Ihan ensimmäisenä sanon, että tiedän että motivaation on lähdettävä itsestä eikä toiselle voi sanoa mitä tehdä. Kuitenkin tarvitsisin apua saadakseni mieheni motivoitua pudottamaan painoaan.
Hänellä on ylipainoa noin 40-50kg, mikä on jo todellinen terveysriski. Häntä itseäänkin vaivaa paino ja puhuu laihduttamisesta sekä pyytää minua auttamaan motivoinnissa, mutta hänelle ei mene perille, että minä en voi paljon tehdä hänen puolestaan. En minä voi "pakottaa häntä salille", kuten hän joskus on pyytänyt.
Olen yrittänyt kaikki mieleeni tulevat keinot motivoida häntä ilman nalkuttamista ja tuputtamista:
- Olen pyytänyt mukaan kävelylenkille kun lähden koiran kanssa ulos, mutta kun hän kuulee että aion kävellä 45 min, alkaa nurina ja haluaa kotiin jo 20 min kuluttua
- Uimassa ollaan yritetty käydä, mutta aina on joku tekokyy minkä vuoksi hän voi uida vain 150 m ja painuu saunaan istumaan
- Olen ehdottanut, että alettaisiin yhdessä käymään salilla (on itsekin salitreenaamista suunnitellut), mutta ei suostu koska salijäsenyydet maksaa niin paljon ja hänen mielestään mun on turha liittyä koska saan käyttää työpaikan salia ilmaiseksi.
- Suostuttelin hänet tanssikurssille, koska molemmat ollaan haluttu oppia tanssimaan ja ajattelin, että siinä tulisi liikuntaa samalla, mutta miehen motivaatio loppui sitäkin kohtaan heti ekan tunnin jälkeen kun ei oppinut yhtä nopeasti kuin muut. Loput tunneista olikin sitten tuskaa ja lopulta jätettiin kesken kun siellä tuli vain paha mieli.
- Olen yrittänyt puhua, että lopettaisi herkkujen ostelun/niiden ostamisesta puhumisen ja keskittyisi terveelliseen ruokaan, jotta minun olisi helpompi laiduttaa omat 15 ylimäärästä kiloani, ettei minulla olisi turhia houkutuksia. Tämä keino osittain toimikin, koska onnistuttiin molemmat keväällä yhdessä laihduttamaan noin 5 kg ja pääsemään hyvään alkuun. Valitettavasti lomamatka ja alkava kesä sitten toi meille kilot takaisin :(
Nyt oma tilanteeni on se, että olen raskaana, joten laihduttaminen ei sovi mulle enkä voi siis motivoida häntä sillä, että hänen ruodussa pysyminen auttaisi minuakin. Tottakai voin vedota raskauden ajan terveelliseen ruokavalioon, mutta kun hänet pitäisi saada liikkumaan vielä lisäksi. Ymmärrän kyllä, että noin suuren ylipainon kanssa liikkuminen on raskasta, mutta en olekaan patistanut häntä juoksemaan vaan lähinnä pidemmille kävelylenkeille kuin koiran käyttäminen korttelin ympäri.
Tottakai rakastan miestäni sellaisena kuin hän on, olihan hänellä nuo liikakilot jo tavatessamme. Olen vain huolissani hänen terveydestään. Noilla kiloilla ja kun ikääkin on jo lähemmäs 40 ei ennuste ole kovin hyvä.
Terveysriskeistä jos hänelle puhuu, niin hän vetoaa siihen, että ei ole koskaan ollut mitään sokerirasituskokeessa ja kolesterolikin vain vähän koholla.
Huolestuttaa vain, että meille on lapsi tulossa ja mies ajamassa itseään ennenaikaseen hautaan, pahimmassa tapauksessa lapsen vasta ollessa teini-ikäinen.
Hänellä on ylipainoa noin 40-50kg, mikä on jo todellinen terveysriski. Häntä itseäänkin vaivaa paino ja puhuu laihduttamisesta sekä pyytää minua auttamaan motivoinnissa, mutta hänelle ei mene perille, että minä en voi paljon tehdä hänen puolestaan. En minä voi "pakottaa häntä salille", kuten hän joskus on pyytänyt.
Olen yrittänyt kaikki mieleeni tulevat keinot motivoida häntä ilman nalkuttamista ja tuputtamista:
- Olen pyytänyt mukaan kävelylenkille kun lähden koiran kanssa ulos, mutta kun hän kuulee että aion kävellä 45 min, alkaa nurina ja haluaa kotiin jo 20 min kuluttua
- Uimassa ollaan yritetty käydä, mutta aina on joku tekokyy minkä vuoksi hän voi uida vain 150 m ja painuu saunaan istumaan
- Olen ehdottanut, että alettaisiin yhdessä käymään salilla (on itsekin salitreenaamista suunnitellut), mutta ei suostu koska salijäsenyydet maksaa niin paljon ja hänen mielestään mun on turha liittyä koska saan käyttää työpaikan salia ilmaiseksi.
- Suostuttelin hänet tanssikurssille, koska molemmat ollaan haluttu oppia tanssimaan ja ajattelin, että siinä tulisi liikuntaa samalla, mutta miehen motivaatio loppui sitäkin kohtaan heti ekan tunnin jälkeen kun ei oppinut yhtä nopeasti kuin muut. Loput tunneista olikin sitten tuskaa ja lopulta jätettiin kesken kun siellä tuli vain paha mieli.
- Olen yrittänyt puhua, että lopettaisi herkkujen ostelun/niiden ostamisesta puhumisen ja keskittyisi terveelliseen ruokaan, jotta minun olisi helpompi laiduttaa omat 15 ylimäärästä kiloani, ettei minulla olisi turhia houkutuksia. Tämä keino osittain toimikin, koska onnistuttiin molemmat keväällä yhdessä laihduttamaan noin 5 kg ja pääsemään hyvään alkuun. Valitettavasti lomamatka ja alkava kesä sitten toi meille kilot takaisin :(
Nyt oma tilanteeni on se, että olen raskaana, joten laihduttaminen ei sovi mulle enkä voi siis motivoida häntä sillä, että hänen ruodussa pysyminen auttaisi minuakin. Tottakai voin vedota raskauden ajan terveelliseen ruokavalioon, mutta kun hänet pitäisi saada liikkumaan vielä lisäksi. Ymmärrän kyllä, että noin suuren ylipainon kanssa liikkuminen on raskasta, mutta en olekaan patistanut häntä juoksemaan vaan lähinnä pidemmille kävelylenkeille kuin koiran käyttäminen korttelin ympäri.
Tottakai rakastan miestäni sellaisena kuin hän on, olihan hänellä nuo liikakilot jo tavatessamme. Olen vain huolissani hänen terveydestään. Noilla kiloilla ja kun ikääkin on jo lähemmäs 40 ei ennuste ole kovin hyvä.
Terveysriskeistä jos hänelle puhuu, niin hän vetoaa siihen, että ei ole koskaan ollut mitään sokerirasituskokeessa ja kolesterolikin vain vähän koholla.
Huolestuttaa vain, että meille on lapsi tulossa ja mies ajamassa itseään ennenaikaseen hautaan, pahimmassa tapauksessa lapsen vasta ollessa teini-ikäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun se liikunta noin tökkii, niin yritä tosissaan keskittyä siihen ruokapuoleen. Se on todellisuudessa paljon tehokkaampi (oikeastaan liikunta ei tuo siihen juurikaan mitään lisää) tapa pudottaa painoa, kuin liikunnan lisääminen, ja jos hyvin käy ukko sitten kevyempänä liikkuukin innokkaammin.
Jos vaan pystyt vaikuttamaan syömäpuoleen niin yritä sitä parantaa. Täältä löytyy hyviä vinkkejä sen korjaamiseen. Arvaan, että osa miehistä voi olla aika hankalia ruoan suhteen, varsinkin jos ikääkin on tullut, mutta jos saisitte aikaan innostuksen alati paranevan kierteen, niin saisitte varmaan paljonkin muutettua.
Aluksi mieti tarkkaan, missä mättää ruokapuolella eli pidä vähän aikaa kirjaa paperilla tai päässäsi mitä mies tai mitä te syötte päivän ja viikon aikana, pistä myös muistiin kaikki ylimääräiset. Äläkä turhaan huolehdi, jos et tiedä tarkkaan mitä mies syö kodin ulkopuolella, aloita siitä mistä voit niin et heti lannistu. Ja aloita pienestä, jos et suuresta pysty aloittamaan, tärkeintä on avata pää muutoksille, siis että miehesi mieli avautuu muutokselle.
Eli aloita siitä mikä vaikuttaa helpoimmalta, ei kannata yrittää heti esim. pienentää ruoan määrää paljoa, vaan yrittää saada sieltä kurkusta alas paljon terveellistä ja täyttävää eli vihanneksia, niin ettei sinne mahtuisi niin paljon ylimääräistä. Muista myös että lapsikin tarvitsee peräti 15 maistamiskertaa vieraan ruoka-aineen kanssa, ja miehet ovat joskus niiiin lapsia.
Ja vielä tämä on tietenkin toisen parhaaksi tekemistä, mutta minä uskon että se kannattaa ja palkitsee myös sinut. On hienoa, jos tahdot ja autat miestäsi tässä.
Kirjoittele lisää, minä uskon että moni neuvoo mielellään sen ruokapuolen fiksaamisessa.
Hienoa, että tahdot kannustaa miestäsi. Kaikista helpointa tietenkin olisi että ruokailu ja elintavat olisivat koko perheen yhteiset. Edellä on jo kirjoitettu asiaa. Itse annan sulle vielä esimerkin, en tosin tiedä mitä miehesi tai sinä syötte.
Jos normiateriassa yksi lautasellinen lautasmallin mukaan on esim. 500 kaloria. eli pari pottua, pihvi, loraus kastiketta ja puolet lautasesta salaattia, niin salaatin poisjättäminen ja sen puoliskon täyttäminen toisella parilla potulla, pihvillä ja lorauksella kastiketta tuplaa aterian kalorimäärän. siis tuhat kaloria, joista tavallaan 500 on ylimääräisiä. Tunnin kävelylenkki kuluttaa tietämäni mukaan noin 300 kaloria, korjatkaa jos muistan väärin. Kukaan työssäkäyvä aikuinen ihminen ei ehdi lenkkeillä montaa tuntia arkisin, joten ylimääräisten kaloreiden kuluttaminen liikunnalla on yleensä toiveajattelua. ELI SUHTEUTA SYÖMISESI LIIKKUMISEESI (/KULUTUKSEESI), toisinpäin eli liikkumisen suhteuttaminen syömiseen on usein vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.
Kun ihminen ei halua luopua mistään suuhunpantavasta, hän yleensä keksii ajatuksen tulevaisuudessa alkavasta liikuntaharrastuksesta, mutta tämä harrastus, joka sinänsä ei edes paljoa auttaisi on helppo lykätä säiden, varojen, puuttuvan innostuksen, paikkakunnan tarjonnan vähäisyyden, sopivan lajin löytymättömyyden, flunssakierteen... sun muiden asioiden takia ja samaan aikaan ihminen edelleen mättää suustansa alas liikaa ja väärää ruokaa ja yleensä lihoo tai pysyy samassa, jos on jo saavuttanut ns. elintavoistaan riippuvan huippupainon. Jos syöt oikein, et liho vaikka nilkka olisi murtunut ja joutuisit köpöttelemään sauvoilla kotona.
Minäpä oletan, että miehesi norm. kalorikulutus olisi 2800 (mitat 180/115) (www.kalorilaskuri.fi), päivittäisen saannin pitäisi jäädä siis 1800-2300 paikkeille, niin laihtumisvauhti olisi puolesta kilosta kiloon per vko.
Aluksi voi helpottaa käyttää jotain kalorilaskuria, selvittääkseen miten paljon kaloreita saa syömästään päivittäin. MUTTA jos ei ehdi käyttää, niin tyydyttävän kalorituntuman saa myös pitämällä silmät auki ja käyttämällä päätään, katso siis etenkin päivittäisessä käytössä olevia tuotteita, mitä niiden pikkupikkuteksteissä sanotaan ja laske edes suurinpiirtein, kannattaako niitä suustansa alas laittaa:
Vinkkejä:
1. vedessä EI ole kaloreita!
2. muissa juomissa ON kaloreita jopa aika paljon, esim. maidossa ja etenkin alkoholijuomissa. Mieti haluatko mieluummin juoda kalorisi vai syödä ne! Vesi on joidenkin mielestä pahaa, se on TOTTUMISkysymys, mutta maku paranee, jos laittaa purkan suuhun ja sitten juo, muutenkin maku vaihtelee sen mukaan onko suu puhdas ja mitä veden kanssa tai ennen on syöty.
3. Vihanneksissa EI ole kaloreita (niin paljoa, että niitä viitsisi laskea)
4. Vihannekset ja lihat, ovat mielestäni ruokavalion tärkeimmät osat, niistä saa kaikki tarvittavat kuidut ja vitamiinit ja proteiinin, joka on tosi tärkeää. Niin ja rasvaa pitää saada!! Sokerit, viljatuotteet, potut, pastat ja jopa hedelmätkin voi jättää huoletta vähemmälle. Ei tarvitse kokonaan syrjään laittaa, mutta etenkin mässyt ja muut silkkaa sokeria olevat jutut olis parempi rajoittaa reippaasti kerran viikkoon tai kahteen viikkoon.
5. Ota rennosti. Pulla päivässä Ei tapa. Jumbomässypussi päivässä tappaa..
6.Virkistystä liikunnasta, liikkukaa niin paljon kuin on KIVAA, se virkistää ja innostaa, mutta jos menee stressaamiseksi niin jättäkää sikseen, ei ole vaivan arvoista. Mutta syömistapojen muuttamiseksi nähkää vähän vaivaa se on sen ARVOISTA.
7. Matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, sitten otetaan toinen, jos ei ota ensimmäistä ei pääse minnekään..
Tällaasta tuli mieleen. Onnea, älä lannistu, uuden synnyttämisessä kestää aina, joskus jopa 9 kuukautta..