Ai että ottaa päähän. Olen opiskellut ohjaajaksi, sellaiset tekevät useimmiten töitä lasten kanssa. Noh, tätä ikärasismia on jo muutenkin aika paljon työntekijöiden kesken. Tuntuu aina että joutuu jotenkin tallattavaksi kun on näin nuori.
MUTTA aina törmään tähän ongelmaan; nimittäin joku/useat lapset eivät pidä minua aikuisena. Mikä nykylapsia vaivaa?? Kyse on siis vasta ihan 7 vuotiaista eteenpäin. Ymmärtäisin jos kuudesluokkalainen ei pitäisi minua ohjaajana, mutta ekaluokkalainen. Itse pidin tuon ikäisenä kaikkia yläasteikäsiä jo aikuisina ja "kumarsin" heitä ja kunnioitin ja ihailin. Nykylapset tuntuvat pitävän minua suurinpiirtein leikkikaverinaan. Pyytävät leikkimään heidän kanssaan poni/barbi leikkejä yms. Yhtenä päivänä joku tyttö sanoi nenäkkäästi: "mä vähän epäilen että sä et ole aikuinen!". ARGH. Yleensä kyse on tytöistä, pojat eivät tunnu välittävän nuoresta iästäni millään tavalla. Hieman nuorempana olin myös muille ohjaajille pikemminkin lasten leikkikaveri.
Täytän siis pian 20 vuotta ja opiskelut aloitin 15 vuotiaana. Huomaan, että vuodet ovat karsineet huomauttelua iästä ja tuonut uskottavuutta vähän, mutta haluisin silti olla uskottavampi. Ulkonäöllisesti ei mitään suurta muutosta ole tapahtunut, mutta hieman itsevarmuutta kyllä. Suoraan sanottuna hävettää ja kyrsii kun yrittää tehdä kaikkensa ja näytellä siinä niin ohjaajaa ja toinen ei pidä minua minkäänlaisena auktoriteettina.
MUTTA aina törmään tähän ongelmaan; nimittäin joku/useat lapset eivät pidä minua aikuisena. Mikä nykylapsia vaivaa?? Kyse on siis vasta ihan 7 vuotiaista eteenpäin. Ymmärtäisin jos kuudesluokkalainen ei pitäisi minua ohjaajana, mutta ekaluokkalainen. Itse pidin tuon ikäisenä kaikkia yläasteikäsiä jo aikuisina ja "kumarsin" heitä ja kunnioitin ja ihailin. Nykylapset tuntuvat pitävän minua suurinpiirtein leikkikaverinaan. Pyytävät leikkimään heidän kanssaan poni/barbi leikkejä yms. Yhtenä päivänä joku tyttö sanoi nenäkkäästi: "mä vähän epäilen että sä et ole aikuinen!". ARGH. Yleensä kyse on tytöistä, pojat eivät tunnu välittävän nuoresta iästäni millään tavalla. Hieman nuorempana olin myös muille ohjaajille pikemminkin lasten leikkikaveri.
Täytän siis pian 20 vuotta ja opiskelut aloitin 15 vuotiaana. Huomaan, että vuodet ovat karsineet huomauttelua iästä ja tuonut uskottavuutta vähän, mutta haluisin silti olla uskottavampi. Ulkonäöllisesti ei mitään suurta muutosta ole tapahtunut, mutta hieman itsevarmuutta kyllä. Suoraan sanottuna hävettää ja kyrsii kun yrittää tehdä kaikkensa ja näytellä siinä niin ohjaajaa ja toinen ei pidä minua minkäänlaisena auktoriteettina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pukeudutko jotenkin teinisti? Nutturaa hiuksiin, vähemmän meikkiä, silmälasit nenälle, hame ja muutenkin aikuinen ohjaajalook niin johan auktoriteetti lisääntyy. Jos tämä siis ihan oikeasti häiritsee :-)
No en kyllä ihan tuohon lähde että tyyliäni jotenkin muuttaisin. :D Pukeudun ihan tavallisesti, niinkuin ikäiseni. Tosin "tissitopit" ja hameet jätän töistä pois, yleensä päällä on jokin korkeampi kaula aukkoinen t-paita ja huppari ja farkut/collarit. Samalla tavalla pukeutuu toinen ohjaaja, joka on yli 30. Kai niiden on vaan vaikea käsittää minkä ikäinen olen, kun 15 vuotiaat pukeutuu ja näyttää ihan samalta melkein kuin 20 vuotiaat. Ainoana erona käyttäytyminen ja ajatusmaailma.
Meikkiä olen vähentänyt iän myötä kun itsetunto on parantunut, ehkä se on vähän vanhentanut kun ei ole sitä sataa kiloa pakkelia naamassa ja kajaalit joka päivä. :) Nuorempana sain lapsilta kommenttia aina meikkaamisestani. Nyt sitä ei ole tullut ...