Oli pakko lopettaa kiusaamisen takia töissä, kun en kerta kaikkiaan enää jaksanut painostusta. Huomasin ihan liian myöhään, että esimies oli tehnyt minusta syntipukin melkein kaikkiin työpaikan ongelmiin, vaikka oli itse monista niistä vastuussa. Esimiehen takia moni on lähtenyt työpaikasta pois, myös edeltäjäni. Esimies on kuitenkin omistajan kanssa kimpassa, joten yhteydenotot työsuojeluun ja liittoon osoittautuivat turhiksi. Esimiehellä kun ei ole pelkoa työpaikan menettämisestä. Lähtö työpaikasta tuntui helpommalta kuin riiteleminen ja puolustautuminen jatkuvia syytöksiä vastaan.
Varmasti tuli tehtyä virheitä, mutta ei lähellekään mitään esimiehen syytösten tasoista. Tein aina parhaani töissä ja yritin selvittää asiat, mutta esimiehen toiminta osoittautui painajaismaiseksi. Siinä vaiheessa kun esimies sain yhden alaisen mukaan syytöksiin, ei ollut enää mitään tehtävissä.
Kenenkään ei pitäisi joutua vastaavan ajojahdin kohteeksi. Kiusaaja (esimies) teki Kiusatusta työyhteisön silmissä syntipukin, joka ei tule toimeen kenenkään kanssa, vaikka todellisuudessa asia oli päinvastoin. Määritelmä kuvaa esimiestä paljon paremmin.
Vähän aikaa sitten selvisi, että kiusaaminen ei päättynyt irtisanoutumiseen. Kävi ilmi, että kiusaaminen oli levinnyt myös nettiin, ei oikeilla nimillä, mutta selvästi työyhteisön tunnistettavaksi. Tuntuu että maine on mennyt tai oikeastaan se on mustattu. En ikinä olisi uskonut voivani joutua keskelle sellaista painajaista. Jotenkin odotin koko ajan herääväni ja huomaavani ettei sellaista oikeasti voi olla tapahtunut.
On kai pikku hiljaa hyväksyttävä, että totuus ei kai koskaan tule ilmi. Valopilkku karenssin ja masentumisen keskellä on sentään se, ettei esimies enää voi yrittää omistaa minua.
Onkohan täällä vastaavaa kokeneita?
Varmasti tuli tehtyä virheitä, mutta ei lähellekään mitään esimiehen syytösten tasoista. Tein aina parhaani töissä ja yritin selvittää asiat, mutta esimiehen toiminta osoittautui painajaismaiseksi. Siinä vaiheessa kun esimies sain yhden alaisen mukaan syytöksiin, ei ollut enää mitään tehtävissä.
Kenenkään ei pitäisi joutua vastaavan ajojahdin kohteeksi. Kiusaaja (esimies) teki Kiusatusta työyhteisön silmissä syntipukin, joka ei tule toimeen kenenkään kanssa, vaikka todellisuudessa asia oli päinvastoin. Määritelmä kuvaa esimiestä paljon paremmin.
Vähän aikaa sitten selvisi, että kiusaaminen ei päättynyt irtisanoutumiseen. Kävi ilmi, että kiusaaminen oli levinnyt myös nettiin, ei oikeilla nimillä, mutta selvästi työyhteisön tunnistettavaksi. Tuntuu että maine on mennyt tai oikeastaan se on mustattu. En ikinä olisi uskonut voivani joutua keskelle sellaista painajaista. Jotenkin odotin koko ajan herääväni ja huomaavani ettei sellaista oikeasti voi olla tapahtunut.
On kai pikku hiljaa hyväksyttävä, että totuus ei kai koskaan tule ilmi. Valopilkku karenssin ja masentumisen keskellä on sentään se, ettei esimies enää voi yrittää omistaa minua.
Onkohan täällä vastaavaa kokeneita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen kokenut vastaavaa. Eryhdyin olemaan eri mieltä esimiehen kanssa eräässä ns. palaverissa joka oli vain minun moittimispalaverini. Eli työmenetelmiäni moitittiin. Vaikka olen tehnyt työtäni noin kymmenen vuotta. Aikaisemmin minua kehuttiin vuolaasti, mutta nyt kaikki muuttui. Puolustin itseäni ja sanoin että osaan kyllä työni. Jolloin esimies sanoi vain että onko minulla joku ongelma, kun niin puolustelen. Lopulta koko kolmikko alkoi moittimaan minua. Olin kuin puulla päähän lyöty. En ollut koskaan kokenut missään vastaavaa. Minulla siis olikin joku ONGELMA. Minusta tehtiin ongelma ja nyt työssäoleminen on lähinnä teennäistä teatteria. Minua painostetaan nyt eri tavoin ulos työstäni. mm. eristämällä ja puhumattomuudella. Siis näitä tapauksia on joka työpaikassa, mutta ammattiliitot eivät juuri ota kantaa. Minuakin vastaan on nyt selvästi kaikki työpaikalla joten ei kukaan usko vaikka mitä sanoisi. Elämä on joskus todella epäoikeudenmukaista!
Kokemusta vastaavasta..voimia sinulle ja jaksamista..voin kirjoittaa lisää jos haluat.
tuo ole se tyypillinen tapa painostaa joku ulos. En jaksa lakata ihmettelemästä sitä, miten samanlaisia nämä kokemukset ovat. Joku voisi kyllä tutkia kiusaamista kysyen; miksi kiusaamiskokemukset ovat niin samanlaisia ja mistä kiusaajat ammentavat "oppinsa"?. Osaavat he ainakin murtaa ihmisen, Onko tämä synnynnäistä vai opittua? Kaikiltahan moinen ei luonnistu.
Aivan kuin olisin lukenut omat ajatukseni, niin samanlaista on ollut. Lähdin kanssa pois ja niin on lähtenyt moni muukin. Meillä ylin esimies tämä kiusaaja, osaa käyttää valtaansa hyvin ihmisen nujertamiseen, pitää huolen siitä, että työntekijä tuntee itsensä huonoksi. Haukkuu kaikkia selän takana ja mustamaalaa heidät jos uskaltaa olla asioista erimieltä.
Niin kaua kaikki on hyvin kun ei sano mistään vastaan vaikka epäkohtia huomaakin, mutta kaikki muuttuu kun epäkohtiin uskaltaa puuttua. Jos en olisi lähtenyt pois, niin olisin varmaan ennen pitkää jossain hourulassa, otan työn liian vakavasti ja en pidä siitä jos asiat pakotetaan esimiehen toimesta tekemään väärin. Mutta virheitä tekemällä saa kyllä sitten syyn haukkua työtekijää ja pistää kaiken tämän syyksi, mutta sitä ei tietenkään kerro että on itse virheiden aiheuttaja.
Koitahan jaksella, et ole ainoa!