Mies (arabi) ei vaan päästä irti menneistä suhteistani. En jaksaisi elää menneisyyteni varjossa, koska ei noissa suhteissa ole ollut mitään enemmän väärää kuin kenen tahansa suomalaisen naisen menneissä suhteissa. Hänen kokee, että olen ollut kovin monen miehen kanssa (3 miestä ja keski-iässä olen) ja kaikkein pahinta on se, että vain yksi miehistäni on ollut suomalainen. Hän on udellut ummet ja lammet aiemmista suhteistani ja piinaa minua niillä ja olen parhaani mukaan yrittänyt olla vastaamatta, mutta hän luo sitten omat fantasiansa siitä, miten paljon noiden miesten spermaa on sisääni mennyt (ilmeisesti asia olisi eri jos välissä olisi ollut kondomi mutta lapset ovat todisteena siitä, ettei näin aina ollut) ja miten ja millaista laatuaikaa olen heidän kanssaan viettänyt. Kun nyt voi kuulemma kanssani käydä vain ruokakaupassa. Lapset estävät kaiken yhteisen kivan (hänen mielestään). Asiat olisivat kivasti, ellei tulisi näitä "riitoja" menneisyyteni vuoksi. Olen pyytänyt häntä kanssani pariterapiaan, mutta en saa mennä edes yksin. Olen sitten sanonut, että katsastaisi itselleen sitten nuoremman naimattoman ja lapsettoman naisen, ehkä neitsyen, niin ei olisi näitä piinoja, mutta hän väittää rakastavansa minua. Samalla rakastan häntä ja pelkään menettäväni hänet elämäni vuoksi, jota elin, ennen kuin edes häntä tunsin. Hän myös uskoo, että jos häntä ei olisi, ottaisin exän heti sänkyyni (mikä on aiva järjetön väite, kun en halua exän kanssa enää minkäänlaista fyysistä tai muuta suhdetta).
Joku kysyy, miksi valitsin arabin. Mutta rakastuin ja kiinnyin häneen ennen kuin edes tiesin, että hän on arabi. Hänen sukutaustansa oli minulle aikamoinen yllätys ja kyllä hätkähdin, kun tajusin hänen olevan arabi, mutta en perääntynyt enää silloin.
Viikonloppuna tv:sta tuli Julia Robertsin elokuva, jossa miehet juuri tonkimalla naistensa menneisyyttä ja piinaamalla naisiansa heidän menneistä suhteistansa tuhosivat suhteensa noihin naisiin.
Voi kun tämä piina loppuisi ja voisin elää onnellisena ja vapaana entisistä suhteistani.
Joku kysyy, miksi valitsin arabin. Mutta rakastuin ja kiinnyin häneen ennen kuin edes tiesin, että hän on arabi. Hänen sukutaustansa oli minulle aikamoinen yllätys ja kyllä hätkähdin, kun tajusin hänen olevan arabi, mutta en perääntynyt enää silloin.
Viikonloppuna tv:sta tuli Julia Robertsin elokuva, jossa miehet juuri tonkimalla naistensa menneisyyttä ja piinaamalla naisiansa heidän menneistä suhteistansa tuhosivat suhteensa noihin naisiin.
Voi kun tämä piina loppuisi ja voisin elää onnellisena ja vapaana entisistä suhteistani.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minä itse olen luonteeltani sellainen, että aina suhteen alussa olen mustasukkainen miehen menneisyydestä. Toisaalta haluan tietää edeltäjistäni, mutta toisaalta tieto lisää tuskaa... En halua visioida mitä kaikkea kivaa mies on aiempien tyttöystävien kanssa tehnyt, joten siksi en halua tietää nykyisen poikaystäväni edellisistä mitään. Omasta menneisyydestänikin vaikenen, enkä esim kerro seksikumppanieni määrää, ettei poikaystäväni vetäisi siitä asiasta herneitä nenään.
Oma mustasukkaisuuteni hellittää aina ajan kuluessa, joten toivon että sinunkin miehesi lakkaa stressaamasta asiaa. Tosin en tiedä miten arabit asian suhtautuu, mutta tee hänelle selväksi että menneillä ei ole mitään väliä, etkä voi menneitä muuttaa. Tällä hetkellä hän on sinulle nro 1 ja jos olisitte tavanneet aiemmin niin näitä muita miehiä ei tietenkään olisi koskaan elämääsi edes tullut.
"rakastan häntä ja pelkään menettäväni hänet elämäni vuoksi"
Niin, kukapa ei tuollaista prinssiä rakastaisi. Pidä nyt vain aarteestasi kiinni! Tee mitä tahansa hän pyytää: kadu, rukoile anteeksiantoa, ryömi. Pelkosi uljaan prinssisi menettämisestä voi olla aiheellinen, jos et ole valmis luopumaan viimeisestäkin itsekunnioituksesi rippeestä. Ja mikä kauhea tilanne se olisikaan, ellet enää saisi nauttia tuon ihanan miehen hurmaavasta seurasta.
Niin. Sait minut hymyilemään. Minullakin on rajani. En tiedä vielä, missä se raja on nykyisessä suhteessani, mutta se on olemassa. Ex ei koskaan ymmärtänyt, että minulla on rajani. Kestin häneltä todella paljon ja sukulaiseni kysyi, mitä pitää tapahtua, että pystyn lähtemään suhteesta. En osannut vastata silloin hänelle, koska en tiennyt, missä rajani kulkee. Mutta lopulta sekin raja tuli vastaan. Tosin olen luonteeltani aika pitkämielinen ja anteeksiantavainen, mutta loputtomiin eivät nämäkään luonteenpiirteeni kanna.
saa mita tilaa.
Olet saanut ansiosi mukaan. Onneksi olkoon.
Toivottavasti pian alkaa antamaan sinulle kunnolla kuonoon.
Miksi olen muka ansainnut sen, että minut hakattaisiin? Mitkä ovat nämä ansioni, josta puhut? Sekö, että en valinnut suomalaista miestä? No, älä välitä. Kuka suomalainen mies haluaisi naisen, jolla on lapsia ja joka ei ole alle 30 v ja barbinuken mallinen? Tästä asiastahan nämä palstat ovat pullollaan.
Olin vähän provokatiivinen, mutta ymmärsit yskän. Harmittaa vaan niin vietävästi, että tuolla tavalla ihmistä kohdellaan ja sitten se vielä suostuu siihen ja kaiken kukkuraksi pelkää menettävänsä tämän väärinkohtelijan. Miten asiat voivat mennä noin tolkuttomaan jamaan? Ei tuollaista kukaan ansaitse. Sinullekin olisi parempaa tarjolla maailmassa. Täytyy vain osata valita maltilla. Nyt itsekunnioitusta peliin!
"Mutta rakastuin ja kiinnyin häneen ennen kuin edes tiesin, että hän on arabi."
Miten tuo on muka mahdollista? Eikö miehen ulkonäkö (tummuus, superpaksut ja -tummat kulmakarvat ja karvaiset kädet) tai nimi ja hoono soomi paljastanut arabiutta? Vai oliko se joku albiinoarabi, jonka sukunimi oli Virtanen? Eikö se miehen alkuperä muka muutenkaan käynyt ilmi keskusteluissa? Vai keskustelitteko ollenkaan? Levititkö jalkasi heti baari-illan jälkeen jatkoilla, tietämättä edes miehen nimeä?
Miten on muka mahdollista "rakastua" noin nopeasti?
Tummia miehiä on muitakin kuin arabeja ja samoilla alueilla, joilla arabit asuvat. Kansalaisuus ei aina paljasta syntyperää. Kyllä jälkikäteen ymmärsin, miksi hän ei ollut ihan sen näköinen kuin keskimäärin tuon alueen asukkaat. Minä en taas tunne noiden alueiden etu/sukunimistöä niin, että olisin voinut päätellä tuon asian, vaikka se oli pääteltävissä.
No tämä "miten on mahdollista rakastua noin nopeasti" -kysymys on juuri ongelmamme, josta kirjoitin. Kas kun minä rakastun nopeasti ja juuri se on tämän koko mustasukkaisuus-ongelman ydin. Miksi rakastuin exään? Miksi niin nopeasti? Kun minä en olisi saanut rakastaa näitä exiäni. Minun olisi pitänyt olla rakastumatta keski-ikään saakka.
Tuo rakastumisen nopeus on asia, josta on turha keskustella. Toinen ei rakastu koskaan, toinen pitkän tuntemisen jälkeen, kolmas nopeasti ja neljäs heti ensi silmäyksellä. Yksi rakastuu kerran elämässään, toinen kaksi kertaa ja kolmas monta kertaa. Kuka voi määritellä sen, kuinka monta kertaa ja kuinka nopeasti voi rakastua.
Voi ei, kyllä nyt suomalaisen pariterapeutin sijasta kannattaisi etsiä kulttuurivälittäjä!
Me suomalaiset olemme liian avoimia suhteessa exiimme. En usko, että kukaan pitää epänormaalina sitä, että keski-ikäinen nainen on ollut kolmen miehen kanssa, ei edes arabimies. Joissain kulttuureissa tuota "tenttaamista" pidetään kiintymyksen osoituksena. Itse olen kuullut, että kyseessä on ihmissuhdeceevee, ja positiiviset referenssit exiltä merkitsevät paljon :). Ja kyllähän meidän omaan länsimaiseen seksuaalikulttuuriimme (tosin en usko sen olevan kovin homogeenista) kuuluu myös oman historian pöydälle nostaminen. Mutta joo, muualta tulleelle miehelle saattaa vaikuttaa paljon enemmän se tapa, jolla menneisyydestä kerrotaan kuin kertomuksen sisältö.
Joissain kulttuureissa mustasukkaisuuden ilmaiseminen on vahva rakkaudenosoitus. Sen ei tarvitse olla sairaalloista kyttäämistä tai väkivallan uhkaa. Jossain muualla kuin täällä on tärkeää, että rakastettu on sillä hetkellä se ainoa oikea ja mielellään hautaan asti.
Se joka ei ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, kertokoon seuraavaksi, kuinka hommat oikeasti hoidetaan.
Existä puhuminen on ollut jatkuvasti meidän suhteessa läsnä koska molempien exät ovat olleet osa molempien elämää (minun exä on nyxän tuttu ja nyxän exä on minun tuttuni)
Lisäksi ihminen jolla ei itsellään ole ollut yhden yönjuttuja kaipaa kuulla miten ne oikeastaan menee (en tietnkään osaa kertoa miten ne oikeasti menee koska en "harrasta" mutta kaipa ahmalle ne neljä tarinaa riittää etenkin kun yhdessä seikkailee hänen exänsäkin) Lisäksi minulla on paljon hauskoja tarinoita, joissa olen mennyt satunnaismiehen luo yöksi ja kuunnellut koko yön esittelmää siitä miksi minun pitäisi antaa juuri hänelle tai paennut italialaisen kanssa Kimi Räiköselle soittelevaa skitsofreenista exskinheadia.
Itselleni seksistä ja suhteista puhuminen on ollut helppoa mutta nyt vanhemiten on tullut estoja, että ehkä ei pitäisikään kaikille kertoa ihan kaikkea. Ahmalle kerrottua ei saa takaisin eikä hänkään saa minulle kertomiaan juttuja...
(Varsinkin kun kerran olen rehellisesti halunnut tunnustaa, että sänkykumppanilla oli niin iso, että sattui seuraavanakin päivänä, mikä miesten mielessä kääntyy oudosti positiivisesti vaikka itse olen osoittanut sen täysin negatiiviseksi. Otin sen riskin, että mies ottaa tämän itseensä ja selvästi se on jollain tavalla jäänyt mieleen, koska jos tulee puhetta existä ja muista satunnaisista niin juuri kertaseksi tämän ko. miehen kanssa nousee hänen kysymyksissään päällimmäiseksi ja sen tunnelmat ja tapahtumat seksin jälkeisenä päivänä ja (sen lisäksi että olin kipeä) edeltävät tapahtumat (Miksi lähit?). Avioliitosta puhuessa häntä kiinnostaa enemmän, olinko tosiaan tosissani tämän miehen kanssa vai pelkästään rahasta Mutta avioliittoseksi ei kiinnosta koska kerroin että oli huonoa.)
Olisi kiva nähdä oma kulta ihan raivoisan mustasukkaisena kerran elämässään mutta ei olisi kiva, jos ei saisi vessassa käydä ilman vahtimista. Toistaiseksi saan tyytyä vain pieneen kettuiluun esim. pornoa kommentoidessa.
Minä -Onpa tuolla äijällä iso muna... ja paksu...
Ahma -"Holmesin johnin muna on iso mutta ei varman yhta iso kuin sinun ("petikaverin nimi") kun oli NIIN iso etta seuraavana päivänä vielä koski... isomuna mies, sinun parasta seksiä elämässä"
Sanon vaan, että voin toki järkätä senkin alapään kipeäksi, jos se kerran pitää kipua nautinnon mittarina ja on jostain kateellinen.
Oikeasti nykyinen haluaa vain kuulla, että hän on paras ja sopiva ja ettei koolla ole väliä, vähän niin kuin karjalaisemäntä haluaa vieraiden kehuvan piirakoitaan entistä enemmän kunhän sanoo että:
"Niä ol vähällä pallaa pelttiin kiinni.. Ikävähän tämmössii kiäkkyliä on tarjoella mutta ku eip köyhällä muutakkaan oikkein oo".
Lisäksi ne peruskysymykset eli missä olet, mitä teet ja jos olen baarissa käynyt niin sitten halutaan tietää mitä, missä, milloin, oliko ulkomaalaisia/humalaisia ja tanssinko paljon miesten kanssa ja mihin aikaan menin kotiin.
Mutta tuo ap:n sperman laskeminen on kyllä jo sairasta... Ahma ei ikinä puhu mitään sillä tasolla syyttävästi tai ei ainakaan, niin että siitä voisi jäädä pahamieli minulle ja jos minulle tulee jostain pahamieli niin sitten kerron siitä itse, että nyt toi heitto oli liikaa.
Ap:n mies ei tunnu edes kehityskelpoiselta kun ei terapiaankaan suostu saati, että antaisi toisen käydä. Ymmärrän tavallaan myös ap:n miestä mutta hän on vapaa sielu, että senkun lähtee, jos lapset rajoittaa normaalia elämistä. Laatuaikaa voi olla se kaupassakäynti ja kotona oleminenkin kunhan ei tuhlaa aikaa laskemalla kumppaniinsa imeytynyttä spermaa/pillunestettä ja marise.
Ihan asenteesta kiinni taas hänellä.
"Se joka ei ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, kertokoon seuraavaksi, kuinka hommat oikeasti hoidetaan."
Mustasukkaisuus hoidetaan avoimesti keskustelemalla. Ei vaikenemalla, vaikka sinä tuossa väititkin, että suomalaiset ovat liian avoimia suhteessa exiimme. Voi tosin olla, että ymmärsin tuon lauseen väärin. Mustasukkaisuus on siitä ikävä juttu, että sillä on tapana eskaloitua ja riistäytyä käsistä. Se mikä alkaa melko harmittomana ja jopa mukavalta tuntuvana pikku mustankipeytenä, voi äityä todella myrkylliseksi, jopa väkivallaksi asti. On se melko vahva rakkauden osoitus tosiaan, jos tulee nyrkistä päin näköä. Sillä ei ole mitään merkitystä, jos mustasukkaisuus on jossain kulttuurissa rakkaudenosoitus. Sillä on merkitystä, tuntuuko se hyvältä vai pahalta mustasukkaisuuden kohteesta. Jos tenttaaminen tuntuu ikävältä, se on ikävää. Ja kyllähän rakkaudesta tehdään paljonkin hirmutekoja, joita emme silti hyväksy siksi, että ne on tehty rakkaudesta. Ei rakkaus ole oikeutus. Eikä muuten kulttuurikaan.
"Jossain muualla kuin täällä on tärkeää, että rakastettu on sillä hetkellä se ainoa oikea ja mielellään hautaan asti. "
Hetkinen, että jossain muualla tämä on tärkeää, mutta ei täällä? Missä täällä? Onko jossain tällainenkin kylä? Itse en ole moiseen törmännyt.
Ei ole kovin viisasta kertoa uudelle kumppanille menneistä suhteista. Ei siitä tule kuin riitaa ja turhaa kyräilyä. Aikoinaan kysyin mieheltäni, että haluaako hän tietää menneistä suhteistani ja hän ei halunnut. Kuin en minäkään halunnut tietää hänen tyttöystävistään. Mitä niitä menneitä kaivelemaan, parempi elää tätä päivää.
vika arabeissa sitten on että olisi pitänyt perääntyä?
itselläni myöskin arabi mies, poika suomalaisesta suhteesta ja aika värikäs historia ennen miestäni...
mikään näistä asioista ei ole pahemmin häirinnyt miestäni(poikani hyväksyy 100%), sanonut alusta asti että tällä meno on hieman erilaista kuin hänen kulttuurissaan ja siksi ei vaadikkaan että vaimon pitäis olla puhdas pulmunen/neitsyt... itsehän hän on valintansa tehnyt kun päättänyt ryhtyä suhteeseen suomalaisen kanssa...
joten en oikeen ymmärrä näitä ulkkis mieheiä jotka ryhtyvät suomalaisen kanssa suhteeseen ja järkyttyvät että tyttöystävällä/vaimolla on ollut muitakin ennen häntä! jos tälläinen nainen ei kelpaa niin etsikööt kotimaastaan sen neitsyen ja pysykööt siellä.
Ei kenelläkään ole oikeutta syyllistää toista historiastaan, jokainen kuitenkin itse tehnyt valintansa ja jokaisella oikeus päättää ottaako vai jättääkö...
Ensimmainen kysymyksesi on vaarin muotoiltu.
Se kuuluu nain:
Mita vikaa arabeista ei puutu? Vastaushan on selva: Ei mitaan. Ainoa osa-alue jossa musukuukerit ovat taydellisia. Vikaa ei puutu.
Samoin musukuukerien vajakkivaimot ovat samalla tasolla.
rakas watson, sinä olet se ainut täydellinen mies koko maailmassa, harmi vaan ettei meillä kaikilla ole mahdollisuutta saada sinua ja siksi joudummekin tyytymään vähempi arvoisiin, kuten esim. arabeihin... :D
mutta miksi?
Miksi pitaa sekaantua elaimeen? Eiko Euroopasta loydy ihan oikeita ihmisia? Vai etteko kelpaa normaalille eurooppalaiselle?
Itse laittaisin pelimerkit jalkimmaisen kommentille.
sitä kelpais ja ottajia löytyis mutta he muistuttavat liikaa sinusta, arabi sentään on niin kaukana täydellisyydestä eli sinusta, niin voi päivän aikana edes hetkeksi unohtaa kuinka ihana ihminen on olemassa(sinä)...
eurooppalaisen kanssa jo pelkkä ihon värikin toisi sinut jatkuvasti mieleen... koita siinä sitten olla suhteessa kun haaveilee toisesta koko ajan :D
eikos elaimiin (arabi) sekaantuminen ole Suomen laissa kielletty?
ne on juuri sillä rajalla(varmistettu viralliselta taholta), ettei siitä syytettä saa vaikka vähän niihin sekaantuukin, sekin vain ja ainoastaan surun ja kaipuun takia:(
tulemme takaisin siihen alkuperaiseen tilanteeseen etta ette kelpaa meille ihmisille, joten siita aiheutuneen surun ja kaipuun vuoksi joudutte tyytymaan elaimeen (arabi).
Asiahan on loppuunkasitelty.
amalia.
surullista tekstiä watson. miksi olet niin katkera mitä sinulle on oikein tapahtunut? kerro mitä vikaa arabeissa ja ylipäätään muslimeissa on. siis niissä ihan KAIKISSA :D
mielta, surullista on...
Lue palstaa, hae ja opi. En viitsi enaa toistaa.