Mikä hemmetti auttaisi tähän jatkuvaan joka toinen säännöllisesti toistuvaan riitelyyn? Riita alkaa pienen pienestä asiasta (yleensä olen pahoittanut mieleni jostain miehen sanasta tai teosta ja mainitsen siitä), jota ei pystytä selvittämään ja siitä seurauksena on yleensä toisen poistuminen paikalta ja monta päivää kestävä mykkäkoulu. Mies hermostuu ja pistää puolustukset & hyökkäykset heti päälle ja syyttää minua syyttelystä. Minä puolestani tunnen olevani väheksytty koska en saa ilmaista tunteitani ja käsitellä hankalia asioita edes puhumalla. Kaipaisin myötätuntoa tai lohdutusta -edes kerran. Olen opetellut puhumaan tunteistani ja ajatuksistani rauhallisesti, mutta mikää ei muutu. Ainoa tapa välttää näitä konflikteja näyttäisi olevan pitää suunsa kiinni ja tyytyä toisen epäreiluun ja itsekkääseen kohteluun.
Olen alkanut harkita jo vakavasti eroavani tästä suhteesta. En halua elää tulevaisuuttani jatkuvien riitojen keskellä, enkä voimatta luottaa toiseen, että vaikealla hetkellä hän tukisi minua syyttelyn ja riidan sijasta.
Onko mitään järkevää mahdollisuutta muuttaa tälläistä idioottimaista tavaksi tullutta riitelyä. Muuten elämä hänen kanssaan menee hyvin. Tosin nyt alkaa tämän tytön miellyttämis- ja sopeutumishalukin vähentymään kun ei pienen pientä ymmärrystä ala löytymään pyynnöistä huolimatta.
Olen alkanut harkita jo vakavasti eroavani tästä suhteesta. En halua elää tulevaisuuttani jatkuvien riitojen keskellä, enkä voimatta luottaa toiseen, että vaikealla hetkellä hän tukisi minua syyttelyn ja riidan sijasta.
Onko mitään järkevää mahdollisuutta muuttaa tälläistä idioottimaista tavaksi tullutta riitelyä. Muuten elämä hänen kanssaan menee hyvin. Tosin nyt alkaa tämän tytön miellyttämis- ja sopeutumishalukin vähentymään kun ei pienen pientä ymmärrystä ala löytymään pyynnöistä huolimatta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuon kertomuksen perusteella tekee mieli heti kyseenalaistaa sun ilmeinen herkkänahkaisuutesi, josta teidän riidat kuulostaa alkavan.
Miksi sä kiinnität niin hirveesti huomiota siihen mitä tai miten sun kumppanisi puhuu tai tekee jotain?
Miksi sä otat hänen sanoistaan/teoistaan aina nokkiisi? Miksi sä vaadit häntä keskustelemaan vaikkei hän olisi siihen kenties vielä valmis?
Jos hän ei koe tehneensä mitään hirvittävän väärin, miksi hänen pitäisi tuntea syyllistyneensä johonkin sellaiseen vain sinun ilmeitäsi ja reaktioitasi lukiessaan?
Se seuraavakin suhde voi mennä päin metsää jos sinä menet siihenkin yhtä herkkänahkaisena.
Voitko ajatella, ettei sun puolisosi tee asioita aina edes tietoisena siitä, että loukkaa sinua jotenkin?
Eli ettei hän tee asioita aina ilkeydestä tai tahallaan?
Jo pelkästään tuo on muutettavissa sun omassa asenteessasi häntä kohtaan ja siitä se muutoskin sitten alkaa.
Ja jos se mies reagoi aina tiettyihin asioihin/tekoihin/pyyntöihin samalla tavalla, eikö kannattaisi miettiä miten muuten häntä voisi lähestyä jotta lopputulos ei olisi aina samanlainen?
No tulipa tykitystä tältä `Siniltä`, kuulostaa ihan miehen puheelta...;)
Katson hyvin paljon asioita sormieni läpi, sanomatta niistä sanaakaan, koska ne eivät ole sen arvoisia. FYI, paha mieli tuli kun muistin hänen väkivaltaisen käytöksen, asia josta meidän piti puhua ja selvittää tapahtunut, mutta eipä mies sitten halunnutkaan, mutta minua asia painaa ja vaivaa...voin kieltämättä loukkaantua myös siitä, että hän vitsailee karkeasti jostain minulle herkästä asiasta, esim. isäni sairaudesta).
Vastauksessasi oli lauseita, joita en voi ymmärtää millään. Puhut varmaan syvältä omasta itsestäsi ja elämästäsi. Paatoksella pidät minua syyllisenä kaikkeen ja miesystävääni viattomana uhrina. MIelenkiintoista, että tuntematon ihminen hyökkää noin mustavalkoisesti julkisella palstalla....sinulla on varmaan omat syysi ja tarpeesi siihen.
Alkuperäinen kysymykseni oli se, että miten tuon riitasyklin saisi loppumaan. Minun asenteeni muutos ei siihen riitä. It takes aleays two to tango, sama pätee riitelyyn ja suhteen rakentamiseen.
Vaikuttaa siltä että olette todellakin joutuneet kierteeseen, jonka katkaiseminen vaatii enemmän kuin ajatuksen, keskustelun tai lupauksen siitä. Voisitteko ajatella ulkopuolista auttajaa, terapeuttia? Harvoinpa se vika yhdessä on, kuulostaa siltä että riita toistaa samaa kaavaa, josta kumpikaan ei pääse irti.eli osaa ottaa käyttöönsä toisenlaista käyttäytymismallia samassa, toistuvassa tilanteessa. Ei se helppoa olekaan, siksi -jos suhteenne on teille tärkeä, kannattaisi ehkä hakea apua ulkopuolelta.
Myötätunto, rakkaus ja toisen ymmärtäminen parisuhteessa ovat kullanarvoisia asioita, on ymmärrettävää että tunnet itsesi hylätyksi jos et saa niitä erityisesti silloin kun tunnet niitä tarvitsevasi. Todennäköisesti miehesi tuntee riittämättömyyttä, eikä oikein tiedä mitä tai miten pitäisi tehdä ja olla kun puhut pahasta mielestäsi. Sanot että hän syyttää sinua syyttelystä, siis kokee, että syyllistät häntä. Ja varmasti tunteekin syyllisyyttä väkivallasta, olisi ainakin syytä...Mutta tuskinpa suhteenne siitä paranee, että jatkatte samaa rataa. Kuten itsekin totesit jotenkin kierre pitäisi lopettaa. Hankitte ulkopuolista apua, eroatte, pidätte suhteestä breikkiä ja mietitte asiaa omilla tahoillanne ja ehkä saatte jotain kirkastusta tilanteeseen ja motiivia muuttaa tapojanne jos haluatte suhteen jatkuvan onnellisena. Molempien pitäsi tehdä oma osuutensa, eikä näyttää sormella toista. Yhdessähän te siinä olette ja vapaaehtoisesti, eiköö vaan?
Meillä sama tilanne. Miehen tulisi saada tehdä ja sanoa mitä vain mutta hänelle ei saa sanoa mitään. Jos kerron rauhallisesti että haluan keskustella jostain asiasta hän menee ihan lukkoon ja huutaen poistuu paikalta. Jos pitäisi odottaa että hän on valmis keskustelemaan niin siinä se loppu ikä menisikin, odotellessa. En vain jaksa enää että toinen on tuollainen hermokimppu mikä ei ole tyytyväinen mihinkään. Kohta saa äijä kiukutella yksinään.
on samantapainen tilanne. Saatan loukkaantua pienistä asioista ja kerron herkästi naiselleni negat tunteistani.
Myös hänellä on samantapainen reaktio tilanteeseen, kuin miehelläsi. Tosin tämän takia en suunnitele eroavani hänestä. koska rakastan häntä suunnattomasti.
ja suhteeseen tarvitaan aina kaksi. Kannattaa siispä mennä myös itseensä. Miehesi saattaa kokea, että syytät häntä kaikesta ja kaikki "syytökset" laukasevat mainitsemasi reaktiot miehessäsi. Ja se kuinka hän suhtautuu, juontaa lapsuudesta. Häntä on luultavasti sätetty ja syytelty lapsuudessa.
Ymmärän paremmin kuin hyvin sinua. Todellakin loukkaannun toisinaan herkästi. Mutta olen huomannut myös senkin, että myös minussa on vikaa. Monet ystäväni ovat kehoittaneet minun höllätä hieman. Ja mitä rakkaampi toinen on, sitä herkemmin hänen sanomisensa ja tekemnisensä loukkaavat.
Joten koitahan samaa kuin minäkin. Koita relata. ja kun oikein joku asia kismittää, niin esitä asia muuten kuin syytöksillä. Eli asiallisesti puhumalla. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta toimii paremmin. ja muutenkin. Puhu miehellesi, ettet jaksa enää riidellä. Miettikää mitä voisitte tehdä asian hyväksi:)