli hän on ollut kyseisenä aikana sunhteessa minuun ja selkäni takana on käynyt kyseisiä keskusteja minulla on oikeus tietää mistä he ovat puhuneet. En edelleenkään tiedä mistä he puhuivat kun en ole uudelleen ottanut asiaa puheeksi.
Tämän lisäksi suhteen alkuvaiheessa mieheni kävi treffeillä parin naisen kanssa. Tuolloin tapasimme usein ja hän kutsui minua hellittelynimillä. Vaikka emme olleet sopineet seurustelevamme minusta se tuntui tosi pahalta kun sain selville. Mikäli en oma aloitteisesti olisi selvittänyt tätä asia sekä exän kanssa käytyjä keskusteluja en ehkä edelleenkään tietäisi näistä asioista. Mieheni sanoo että treffit ja exän kanssa käydyt keskustlut eivät ole merkinneet hänelle.
Minulle on sanottu (kaverini) että minun pitäisi päästä näiden asioiden yli eikä tehdä kärpäsestä härkästä ja että en saisi painostaa miestäni näissä asioissa. En halua painostaa mutta koen että minulla ei vieläkään ole vastauksia. Mutta en voi sille mitään että uudelleen ja uudelleen nämä asiat palaavat mieleeni ja alkavat ahdistaa. Välillä mietin että en voi edes hyväksyä tapahtunuttta. Välillä koen syyllisyytta siitä että painostan miestäni.
Onko kenelläkään neuvoja kuinka voisin päästä näiden asioiden yli niin että ne lakkaisivat vaivaamasta minua?
Meillä kun ukko aikansa valehteli asioista, jotka liittyivät toisiin naisiin,menettivät aikaa myöten merkityksensä.
Valehteleva ukko, sehän se on, kiertelemättä ja kaartelematta.
Minkäs teet. Hyväksyin asian, ettei siihen voi luottaa ja piste.
Ei se nyt enää maailmaani kaada, kun sen asian olen hyväksynyt. Muuten mukava mies, on vain kova valehtelemaan naisista, en siis kysy niistä mitään ja näytän kyllästynyttä ilmettä, jos alkaa jotain jauhaa.
Kaikilla meillä on valheemme tai paremminkin sanottuna, kaikki asiat ei kuulu kaikille.
Mikäs rippi-isä se puoliso on?
Ymmärrän sinua hyvin. Minun on myös todella vaikea päästä asian yli, etenkään kun sitä ei olla koskaan juteltu kunnolla "läpi" tai päästy mihinkään lopputulokseen. Keskusteluyritykset menevät aina älyttömäksi huutamiseksi. Koen nuo samat syyllisyydentunteet ajoittain itsekin, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että minulla on oikeus olla hyväksymättä tämmöistä. Tilanne on täälläkin se, että epäilen yhteydenottojen tapahtuvan nyt selkäni takana. Olen asiasta vuoroin surullinen, pettynyt, vihastunut ja ties mitä, välillä ajattelen, että eihän se nyt niin iso juttu ole.
Vaikea sanoa miten tällaisesta yli pääsee. Toivoisin olevani miehelleni sen verran tärkeä, että hän ymmärtäisi oma-aloitteisesti katkaista välinsä eksäänsä, koska vaikka kuinka yritän olla olematta mustasukkainen tai epäilevä, en usko että pääsen näistä fiiliksistä eroon täysin ennen kuin niin tapahtuu. Ahdistavaa tuntea näin, mutta en vain voi tälle mitään :( Suoraan sanottuna inhoan itseäni, koska en voi suhtautua asiaan neutraalisti. Mutta pitäisikö valehtelua katsoa vain sormien läpi? Luottaminen on nykyisin niin vaikeaa kaiken jälkeen :(
No empä tuommoiseen suostuisi. Eihän se ukkosi kunnioita sinua paskan vertaa. Mut jotkut näköjään antaa polkea itteesä paskaan
Minua loukkasi se että minä olin se joka joutui pyytämään miestäni olematta yhteydessä exäänsä. Olisin halunnut että hän tajuaa tilanteen itse ilman että minä sitä joudun sanomaan. Sanoin tästä hänelle ja hän sanoi että minä olen hänelle tärkeä ja tämä exä ei ole olennainen ja hän ei ole yhteydessä häneen jos se minusta pahalta tuntuu. Vähitellen hän ymmärsi minun kokemuksen asiassa kun pyysin riittävän monta kertaa häntä asettumaan asemaani. Minua helpotti paljon se että hän osasi tehdä sen erittäin selväksi minulle että minä olen tärkeä ja että hän on valmis tekemään asioita suhteen eteen.
Olen keskustellut näistä asian kaverin kanssa joka on ollut pitkässä suhteessa ja hän sanoo että minä en ymmärrä tilannetta koska en ole ollut pitkässä suhteessa. Se että entisen suhteen asioita selvitetään ei välttämättä tarkoita sitä että se olisi minulta jotenkin pois. Se että on jakanut elämänsä jonkun kanssa pitkän aikaa vaatii joskus sitä että asioille saadaan joku tilinpäätös tai että asioista voidaan puhua. Meidän tapauksessa aiemman suhteen päättymisestä oli muutama kuukausi kun tapasin mieheni. Kaverini sanoi että jos vaikka olisi asunut kämppäkaverina jonkun ihmisen kanssa ja tämä ihminen on ollut tärkeä ei ole niin helppoa katkaista kaikkia yhteyksiä tuosta vaan. Mieheni on painottanut minulle että hänellä ei ole tunteita exäänsä kohtaan. Alussa sitä oli vaikea uskoa, vaikka tietoisuuden tasolla sen uskoinkin. Nykyisin olen tullut siihen tulokseen että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa mieheeni ja siihen mitä häön sanoo. Luottaminen on aina vaikeaa parisuhteessa, huolimatta siitä onko taustalla jotain exä kuviota vai ei.
Olen myös ymmärtänyt sen että oma epävarmuuteni ja menneisyyteni vaikuttaa tähän asiaaan. Minut on jätetty ja minua on petetty ja ihan selkeästi minulla on tietty hylkäämisen kokemuksen trauma menneisyydessä joka vaikeuttaa luottamista. Ýmmärrän että tämä on vaikuttanut reaktioni voimakkuuteen kun sain selville sen että yhteyksiä on pidetty selkäni takana. Minulle tuli tietty tunne että se tapahtuu taas, taas luottamukseni petetään. Tajusin vasta myöhemmin että asia ei ole niin yksinkertainen. Olemme puhuneet näistä asioista ja mieheni on sanonut että jos minua joku painaa hän haluaa että sanon sen hänelle enkä pidä asioita sisälläni.
Se on tietynlainen solmu jonka aukeaminen vaatii aikaa. En usko siihen että tällaisessa tilanteessa syyllistävät keskustelut auttavat asiaa. En ylipäätään usko että parisuhteessa syyllistäminen johtaa mihinkään hyvään lopputulokseen. Toki voi olla tilanteita jolloin on ihan hyvä herättää toinen ja toisaalta en kadu että syyllistin miestäni touhuistaan silloin kun sain asiat selville, hän ymmärsi mitä oli tehnyt (treffit sekä viestien sävy exälle) ja katui sitä. En näe kuitenkaan järkevänä tapana edetä sitä että jatkaisin syyllistämistä kun näen että mieheni haluaa tehdä kaikkensa suhteemme eteen.
Vaikka suurin osa asioista on tällä tavalla tietoisesti selvitetty välillä asiat palaa mieleeni ja olen hyväksynyt senkin. Tajuan että tämä asia vaatii aikaa ja välillä on vaikeampaa ja välillä helpompaa. Otan tämän asian suhteen asiat päivä kerrallaan ja uskon että joku päivä olen rakentanut luottamuksen mieheeni. Kaiken muun suhteen suhde on todella toimiva. Kun osaa antaa itselleen ja toiselle aikaa asiat vähitellenb selviää ilman suuria keskusteluja ja suuria kohtauksia.
On ollut todella satuttavaa saada tietää että mieheni on puhunut exänsä kanssa tietynlaisista asioista tietynlaiseen sävyyn suhteemme aikana ja kuulla kuinka hän on rakastunut exäänsä. Hän on myös sanonut että sellaisia tunteita exää kohtaan ei ole kuitenkaan ollut meidän suhteen aikana. Alussa mietin olenko hänelle laastarisuhde. Hän on sanonut että hänen tunteensa on ollut sekaisin mutta aina tunne minua kohtaan on ollut todellinen ja vilpitön. Haluan uskoa siihen kaikkeen mitä hän sanoo. Silti kuitenkin haluan tietää lisää siitä mitä on tapahtunut. Ymmärrän kuitenkin myös sen että ihan suhteen alussa en minäkään ollut ihan 100% mukana jutussa, se on luonnollista kun on vasta tavannut ihmisen. Minulla ei kuitenkaan ollut tarvetta treffeihin muiden miesten kanssa. Senkin haluaisin jotenkin ymmärtää että mistä se tarve tuli jos on ollut ihastunut. Hän sanoi että hän nyt vaan halusi nähdä maailmaa ja ihmisiä pitkän suhteen jälkeen mutta treffit eivät merkinneet hänelle. Minulle on myös sanottu että ihmiset on erilaisia, että jotkut miehet vaan tarvitsevat konkretiaa siitä että oikeesti seurustellaan että tuollaista ei tee. Ymmärrän kyllä sen, silti en ymmärrä tarvetta treffeihin vaikka kuulen näitä järkiperusteluja. En myös ymmärrä yhteydenpidon sävyä exään.
Minulle on sanottu että en voi ymmärtää koska en ole ollut pitkässä suhteessa. Sitä olen myös miettinyt että ehkä yksi vaihtoehto on se että hyväksyn sen että en ymmärrä ja kuitenkin luotan suhteeseemme.
Ei voi muuta sanoa kuin että tämän asian suhteen tunteet ovat todella vaihtelevat ja tietynlaista "vuoristorataa". Välillä olen ymmärtäväinen kuten tuossa ylemmässä viestissä välillä taas tulee tunne että jos ihan suhteen alkuvaiheessa on tarve treffailla ja viestitellä exän kanssa niin silloin suhteen alku ei ole ollut kovin ruusuinen. Itselläni oli aina haave siitä että tapaan miehen johon rakastun ja kaikki on ihanaa VARSINKIN alkuvaiheessa ja VARSINKAAN silloin ei todellakaan pitäisi olla tarvetta treffailla tms. Aina haaveilin siitä että juuri se alku kantaa suhteessa eteenpäin myöhemmässä vaiheessa ja välillä minusta tuntuu että juuri tuo alku on pilattu. Ja taas välillä mietin että suhteemme on niin hyvä että minun ei kannata pilata sitä tällaisella ajattelulla.
Hämmentävää, mielenkiintoista ja lohduttavaa lukea, että joku muu on kokenut/ kokee ihan täsmälleen samanlaisia tunteita kuin itsekin koen. Odotin itsekin juuri suhteen alulta paljon, mutta tuntuu, että se on mennyt tältä osin ihan pilalle, ja mietin miten semmoisen päälle voi rakentaa mitään kestävää. Toisaalta taas tämä tuntuu kaikesta huolimatta parhaalta ihmissuhteelta, joka minulla on ollut, ja ettei minun pitäisi pilata tätä kaikkea tällä. Onhan siihen kuitenkin syynsä, että eksä on eksä.
On suorastaan ärsyttävää, kun itsekin periaatteessa tajuan, ettei minulla ole syytä olla mustasukkainen tai pelätä muutenkaan. Ja silti on pää ihan sekaisin :/ Mietin usein, että jos tätä asiaa ei olisi, niin meillä olisi lähes täydellinen suhde, koska muista asioista osaamme keskustella ja puhua ne halki.
Minä en itse pyytänyt miestäni jättämään yhteydenpidon eksäänsä. Hän teki sen, mutta mielestäni minua hiukan nöyryyttävällä tavalla. Pariin kuukauteen ei kai yhteydenpitoa ole ollut, mutta enhän voi siitä olla varma ottaen huomioon aikaisemman salailun.
En ole ihan samaa mieltä kaverisi kanssa siitä, ettet ymmärrä, koska et ole ollut pitkässä suhteessa. Minä olen itse ollut aikaisemmin pitkässä suhteessa, enkä silti milläään voi ymmärtää tämmöistä. Tosi hienoa, että olet tehnyt päätöksen luottaa mieheesi. Minäkin kovasti yritän ja oikein tsemppaan itseäni siihen - ehkä se jonain päivänä onnistuukin :)
Aiemmat kokemukset vaikuttavat aina uusiin suhteisiin, niin harmittavaa kuin se onkin. Ei ehkä kaikilla, mutta minulla kyllä. Ja tämä johtuu suurelta osin omasta epävarmuudesta ja aiemmista huonoista kokemuksista. Tiedostan tuon kaiken, ja siltikään en osaa olla sinut tämän asian kanssa :/
Toivottavasti jaksat jatkossakin luottaa :) Enköhän minäkin jossain vaiheessa taas opi sen. Sen takia TAAS, koska ensimmäisen valheen jälkeen opin kuukausien aikana luottamaan, mutta kun se toinen valhe tuli, niin on ollut todella vaikeaa hyväksyä asiaa. Ehkä joku päivä.
Ei kai sitä koskaan voi olla 100% varma mistään ylipäätään missään asiassa elämässä. Kai parisuhteessa epävarmuus on asia joka on hyväksyttävä ja jota voi muuttaa parempaan suuntaan kun itse tekee asioista suhteen eteen. Minä uskon avoimuuteen ja olen itse avoin ihminen ja puhun kaikesta. Ymmärrän myös sen että kaikki ei ole niinkuin minä, kaikki ei halua puhua kaikkia asioita aina ja joka tilanteessa.
Mutta jos jollakulla on jotain niksipirkka vihjeitä kuinka noista ahdistavista ajatuksista pääsee eroon ja mitä kannattaisi vielä keskustella ja mitä kannattaisi ajatella jotta asia ei häiritsisi niin otan neuvot kiitollisena vastaan.
..kerrotkos itse kaikki juttus ihan valehtelematta siipalles? Työkavereille? Sukulaisille?
Epäilenpä...taitaa valkoisia valheita tulla sullakin pilvin pimein.
Mitäs siinä on kunnioituksella tekemistä? Sehän on piirre ihmisessä.
Taidat olla aika naiivi tapaus vielä.
Toisen kyttäys se kuule raukkamainen piirre on.
Kukaan ei voi toista omistaa.
Kun pitäisi päästä tuosta ajattelumallista, että "kun minä olen niin avoin, niin muittenkin pitäisi olla, että ollaan sitten yhtä onnellista perhettä koko sakki"
Se vain valitettavasti ei niin ole.
Monen miehen on hyvin vaikea olla "avoin". Se selusta pitää turvata ja mies varsinkin ajattelee, ettei kaikkea tarvitse kertoa.
Eikä näköjään tarvitsekkaan. Näkeehän täälläkin, miten on käynyt, kun on vähänkään mennyt avautumaan, niin ollaan heti pelkäämässä pahinta ja että mitä sitten vielä voikaan tapahtua, kun jo tuommoistakin on ollut....?
Eli oppii siitä vähemmästäkin pitämään sen turpansa kokonaan kiinni!
Naisilla on vielä se ikävä piirre, että kerrotaan sen miehen avautumisesta sitten ystäväpiirille ja niinkuin näkyy, tällaisillekkin palstoille. Hyvä ettei nimi ja osoitekkin ole perässä.
Tuolla oli hyvin sanottu, että ei sen siipan pitäisi mikään "rippi-isä" olla.
Olen samaa mieltä!
Vähemmän roikkumista suhteessa, naiset, pleees!! Pysytte te pystyssä ominkin voimin!
Tuo on totta kun miettii, niin tuleepa sitä niitä "valkoisia valheita" tosiaankin päästeltyä ja joskus vähän enempikin!
Tuskin löytyy ketään, joka niin lapsellinen olisi, ettei valehtelisi joskus, ainakin verottajalle! :D
Itse kun katselen hyvänäköisiä akkojen periä, niin en varmasti myönnä vaimolle niitä tuijottavani!
Jos ravintolassa käyn kaunista naista tanssittaan, en kerro sitäkään vaimolleni, miksi kertoisin ja jos kysyy, kiellän tanssineeni ja jos myönnän tanssineeni, niin valehtelen, että nainen haki.
Ei ihan osu tuo ajattelumalli tähän asiaan, mutta en siitä aio sen tarkemmin täällä kertoakaan, koska se ei kuulu muille. Heh, kyse ei ole mistään "kun on vähänkin mennyt avautumaan" -jutusta, eikä mistään roikkumisesta. Tässä suhteessa tilaa hengittää ja omaa aikaa kyllä on. Tokihan sun kommentti sopii varmaan moneen muuhun tilanteeseen. Ystäväpiirille en tästä juurikaan ole puhunut, joten sekään ei sovi tähän. Mutta kiitoksia kommentista kuitenkin.
Painostuksessa ei ole järkeä. Minusta ei kuitenkaan ole kovin ihmeellistä että jos mies on yhteydessä toisiin naisiin siitä tulee paha mieli. Suhteet on erilaisia. Ehkä joillakin ihmisillä oikeasti toimii se että pidetään omana tietona mikäli ollaan toisten naisten kanssa tekemisissä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että mikäli näin on olisi ihan hyvä asia että molemmat osapuolet tietävät että se on toimintamalli kyseissä suhteessa. Että kyseessä on avoin suhde tai jotain sinne päin. Minusta ei ole oikein että toisella osapuolella ei tule mieleenkään olla yhteydessä vastakkaisen sukupuolen edustajiin ja toinen tekee sitä salaa.
Jos tunteet ja tilanne on mennyt solmuun eikä se puhumalla aukea ei minusta ole ihmeellistä että asiasta puhuu luotettavalle ystävälle joka ei asiaa eteenpäin kerro. Mikäli täällä palstalla asiasta kertoo on kyseessä anonyymi avautuminen jossa ei ainakaan luottamusta petetä. Ei se tarkoita sitä että ollaan vouhottamassa ja syyllistämässä ja kauhistelemassa vaan sitä että asiaa yritetään aukaista itselle niin että painostava tilanne ja paha olo päättyy.
Minusta jokaisella on oikeus päättää siitä mitä itse suhteeltaan haluaa ja mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei ja jos nämä kaksi asiaa eivät kohtaa on syytä miettiä ollaanko yhteensopivia. Juuri siitä tutustumisessa on kysymys. Avoimen ihmisen on helpompi olla avoimen kanssa ja sulkeutunut ihminen ymmärtää paremmin sulkeutunutta ihmistä. On myös mahdollista puhua asiat selväksi niin että ne eivät jää kaivamaan vaikka kyseessä olisikin avoin ja sulkeutunut ihminen yhdessä.
Ymmärrän myös sen että mikäli kyseessä ei ole ollut luottamuksen pettäminen ja mies on ollut koko ajan vilpitön on syytä tehdä itsensä kanssa työtä sen eteen että lakkaa olemasta jatkuvasti epävarma ja miestä ei kannata painostaa vaan pitää uskoa suhteeseen ja mennä eteenpäin. Mielummin katsoo eteenpäin kun taaksepäin.
Kyseessä oli salailua ja valehtelua, mikä mielestäni on luottamuksen pettämistä. Etenkin, jos se lupauksista huolimatta toistuu. Luota nyt siinä sitten enää.
Yritin puhua asiasta, mutta kun ei ymmärrystä tipu niin väkisin sitä antaa vähitellen asian olla. Ei tämäkään tilanne hyvä ole - siis että haudon asiaa päivittäin sisälläni ja tuntuu että pää räjähtää kohta. Parempina päivinä yritän katsoa eteenpäin ja uskoa tähän, mutta välillä meinaa tosiaan usko loppua.
Minua auttoi mustasukkaisuuteen exän näkeminen. Se, kuinka hän yritti läsnäollessani esittää jonkinlaista yhteyttä mieheeni ja exän hermostuineisuuden huomaaminen. Tajusin, ettei tämä nainen ole mikään uhka kuin korkeintaan omasta mielestään.
Aiemmin kuvittelin hänet jotenkin ylivoimaiseksi kaikessa; kauniimpi, rikkaampi, parempi, rakastettavampi ja erityisesti heidän yhteinen pitkä menneisyytensä aiheutti epävarmuuden tunteita. Ero oli riitaisa ja mietin, että ehkä tunteita vielä olisi jäljellä koska asioita ei koskaan selvitetty kunnolla, mutta eipä enää paina. Jos mieheni haluaa minut häneen vaihtaa tai alkaa haikailemaan millään lailla hänen peräänsä, niin silloin itsellenikin on aika vaihtaa maisemaa. Sen verran erilainen olen hänen exäänsä verrattuna
Tiedän minkä näköinen eksä on, kiitos mieheni säilyttämien herttaisten valokuvien. Sen puoleen tuskin mustasukkainen tarvitsisi olla >:) Tämä koko asia vain kehittyi niin onnettomaan suuntaan, etten tiedä pystyykö tätä korjaamaan enää mitenkään. Alkaa olla voimat aika lopussa edes yrittää.
Mieti, millaisen miehen haluat.
Sellaisen, joka toteaa sinut aivan uskomattomaksi ja haluaa olla vain sinun kanssasi lopun elämäänsä.
Vai haluatko vähän huonommalla moraalilla varustetun miehen, joka deittailee viittä naista samaan aikaan ja valitsee niistä sopivimman, kun muitakaan ei siihen aikaan sattunut kohdalle.
Silloin jää aina epäilys, että hän vieläkin etsii sitä Oikeaa ja se et ehkä ole sinä. Silloin hänen ympärilleen jää verkko, joka luo mustasukkaisuutta, kun hän pitää yhteyttä milloin keneenkin naiseen. Hän ei ehkä olekaan varma, oliko valinnut parhaimman vaihtoehdon ja vielä miettii...
Se, että mies sinut kohdattuaan ei enää tapaile muita ja keskittyy vain sinuun, vaikka suhde ei etenisi heti sänkyyn, kertoisi siitä, että mies haluaa juuri sinut ja vain sinut.
Kumman miehen kanssa sinulla olisi onnellisempi elämä?
Oletko todella saanut sellaisen miehen kuin olet toivonut?
Jos et siedä valehtelua, pitääkö sellaiseen mieheen tyytyä?
Rehellisiäkin löytyy. Se vaatii itseltäsi vain vähän enemmän vaivaa etsiä sitä rehellistä, eikä pidä pysähtyä ensimmäisten epäluotettavien miesten kohdalla...
Tsemppiä jatkoon ! :)
Tätä on ehkä hieman vaikea tajuta täysin kun en ole koko tilannetta selittänyt. Kyseessä on kuitenkin perusrehellinen ja kiltti mies, tämä yksi asia nyt vain sattui menemään näin. En silti missään nimessä vaihtaisi häntä keneenkään muuhun.
Kai jokaisessa suhteessa on ongelmia, ja tämä asia aiheuttaa meidän suhteessa niitä. Pahinta tässä on se, että koska en pääse asiasta yli, enkä tule pääsemäänkään mikäli tämä eksä kuvioissa viipyy, niin asia painaa joka ikisen riidan taustalla. Pienestä asiastakin alkanut riita paisuu osittain sen takia, että tämä yksi asia vaivaa minua niin paljon.
En vain enää viitsi ottaa asiaa puheeksi, koska en haluaisi olla mikään nalkuttava mustasukkainen akka. Sitäpaitsi pelkään, että jos puhun asiasta aina vain uudelleen, niin ajan mieheni sillä pois.
Kun miehen luottamuksen ja miehen tavat toimia kyseenalaistaa tarpeeksi monta kertaa voi se olla tosi rankkaa miehelle. Itse koen tämän asian niin että se vaatii aika vahvan pohjan suhteelle että kyseisen asian saa perinpohjin selvitettyä niin että se ei enää vaivaa. Nyt kun aikaa on kulunut ja asiasta on keskusteltu alkaa tuntua siltä että asia ei enää ole niin suuri ongelma. Minua itseä auttoi se että mies jaksoi kärsivällisesti kuunnella ja kesti kuin mies sen että kyseenalaistin uudelleen ja uudelleen sen että voinko luottaa häneen ja tajuan että ongelma on myös minun epävarmuudessa. Tuntui että mitä enemmän asiasta tiedän sitä helpompi on luottaa. Mutta ei se aina siitäkään ole kiinni. On kaksi vaihtoehtoa, joko luottaa tai sitten ei luottaa. Olen itse aina ajatellut tiettyjä asioita jotenkin mustavalkoisesti.
Se on rankkaa kenelle tahansa jos asioita ei ole exän kanssa selvitetty ja asioita täytyy exän kanssa selvittää uuden suhteen aikana. Jos kyse on siitä että muuten vaan on yhteydessä exään, ilman sen kummempaa syytä, siis että olisi oikeasti jotain tärkeää puhuttavaa, vaikka nykyinen kumppani siitä ahdistuu on minusta hieman kummallista jos kyseessä on uusi suhde. Täällä palstalla on useita keskusteluja aiheesta voiko exään olla yhteydessä uuden suhteen aikana. Tuntuu että mielipiteet jakautuu kahtia, toiset (jotka ilmeisesti haluavat olla yhteydessä exiinsä) ovat sitä mieltä että uudella kumppanilla ei ole oikeutta katkaista ystävyyssuhdetta ja että ongelma on uuden kumppanin omassa epävarmuudessa. Ja toiset taas ovat sitä mieltä että jos on suhteessa jossa uusi kumppani ahdistuu exän tapailusta ja yhteydenpidosta ei yhteydenpitoa pitäisi pitää sillä tavalla että se nykyistä kumppania ahdistaa. Sinkkuna aiemmin ajattelin että jos seurustelisin ei minua häiritsisi jos nykyinen kumppani olisi yhteydessä exäänsä mikäli kyseessä olisi vain kaveri. Ja kun mietin asiaa niin ei minua oikeastikaan ahdistaisi jos kyseessä olisi exä jonka olisin esim. nähnyt ja tietäisin millainen heidän suhde on ja näkisin että suhde todella on platoninen. En tosiaan näkisi syytä miksi estäisin miestäni olemasta ystävä ystävänsä kanssa. Mutta jos näen että suhde ei ole platoninen (vaikka asioista ei olekaan keskusteltu sävyyyn että palattaisiin yhteen tai muutakaan) ja en tiedä kaikkea suhteesta enkä yhteydenpidosta niin minusta olisi kummaa että yhteyttä haluttaisiin pitää. Tilanne taas tietenkin olisi eri jos tietäisin kaiken koko tilanteesta ja yhteydenpidosta. Huomasin myös sen että en tarpeeksi selvästi ollut aiemmin kyenyt asioita sanomaan. Kun asioita selvitetään tunnekuohussa ei kaikki asiat selviä kerralla eikä välttämättä monellakaan kerralla.
Ihminen jolla ei ole mitään salattavaa ei salaa mitään. Ihan kiva lause. Toisaalta jonkin verran mustavalkoinen lause koska ei se näissä jutuissa ihan niinkään aina ole, että tarkoituksella salaa, voi olla vaan että asioista on vaikea puhua. Kyllä kuitenkin uskon että uudessa suhteessa avoimuus on tärkeä asia. Ja myös uskon että uudessa suhteessa ei kannata yrittää kiivetä perse edellä puuhun sillä tavalla että keskittyy ainostaan ongelmiin sen sijaan että yrittäisi rakentaa suhdetta. Tarkoitan tavallaan sitä että vaatii tosi paljon uudelta suhteelta kuitenkaan itse tarpeeksi rakentamatta sitä. Itse pääsääntöisesti yritin olla puhumatta aiheesta vaikka se ahdisti ja yritin rakentaa suhdetta jotta se lopulta on tarpeeksi vahva näihin keskusteluihin. Näin jälkeenpäin tajuan että tein sen jonkin verran itseni kustannuksella. Olisikin niin helppoa kun tällaiset asiat voisi yhdellä keskustelulla selvittää läpikotaisin.
Ei ole yksinkertaisia nämä jutut ei mutta ei ole kuitenkaan ihan mahdottomia. Jakselemisia sinulle kohtalotoveri :)
Kyllä minä monta kertaa mietin sitä että jos on vasta aloittanut uuden suhteen niin mista tulee tulee toiselle osapuolelle tarve jakaa panoksia toisiin osoitteisiin. Jotenkin on aina ajatellut että kun tapaa oikeanlaisen ihmisen sitä on vaan niin ihastunut että tuo tarve yksinkertaisesti katoaa. Mitä olette mieltä, onko tämä asia niin yksinkertainen? Että jos on ihan oikeasti ihastunut ja kiinnostunut niin yksinkertaisesti ei vaan ole tarvetta pitää yhteyttä toisiin naisiin?
Olen sinun kanssasi periaatteessa samaa mieltä. Tottakai kavereita voi olla, enkä menisikään kieltämään mieheltäni naispuolisia kavereita kokonaan. Siinä ei ole mitään mieltä. Onhan itsellänikin miehiä kavereina.
Mielestäni niin kauan kuin suhteen toista osapuolta ei yhteydenpito häiritse ei siinä ole mitään pahaa. Yhteydenpitoa tämän kyseisen eksän kanssa en vain voi hyväksyä, koska yhteydenpito tapahtuu minulta salaa, ja kun otin asian puheeksi, niin mieheni valehteli minulle useamman kerran. Sattui vain aina jäämään kiinni. Jos yhteydenpito on avointa ja rehellistä, niin mikäpä semmoisessa vikana.
Täytyy ihan kiittää sinua, koska näitten sun juttujen lukeminen helpottaa oloa jollain tavalla.
Pitää noihin omiin aiempiin sepustuksiin lisätä se, että edellisessä suhteessani mies piti myös yhteyttä eksäänsä. Yhteydenpito oli kuitenkin sellaista, että minä tiesin siitä ja tiesin ettei asiassa ole mitään. Hän ei koskaan salaillut viestejä, satunnaisia tapaamisia (kun samoissa baareissa liikkuivat) tai muuta. Hyväksyin sen kaveruuden enkä millään lailla kokenut eksää uhkana.
Mutta tästä nykyisestä ongelmasta. Olen kerännyt rohkeutta puhua asiasta miehelleni, ja toivottavasti lähi päivinä uskallan. Voi olla, että huonolla menestyksellä, mutta pitäähän se yrittää. Ei tästä ongelmasta muuten koskaan pääse eroon. Tästä asiasta puhuminen on tosin kovin vaikea ja räjähdysaltis aihe, joten pelottaa hiukan miten käy jos vielä otan asian puheeksi. Kirjoitin miehelleni kirjeen siinä tapauksessa, että meille tulee tästä asiasta vielä riitaa. Sen saa sitten lukea rauhassa kun on vähän tunteet laantuneet :)
Olen koittanut itsekin rakentaa suhdetta siihen suuntaan, että se kestäisi tämänkin ja mahdolliset muut tulevat ongelmat. En siis pelkästään haudo tätä asiaa päivät pitkät, vaikka se siltä saattaa kuulostaa XD Yritän olla rakastava ja ymmärtävä ja kaikin puolin hyvä miehelleni. Hänkin on aivan ihana ja meillä on tosi mukavaa yhdessä. Tää olisikin varmaan ihan liian ihanaa jollei jotain ongelmaa olisi :D