Miten kasvattaa miehelle selkäranka

Kun kieopraktikole tai fyioterapeutille tai muulle joka ottaa nikamalukot pois selästä ja taas menee puolesta vuodesta vuoteen ilman kipuja ja selköä ja vatsalihakset kuntoon niin hyvä tulee.

mies on itsekin myöntänyt olevansa laiska, muttei vain välitä. Tiedän, etten tiedä hänen tilaansa, kun minulla ei ole välilevyn pullistumaa, mutta tunnen monia selkävikaisia ihmisiä ja normaali arki on sujunut ihan hyvin. Nämä ovat tehneet selkälihaksiin vaikuttavia jumppaliikkeitä yms. jos itse olisin samassa tilanteessa, tekisin kaikkeni että saisin selkäni edes joten kuten kuntoon. Mutta mies ei tee elettäkään, että tekisi jotain asian hyväksi.

Mutta en minä mikään nalkuttaja ole. Olen hieronut häntä selästä aina kun olen tässä vain kerennyt, ja vähän ajan päästä saan kuulla lisää tekosyitä... milloin se ja se on taas kipeä. En jaksa kuunnella ainaista valitusta ja katsella vastuun pakoilua... ja siis ei tekninen osaaminen ole se kaikista tärkein, tarkoitankin kokonaisuutta. Niin moni asia menee hänellä pieleen. mutta itsepähän olen tähän itseni pistänyt. Kuinkahan kauan vaan jaksan?

justiinsajuuu kirjoitti:

mies on itsekin myöntänyt olevansa laiska, muttei vain välitä. Tiedän, etten tiedä hänen tilaansa, kun minulla ei ole välilevyn pullistumaa, mutta tunnen monia selkävikaisia ihmisiä ja normaali arki on sujunut ihan hyvin. Nämä ovat tehneet selkälihaksiin vaikuttavia jumppaliikkeitä yms. jos itse olisin samassa tilanteessa, tekisin kaikkeni että saisin selkäni edes joten kuten kuntoon. Mutta mies ei tee elettäkään, että tekisi jotain asian hyväksi.

Mutta en minä mikään nalkuttaja ole. Olen hieronut häntä selästä aina kun olen tässä vain kerennyt, ja vähän ajan päästä saan kuulla lisää tekosyitä... milloin se ja se on taas kipeä. En jaksa kuunnella ainaista valitusta ja katsella vastuun pakoilua... ja siis ei tekninen osaaminen ole se kaikista tärkein, tarkoitankin kokonaisuutta. Niin moni asia menee hänellä pieleen. mutta itsepähän olen tähän itseni pistänyt. Kuinkahan kauan vaan jaksan?

Lue lisää

Kaikkien selkävaivat ja pullistumat eivät ole samanlaisia joten törkeää vetää tuttavien tapaukset mukaan ja verrata.
Itse pärjäsin kahden pullistuman kanssa 10v,en vaan tajunnut varoa tarpeeksi enkä levännyt jos pahalta tuntui ja lopulta kun kunnolla rysähti niin siinäpä ei enää tehty mitään,kuukausia liikuin kumarassa ja konttaamalla lopulta oli pakko mennä leikkaukseen.

Miehesi pitäisi kyllä tehdä selän hyväksi jotain vatsa-selkälihakset kuntoon,venytyksiä ym mutta jos selkä on kipeä niin sitten on mentävä sen mukaan ei väkisin kumartua/kantaa/nostaa.

meil mies valittaa milloin mitäkin vaivaa,tosin selkä leikattu käsi,joka aivan kieroon jätetty ranteesta 2008.mut vaivat tuntuu kaikkoovan kun kaverit pyytää juhlimaan,eli himas valitetaan,kavereilla ei kun joku soittaa,jätkä on terve!!!

Ei kannata selkäsairaitten ihmisten kanssa alkaa minkäänlaiseen parisuhteeseen. Lopulta sulla on potilas joka makaa sängyn phjalla ja odottaa valmista...ja kaiken teet ilman palkkaa. Kannattaako alkaa omaishoitajaksi ilman palkkaa ja lomaa?

Vaikka en pidäkään edellä olevan kirjoituksen agressiivisesta sävystä, voisin omaan kokemukseeni nojaten todeta, että tuossa kumppanin kunnioittamisessa piilee tämän kysymyksen ydin. Itselläni oli pitkä suhde mieheen, joka oli kaikin puolin muuten ihana, mutta taipuvainen tuohon mainitsemaasi sairasteluun, laiskotteluun ja "mitäänsaamattomuuteen" - minun mielestäni. Näin jälkeenpäin on helppo todeta, että perusongelma oli luonteidemme erilaisuus ja siitä johtuva kunnioituksen puute. Siinä missä minä olen toimelias, määrätietoinen urani suhteen ja aktiivinen muutenkin elämän eri osa-alueilla, tämä entinen miesystäväni nautti simppelistä elämästä, rutiineista, pysyvyydestä, turvallisuuden tunteesta.. Tämän kaiken keskellä ainainen "sairastelu" oli kaiketi oireilua rakkauden puutteesta, epätoivoinen tapa koittaa kerätä huomiota. Mutta minua se vain ärsytti lisää.

Hän oli sosiaalisesti luonnostaan lahjakas. Minä paiskin töitä oman urani eteen, hän sai asioita helpolla, puhumalla, vaikka ei koskaan tehnyt niiden eteen sen kummempaa. Minä joskus yritin potkia häntä eteenpäin, yritin saada tarttumaan haasteisiin ja mahdollisuuksiin, jotka olivat helposti hänen ulottuvillaan. Ja jälkeenpäin hän onkin siitä minua kiitellyt, kun nyttemmin on hyvässä asemassa työpaikallaan, ei itse ehkä koskaan olisi saanut asiaa vietyä eteenpäin.

Totuus parisuhteen osalta kuitenkin on, että perimmiltään hän vain tarvitsee naisen, joka hoivaa häntä, arvostaa sellaisenaan, tyytyy paikallaanpysyvään elämään. Minä taas kaipaan seikkailuja, uusia haasteita ja päämääriä elämääni - siksi en pystynyt kunnioittamaan häntä täysin sellaisenaan. Ja veikkaan, että erilaisten elämänarvojen takia myös sinä tunnet miehesi käytöksen sietämättömän ärsyttävänä. Believe me, been there.. Ihmiset herkästi arvostelevat sinua empatian puutteesta ja yrittävät alistaa sinua...mutta älä anna sen vaikuttaa! Onneen ei ole oikotietä - ainoa vaihtoehto on olla rehellinen itselleen ja omille tunteilleen! Jos et pysty rakastamaan miestäsi vikoineen kaikkineen nyt, ei se siitä pitkällä tähtäimellä muutu.

Toivoton ei koskaan silti kannata olla. Vaikka podin pitkään syyllisyyttä jättäessäni edellisen, kaikenkaikkiaan hyvän, suhteen näiden luonne-erojemme takia, olen nykyisen kanssa ollut ikionnellinen :)