Hei, kihlattuni jätti minut noin kuukausi sitten. Olen jo keski ikäinen mies ja opiskelen lähihioitajaksi. Ero tapahtui silmänräpäyksessä, enkä saanut muuta selitystä kuin suhteemme on sairas. Olen asian takia siraslomalla koulusta. Myönnän tehneeni isoja virheitä, nutta myös antanut rakkautta ja hellyyttä kybällä. En enää tiedä mitä tehdä, sillä onhan hän ikuinen rakastettuni. Olisin tehnyt hänen puolestaan mitä tahansa, mutta kun yritin soittaa,textata vastaus oli ettei hän halua enää puhua kanssani. Puhuminenkin olisi auttanut. Nyt tuijotan tietsikkaa ja mietin mitä järkeä tässä elämässä enää on? Olen nähnyt ja kokenut niin paljon, että eiköhän tämä ala riittää!! Vai olisiko jollain ihmisyyttä arvostavalle antaa neuvoja!!!
Do i have to die?
g.t.comp
7636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sellasta se elämä vaan on, ensin luulee että tuntee ja luottaa toiseen täysin ja luulee että tunne on molemminpuolinen mutta... Kaippa siitä vaan on yritettävä jatkaa, itse olen miltei samassa tilanteessa ja todella vaikeaa on, mikäs teet pakko jatkaa. Se tieto ehkä auttaa että et todellakaan ole ainoa. Yksinäisyys on todella kova pala.
pystyyn ja baanalle, ei sen takia delata tarvii, maailma on eukkoja väärällään, ja paljon parempia kun hän.
elämä on arvokasta. Niin arvokasta ettei sitä yksi nainen kaada.
Se että suhteenne loppui ei tee sinusta arvotonta.
Mielestäni voisit antaa itsellesi mahdollisuuden, koskaan ei saa luovuttaa elämästä.
Toivottavasti sanani eivät tunnu latteilta, mutta asioilla on taipumus järjestyä. Jos itse olet toiminut oikein ja rehellisesti, ei sinulla ole hätää.
Sinua on nyt loukattu. Joten katkaise välit häneen täysin, etsi elämääsi esim. uusi kumppani, harrastus tms.
Tämäkin kuulostaa lattealta ja sarkastiselta, mutta näin se vaan toimii. Maailma on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä, jotka varmasti haluavat tutustua sinuun. Olet varmasti kiva ja fiksu tyyppi:)
Minut jätettiin 20 vuoden jälkeen ihan noin vain. Exä olisi halunnut olla kaveri kanssani, mutta minä en, katkaisin häneen välit totaalisesti. Vaikealta se aluksi tuntui, mutta loppujen lopuksi minulle tehtiin palvelus, kun minut jätettiin. Tapasin mielenkiintoisia ihmisiä ja nyt asun aivan ihanan miehen kanssa.
Tiedän kuinka kamalalta sinusta nyt tuntuu ja sympatiani ja ajatukseni ovat täysin sinun puolellasi. Yritä jaksaa, elämä on kuitenkin lahja ja seikkailu.
olet kuule kouluttautumassa semmoselle alalle, että jos sieltä ei uutta akkaa löydy niin ei jumalauta mistään!
pidät vaan ittes hyvässä kunnossa niin piparia alkaa tulemaan ovista ja ikkunoista!
niin nuo tuntuvat typeriltä ja tyhmiltä ajatuksilta, mutta hei, niiden tarkoitus on vain nostaa nokka kohti tulevaisuutta.
Itse olen jätetty ja jos vaan pystyn helpottamaan oloasi niin hyvä.
-älä jää yksin
-tee normaaleita hommia mitä olisit tehnyt ilman häntä
-se ei auta et jää suremaan mennyttä, siit tulee vaan masennus(itse olin vuoden täysin masentunut)
-hae apua jos tuntuu pahalta (kavereilta, ammattiauttajilta) älä jää yksin miettimään syitä , tuhoot itsesi
-puhu kavereille (KAVEREILLE) jos ne jaksaa kuunnella
-tee arkisia asioita
-mieti mitä virheitä teit vaikkei ne isoaja olleetkaan, jos ylipäätään kannattaa edes kenestäkään mitään virheitä edes etsiä. Me ollaan kaikki persoonia.
-mä ite mietin samaa onko mitään järkee elää mut järki voitti, me eletä'än vaan kerran siis ei kannata edes miettiä moista asiaa, unohda se ajatus.
-sullekkin on joku olemassa jossain, se vaan odottaa kohtaamista
-positiivinen näkemys elämään vaik menis kuin päin mäntyä
Mä olen itse kokenut vuoden masennuksen ja en toivo sitä kenellekkään en edes vihamiehelle. Mut elämä jatkuu.
Monta kaltaistasi löytyy eroseminaarista, joten hakeudu sellaiseen jos mahdollista! Pystyt käsittelemään tunteesi ja parisuhteesi riittävän perustellisesti jatkaaksesi elämää eron jälkeen. Opit paljon itsestäsi ja parisuhteista ja onnistut jatkossa paremmin luomaan toimivan parisuhteen, näin ei mennyt suhde ja sen aiheuttama tuska kulu hukkaan!