Sydämeni särkyi vuosi sitten, sen jälkeen en ole tuntenut juuri mitään enkä tiedä miten aloittaa uusi suhde ja saada tunteet takaisin? eikö edes aika auta? sanotaan että aika parantaa haavat mutta ei se aina mene niin, onko osa ihmisistä tarkoitettu olemaan yksin.. Olen yrittänyt olla innostunut, ajoittain se on onnistunut, kumminkin pohdin liikaa tekemisiä ja valintoja että jos nyt teen näin niin kenet sitten menetän jos otan tuon ja onko kohtaloa edes olemassakaan. En ole jäänyt kotiin murehtimaan menneitä, vaan tavannut ja tapailen uusia miehiä mutta se jokin puuttuu, nimittäin tunteet, miksei niitä ole johtuuko se edellisestä suhteesta? edellisessä suhteessa olin muutaman vuoden kunnes mies jätti ilman mitään sanoja, se loukkasi syvästi. Päästän kyllä nyt jo muut ihmiset lähelle, mutta en vain tunne vaikka kuinka yrittäisin, se jokin puuttuu.
Olen toki miettinyt voisiko tunteiden puuttuminen johtua jostain muusta asiasta?
kuten siitä, jos uusi mies ei ole tarpeeksi romanttinen? edellinen suhteeni oli ajoittain romanttinen ja huomioonottava, nyt en osaa enää olla miehen kanssa joka ei välitä huomioida tai ei ole riittävän romanttinen että tunteet syttyisi. Muiden tapaamieni miesten "romantiikkakäsitys" on rajoittunut ruokaan kaverien luona, elokuvaan tai yhdessä kävelyyn, ehkä vaadin liikaa mutta suhteen pitää olla piristävä poikkeus arjessa ja suhteen pitää viedä huomio..
Olen toki miettinyt voisiko tunteiden puuttuminen johtua jostain muusta asiasta?
kuten siitä, jos uusi mies ei ole tarpeeksi romanttinen? edellinen suhteeni oli ajoittain romanttinen ja huomioonottava, nyt en osaa enää olla miehen kanssa joka ei välitä huomioida tai ei ole riittävän romanttinen että tunteet syttyisi. Muiden tapaamieni miesten "romantiikkakäsitys" on rajoittunut ruokaan kaverien luona, elokuvaan tai yhdessä kävelyyn, ehkä vaadin liikaa mutta suhteen pitää olla piristävä poikkeus arjessa ja suhteen pitää viedä huomio..
Vastaukset 3
Vanhimmat
mä olen miettinyt samaa jo vuosia. Vähän samantyyppinen tilanne taustalla. Ei ne tunteet puutu. Mut se rima, kelle niitä jakaa on siinä miehessä, mikä joskus oli, vaikka siihen liittyy niin monta vaikeeta juttua. Musta tuntuu, et jos mä alkaisin tuntea jotain muuta kohtaan jotain se olis neliön muotoisen palikan tunkemista pyöreään aukkoon. Ei vaan sovi, vaikka miten yrittäs. Se ei vaan onnistu. Samoin olen ajatellut tosta romantiikasta. Jonkun kanssa sitä vaan on, toisten kanssa ei, tai vaikka oliskin, itse ei ota sitä sellaisena. Mä olen jotenkin vääntänyt asian päässäni niin tietynmuotoiseksi ja tietynsävyiseksi ja tietynlaiseksi, että enää mikään muu malli ei "tunnu oikealta", enkä saa mitään tuntumaan, itse asiassa en halua, ei voisi kiinnostaa yhtään, vaikken sitä tietoisesti ehkä edes tajua. Paitsi, etten mä voi kuvitellakaan ketään. Jossain vaiheessa aina mulle tulee mieleen, että mutta entä hän. Eihän tämä ole ollenkaan oikein.
Sitä on niin lukkiutunut johonkin tunteisiinsa, ettei pysty eikä pääse niistä, eikä edes jotenkin halua. Täysin hulluahan se on. Sitä mä olen miettinyt, että ehkä mä menetän kuitenkin mahdollisuuden lapsiin. Ja jään lopulta ilman miestä ja lapsiakin.
Ihan mun edelliseltäni. Mä tekisin mitä vain, jos hän saisi luottamuksensa takaisin.
Suojelet ehkä itteäsi, mietit suhteiden tilaa, yrität tehdä "varmoja" valintoja sekä viimeisenä niin ehdottomasti tunteet kaipaavat myös omakohtaista piristämistä.
Tunteet eivät heräile yksikseen vaan kyllä sinun pitää rohkaistua sekä myös pyrkiä näkemään miehissä romantiikka sekä tarjota heille mahdollisuus olla romanttisia.
Jos vain odotat miestä että joku tulee ja tuo sinulle tunteet takaisin niin pitkään saat odotella sekä todennäköisesti valitset vain edellisen suhteesi kaltaisen miehen kopion -mikä ei välttämättä johda yhtään sen parempaan lopputulokseen.