Mies valehtelee juomisestaan, olemme tapailleet nyt 3 kk. Minua ärsyttää tämä enkä siksi osaa rakentaa luottamusta mieheen. Hän on kiva ja minusta tuntuu, että tunteita voisi olla rakentumassa mutta.... Mutta tuo valehtelu on ongelma. En osaa luottaa ja ajattelen lähes aina, että kun emme näe, hän juo. Epäilen koko ajan. Kuuntelen puhelimessa, onko hän juonut jne. Onko enää mitään keinoa saada asiaa kuntoon? Olen puhunut ihan suoraan oikeilla nimillä asiasta, mutta tuntuu ettei hän noteraa.
Dead end?
Dead end?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Me ollaan tapailtu 3v ja meininki kuullostaa aivan samalta. Omalta kohdaltani täytyy sanoa, että vaikka kuinka olen yrittänyt näiden vuosien aikana luottaa mieheen, ei vaan onnistu. Kyllä tämä on ihan pelkkää epäilemistä ja lähes aina olenkin oikeassa tuon juomisen suhteen. Sitten taas tunnen syyllisyyttä, jos sen harvan kerran olen epäillyt turhaan. Itse ajattelen jatkuvasti siis jatkuvasti suhteen lopettamista juuri tästä syystä ja kyllä on raskaasta tämäkin. Olenkin jo kertonut miehelle, etten halua elää juopon kanssa enkä usko, että tästä suhteesta mitään tulee juuri sen takia. Mutta kolmekin vuotta on jo liian paljon...ja ero....vaikeaa se tulee olemaan.
Puhuin miehelle, että en halua jatkaa suhdetta, jos juominen jatkuu. Hän sanoi, ettei se jatkukaan. En usko häntä. Elämäntyyli on ollut sellainen jo ennen minuakin. Ja vaikka lopettaisi, retkahdushan voi aina tapahtua milloin vain. Sitä paitsi, luottamus on mennyt, eikä sitä enää oikein korjata. Oikeastaan ainut vaihtoehto olisi täysraittius. Sitten lakkaisin miettimästä puhuuko minulle raitis vai känninen ihminen=/
Ei kannata tuhlata elämäänsä miehen kanssa joka juo. Jos hän valehtelee juomisestaan, hän valehtelee muustakin. Ylipäätään juominen on sellanen juttu, että se vain pahenee ajan ja iän myötä.
Jättäkää ne juovat siat! Oikeasti ansaitsette parempaa!
Mun tapaus on kauhean kiltti ja kuuntelee, välittää ja osaa rakastaa, siaksi en voi häntä mitenkään kutsua. Hän ei katoa juopporeissuille, koittaa nyt parhaansa mukaan kertoa juomiskerroistaan rehellisesti. Sanoin hänelle, että itse teet itsellesi ja suhteellemme hallaa, jos valehtelet. Sanoin, että sinä valitset, miten meidän käy sillä salailu on suhteen tuhon alku. Juuri hänen kiva luonteensa tekee tästä kaikesta vaikeampaa=/ Mutta huomasin itsekin luistavani rehellisyydestä (läheisyyden avain) valeensa jälkeen... Enkö enää jaksa välittää ja panostaa??=/
Tupakoinnin lopetti mutta juominen on se, josta ei ole valmis luopumaan, ja josta siis valehtelee (riippuvuudestaan) itselleen ja muille.
Osaahan ne juopot olla kilttejä ja kultaisia ja vielä hyviä sängyssäkin, mutta usko minua: jos sä jo nyt joudut epäilemään että juoko mies, kuuntelet puhelimessakin korvat höröllään että kuulostaako mies juopuneelta, ja joudut ylipäätään kelailemaan tälläisiä asioita, niin onnea vaan valitsemallasi tiellä! Miehellä ON ongelma juomisen kanssa, jos käyttö ei sinunkaan mielestäsi normaalia ole. Ja vielä kerran: tuo tulee pahenemaan ajan myötä! Huomaat muutaman vuoden päästä vahtivasi lompakkoasi, koska sieltä ehkä häviää pieniä summia. Mies yrittää ehkä saada sinua ostamaan juomista vaikka et itse haluaisi juoda. Jos on yhtään samanlainen paskiainen kuin oma exäni, niin peliin tulee mukaan kiristäminen, uhkailu ja vittuilu. Ja väkivalta. Työpaikoissaan ei ehkä pysy jne. Toki kaikki juovat alkoholistit eivät ole samanlaisia, mutta sitä kun ei etukäteen eikä päältäpäin näe!
Mitä nopeammin lopetat suhteen, sitä helpommalla pääset. Jos taas et usko minua, niin jatka vain suhdetta. Mutta raskasta tulee olemaan, sen tiedän ihan omasta kokemuksesta. Kysyt ap tekstissä, että onko mitään keinoa saada asiaa kuntoon. Suora vastaus suoraan kysymykseen: SINÄ et voi tehdä mitään. Juomisen lopettamisen halu pitää lähteä miehestä itsestään.
Kiitos kirjoituksestasi, vaikka "onnea vaan valitsemallasi tiellä" -lauseesi tuntui vittumaiselta piikiltä, ei se ainakaan hyvälle tuntunut, saatikka kannustavalle mitä tässä tilanteessa kaipaisin enemmän.
Mies kysyi minulta tässä tekstiviestillä muutama päivä sitten, että saako juoda yhden rentouttavan kaljan töiden jälkeen. Minusta tuntui oudolta, että hän kyseli minulta lupaa asiaan; mikä lupien antaja minä olen! Hän siis koittaa omasta tahdostaan olla juomatta viikolla, ja muuttaa elämäänsä hiljalleen. Vastasin miehelle, että päätös on täysin sinun, kuten vastuukin siitä mitä teet. Muuta en laittanut. Haluan, että hän joutuu pohtimaan asiaa täysin ilman minun apuja. En ole pelastava äiti Teresa. Välitän hänestä, mutta en ole valmis uhraamaan elämääni alkoholismille.
Jos hän on halunnut mennä baariin, olen vain sanonut että mene vain. En ole huoltaja, enkä tee aikuisen puolesta päätöksiä. Eilen juttelimme alkoholin juomisesta. Hän puhui ääneen siitä, milloin homma lähti lapasesta, myöntää siis sen. Ei ole ollut piikikäs, eikä vittuillut ja ottanut oma-aloitteisesti asiaa keskusteluun. Hän sanoo olevansa heikko ja tarvitsevansa tukea asian kanssa... Onko ketään, jolla alkoholin käyttö olisi loppunut/normalisoitunut suhteen myötä? Onnistumisia??
Myöhemmäässä vaiheessa se ei enää viitsi valehdella vaan sanoo suoraan lähtevänsä kavereiden kanssa baariin. Seuravaksi hän ryyppää itsensä unten maille ihan avoimesti kotona. Kolmannessa vaiheessa "kälättävä akka" törmää patteriin, seinään, oveen, tippuu parvekkeelta tai ainakin lukitaan poraskäyttävään tai pihalle vähinnä vaatteissa ilman avaimia.
Valehtelu on ongelma numero kaksi. Juominen numero yksi.
Pakene kun vielä voit.
Entä kun mies myöntää ongelmansa ja haluaa siihen muutoksen? Onko silloin toivoa? Hylkäänkö sen, joka haluaa ja tarvitsee tukea?
Siis tällainen tilanne on tällä hetkellä, kun olemme asiasta suoraan keskustelleet hyvässä hengessä.
Meillä on nyt tosiaan ollut kolme vuotta tuota samaa. Mies kyllä ymmärtää myöskin ongelmansa, mutta jostain käsittämättömästä syystä ei voi olla vetämättä sitä kaljaa kuin päivän tai kaksi. Kolmantena pvnä (jos siis ottamatta huikkaa) alkaa olla jo hermo ihan loppu. Hänkin puhuu, että haluaisi ja aikoo nyt olla niin ja niin kauan jne...kuinkakohan monta kertaa olen kuunnellut jonninjoutavia jorinoita. Totta, että olen aina halunnut uskoa muutoksen tapahtuvan, mutta joka kerta tähän asti olen myös saanut pettyä ja luottamus on todellakin kadonnut jonnekin. Tukea olen yrittänyt parhaani mukaan, mutta ei mikään tunnu auttavan tuohon viinan juonnin himoon. Ikävää....todella surullista. Vaikka rakas hän on minulle edelleen, tiedän tämän vielä yksi kaunis pvä loppuvan omalta puoleltani...hohohhoijjjaaa.
Itse katsoin tuota samaa menoa vähän yli neljä vuotta ja meno vain kiihtyi loppua kohti vaikka puheissaan oli lopettamassa miljoonat kerrat. Ei mennyt päivääkään etteikö olisi pullo auennut ja kuvioon tuli kokoajan vahvemmat aineet, ei riittänyt enää kalja vaan viinapullo meni hetkessä raakana kurkusta alas kavereiden kanssa. Lisäksi vedettiin jotain kolmiolääkettä selkäsärkyyn ja tietysti viinalla höystettynä.
Toivoin ja odotin ja joskus uskoinkin muutokseen. Ja pa.kan marjat. Tyhmä olin kun katsoin tuota peliä niinkin kauan. Ihan hukkaan meni nekin vuodet, kankkulan kaivoon.
Viinan himo on niin suuri ja halu saada pää sekaisin keinolla millä hyvänsä menee kaiken edelle. Siihen on minkään parisuhteen turha yrittää väliin. Ja varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna mitään parisuhdetta ei ollut edes olemassa, oli vain alkoholisti mies ja minä joka odotin parempia aikoja. Elin totaalisessa valheessa kunnes silmäni vihdoinkin aukesivat. Nyt riitti juopon hyysääminen, menköön menojaan ja viettäköön sellaista elämää mitä haluaa viettää: juoppokavereidensa kanssa vetämässä päätä jäähän joka ikinen päivä.
Kaikki on tullut koettua matkan varrella, katumukset ja lupaukset, tyhjät puheet ja katoamistemput. Puhelinkin oli ryyppyreissulla aina kadoksissa tai äänettömällä silloin kun minä koitin tavoitella. Sitten se löytyi uskomattomalla tavalla kun oli aika palata toipumaan rankasta putkesta.
Tapasimme ohimennen. Mies haisi viinalta vaikka oli autolla liikenteessä. Tämä oli vaan mulle liikaa, piste i:n päälle. Olen nyt päätynyt suhteen lopettamiseen. Kurja olla, mutta pakko tehdä näin.
Mitä mies sanoi päätökseesi?
Moi! Ikävä sanoa, mutta olen itse katsonut samanlaista menoa 2 vuotta. Valehtelua, lupausten pettämistä ja ihmeellisiä katoamistemppuja. Mies teki nimittäin loppuvaiheessa jo niin, että illalla odotti minun nukahtavan ja lähti vetämään kavereidensa kanssa viinaa. Seuraavina päivinä häntä/hänen kavereitaan ei sitten saanut kiinni millään, tai sitten valehdeltiin ihan pokkana.
Ne kaksi vuotta olivat yhtä tuskaa. Luottaa ei voinut sitten missään asiassa. Mies oli väkivaltainen ja monet kerrat sain kuulla olevani hirveä huora ym. Monesti lupasi lopettaa/vähentää, ja vähän aikaa saattoi mennäkin ihan hyvin. Mutta koskaan se ei loppunut, ja selvää kautta seurasi aina jopa viikonkin mittainen ryyppyputki.
Ymmärrän tunteesi, ja miten pahalle tuollainen tuntuu. Minulla oli ennen eroa sellainen olo, että mitenköhän mies pärjää ilman minua ja kannoin syyllisyyttä siitä, etten voinut luottaa häneen ja olin "riippuvainen huora joka aina vaan kälättää."
Näin jälkeenpäin miehen jättäminen oli ainoa ja paras ratkaisu tilanteeseen. Nykyisin seurustelen miehen kanssa, johon voin luottaa ja joka ei ikinä tekisi samalla tavalla. Elämä ilman epäilyksiä ja pelkoa on ihanaa tuollaisten kokemusten jälkeen. Neuvoni sinulle onkin: juokse vielä kun voit.
(p.s. Onko käynyt mielessä, että jos mies valehtelee juomisesta, niin miksei valehtelisi muustakin? Omalla kohdallani kävi niin, että mies petti vielä kännipäissään, ja sain sen loppujen lopuksi kuulla kaveriltani. En väitä, että kaikkien kohdalla olisi näin, mutta kannattaa miettiä asiaa.)
Kokemuksen syvällä rintaäänellä: itse olen nyt ollut 6 v. miehen kanssa, joka juo liikaa ja myös valehtelee asiasta. Vuosien aikana juominen on lähinnä vain lisääntynyt. Ja se on nykyään suurin ongelma meidän suhteessa, ja sen takia vähän väliä suunnittelen jättäväni hänet. Kyllä sitä miettii, olisiko ollut parempi, jos olisi jättänyt silloin suhteen alkumetreillä, kun se olisi vielä ollut helpompaa. Juomisesta valehtelu myös usein viittaa ongelmaan, joka ei ainakaan ajalla ja rakkaudella mihinkään parane.
Tuli vielä lisää mieleen... Nykyään miehen juopottelu on myös mennyt siihen, että syyllistää siitä minua. Että ei olisi muuten juonut pisaraakaan, mutta minä suutuin hänelle tms. Tietysti rasittavan päivän jälkeen tarvitsee aina rentoutumiskaljaa. Ja hyvä selitys on myös se, että kaveri tarjosi. Tai "ei ollu tarkotus juoda ku yks kalja, mutta..."
Syntilistaan kuuluu tietysti rahan meno (mitä kummallakaan ei juuri ole), minun haukkuminen kännissä (huora jne.) ja pari kertaa on pientä väkivaltaakin tullut. Muutaman kerran mies on myös ollut niin kännissä, että on saanut itsensä lähelle hengenlähtöä (kirjaimellisesti). Tavaraakin on joskus hajonnut, kun on kotona kaatuillut kännissä.