PANOKIINTIÖ

Eiköhän avainsana ole elämänkokemuksen hankkiminen. Jonkinlainen minimi pitää ylittää. siinä sivussa niitä panojakin kertyy.

Kohta kolmekymmentä vuotta yhdessä sen ensimmäisen kanssa...

Ainoa seikka mikä vaikuttaa, on sen oikean löytäminen.

niin ei siinä kiintiöt merkitse

No ööm... Minä sitouduin neitsyenä, joka ei koskaan ollut nähnyt alastonta naista edes... edes kuvissa. Siitä sitten kahdestaan hiljalleen tutkimaan toisiamme. Edelleen on sama pari ja aion loppuelämäni tämän yksilön kanssa elää.

kyllä tavoitteena se vähintään 50-100 naista koska se vaikuttaisi olevan keskiarvona miesten yleiselle panomäärälle.

Ei ole olemassa mitään ennalta tiedettyä rajaa vaan tarkoitus on sen hetkisen tiedon perusteella ennustaa panot kuolemaan asti. Panot painotetaan naisen ulkonäön, omaisuuden etc. perusteella. Näiden monien parametrien avulla muodostetaan toimintasuunnitelma, jota taas uudet tiedot (= silmissä siintävät tissit) muuttavat. Kyseessä on siis ympyrä - jossa tiedon hankinta, analyysi, päätösten teko, pano, etc. seuraavat toisiaan.

Nuorena en asettanut mitään panokiintiöitä. Eikä silloin puhuttu muutenkaan panemisesta. Ehkä "kävin polkaisemassa" oli rajuin sana, jota käytettiin valikoidusti. Puhuttiin nainti- tai sittemmin rakastelu kerroista, montako kertaa viikossa tms.
Piti minunkin olla ensirakkauteni kanssa "kunnes kuolema meidät erottaa" vaan, eihän se niin mene. Maailma muuttuu ja mies/nainen, ihminen siinä mukana. Houkutuksia tuli, tilaisuuksia, tarjouksia, eikä niistä osannut kieltäytyä. Miksi olisi. Ihmissuhteetkin vaihtuivat ja uuden tilanteet ja tilausuudet. Elin elämää, että sitä vain ajautui, törmäsi tahtomattaankin sellaisiin tilanteisiin, että se päättyi sänkyyn. Jo 30-kymppisenä havannoin, että onpas ollut paljon niitä panopuolia ja muutakin. En rauhoittunut. Päinvastoin. Nelikymppisenä sain vauvan yhden naisen kanssa. Sekö pysäytti. Ei. Minulla oli ollut jo lähes 100 naista, ja tilanteet jatkuivat. Viriiliyttä riitti. Miksi en olisi jakanut sitä naisille kun hekin sitä kaipasivat ja halusivat kanssani. Olen siis pettänyt jokaista parisuhdetta ja vastaavasti pettänyt rakastajatariakin.
No sitten täytin 50. Rauhoituin. Panoja oli ollut ilman kiintiöitä yli sataan naiseen. Siitä lähtien aloin ottaa rauhallisemmin. Mikä lie se lopullinen kiintiö elämän loppusuoralla? Eihän sellaista saa eikä voi tilastoida. Naiminen, rakastelu, seurustelut eivät ole mitään tilastoita ja kiintiöitä, vaan elämää. Niin sen on mentävä.

Kiintiö täyttyi jo yli 10 vuotta sitten, nyt on vapaa valitsemaan sen mikä tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, tietenkin oman rajallisuuden sisällä.

"Mitkä muut seikat vaikuttavat naisen kanssa sitoutumiseen?"

Mikset vaan olisi itsesi? Mitä teet tällä tiedolla? Onko se olennaista?

Vai että panokiintiö. Minä vähän luulen, ettei kaikilla miehillä ole rahkeita keräillä panoja. Siksi toisekseen toiset eivät niitä haluakaan keräillä. Jotkut haluavat ja onnistuvat parisuhteessaan jo nuorena, toiset eivät sellaista koskaan kaipaakaan.

Minusta kyse on ennemminkin siitä, että nainen on sovelias pitkää parisuhdetta ajatellen, ei siitä, onko hän ensimmäinen vai sadas seksikumppani. Mutta täytyy sanoa, että minua ainakin nukuttaa paremmin ajatellessani, että kokemuksia ehti kertyä taatusti riittävästi ennen kuin joku todella kolahti.

Vai pitikö tähän vastata, että naisen täytyy olla halukas tarjoilemaan kotityö ja seksipalveluita ja hyväksyä, että mies makaa sohvalla ja vetää bisseä. ;-)

muuta kun et ihan hulluja ovat, mikään ei riitä. Ei oo mitään "panokiintiö" mutta tietyn kaavan mukaan testaan jahka tuosta eukosta olis eläjäx - EI GALLERIAKAAN RAKENNETTU PÄIVÄSSÄ JA KOSKAAN EI HOPPU OLE HYVÄKSI MUUTENKAAN.
JOSKUS VOI KAIVATA TOISTA IHMISTÄ LÄHELLEEN MUUTENKIN KUIN SEURUSTELUT MIELESSÄ, VOIHAN SITÄ JOSKUS KAIVATA SEKSIÄKIN JA MUITA IRROITTELUJA? Pitääkö sitä nyt aina tähdätä heti siihen sitoutumiseen.

Tulee helposti jossain vaiheessa ongelmia, mikäli suhdekokemus on niin rajallista ettei oikeasti kykene tunnistamaan milloin suhde on hyvä tai huono.

Mun panokiintiö ei tunnu täyttyvän (tämäkin vastaus on osa seksuaalista turhautumista).

panokiintiötä. Koska jos sellainen olisi, kutsuisin luonnollisestikin kumppania ajoittain kiintiöpanoksi ja senhän arvaa mitä siitä seuraa.

Naiseen sitoutumiseen vaikuttaa ihan muut seikat, panna saa ilman sitoutumistakin. Kiintiöillä tai ilman.

Eniten taitaa vaikuttaa se, että milloin sen ihmisen löytää jonka kanssa viihtyy (muuallakin kuin sängyssä).

olekaan Ottomaatin aikakaudella.

"-Panisin tämän tililleni, kaunis pankkineito"
"-Ei käy, olette pannut jo tarpeeksi"

Enempään ei ole varaa. ainakaan vielä =P