Puhutko mielelläsi kumppanisi kanssa, jos koet, että suhteessanne on ongelmia, vai vaikenetko ja pidät ongelmat sisälläsi, tai aloitatko hiljaisen toiminnan ongelmien korjaamiseksi, puhumatta asioista kumppanin kanssa? Puhutko mielelläsi ongelmiksi kokemistasi asioista, tai tunteistasi suhteen tilaan liittyen?
Entä puhutko kumppanisi kanssa siitä, mitkä asiat edellisissä suhteissasi ovat olleet ongelmana?
Entä puhutko kumppanisi kanssa siitä, mitkä asiat edellisissä suhteissasi ovat olleet ongelmana?
Vastaukset 35
Vanhimmat
nyt niin mielelläni niistä puhu, mutta en ole parempaakaan konstia keksinyt.
oikeastaan edes tiedä mitään muuta keinoa selvittää ongelmia, niiden välttämisestä puhumattakaan. Jo ihan ekoista säädöistäni mulle jäi käteen se, että suhteet eivät pysy pystyssä, ellei avoimuus toimi. Myöhemmin olen huomannut, että kyllä ne voivat pysyä pystyssä, ainakin seurustelusuhteet, tai siitä pinnallisemmat.
hoidetaan Miehen Logiikka keskustelupalstalla. :D
joskus mennä, jos jommalla kummalla puoliskolla on kovin todellisuudesta poikkeava käsitys suhteen tilasta.
tämä puolisko lähtee nyt lenkille.
*ei jaksa tätä*
hyvä imitoimaan kirpelaa.
huomaa ainaki omalla kohdalla jos joku ei oo ihan kohdillaan.. ja syyn tai toisen takia ei siitä puhu.. eli mielellään en puhu ellei toinen huomaa, riitoja ei aina vaan jaksa.. sitte ku ylpeyski on mikä on eli oottais toisen tekevän aloitteen.
edellisistä suhteista ei mielellään puhuta muuta ku kavereitten kesken.
pelkäätkö puhua ongelmista miehen kanssa, tai etkö luota mieheen tarpeeksi, että uskaltaisit kertoa kokemaasi? Eikö vois olla ylpeys siitä, että tekee itse aloitteen?
voi siinä olla sitäki etten luota ja aina ku oon suuni avannu niin on tullu riitaa joten kyllä sitä ennen pitkää tavallaan oppii pitämään sen suunsa kiinni vaikkei oikein oliskaan.. vältteleen.
noissa tilanteissa ollut sitten siinä, ettei ne miehet ole osanneet suhtautua siihen, mitä sanot, tai sitten ovat loukkaantuneet jostain... Jos et ilmaise riittävän terävästi, tai sitten ilmaiset väärällä tavalla terävästi, niin saattaa olla, että sun tunteita ignoorataan, tai sitten olet vaan törmännyt piittaamattomiin miehiin.
ei tunnetusti kanna mukanaan heiolenpissapää -kylttiä joka näkyis kaikille, kaikestahan kuiteski oppii joka tapauksessa. :) ja pitäähän sen toisenki osapuolen olla noin suurinpiirtein samalla aaltopituudella että osaa ottaa asiat oikealla tai samalla tavalla mitä ite että yhteisymmärrys toimii, harmi se vaan että jos muuten on hieno ihminen kyseessä niin ei siitä tuommosten asioitten takia kärsis luopuakkaan jos tuo ois ainoa huono puoli, se siis että sanoo aina väärän sanan ja tulee riitaa pelkästään siitä.. pitäis varmaan itekki osata muuttaa sitä omaa suhtautumistaan ja asennettaan silleen sopivaksi että toinenki siitä tykkäis, eihän kukaan oo täydellinen ja jokainen tekee virheitä, sehän on sitte vasta ongelma jos ei pystyis kuiteskaan oleen se oma itsensä, silloinhan se olis eron paikka ja heihei.
mitkäs on dazusen vastaukset omiin kyssiinsä? :)
kun meinaan nyt nukahtaa. Kävin nappaamassa äsken pientä hiukopalaa.
joko?
ja voin vastata myöhemmin... Nyt on pää täynnä ajatuksia, enkä tiedä, miten niihin suhtautuisin.
....ei oo kovin rakentavaa. Siksi en sitä juuri harrastakaa.
Joku aika kokeilin kirjoittamistakin, mutta ei siihenkään tullu mitään vastausta.
naisesi on tyytyväinen nykyiseen tilaan, eikä halua muuttaa sitä puhumisilla.
ylipäätään olet yhdessä vaimosi kanssa? Teidän suhde kuulostaa ihan kauhealta...
- HAHhhahhahh.....ei sulla mitään vaimoa ole. (Eihän tänään ole aprillipäivä?)
Ei sitä saanut paljastaa...
ei miesten kanssa voi oikein mistään vakavasta puhua. Kaverien kanssa sitten puidaan asioita ja saa vähän selvitettyä itselleenkin omia tuntemuksia. Yritän kaikessa hiljaisuudessa korjata sen minkä omin voiman pystyn korjaamaan ja jos ei onnistu, niin lähden. En puhu myöskään vanhoista suhteista.
miettinyt, että puhuminen voisi ehkäistä ongelmien syntymisen, kun asioista olisi selvempi kuva? Miksei miesten kanssa voi puhua vakavista asioista?
syystä. Ensinnäkin siksi, että mies näkee naisen alempiarvoisena, eikä ota tosissaan mitään mitä nainen sanoo. Toiseksi se puhuminen suhteesta miehen kanssa on turhaa, koska miehelle suhde on yhtä kuin seksi. Jos seksi on hyvää ja sitä on paljon, mies on tyytyväinen. Yritä siinä sitten selittää, että kaipaisi muutakin. Sitä paitsi mitä turhaan puhua miehelle, kun voi puhua ystäville, jotka jopa ymmärtää ja viitsii kuunnella.
Noo... suosittelen ehkä miehen vaihtamista. Kuka haluaa elää jonkun kanssa joka ajattelee itseä alempiarvoisena ja jolle suhde=seksi? Sellaiset on ihastumissuhteita joitten ei kuulu edetä niin syvälliksi, että tulisi edes tarvetta puhua vakavista asioista... eihän se toimi. Sillon ette oo kyllä oikein osunut pari, jos molemmat eivät tunne teitä molempia samanarvoisiksi.
Eipä ole nuo puheen ennenkään mihinkään johtaneet, joten en jaksa yrittää enää.
Naisille tuntuu riittävän että puhutaan, mies pettyy jos ei puhe johda toimenpiteisiin...
parisuhteessa, siitä vois puhua. Jos ongelmia tekee toisen tavasta toimia vääntäen ne parisuhdeongelmaksi, joita ne eivät siis ole, vaan toimintatapaeroja, silloin on sama kun seinälle puhuisi. Jokaisella ihmisellä on oma 'reviiri', jota jokaisen kommunikoivan vastapelurin on ymmärrettävä kunnioittaa, tai yhteys ei toimi.
*oletpas ehtinyt olemaan täällä*
aloituksessa meistä rakas, enkä ole mielestäni ainakaan sun toimintatavoissasi nyt viime aikoina nähnyt valitettavaa, enkä ole nähnyt parisuhdeongelmia. Mitä mahdat tarkoittaa reviirillä? Onko se jotain, millä voi sopivissa määrin rajata toisen ulkopuolelle? Siis jotain, millä voi kontrolloida suhteen laatua? Vai puhutaanko nyt kommunikoinnista toisen ehdoilla?
En ole mikään puhujatyyppi enkä todellakaan halua mitään pitemmän kaavan mukaisia jaarituksia. En mä kuitenkaan mitään sisällenikään kerää sen kummemmin. Mulla on tapana prosessoida keskenäni asioita eli jos huomaisin että joku ottaa päähän, niin analysoisin sitä ittekseni että mikä mättää ja onko tärkeä juttu ja voisiko sen laittaa kompromissien listalle. Kaiken kun ei tarvi mennä mun mielen mukaan vaan sopeuduttava on muihinkin tapoihin. Jos menee listalle, niin pyyhkäsen sen päästäni pois ja voillaa.. onkkelma ratkaistu ja vieläpä ilman mitään parisuhdepalavereita.
Jos taas kyseessä on hiukka isompi asia, niin sitten nostan kissan pöydälle ja siinä kyllä täytyy sitten liikkua poispäin tekemisestä, koska muuten ei onnistu. Otinhan sen puheesi siksi että se on niin häiritsevä ettei siihen voi sopeutua joten muutosta on tultava.
Sitten on asioita joissa ei enää puheet auta yhtään mitään enkä niitä edes kuuntele tms. eli esim. pettämiskysymyksissä.
En puhu mielelläni noita, vaan keskustelut on syytä pitää vähäisinä, harvoin tapahtuvina ja niiden on syytä aiheuttaa muutosta. Voin äkkiä lopettaa sen vähänkin lässytyksen jos huomaan että sitä puhutaan pelkästä puhumisen ilosta eikä aiotakkaan korjata yhtään mitään (varmaan siksi että saadaan jatkaa lässyttämistä iät ja ajat). Mulla kun on alku ja loppu, niin siinä vaiheessa kun keskustelu alkaa kiertään kehää on aika tehdä joku päätös ja sitten jatkaa muihin aiheisiin.
Sellaista parisuhdetta jonka kipupisteistä ja ongelmista pitää vähän väliä keskustella, pidän sen verran tarkoitukseen sopimattomana että lopetan suhteen vaikkei mitään isompaa oliskaan tapahtunut.
Entä puhutko kumppanisi kanssa siitä, mitkä asiat edellisissä suhteissasi ovat olleet ongelmana?
-Tää kuulostaa hassulta. Tietysti jotain tulee normikeskusteluissa esiin mutten kyllä mitään varsinaista ex-parisuhteen ongelmia (toivottavasti) höpise.
Ongelmia on nykyisin harvoin ja ne ovat pieniä. Niistäkin tietysti puhutaan, eivät ne itsestään ratkea. Ainakaan meistä ei ole vuosikymmenessä tullut ajatustenlukijoita. Että pakko on puhua, vaikkei kissan nostaminen pöydälle aina miellyttävää olekaan. Tosin me olemme hyviä tekemään molempia tyydyttäviä kompromissejä.
Edellisten suhteiden ongelmat on parempi pitää historiassa.
mielelläni, mutta minulla on muita tapoja saattaa kumppanin tietoon asiat, jotka täytyy hoitaa. - Itse asiassa joskus mua rasittaa puhuminen ylipäätään ihan älyttömästi.
kyllä :)
Puhutko mielelläsi kumppanisi kanssa, jos koet, että suhteessanne on ongelmia, vai vaikenetko ja pidät ongelmat sisälläsi, tai aloitatko hiljaisen toiminnan ongelmien korjaamiseksi, puhumatta asioista kumppanin kanssa? - puhun puhun ja puhun ellei toinen vaikene kuin muuri ja kieltäydy puhumasta asioista, sitten mä vaikenen, vetäydyn ja alan kasvaa erilleen...
Puhutko mielelläsi ongelmiksi kokemistasi asioista, tai tunteistasi suhteen tilaan liittyen? - puhun...suu on puhumistakin varten..en varmaan mielelläni, mutta vaikeistakin asioista pitää puhua tai ne ei ikinä tuu selviksi..jos sittenkään...
Entä puhutko kumppanisi kanssa siitä, mitkä asiat edellisissä suhteissasi ovat olleet ongelmana? - puhun kyllä ...tarvittaessa vaikka syntymästäni alkaen ongelmiksi koetut asiat auki :)
on suhteessa jotain vikaa. joten tottakai avoin keskustelu aina mahdollisimman nopeasti. eihän se mukavaa ole, varsinkaan silloin kun se toinen nostaa jonkun kissan pöydälle. Mutta se on sitä yhdessä kasvamista ja kehittymistä.
ja saatan joskus sivulausessa sivuta edellisen suhteen ongelmiakin.
Olen tosin oppinut että miehiin tehoa rauhallinen puhe, etenkin jos mies on alistuvaa tai pakenevaa sorttia, ei suhde huutamisen jälkeen enää toimi. Olen oppinut paljon parisuhteista! :)
muuten ei ole niin helppoa ihan oikeasti jos on toinen vaikka luonnehäiriöinen ja toinen tavallinen ihminen niin puhua koska siinä menee helposti puurot ja vellit sekaisin.
Toinen vaikka osoittaa loukkaantumistaan ja toinen kokee sen syyllistämisenä koska minuus on niin herkkä tai deffut korkealla...sitten samat fiilikset mitä se toinen kokee siitä ns. "syyllistämisestä" tulee tuhatkertaisena siihen alunperin loukkaantuneisuudesta puhuneen niskaan ja keitos on valmis.
jos taas sitten toisella onkin arvostusta ettei lähde niitä tunteita heijastamaan toista ihmistä kohtaan takaisin niins e kyllä helposti sitten luopuu koko suhteesta yksinkertaisesti syystä ettei se kestä toisesta ihmisestä huokuvia tunteita...
Minä puhun kaikesta mitä minulla mieleen tulee ihan milloin vain haluan puhua. Varsinkin kaikista ongelmista tulee puhuttua aivan satavarmasti liittyivätpä ne suhteeseen tai ei, sillä ne on mukava saada pois omasta päästään. Siten saa hänenkin mielipiteen. Noo... edellisiä pari/seurustelusuhteita minulla ei ole, joten en voi puhua niistä... mutta puhun kyllä kaikista entisistä ja nykyisistä tutuista ja ongelmista mitä heidän kanssaan oli.
puhumalla lopu. Ongelmat loppuu silloin, kun lakkaa aiheuttamasta niitä.