Onko kukaan lopettanut suhdettaan mykkäkoulun vuoksi? Olemme seurustelleet puolitoista vuotta ja mies on harrastanut mykkäkoulua about kerran kuukaudessa. Ei vastaa viesteihin ei puheluihin ennen kuin itseään sitten joskus huvittaa.
Nyt mykkäkoulu on kestänyt seitsemän päivää ja alan olla todella kypsä tähän leikkimiseen. Tällä kertaa en enää päiviin ole yrittänyt soittaa tai ole lähettänyt tekstiviestejä. Ja olen vakavasti harkinnut suhteen lopettamista, ei tälläistä jaksa. Kysymys on aikuisista yli 40 v. ihmisistä. Tämä on minulle uutta, olen tottunut selvittämään asiat puhumalla. Ja tähän astisen kokemukseni perusteella riitojamme ei koskaan selvitetä pyynnöistäni huolimatta, vaan päädytään jonkinlaiseen sovintoon mykkäkoulun jälkeen ja elämä jatkuu -kunnes taas kommunikointiyhteys katkeaa.
Miten tuollaisen käyttäytymisen saa loppumaan? En itse pysty kuvittelemaan elämääni eteenpäin mykkäkoulun maailmassa. Jokainen päivä on ahdistava, enkä voi keskittyä kunnolla mihinkään, kaikki muu elämä kärsii tästä. En ole enää kovin halukas jatkamaan suhdetta, sillä tiedän, että taas kohta, muutaman viikon kuluttua olemme aivan samassa tilanteessal
Kokemuksia, ajatuksia, mielipiteitä?
Nyt mykkäkoulu on kestänyt seitsemän päivää ja alan olla todella kypsä tähän leikkimiseen. Tällä kertaa en enää päiviin ole yrittänyt soittaa tai ole lähettänyt tekstiviestejä. Ja olen vakavasti harkinnut suhteen lopettamista, ei tälläistä jaksa. Kysymys on aikuisista yli 40 v. ihmisistä. Tämä on minulle uutta, olen tottunut selvittämään asiat puhumalla. Ja tähän astisen kokemukseni perusteella riitojamme ei koskaan selvitetä pyynnöistäni huolimatta, vaan päädytään jonkinlaiseen sovintoon mykkäkoulun jälkeen ja elämä jatkuu -kunnes taas kommunikointiyhteys katkeaa.
Miten tuollaisen käyttäytymisen saa loppumaan? En itse pysty kuvittelemaan elämääni eteenpäin mykkäkoulun maailmassa. Jokainen päivä on ahdistava, enkä voi keskittyä kunnolla mihinkään, kaikki muu elämä kärsii tästä. En ole enää kovin halukas jatkamaan suhdetta, sillä tiedän, että taas kohta, muutaman viikon kuluttua olemme aivan samassa tilanteessal
Kokemuksia, ajatuksia, mielipiteitä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
miehesi olla pahimmanlaatuinen kakara. Yksi pahimpia vallankäyttöjä parisuhteessa on mykkäkoulu ja se on myös myrkyllisin. Jätä moinen keskenkasvuinen ihminen ja suuntaa kohti mielekkäämpään elämää.
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Mykkäkoulu-on-vallankäyttöä/491/
on sitä, että sinä jankutat ja jankutat niin kauan, että saat SINUN tahtosi läpi, niin kauan että SINUA ymmärretään, niin kauan että SINÄ olet oikeassa. Mitä hyötyä tuollaiseen keskusteluun osallistumisesta on muille kuin SINULLE? Niin kauan kuin SINÄ olet tyytyväinen, suhde on hyvä.
En jaksa puhua sinulle, en jaksa kuunnella sinun puhumistasi. Suuni ei aukea, mieleni on tyhjä ja haluan vain pois läheltäsi. En halua, että kaivat sieluni ympäri, et voi sitä kuitenkaan koskaan ymmärtää. En pysty sanomaan sinulle sanaakaan, vaikka haluaisin. En vain jaksa. Anna minun vain olla hiljaa omien ajatusteni kanssa.
Mistä johtuu tunteeni siitä, ettet ymmärrä minua, et ota minua huomioon, olet itsekäs ja haluat vain omia asioitasi etkä halua välittää minun toiveistani tai ahdistuksestani. Haluat olla yksin, kaikki sinulle eikä mitään jaeta. Rasitut ja ahdistut kun sinun pitäisi ajatella tai ottaa toinen ihminen huomioon. Ehkä sinun maailmasi onkin tehty vain sinulle elääksesi siellä yksinään, enkä minä sinne halua tunkeutua ollakseni onneton. Annan sinun olla rauhassa, jäähän sinulle ajatuksesi. Minä olen jo mennyt, jälkeni lumessa hävinneet
Tanakasti aviossa kun olen, niin suhetta en mököttämisen takia ole (valitettavasti) lopettanut. Mutta en anna murjottamisen vaikuttaa enää mitenkään omaan elämääni. Jos joku haluaa pilata oman (ja muiden) elämänsä möllöttämällä, niin siinähän pilaa, en ole siitä vastuussa. Omasta puolestani jokainen saa olla oman tyhjiönsä kanssa miten tyhjä ja hiljaa vaan vaikka hamaan hautaansa asti, jos ei älyä ITSE tehdä asialle jotain.
Pakko kysyä, että miten handlaat nuo puhumattomuuskaudet? Ja miksi sanot ette ole valitettavasti suhdetta mököttämisen takia lopettanut. Oletko ajatellut kokemuksesi perusteella, että olisi ollut silloin parempi lopettaa jo alkuvaiheessa? Miksi puolisosi ei ole pystynyt mykkiskäyttäytymistään lopettamaan? Ihan itse on tietty siitä vastuussa, mutta tuskinpa se sinun elämääsi helpommaksi tai hauskemmaksi tekee...Et ole siitä vastuussa, mutta joudut kärsimään seuraukset. Millä eväillä jaksat?
Kyselee mykkäkouluista ja mököttämisestä sekä selvittämättömmistä asioista kärsivä nainen.
Olen kyllä samaa mieltä että mököttäminen on henkisesti todella raskasta. seurustelin erään naisen kanssa jonka mäkötyskaudet kestivät yleensä viikosta kolmeen. Alkuun mökötykseen ei edes kiinnittänyt paljoa huomiota, mutta pikkuhiljaa kun kausia tuli säännöllisin väliajoin alkois se vaikuttaa jo omaan psyykkeeseenkin todella paljon. Jotenkin hän sai vaan mökötyksen tarttumaan.. erosta on nyt muutama viikko aikaa ja olo on edelleen todella paha, koska mökötyksestä johtuen asiat jäivät osittain selvittämättä. kai se oli jonkinlainen läksiäislahja.. huunous.. toisaalta hän oli iloisella päällä ollessaan todella valloittava, ihana, ehkä parasta mitä olen koskaan tavannut (ehkä viisi päivää kuussa) mutta muuten todella kuluttava ihminen. ennen suhdetta olin tottunut sanomaan asiat mahdollisimman suoraan ja rehellisesti, mutta seurustelun aikana joutui koko ajan olemaan varpaillaan mitä sanoi ettei taas laukaisisi pari viikon mökötystä.. huh huh mitenköhän sitä saisi taas vanhan minänsä takaisin?
mies on se mököttävä osapuoli ja aloittajan kirjoituksessa oli paljon tuttua.
Meilläkin mies riitatilanteissa tai muussa vastaavassa vakavan keskustelun paikassa aina vetäytyy ja heittäytyy mykäksi.
Aina ei tarvitse olla edes mitään riitaa vaan mies ei vaan vastaa jos kysyn jotain. Tai sitten vastaa jos kysyn uudestaan ja vastaus tulee usein viiveellä niin että taatusti tulee selväksi että ei voisi vähempää kiinnostaa.
Meilläkin riidat jäävät yleensä aina selvittämättä miehen mykkäkoulun takia ja aloittajan tavalla tilanne aina jotenkin vaan ajan myötä laukeaa ja taas mennään eteen päin kunnes uusi kriisi tulee vastaan.
Yleensä minä olen se joka rupeaa tilannetta purkamaan, mies ei pyydä edes anteeksi vaikka olisi kuinka kaiken aiheuttaja. Pikemminkin minä saan pyydellä anteeksi häneltä.
Kärsin kovasti tästä tilanteesta enkä tiedä kauanko jaksan enää. On todella kuluttavaa kun mitään ei selvitetä kunnolla ja yritetä molemmat näiden riitojen jälkeen ottaa opiksi ja panostaa kunnolla suhteeseen.