Miten mies ja nainen mahtaa erota ajatuksiltaan ja arvoiltaan ja toiminnaltaan..
Olen yhdelle miehelle tärkeä ja rakaskin ( enkä vain luule sitä vaan tiedän ). Me tiedämme ettemme tule koskaan olemaan ME, mutta siitä huolimatta emme kiellä tunteitamme niistä puhuttaessa. Itse alan olla nyt pitkään jatkuneeseen tilanteeseen aika loppu, jaksamisen äärirajoilla mennään. Minua ei kukaan puijannut tms tähän, alusta asti tiesin mihin pääni pistin. Kaikki kiva ja kevyt alkaa muuttumaan ei kivaksi ja raskaaksi itselleni. Mies tietää tämän eikä hänelläkään ilmeisesti helppoa ole. Hän on muuttunut vakavaksi, usein saan hänet "kiinni" mietteistään, katselee jonnekin silmät lasittuina, katselee minua välillä eri tavalla, "oudosti", katse suorastaan porautuu. Vaikea kuvailla mutta jotenkin näin. Kuitenkin jutellessamme tästä aiheesta hän edelleen haluaa jatkaa, edelleen toivoo kaiken jatkuvan ja vielä enemmän pitää yhteyttä.
Mies siis tietää syventyneet tunteeni mutta ei välitä(?) niistä, toivoisi varmaan ettei niitä olisi - haluaa silti jatkaa itsekkäästi(?), ja hänellä on minua kohtaan myös syventyneitä tunteita mutta miten hän, miten mies pystyy elämään itsensä kanssa, elämään arkeaan kun kuitenkin osa hänen ajatuksistaan on minussa? Miten mies selittää, oikeuttaa sen itselleen? Voisin kysyä tätä häneltä itseltään ja ehkäpä kysynkin, toivoisin kuitenkin jotain "valaistusta" tähän logiikkaan.
Kyse ei ole seksisuhteesta. Eli sen perässä ei juokse.
Olen yhdelle miehelle tärkeä ja rakaskin ( enkä vain luule sitä vaan tiedän ). Me tiedämme ettemme tule koskaan olemaan ME, mutta siitä huolimatta emme kiellä tunteitamme niistä puhuttaessa. Itse alan olla nyt pitkään jatkuneeseen tilanteeseen aika loppu, jaksamisen äärirajoilla mennään. Minua ei kukaan puijannut tms tähän, alusta asti tiesin mihin pääni pistin. Kaikki kiva ja kevyt alkaa muuttumaan ei kivaksi ja raskaaksi itselleni. Mies tietää tämän eikä hänelläkään ilmeisesti helppoa ole. Hän on muuttunut vakavaksi, usein saan hänet "kiinni" mietteistään, katselee jonnekin silmät lasittuina, katselee minua välillä eri tavalla, "oudosti", katse suorastaan porautuu. Vaikea kuvailla mutta jotenkin näin. Kuitenkin jutellessamme tästä aiheesta hän edelleen haluaa jatkaa, edelleen toivoo kaiken jatkuvan ja vielä enemmän pitää yhteyttä.
Mies siis tietää syventyneet tunteeni mutta ei välitä(?) niistä, toivoisi varmaan ettei niitä olisi - haluaa silti jatkaa itsekkäästi(?), ja hänellä on minua kohtaan myös syventyneitä tunteita mutta miten hän, miten mies pystyy elämään itsensä kanssa, elämään arkeaan kun kuitenkin osa hänen ajatuksistaan on minussa? Miten mies selittää, oikeuttaa sen itselleen? Voisin kysyä tätä häneltä itseltään ja ehkäpä kysynkin, toivoisin kuitenkin jotain "valaistusta" tähän logiikkaan.
Kyse ei ole seksisuhteesta. Eli sen perässä ei juokse.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos et ole toinen nainen, niin minusta tuossa ei ole mitään logiikkaa.
-Olette rakkaita toisillenne
-Tiedätte (?) ettei teistä tule 'me'
-Puhutte tunteistanne ettekä kiellä niiden olemassaoloa
-Olette ilmeisesti molemmat väsyneitä tilanteeseen
-Sinulle kaikki kiva on muuttunut ei-kivaksi ja raskaaksi, miehellesi ilmeisesti samoin, hän on vakavoitunut
-Puhuessanne suhteestanne ja sen hankaluudesta mies haluaa kuitenkin jatkaa
-Teillä molemmilla on syventyneitä tunteita toisianne kohtaan
-Oletat ettei mies välitä syventyneistä tunteista ja haluaa jatkaa suhdettanne itsekkäistä syistä
-Ihmettelet miten mies pystyy elämään elämäänsä vaikka osa hänestä on sinun
Mikä tässä asiassa on sinun ongelmasi? Näillä tiedoilla, miksi sen miehen pitäisi tässä tilanteessa 'pystyä' elämään itsensä kanssa? Pitäisikö hänen ennemmin murtua ja olla kykenemätön elämään? Mikä tässä asiassa vaatii oikeutusta, miksi ja keneltä?
Ei ihmekään, ettei mies ole kiinnostunut sinusta. Miksi olisi?